Luin viikonloppuna Ilkka Remeksen uusimman 6/12-kirjan. Jälleen kerran loistava trilleri Remekseltä. Tarina on mukaansatempaava. Suosittelen.

Sotarikoksista tuomittu serbieversti istuu kakkuaan suomalaisessa vankilassa. Hänen poikansa Vasa Jankovic aikoo vapauttaa isänsä. Hän hyökkää kommandojoukkonsa kanssa Presidentinlinnaan itsenäisyyspäivänä.

En paljasta sen enempää, mutta sen verran voin sanoa, että taidan suhtautua vähän eri tavalla seuraaviin Linnanjuhliin…

Nostan kirjan esille lähinnä siksi, että siinä on paljon asiaa Natosta. Oikeastaan puolesta ja vastaan, mielenkiintoisella tavalla kerrottuna.

Vastaan puhuu se, että Naton kanssa kaveraaminen vie sellaisten hiekkalaatikoiden ääreen, joiden ympärillä pelataan isojen poikien panoksilla. Tuttu argumentti myös ihan oikeiden Nato-vastustajien suusta.

Puolesta on paljon argumentteja, mutta ajattelin tässä nostaa esille muutaman suoran sitaatin kirjan vuoropuhelusta. Tällaisiakin argumentteja kuulee.

Kyseessä on tietenkin vain fiktiivinen dialogi ”Tasavallan Presidentin” ja tuohtuneen serbinuorukaisen, Vasa Jankovicin, välillä. Näin se menee sivuilla 328 ja 329:

Presidentin huulille kohosi kuiva hymy. ”Ei suomella ole Naton kanssa minkäänlaisia salaisia sopimuksia.” (Sanoo Presidentti).

”Eikö? Se on äärimmäisen typerää. Tiedättekö miksi?” (Kysyy Vasa Jankovic).

Presidentti ei vastannut, vaan tuijotti eteensä.

”Ette uskalla liittyä Natoon, koska pelkäätte Moskovan reaktiota. Mutta se on turhaa. Venäjä pitää teitä jo nyt vihollisenaan. On pitänyt siitä saakka, kun te 90-luvulla aloitte yhdenmukaistaa sotilastekniikkaanne Nato-vaatimusten mukaiseksi. Ei Moskovassa todellakaan olla niin idiootteja, että siellä uskottaisiin teidän vakuuttelujanne Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Sanahelinällä ei hämätä ketään. Siellä on nähty kuinka Suomi on lipunut Naton helmaan. Eikä siellä ole jääty ihmettelemään tilannetta, vaan siirretty rautaa rajalle. Ja paljon”.

Vasa Jankovic jatkaa seuraavasti:

”Suomi on Moskovan silmissä Nato-maa, vihollisvaltio, oli Naton jäsensopimuksessa teidän allekirjoituksenne tai ei. Venäläiset ovat rakentamassa Suomen rajalle kaukotoimintailmavoimien ryhmittymää taistelutehtäviä varten. He järjestävät rajalla harjoituksia ja testaavat reagointikykynne alueloukkauksilla, aivan niin kuin vihollisrajoilla tehdään. Te suomalaiset poliitikot ette edes halua tietää asiasta mitään, tai selitätte sen itsellenne parhain päin. Olette samanlaisia hyväuskoisia hölmöjä kuin ruotsalaiset”.

Ja niin tarina jatkuu. Tämähän on tietenkin fiktiota, mutta hyvää sellaista.

Venäjä on kyllä tänä päivänä jo erittäin lähellä Natoa. Muutamat väittävät, että lähempänä kuin Suomi. Ehkä nyt ei sentään.

Tämäntyyppisiä argumentteja kuulee usein kansainvälisen politiikan niin kutsutusta realistikoulusta. Itse kuulun ehkä enemmän institutionalistien joukkoon, mutta kyllä realistiakin on välillä hyvä kuunnella.

Remes on monen lajin taitaja. Yllä esimerkki siitä, miten Suomen suhdetta Natoon avataan kansantajuisella tavalla.