Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurimpia haasteita. Sen torjumisessa on kyse omasta ja lastemme tulevaisuudesta.
Jokainen meistä voi tehdä oman osansa päästöjen vähentämiseksi. Suomen, EU:n tai rikkaiden teollisuusmaiden omat toimet eivät kuitenkaan riitä siihen, että ilmasto lämpenisi vähemmän kuin kaksi astetta, jota pidetään kriittisenä rajana. Eurooppa tuottaa vain 10 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä. Tarvitsemme laajaa kansainvälistä yhteistyötä, jossa Kiinan kaltaiset nousevat taloudet ovat mukana.
Toivottavasti ensi vuonna Pariisin ilmastokokouksessa syntyy sitovampi kansainvälinen sopimus. EU on valmistellut omaa panostaan jo pitkään. Ratkaisujen aika on torstaina Brysselissä kokoontuvassa Eurooppa-neuvostossa, jossa on tarkoitus päättää unionin ilmasto- ja energiatavoitteista vuosille 2020–2030.
EU:n on oltava ilmastopolitiikan edelläkävijä maailmassa, mutta päästöttömyyden tavoittelu ei saa tarpeettomasti vaarantaa teollisuuttamme ja työpaikkojamme. Meidän on tavoiteltava kustannustehokkaita, järkivihreitä ratkaisuja.
Nyt käsittelyyn tuleva EU:n ilmasto- ja energiapaketti on päälinjoiltaan hyvä kokonaisuus. Päästöjä vähennetään pitkän aikavälin suunnitelman mukaisesti, päästökauppaa tehostetaan ja teollisuuden kilpailukyky huomioidaan.
EU-maat ovat sitoutuneet vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Vuodelle 2030 sitovaksi tavoitteeksi ollaan nyt asettamassa 40 prosenttia. Suomi on valmis hyväksymään tämän.
Sen sijaan uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tavoitteet eivät ole vastedes jäsenmaita sitovia. Tämä on tärkeää, sillä nämä sinänsä hyvää tarkoittavat tavoitteet ovat sotkeneet päästökaupan toiminnan ja tulleet eurooppalaisille kalliiksi. Tulevaisuudessa luotamme enemmän päästökauppaan ja markkinatalouteen, vähemmän poliittiseen näpertelyyn ja valtion tukiaisiin.
Suomelle on tärkeää, että päästövähennykset niin sanotulla ei-päästökauppasektorilla – johon kuuluvat esimerkiksi liikenteen, maatalouden ja kotitalouksien päästöt – jaettaisiin jäsenmaiden välillä kustannustehokkaasti. On halvinta vähentää päästöjä maissa, joissa ilmastotalkoita ei ole vielä aloitettukaan. Tästä näyttää tulevan yksi loppuviikon vaikeimmista kysymyksistä.
Kaikki eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet Suomen kehittämiseen hiilineutraaliksi yhteiskunnaksi. Muutos maksaa. Uusista EU-tavoitteista ollaan päättämässä, kun talouskasvu on hyvin vaatimatonta.
Emme kuitenkaan ole tekemässä valintaa aineellisen hyvinvoinnin ja maapallon pelastamisen välillä. Hallitsemattoman ilmastonmuutoksen kustannukset olisivat moninkertaisesti ilmastotalkoiden kuluja suuremmat.
Voimme sekä vähentää päästöjä että menestyä. Cleantech ja biotalous ovat Suomelle valtavia mahdollisuuksia, kunhan teemme fiksua politiikkaa ja luomme puhtaalle teknologialle kansainväliset markkinat. Uusiutuva energia, energiatehokkuus ja vesiteknologia ovat esimerkkejä Suomen vahvuuksista. Jos EU päättää panostaa liikenteen päästöjen vähentämiseen, voi suomalaisille biopolttoaineita valmistaville yrityksille avautua uusia markkinoita. Niille on mentävä päättäväisesti.
Eurooppalainen ilmastopolitiikka ei saa johtaa teollisuuden siirtymiseen löysemmän sääntelyn maihin. Hiilivuodon välttämiseksi on jaettava energiaintensiiviselle teollisuudelle ilmaisia päästöoikeuksia, jos kilpailijamaamme eivät sitoudu vastaaviin ilmastopäätöksiin kuin EU.
Suomen energiajärjestelmän vahvuus on monipuolisuus. Energiantuotannon päästöjen vähentäminen nojaa uusiutuvan energian ja ydinvoiman varaan. Hallituksen päätös Fennovoiman ydinvoimaluvan täydentämisestä on osa tätä strategiaa.
Energiaturvallisuuden parantamiseksi EU-maiden on vähennettävä riippuvuutta unionin ulkopuolelta tuotavista fossiilisista polttoaineista. Energiantuotannon monipuolisuuden ja energiatehokkuuden lisäksi pitää panostaa energian sisämarkkinoiden toteuttamiseen.
Yhtenäisempi markkina vähentäisi myös ilmastopolitiikan aiheuttamaa painetta nostaa energian hintaa. Uuden EU-komission kärkihankkeisiin kuuluva ”energiaunioni” ansaitsee Suomen täyden tuen.
Alexander Stubb
Kirjoittaja on pääministeri (kok).
Arvo Lindström
23.10.2014 14.55Kysymme vaan, onko tämä aihe johon Kokoomuksen, Suomen tai EUn täytyy ottaa vahvasti kantaa?
Suomessa on jo valmiiksi puhdasta ja energiatehokasta tuotantoa. Kyllä saastuttajat ovat jossain ihan muualla. Rahaa me emme tule päästökaupoilla ikinä tekemään, se on turha luulo. Miksi kantaa huolta aiheesta, joka ei kuitenkaan kiinnosta varsinaisia saastuttajia, kuten V—a? Suomeen mahtuu ja tarvitaan 10 ydinvoimalaa ja muu puhe on pelkkää p—a. Tätä maata ei sähköistetä ja lämmitetä millään muulla kuin tehokkailla energiaratkaisuilla kuten ydinvoima. Vastustajien piipitys on pelkkää salaista toiveunta siitä, että päättäjät tulevat viimein järkiinsä. Emme voi olla vuosikymmeniä riippuvaisia V—n riskialttiista tuontisähköstä (joka tuotetaan muuten S—borissa ydinvoimalla), emmekä R—n vesivoimasta. Turve ja hiili saati tuuli tai aurinko ovat täällä ihan yhtä tyhjän kanssa, joten ainoa järkevä ratkaisu on ydinvoima. Emme ymmärrä, mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää. Samaan aikaan, kun kiiistelemme Pyhäjoella kuudennesta V—mallisesta ydinvoimalasta, meidän pitäisi todellisuudessa olla jo rakentamassa 7, 8 ja 9 ydinvoimalaa, jotta tulevaisuuden energiatarpeet katetaan ja tulemme viimein energiaomavaraisiksi. Näemme nyt, miten Olkiluodossa on käynyt kun annetaan iso (ja poliittisesti kuuma) projekti ranskalaisten ja puolalaisten käsiin. Aikataulut venyvät ja veronmaksajat joutuvat maksumiehiksi. Samoin käy luultavasti Pyhäjoella, kun V—laiset ovat rakennusmiehinä. Seuraavien ydinvoimaloiden hankkimista suosittelemme Saksasta, USA:sta tai Japanista.
Mika Kaakinen
23.10.2014 15.12Hyvä kirjoitus.
Ilkka Virtanen
23.10.2014 16.04Arvo, tuossa on paljon järkeä mitä kirjoitit.
Suomessa vuonna 2014 eletään tilannetta, jossa vanhat energiavoimalat alkavat vanhentua ja energiankäyttö vaan lisääntyy vuosi vuodelta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että joko ratkaisemme asian itse tai velkaannumme lisää tahoille, jotka myyvät kallista tuontienergiaa. Urho Kekkonen oli viimeinen valtiomies, joka uskalsi vahvasti ottaa kantaa Suomen energiapolitiikkaan ja tulevaisuuteen. Jotkut sanovat, että 1970-luvulta lähtien energia on ollut yksi Suomen politiikan keskeisistä vallankäytön välineistä. Oli tuskin sattumaa, että samoihin aikoihin erään pulueen apupuolue perustettiin ja heidään pääteemanaan oli nimenomaan Suomen järkevän energiapolitiikan vastustaminen keinolla millä hyvänsä. Tällöin elettiin vielä suuren ja mahtacvan kukkoistuskautta. 1980-luvulta etenpäin rahamarkkinat vapautuivat ja myös energiasta tuli vahvemmin kaupankäynnin -ei niinkään politiikan- väline. Kuitenkin taustalla oli ajatus, että muiltakin voi ostaa ”halpaa energiaa”. Energia on kuitenkin aina huoltovarmuustekijä ja myös aina politiikan väline, halusimme tai emme. Tämä on näkynyt myös Suomessa ja tämä näkyy edelleen. Kun ”uskalsimme” 1970-luvulla rakentaa -ensin- kaksi v—läistä ja sitten kaksi eurooppalaista reaktoria maahamme niin sekin oli jo suuri saavutus, mikä hyödyttikin teollisuuttamme koko ajan enenn 2000-lukua. Tullessamme 2000-luvulle ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja vanhat reaktorimme vanhentuneet. Tarvitsemme kipeästi uusia voimalaitoksia maahamme, jotta energiavarmuus ja omavaraisuus pystytään takaamaan. Rajan kummiltakaan puolilta ratkaisu ei löydy. Meidän on toimittava itse. Olet aivan oikeassa siinä, kun puollat ydinsähköä. Se on ehdottomasti varmin ja toimivin (ja tehokkain) ratkaisu harvaan asutussa ja kylmässä maassamme. Tulevassa Euroopassa voimme aivan hyvin toimia maana, joka on energiantuottaja, eikä energianosataja. Tämä hyöydyttää kaikkia osapuolia. Suomi on energiavarma maa, teollisuus ja kansalaiset hyötyvät. Jopa sijoittajat sijoittavat tänne hanakammin ja uusia Googlen ja muiden palvelinhalleja voidaan huoletta perustaa. Voimalaprojektit tuovat myös paljon työtä Suomeen. Vaikka alkuinvestointi on jokseenkin kallis, niin voimala maksaa itsensä takaisin, energiahuolto on turvattu ja tulevat sukupolvet kiittävät. Energiaa on jatkossa yhä vaikeampi käyttää politiikan välineenä ja puolueet jotka sitä negatiivisella tavalla tekevät tuskin tästä hyötyvät. Ja toisinpäin, puolueet jotka ajavat Suomen omavaraista energiataloutta hyötyvät ihan varmasti siitä, että ajavat Isänmaamme asiaa. Koska nykyiset suurvoimalamme on rakennettu 1970-luvulla, on meidän viimeistään 2020-luvulla otettava käyttöön (ei alettava rakentaa) korvaavat voimalat. Näiden lisäksi -koska energiankulutus on kasvanut ja kasvaa jatkuvasti- on otettava käyttöön 5 uutta voimalaa (aivan kuten sanoit) vuosien 2020-2040 välisenä aikana. Tämä on meille erittäin suuri haaste, vielä kun samalla puhutaan kaikenlaisista energiansäästökampanjoista, jotka ovat kaikki tietysti täyttä silmänlumetta. Ydinvoimaa tullaan varmasti käyttämään koko 2000-luku ja vielä 2100-luvullakin jos fuusiot ym. energiamuodot eivät ole vielä vahvasti tulleet käyttöön maailman mittakaavassa. Maailman energiatarve ei tule ainakaan vähentymään, joten energia on toimiala jolle kannattaa panostaa, vaikkei se kovin paljon aluksi tuottaisikaan. Suomi on maa, jossa energiantuotanto on erityisen tärkeää jo geopoliittisen sijaintimmekin vuoksi. Nyt on aika tehdä jotain. Päästövähennykset ja muut ovat täysin merkityksettömiä sen rinnalla, että Suomi tarvitsee omaa energiantuotantoa, jolla turvataan tuleviksi vuosikymmeniksi sekä energiansaanti että taloudellinen ja poliittinen riippumattomuus.
Olen samoilla linjoilla kanssasi Arvo, energian tuotantoon panostaminen kannattaa aina.
Jukka Tuominen
24.10.2014 12.36Tervehdys Alexander Stubb,
Nyt kun lähestymme eduskuntavaaleja niin on hyvä ymmärtää miten porvariäänestäjät käyttäytyvät.
Olemme tyytyväisiä siitä, että Kokoomus menee oikealle. Sitä tarvitaan todellakin. Ahkeruuteen ja yrittäjyyteen liittyy myös korkea moraali ja kristilliset arvot. Tässä kohtaa Kokoomus ja sen puheenjohtaja ei kerää pisteitä. Homoliittojen kannattaminen ja promoaminen ajaa perinteiset porvarit Sipilän tai Soinin leiriin.
Ihminen, joka hyväksyy homoliitot, saattaa jonain päivänä olla itsekin homo. Sellaista emme haluaisi maan pääpuolueeksi tai pääministeriksi. Meillä oli aivan riittävästi häpeämistä aikaisemmassa presidentissä, jolla tosin oli vasemmistoleima otsassaan. Pyytäisin miettimään kaksi kertaa miten suhtaudut asiaan – nythän tiedämme miten olette tähän asti ajatellut asiasta. Haluamme, että porvaripuolue on todellakin sitä eikä mikään ”Vihreä” sellainen.
toivottavasti jatkossakin Kokoomuksen kannattaja (ei kuitenkaan homopuolueen kannattaja)
Harri W. Keränen
28.10.2014 13.38Sinä olet ollut ehdolla. Sinulle on annettu mandaatti. Sinä olet osaltasi vastuussa siitä mitä tässä maassa tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa. Pidä se mielessäsi.
Terveisin,
Harri W. Keränen
Tuula Kiilamo
30.10.2014 16.16Hyvä pääministeri Alex,
kuka rohkenisi epäillä kiireitäsi, tuskin kukaan.
Mutta jotenkin tuntuu siltä, nyt et enää kerro mietteitäsi ja näkemyksiäsi juuri missään.Olisiko aika nyt?
Et ole meille suomalaisille tarpeeksi läsnä. Et ole myöskään kokoomuslaisille tarpeeksi läsnä.
Emme halua nähdä ja kuulla uutta puoluesihteeriä, vaikka hän on oikeaa lajia.
Ota kantaa Suomen asioihin. Se on tärkein tehtäväsi. Tule puhumaan siitä, mitä esim. Suomenlahdella tapahtuu.
Vilho Partanen
03.11.2014 09.29Silloin kun alettiin laajassa mitassa tuottamaan energiaa fossiilisia aineita polttaen, alkoi prosessi, jossa aikanaan maaperään sitoutuneet hiilivedyt nopeassa tahdissa palautetaan takaisin ilmakehään.
Vasta äskettäin on laajemmin huomattu, että hiilen lisääntymien ilmakehässä on vahingollista meille.
Samalla on käynnistynyt kilpajuoksu siitä, korvautuuko hiilivetyjen polttaminen riittävän ajoissa.
Vieläkään kaikki valtiot, yritykset ja yksityiset eivät tunnusta vaaraa. Eräät nousevat taloudet haalivat merenpohjia ja maa-aloja juuri fossiilisten varantojen vuoksi.
Hyvä jos EU hoitaa osansa, mutta ei paljon auta kokonaisuutta, ellei kaikkia saastuttajia saada hillittyä.
Samu Jokiaho
29.11.2014 17.09Vaikkei Suomen panos voluumiltaan olisikaan kummoinen, ei edes EU:n, onko silti muuta vaihtoehtoa kuin pyrkiä täysin irti fossiilisista energiamuodoista? Ja jo paljon ennen tämän vuosisadan loppua. Kehittyneiden eurooppalaisten valtioiden rooli on nimen omaan toimia esimerkkinä, ja näyttää toteen, että kykenemme irtautumaan vanhoista ja tehtävänsä tehneistä rakenteista ajoissa.
Täällä puhutaan järkevistä ja vihreistä asioista, mutta samaan syssyyn syydetään ilmoille täysin riittämättömiä lukuja, ja pidetään auki vaihtoehto olla pitäytymättä näissä luvuissa.
Vapaakauppasopimuksiakin tuetaan, vaikka ollaan täysin tietoisia siitä, että salaisen luonteensa ja lähinnä taloudellisia toimijoita suosivien lopputulemien vuoksi tällaiset ovat täysin epädemokraattisia, ja lähinnä vaarantavat järkevän ja vihreän toiminnan, jopa ajattelun. Maan myyminen vierasmaalaiselle kaivostoiminnalle ja kulutuksen lisäämisen suosiminen? Miten tämä voi olla järkevä valinta tulevaisuutta ajatellen?
Nykylinja on näköalaton. Ymmärrän kyllä, että talous on keskeisimpiä pilareita valtion pystyssäpitämisen kannalta. Mutta onko tällainnen linja järkevää edes talouspoliittisesti? Vihreiden arvojen laimentaminen vaalean vihreiksi ei riitä. Talous voi pysyä kasassa, mutta mikäli maksamme siitä ekosysteemien kokoiset hinnat, ja jätämme tulevat sukupolvet taistelemaan jäämistä, se ei ole sen arvoista. Ja jos ei keksi, kuinka tilanne tulisi ratkaista, ei ehkä ole oikea mies päättämään asioista.
Nuorena miehenä koen tulevaisuuden pelottavana. Kannattaako minun kouluttautua? Entä hankkia perhettä? Suuret kriisit ovat myös suuria mahdollisuuksia tulla yhteen ja luoda ratkaisuja. Yhteisiä ratkaisuja ei kuitenkaan luoda suljettujen ovien takana. Yhteisiä ratkaisuja ei myöskään luoda, ellei huomioida kaikkia osapuolia.
Not Found
The requested URL was not found on this server.