Tällä kertaa keskipaikka täydessä lentokoneessa. Molemmilla puolilla isot karjut. Ei välttämättä maailman mukavin tapa matkustaa, vaikea kirjoittaa. Kone on täynnä tuttuja. Melkein kaikki meidän mepitkin matkalla kotiin.
Viikonloppu oli ja meni rennoissa merkeissä. Lauantaina kävimme Emilien kanssa uimassa ja illalla Suzannen kanssa ravintolassa. Sunnuntaina olimme ensimmäistä kertaa ”vauvajumpassa”. Emilie oli ihan villinä ja tykkäs siitä todella paljon. Tästä eteenpäin tiedetään ainakin se, mitä meidän perhe tekee sunnuntaisin kello 11.00.
Maanantaina oli ulkoministerikokous Brysselissä. Suurlähettiläs Eikka Kosonen tuurasi Erkki Tuomiojaa, joka jäi kotiin potemaan sitkeätä flunssaa. Lounaskeskustelun henki oli ollut myönteinen. Monella jäsenmaalla on selvästi tahtoa saada HVK pakettiin mahdollisimman pian.
Agenda 2007 neuvottelut seuraavista rahoitusraameista painavat päälle, eikä niitä haluta sekoittaa perustuslakikeskusteluihin. Tämä taitaa olla toiveajattelua. Saksa on jo julkisesti varoitellut, esimerkiksi Puolaa, rakennetuen leikkauksista, jos he eivät jousta ääntenpainotuskysymyksessä. Pisteenä i:n päälle tuli se, kun kuusi maata julkaisi kirjeen, jossa he haluavat laskea nykyistä budjettia entisestään.
Koko keskustelu EU:n budjetista tuntuu usein ylimitoitetulta. Harva tietää, että EU:n kokonaisbudjetti on maksimissaan 1,24% koko alueen bruttokansantuotteesta, eli 100 miljardia euroa. Tätä voi hyvin verrata Yhdysvaltojen liittovaltion budjettiin, joka on 30% bkt:stä, eli 2300 miljardia dollaria. Tästä on helppo vetää johtopäätös kumpi kiinnostaa kansalaisia enemmän.
EU:n budjetti on kolme kertaa suurempi kuin Suomen valtion budjetti. Nopea laskutoimitus osoittaa, että Suomen budjetti maksaa suomalaisille 7000 euroa vuodessa, kun taas EU:n budjetti maksaa meille laajentumisen jälkeen vain 225 euroa. Kääntäen voidaan sanoa, että Suomen budjetti on meille 30 kertaa tärkeämpi kuin EU:n vastaava.
Tuntuukin jotenkin kummalliselta, että jäsenmaat riitelevät EU:n budjetista kuukausitolkulla, kun me Suomessa hoidamme budjettiriihen korkeintaan parissa viikossa.
Budjettikeskustelussa on olemassa myös muita väärinkäsityksiä. Esimerkiksi keskustelu nettomaksajista on absurdi. Ikään kuin EU olisi jonkinlainen kirjanpitoharjoitus siitä, mitä sinne maksetaan ja sieltä saadaan takaisin. Eihän se näin voi olla.
Kun esimerkiksi Ateenan lentokenttä rakennettiin uusiksi, niin Kreikka sai siihen tuntuvasti tukea EU:lta. Kirjanpidossa näytti siltä, että rahat menivät Kreikalle. Väärin! Rahat menivät sille saksalais-ranskalaiselle yritykselle, joka voitti EU:n sääntöjen pohjalle rakennetun urakkakilpailun.
Näin sen pitääkin olla. Avataan markkinoita ja luodaan mahdollisuuksia yrityksille toimia. Laajentuminen luo suomalaisille yrityksille roppakaupalla mahdollisuuksia, joihin pitää tarttua.
Tiistaina olimme kutsuneet suomalaisia EU-virkamiehiä edustustoon puhumaan Irlannin puheenjohtajuuskauden haasteista. Eikka veti keskustelua ja tunnelma oli hyvä. On hieno asia, että olemme onnistuneet lähentämään suhteita instituutioihin. Olen varma, että molemmat osapuolet hyötyvät siitä.
Huomenna on taas pitkä ”lomapäivä”. Aamukone Jyväskylään, jossa pidän kolme luentoa ja annan kolme haastattelua. Olli-Pekka Niskanen, Mika Nykänen ja kumppanit ovat laatineet loistavan ohjelman. Tapaan muun muassa Erkki Laatikaisen, joka on Keskisuomalaisen legendaarinen päätoimittaja.
Lauantaina on Kokoomuksen europarlamenttivaalien ehdokasasettelu, jonka yhteydessä järjestetään seminaari. Pääpuhujina ovat Carl Bildt, Sauli Niinistö ja Hans-Gert Pöttering. Aamulla minulla on Mies-lehden haastattelu ja aamukahvi Piitun kanssa. Vitsailin Ville Blåfieldille, joka tekee haastattelun, että voisin poseerata Mies-lehden kannessa tangoissa… No, onneksi kyseessä on substanssihaastattelu.
Ehdin kotiin lauantai-illaksi pakkaamaan. Sunnuntaina Teneriffan kone lähtee klo 6.45. Viikon loma odottaa. Se tulee tarpeeseen meidän perheelle. Helmikuun puolivälistä Suzanne ei saisikaan enää lentää. Ei muuta kuin kohti aurinkoa. Se lämmittää!
