Olen monessa yhteydessä viitannut Saksan liittokansleri Angela Merkelin lausumaan dilemmaan: EU edustaa 7 prosenttia maailman väestöstä, 25 prosenttia tuotannosta ja 50 prosenttia sosiaalimenoista. Tämän takia EU-maiden talouksien on oltava hyvässä iskussa. Minusta yhtälön ratkaisuun tarvitaan neljä tekijää: vapaakaupan edistäminen, sisämarkkinoiden kehittäminen, kilpailukyvyn edistäminen ja kestävä julkinen talous.
EU-komissio julkaisi muutama tunti sitten maakohtaiset suosituksensa, jotka koskevat sekä kilpailukykyä että julkista taloutta. Maakohtaiset suositukset julkaistaan vuosittain, nyt neljättä kertaa. Tarkoituksena on arvioida jäsenmaiden talouspolitiikkaa ja rakenneuudistuksia, antaa suosituksia toimenpiteiksi ja seurata toimeenpanoa. Viime kädessä kyse on jäsenmaiden talouspolitiikan kestävyydestä.
Maakohtaiset suositukset ovat osa niin kutsuttua eurooppalaista ohjausjaksoa. Kyse on koordinaatiosta, jota talouskriisi on osaltaan syventänyt. Viime aikojen suurena kysymyksenä on ollut, kuinka pitää yllä elpyvää taloutta. Tärkeimpinä osa-alueina ovat kasvua tukeva julkinen talous, rahoitusmarkkinoiden toimivuus, kasvun ja kilpailukyvyn edistäminen, työttömyyteen ja sosiaalisiin seurauksiin puuttuminen ja julkishallinnon nykyaikaistaminen.
Maakohtaiset suositukset peilaavat näitä. Suomea muun muassa kannustetaan kustannustehokkaisiin julkisiin palveluihin, suositellaan tehostamaan koko työvoimapotentiaalin hyödyntämistä, kehotetaan edistämään kilpailua erityisesti vähittäiskaupassa ja suositellaan lisäämään innovaatiovalmiuksia.
Emmekä me ole toimettomina istuneetkaan. Hallituskauden aikana on päätetty menoja vähentävistä ja tuloja lisäävistä toimista yhteensä 6,6 miljardin edestä. Tämän kevään kehysriihessä päätettiin toimista, jotka vähentävät valtion menoja ja lisäävät tuloja 2,3 miljardia. Myös komissio on noteerannut muun muassa kunta- ja sote-uudistuksemme.
Mielestäni talouspolitiikan koordinaatio ja maakohtaiset suositukset sen välineenä ovat hyödyllisiä. Koskaan ei ole haitaksi, kun saa ulkopuolisen näkökulman omaan toimintaansa. Tästähän on viime kädessä kyse.
Toisinaan ulkopuolisesta näkökulmasta saa uskonvahvistusta omille ajatuksilleen. Komissio kiinnittää huomionsa esimerkiksi työllisyysasteeseemme, jota pidän itse keskeisenä kysymyksenä. Ensimmäistä kertaa Suomen historiassa menossa on työikäisen väestön supistuminen noin 100 000 ihmisellä kuluvalla vuosikymmenellä. Se haastaa talouskasvun pohjan. Meillä on onneksi mahdollisuus aktivoida vähintään yhtä monta työikäistä, jotka ovat nyt sivussa työelämästä. Työllisyysaste on valinta. Hyvinvointiyhteiskunnan sopukoihin on takertunut esteitä, jotka hankaloittavat työpaikkojen syntyä.
Järjestelmäämme on korjattava siten, että työn tekeminen ja teettäminen on aina kannattavaa. Esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa on viimeisen kymmenen vuoden aikana tehty rohkea valinta työn tekemisen ja teettämisen puolesta. Ja tulokset näkyvät. Työllisten osuus työikäisistä on noussut molemmissa maissa reippaasti talouskriisistä huolimatta.
Palaan Merkelin dilemmaan. Talouden kestävyydessä, esimerkiksi työllisyysasteessa, on kyse eurooppalaisen elintason ylläpidosta, siis hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisesta. Sen hoitamisessa emme voi työntää päätämme pensaaseen.
EU-komission suositukset voit lukea kokonaisuudessaan täältä.
Vilho Partanen
02.06.2014 18.45”Minusta yhtälön ratkaisuun tarvitaan neljä tekijää: vapaakaupan edistäminen, sisämarkkinoiden kehittäminen, kilpailukyvyn edistäminen ja kestävä julkinen talous.”
Ellei noissa onnistuta, niin seurauksena niin tuotanto kuin sosiaalimenot tipahtavat maailman keskitasolle tai mahdollisesti jopa sen alle.
Tuloerot maailmassa tulevat jokatapauksessa tasoittumaan – tai kasautumaan uudelleen-, mutta tarvitseeko sitä kohtuuttomasti EU:ssa silti köyhtyä.
Tuula Kiilamo
02.06.2014 18.59Jaan Viljon käsityksen. Toivottavasti suomalaiset tajuavat , että me voimme nostaa maamme tästä suosta, jos haluamme.
Tuula Kiilamo
02.06.2014 20.14Mutta puoluepoliittiset lausumat eivät riitä. Syntyykö uusi nousu aivoista, kuten uskon, vai sittenkin metsistä, kuten toivon.
Erkki Joonala
02.06.2014 21.40”Järjestelmäämme on korjattava siten, että työn tekeminen ja teettäminen on aina kannattavaa.”
– Olen aivan samaa mieltä, mutta meillä on vastassa valtava tiesulku tähän pääsemisen tiellä: Saksa. Yhteinen euro estää kaikkien niiden valtioiden, jotka eivät ole valmiiksi yhtä kilpailukykyisiä kuin Saksa, kilpailukyvyn paranemisen tarvittavalle tasolle.
Kannattaa lukea:
http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/166535-euro-ja-rautakangen-notkeus
juuso
03.06.2014 23.51Kukin tyytyköön tuottavuuttaan vastaavaan määrään euroja, niin saksalaisetkin tekevät.
Vilho Partanen
03.06.2014 08.55Ongelmakohdista ikääntymisen, eläköitymisen ja väestöpyramidin ongelmat ovat selkeät ja hoidettavissa eläköitymistä siirtämällä eteenpäin, syntyvyyttä lisäävillä poliittisilla päätöksillä ja johdonmukaisella maahanmuuttopolitiikalla.
Nuo kyllä hoituvat, jos on poliittista tahtoa riittävästi takana ja työmarkkinat suostuvat joustamaan.
Ne paljonpuhutut rakennemuutokset olisi syytä myös toteuttaa pikaisesti, koska valittavana on lopulta kaksi menettelytapaa: toteutetaan heti ja hallitusti tai aluksi itketään ja toteutetaan sitten lopulta paniikissa.
Johanna Mantere
15.06.2014 23.06Vapaakaupan edistämisestä ja sen tarpeellisuudesta voi ymmärtääkseni olla montaa mieltä, kuten tässä alla olevan linkin artikkelissa osoitetaan. Näistä näkökulmista on kuitenkin tiedotettu niin vähän julkisuudessa, että herää kysymys, onko kaikkien suunnitteilla olevien projektien taustoja tutkittu kylliksi?
Juuri pidetyssä linjapuheessasi kuulutit avoimuutta. Ihmettelenkin suuresti, miksi periaate ei tunnu ulottuvan niinkin valtavaan päätökseen kuin EU:n ja USA:n väliseen vapaakauppasopimukseen, jonka perusteet tuntuvat erittäin hatarilta ja lyhytnäköisiltä.
Viittaamassani artikkelissa kritisoidaan muun muassa kyseisen sopimuksen sisältämää investointisuojalauseketta: ”Sen nojalla ylikansalliset yhtiöt voisivat nostaa erityistuomioistuimessa kanteita valtioiden työelämää, terveydenhuoltoa ja ympäristöä koskevia säädöksiä vastaan.” Esimerkkejä tästä on monia: ”Esimerkkinä korvausten vaatijoista mainitaan tupakkayhtiö Philip Morris. Yhtiö perää Uruguaylta kahta miljardia dollaria menetyksistä, joita maan tupakoinnin vastainen lainsäädäntö sille aiheuttaa. Öljy- ja kaasuyhtiö Lone Pine Resources vaatii 250:tä miljoonaa dollaria Kanadalta, joka on estänyt sitä käyttämästä vesisärötysmenetelmää Quebecin Saint Lawrence -joella. Yhtiön mukaan kielto on vastoin Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimusta.”
Kuten edeltä voi lukea, tällainen sopimus alistaisi valtiot yritysten heittopusseiksi – ja mikä pahinta, raha olisi määräävä tekijä missä tahansa päätöksissä. Haluankin kysyä suoraan: Kuka silloin huolehtii tavallisten kansalaisten – puhumattakaan vähäosaisten – oikeuksista ja koko ajan hupenevista luonnonvaroista?
EU:n ja USA:n välinen vapaakauppasopimus ei ole sitä miltä se päällepäin näyttää. Se, että siitä vaietaan, ei lainkaan lisää luottamusta, eikä suinkaan kerro avoimuudesta, vaan jostakin aivan muusta.
Näin suuri päätös kertoo arvoista päätöksen takana. Lyhyellä tähtäimellä sopimus voi kenties lisätä talouskasvua ja saada Suomen uuteen ”nousuun”. Tällainen tuloshakuisuus palvelee kuitenkin vain lyhyen tähtäimen etuja ja arvoja. Mikä on tilanne kymmenen, kahdenkymmenen, viidenkymmenen tai sadan vuoden päästä? Onko Suomi silloin enää nimellisesti itsenäinen maa?
Kaipaan selitystä ja hyviä perusteluja. Epäilen kuitenkin, ettei yhtäkään asiaan kunnolla perehtynyttä älykästä henkilöä voida vakuuttaa tämän sopimuksen hyödyistä.
Tässä linkki, josta sitaatit ovat kotoisin:
http://www.kepa.fi/uutiset/10785
Muita linkkejä aiheesta:
http://yle.fi/uutiset/kriitikot_yhdysvaltojen_ja_eun_vapaakauppasopimus_vaarantaa_kansallisen_demokratian/6935879
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3149070/vapaakauppasopimus-olisi-vallansiirto-suuryrityksille
Not Found
The requested URL was not found on this server.