Energia on EU:n kuumia perunoita tällä hetkellä. Ilmastonmuutoksen vastaisen työn vuoksi näin on ollut jo pitkään, mutta Ukrainan tilanne on tehnyt aiheen vielä ajankohtaisemmaksi ja terävöittänyt katsetta myös energiaturvallisuuteen.
EU-komissio julkaisi eilen energiavarmuusstrategian. Sen kärkinä ovat ulkoisten energiatoimitusten monipuolistaminen, energiainfrastruktuurin parantaminen, EU:n energiasisämarkkinoiden toteuttaminen ja energiansäästö. Strategia peräänkuuluttaa myös jäsenmaiden keskinäistä koordinaatiota kansallisissa energiapäätöksissä ja yhteistä ääntä energiaulkosuhteissa. Stressitesti on tuttu termi pankkisektorilta, ja jatkossa sitä käytetään myös energiasektorilla. Komissio ehdottaa, että tulevaisuudessa simuloidaan tilanne, jossa kaasuntoimitus häiriintyy. Tämän lisäksi komissio on nimennyt 33 kriittistä infrastruktuurihanketta.
Moderni maailma on energiasyöppö. Vauhti vain kiihtyy. Energian kysynnän ennustetaan kasvavan 27 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Voimme turvata omat tarpeemme maalaisjärkisin keinoin: Tarvitaan mahdollisimman monipuolinen energiapaletti, jotta emme ole yhden energialähteen varassa. Tarvitaan riittävästi omaa tuotantoa, jotta emme ole muiden varassa. Tarvitaan mahdollisimman monta toimittajaa tuontienergialle, jotta emme ole vain parin toimittajan varassa. Tarvitaan toimivat ja kattavat energiamarkkinat tarkoituksenmukaisin infrastruktuurein, jotta järjestelmä on joustava ja kustannustehokas sekä vältetään energiasaarekkeet.
EU:n oma energiantuotanto on vähentynyt lähes viidenneksen vuosina 1995 – 2012. Samalla EU:n energiatarpeesta yli 50 prosenttia katetaan tuontienergialla. Öljystä 90 prosenttia, kaasusta 66 prosenttia ja kiinteistä polttoaineista 42 prosenttia tulee EU:n ulkopuolelta. EU:n käyttämä kaasu tulee 30 – 40 prosenttisesti Venäjältä, 33 prosenttisesti Norjasta ja 22 prosenttisesti Pohjois-Afrikasta. Suomen käyttämä maakaasu tulee yhtä putkea pitkin Venäjältä. Maakaasu tosin on vain 8 prosenttia monipuolisesta energiapaletistamme.
Suomeen tai Viroon suunnitteilla olevan LNG-terminaalin vuoksi riippuvuutemme Venäjän kaasusta häiriötilanteissa pienenee huomattavasti. Paras tapa vähentää riippuvuutta on kuitenkin toimivien sisämarkkinoiden luominen. Jos käperrymme kansallisiin keinoihin, se johtaa helposti ilmaston kannalta huonoihin vaihtoehtoihin. Esimerkiksi Puolassa kaasu korvattaisiin helposti kotimaisella kivihiilellä. Tällainen kehitys pitää estää.
Kaiken kaikkiaan energia on niitä teemoja, joissa tehdyillä päätöksillä isketään monta kärpästä yhdellä iskulla. Toimivat energiasisämarkkinat luovat kilpailukykyä alentaen energiakustannuksia, monipuolistavat kansallisia energiapaletteja ja luovat kysyntää ympäristöystävällisille energiamuodoille yhdessä päästövähennystavoitteiden kanssa. Kehittyneet biopolttoaineet puolestaan monipuolistavat energiapalettia, vähentävät öljyriippuvuutta, ovat kiinnostavia tulevaisuuden tuotteita ja samalla mahdollisuus ilmastonmuutoksen torjuntaan.
Poliittisin termein: energiapolitiikka on samalla sisämarkkinapolitiikkaa, ympäristöpolitiikkaa ja ulkosuhteita. Tehokas eurooppalainen energiamarkkina on mielestäni realistisin keino vähentää riippuvuutta Venäjästä. Samalla fossiilienergiaa korvaamaan tarvitsemme joka tapauksessa laajan paletin vähäpäästöistä eurooppalaista energiaa. Kotimaisesti oman energiantuotannon lisääminen on mielestäni tärkeä tavoite, siinä määrin kuin se on taloudellisesti tehokasta. Energia-alan investoinnit ovat massiivisia: politiikan on oltava ennakoitavaa poukkoilua välttäen.
Energiasta ei voi keskustella viittamatta ilmastotalkoisiin. Tässä on oltava mukana fiksuilla keinoilla siten, ettemme karkota teollisuutta ja samalla päästöjä löysemmän sääntelyn maihin. Euroopan merkittävin ilmastoteko on kehittää teknologiaa muun muassa Aasiassa hyödynnettäväksi. EU-tasolla tulee päättää päästövähennystavoite ja antaa markkinoiden löytää tehokkaimmat tavat niiden toteuttamiseen. Jos keinoista tulee itsetarkoitus, voi käydä kuten Saksassa, jossa ydinvoimaa on ajettu alas, tuettu vahvasti uusiutuvia energiamuotoja, mutta samalla tukeuduttu kasvavassa määrin myös fossiilisiin polttoaineisiin.
Energiaturvallisuus on nyt kesäkuun Eurooppa-neuvostossa jäsenmaiden päämiesten pöydällä. Komission strategia on tämän keskustelun pohjana.
Komission tiedote löytyy täältä.
Tuula Kiilamo
29.05.2014 17.36Hyvä Alex,
eurooppalainen energiapolitiikka lienee niin vaikea ja laaja käsite meille suomalaisille, että me tarvitsemme tukiopetusta. Se, mielestäni, on median tehtävä. Ja tietenkin virkamiesten. Mutta meidän kansalaisten on saatava lisää tietoa, joka lähtee kokonaistilanteesta.Tässä ja nyt meidän tulisi tavalla tai toisella pyrkiä tilanteeseen, jossa riippuvuutemme Venäjästä vähenisi. Se ei saisi lisääntyä missään muodossa eikä millään tavalla. Eurooppalaisen kokonaiskuvion ratkaisun täytyy odottaa, jollei Suomen oma kysymys ole merkittävässä asemassa. Tällä viittaan Euroopan Parlamentin vaikutusvaltaan. Siis, lisää tietoa tästäkin asiasta, Alexin tyyliin, mutta vieläkin selkokielisemmin. Kansalaisen tulisi olla myös globaalisesti tietoinen. Mutta useimmat meistä ajattelevat kotikontujaan. Tai naapureitaan. Ukrainan tlanne kauhistuttaa.
Jukka Seppälä
29.05.2014 23.06Kirjoititte vahvaa asiaa energiapolitiikasta. Euroopan ja koko maailman energiapolitiikan on kuitenkin käännyttävä mahdollisimman nopeasti uusiutuviin energialähteisiin ja luovuttava hiilen, öljyn ja ydinvoiman lisärakentamisesta. Uusiutuvan energian hinta on romahtanut viime vuosina jopa alle fossiilisten polttoaineiden hintojen ja uuden ydinvoiman hinta noussut jopa kaksinkertaiseksi tuuli- ja aurinkosähköön verrattuna. Saksan energiakäänne on puutteineenkin hyvä esimerkki, siitä, mihin suuntaan pitää edetä. Siitä on hyvä analyysi ja kooste myös Suomen energiapolitiikkaa koskien tässä yhdellä pdf-tiedostolla julkaistussa SITRAn artikkelisarjassa: http://www.sitra.fi/julkaisut/muut/Energiakaanne.pdf
Uusiutuva energia, älykkäät sähköverkot ja hajautettu energiantuotanto on myös merkittävä energiantuotannon turvallisuutta lisäävä tekijä. Keskitetyn energiantuotannon suosiminen taas kasvattaa IT-riippuvaisen yhteiskuntamme riskejä. Nyt jos koskaan vastuullisten Suomen ja Euroopan johtajien on syytä päivittää energiatietämyksensä tähän päivään. Viiden viimeisen vuoden aikana on sillä sektorilla tapahtunut enemmän kehitystä kuin viidenkymmenen sitä edeltävän vuoden aikana.
Jouni Pulli
30.05.2014 10.27Kuten Alex yllä toteaa, kulutamme maapallolla yhä enemmän energiaa. Jotta kulutuksemme tapahtuisi kestävän kehityksen mukaisesti, on tärkeää, että kehitämme erilaisia energiamuotoja ja varsinkin niin, että uudet energiamuodot sopivat alueen infrastruktuuriin. Monitahoinen energiapaletti toimii myös kannustavana esimerkkinä muille, jotta muutkin haluavat panostaa lisää energiamonimuotoisuuteen ja näin edistää kestävää kehitystä sekä ponnisteluja ilmastonmuutosta vastaan. Suomelle on luonnollista edistää biopolttoaineiden kehittämistä ja hyödyntämistä.
Energiatehokkuuden voimme optimoida siten, että panostamme energiaratkaisujemme vientiin ja levitykseen, jolloin kestävän kehityksen ratkaisuistamme hyötyvät koko ihmiskunta sekä lisäksi erityisesti me mm. puhtaamman ilman ja luonnon sekä lisääntyneen työn ja tulon muodossa, jolloin meillä on taas lisää varoja ja mahdollisuuksia panostaa entistäkin parempiin energiaratkaisuihin.
Maailmalla kilpailu energiasta kiihtyy ja tähän kilpailuun panostettavat rahamäärät ovat niin valtavia, että markkinoilla on riittävästi tilaa esim. suomalaisille ja eurooppalaisille puhtaamman energian ratkaisuille.
Suomen ja Venäjän keskinäinen riippuvuus ei ole sinänsä huono asia, vaikka huomioisimmekin esim. Ukrainan ja Krimin tilanteen. Päinvastoin nykyään kv. järjestelmän peruselementtejä on sen subjektien tiivis keskinäinen riippuvuus, jota voisi kutsua ehkä maiden väliseksi sosiaalisuudeksi. Emme halua olla asosiaalinen maa Venäjääkään kohtaan, vaan haluamme mahdollisimman monimuotoista yhteistyötä maidemme kesken. Itse asiassa kun pyrimme vähentämään riippuvuuttamme venäläisestä energiasta, luomme samalla tilaa muunlaiselle yhteistyölle ja siten monipuolistamme kanssakäymistämme naapurimme kanssa.
Myös energiasektorilla meidän tulee kääntää pohjoinen sijaintimme sekä suhteellisen arvokkaat kuljetuksemme osaamiseduksemme.
Tuula Kiilamo
30.05.2014 16.20Luin kiinnostuneena nämä tyylikkäät ja asiantuntevilta vaikuttavat kommentit, mutta jäin empimään.
Mitä konkretiaa ne sisälsivät? Ennen kaikkea suomalaisesta näkökulmasta.
Esimerkiksi tämä lause: myös energiasektorilla meidän tulee kääntää pohjoinen sijaintimme sekä suhteellisen arvokkaat kuljetuksemme osaamiseduksemme.
Eli mitä: lyhennän: Maamme on pohjoisessa. Meiltä kuljetetaan jotain jonnekin ( ehkä Venäjälle?) ja osaamme tehdä sen?
Puolueohjelmien merkitys on olematon siksi, että ne realisoituvat vasta toiminnassa.
Siksi niitä ei lueta eikä niihin tukeuduta.
Alex Stubbin ohjelma on selkokielinen ja siitä kannattaa keskustella. Unohtamatta suomalaista näkökulmaa.
Jouni Pulli on sitä mieltä, että Suomen ja Venäjän keskinäinen riippuvuus ei ole sinänsä huono asia. En jaa tätä näkemystä.
On tärkeää, että kauppasuhteemme toimivat. Mutta riippuvuus, se on ihan toinen asia.
On ehdottoman tärkeää, että seuraavan ydinvoimalamme omistus on pääosin suomalainen..
anne lehtonen
30.05.2014 17.16Alexsander Stubb!
Jäin kaipaamaan konkretiaa kirjoituksestasi minäkin.
Paljon oli lukuja ja nonsensea; poliitikon kirjoitusta.
Varsinaiset ydinkohdat, ydinsanoma, jäi puuttumaan.
kertoisitko mielipiteesi selkokielellä, kiitos!
Tuula Kiilamo
31.05.2014 21.17Hyvä ministeri Alex,
ei tekisi mieli kommentoida, mutta rehellisyyden nimissä on pakko.
Mistä tämä ilmatilamme loukkaus todisti? Sen kaiketi tiedämme.
Mutta mistä kertoi se, että pääministeri sai väärää tietoa puolustusvoimien taholta?
Tämä tarina on avattava kansalaisille. Muutoin se jää kalvamaan meitä kaikkia.
Jo nyt kansalaisten luottamus siihen, että maamme johto pystyy suojaaman turvallisuuttamme, on horjumassa.
Hornet-tapauksesta on saatava tarkka selvitys.
Vilho Partanen
01.06.2014 10.34Juuri noin, Tuula !
Kysymyksessä ei ole tiedotus- tai tietosuojaongelma vaan se, onko meillä luotettava ilmapuolustus vai ei.
Kansalaisilla on oikeus tietää !
Jouni Pulli
02.06.2014 09.24Hyvä Tuula Kiilamo, pahoittelen, että joskus tiivistän tekstiäni niin, ettei se ehkä aukea lukijoille. Kiitän Teitä kiinnostuksestanne ja pyrin alla selkeyttämään esille tuomianne kohtia kommentistani.
1. Kirjoittaessani, että ”myös energiasektorilla meidän tulee kääntää pohjoinen sijaintimme sekä suhteellisen arvokkaat kuljetuksemme osaamiseduksemme”, tarkoitan ensisijaisesti, että
a. mielestäni laaja ja pitkäaikainen panostuksemme toimintaan pohjoisilla ja arktisilla alueilla tulisi hyödyntää myös kilpaillessamme markkinoista energiasektorilla; ja että
b. koska olemme harvaan asuttu, pohjoinen maa ja usein suhteellisen etäällä jopa lähimarkkina-alueistamme, logistiikkakustannuksemme ovat usein korkeammat kuin monilla kilpailijoillamme, mutta että olemme kilpailukykymme säilyttääksemme myös osanneet innovoida uusia logistisia ratkaisuja, joita tässä tilanteessa tulisi hyödyntää myös uusia palveluja ja tuotteita tarjotessamme olemassa oleville ja uusille markkinoille; sekä että
c. meidän tulisi optimoida osaamispalvelumme koskien niin energiasektoria, logistia palveluja kuin kylmien olojen osaamistammekin, esim. toimimalla arktisilla alueilla vaikkapa jäänmurtajaosaamistamme hyödyntäen.
Hyvä Tuula Kiilamo, voimme aivan hyvin olla eri mieltä esim. Suomen ja Venäjän keskinäisestä riippuvuudesta. Toivon kuitenkin, että luette seuraavat perustelut käsitykselleni tämän riippuvuuden mielekkyydestä.
2. Kansainvälisen oikeuden subjektien ja laajemmin kansainvälisen järjestelmän subjektien välinen keskinäinen riippuvuus on olennaisesti kasvanut sitä mukaa kuin kansainvälinen kanssakäyminen ja ns. globalisaatio ovat tiivistyneet. Tämä keskinäinen riippuvuus ilmenee nykyään ja on jo pitkään ilmennyt esim. ilmastossamme ja ympäristössämme, esim. Itämeren tilassa, mutta myös esim. eri maiden ja alueiden talouksien kasvavassa riippuvuudessa toisistaan. Toisin sanoen, mikäli hyväksyy kansainvälisen markkinatalouden, tulee samalla hyväksyneeksi de facto myös kansainvälisen keskinäisen riippuvuuden.
Ukrainan tilanteen valitettava kehitys on eräs merkki kansainvälisen keskinäisriippuvuuden mukanaan tuomista kollisioista, joissa eri maiden intressit ovat vastakkain. Venäjän Krimin liittämistä itseensä en minäkään hyväksy, muttei se toisaalta tarkoita minulle sitä, että meidän tulisi lopettaa kaikenlainen kanssakäyminen Venäjän tai Ukrainan kanssa, päinvastoin tässä tilanteessa diplomatiaa tarvitaan entistäkin enemmän erityisesti, koska merkit tilanteen ajautumisesta kriisiin olivat nähtävissä viimeistään jo vuosi sitten, itse asiassa paljon aiemmin.
Yritin yllä olevassa kommentissani tuoda esiin sitä seikkaa, että keskinäinen riippuvuus voi olla eduksemme, jos ymmärrämme diversifioida bilateraaliset suhteemme laajasti. Toisin sanoen toimia niin, että teemme yhteistyötä ylitse rajojen yhteiskuntiemme monilla eri toimintasektoreilla, esim. ei pelkästään kaupassa tai sen jollain tietyllä osa-alueella (esim. energiasektorilla) vaan laajemmin mukaan lukien esimerkiksi myös kulttuurien välisen yhteistyön. Kyse on pitkällä tähtäyksellä erilaisten arvojen yhteensovittamisesta, ei samanlaistamisesta, ja siten yhteiskunnan eritasoilla toimivien jäsenten välisestä yhteistyöstä.
Pohdittaessa keskinäisen riippuvuuden määrää, laajuutta ja syvyyttä näen itse kolme toisistaan selkeästi eroavaa tasoa:
a. Tiivis keskinäinen riippuvuus (esim. monien EU-maiden kesken tai jonkin maan kansalaisten kesken), jossa samantapaiset yhteiskunnat tai yhden yhteiskunnan osat toimivat tiiviissä yhteistyössä keskenään monilla eri toimialoilla ja monilla eri tasoilla mukaan lukien kansalaisten tiiviin kanssakäymisen.
b. Hauras mutta kehittyvä keskinäinen riippuvuus (esim. Suomen ja Venäjän välillä), jossa varsin erilaiset yhteiskunnat toimivat osin tiiviissä yhteistyössä ainakin joidenkin henkilöiden välillä joillain toimialoilla ja toisilla toiminnan aloilla ja joidenkin muiden henkilöiden välillä yhteistyötä ei juuri ole.
c. Eristäytymis- tai valloituspolitiikan seuraamus, jolloin kaksi maata tai jonkin maan eri osa-alueet tai eri kansalaisryhmät eivät pysty yhteistyöhön keskenään, koska toinen tai molemmat osapuolet eivät halua yhteistyötä.
Suomen ollessa pieni ja viennistä suuresti riippuvainen maa, voitaneen todeta, että olemme myös hyvin riippuvaisia siitä, että kv. järjestelmä toimii mahdollisimman hyvin. Tällä hetkellä näin ei valitettavasti ole asianlaita eivätkä kaikki osapuolet välttämättä edes toivo, että kv. järjestelmä toimisi nykyisenkaltaisena hyvin. Koen kuitenkin, että Suomen kannalta olisi eduksemme, että pyrkisimme kehittämään nykyistä järjestelmää rauhanomaisesti emmekä murentamaan järjestelmää esim. vastakkainasettelulla.
Not Found
The requested URL was not found on this server.