Loma Korsikalla on jatkunut aurinkoisesti. Eilen ajoimme saaren halki länsirannikolle, kylään nimeltä Calvi.
Kannatti käydä saaren toisella puolella. Oli vielä kauniimpaa. Vuoristomaisemia, korkeita kallionseinämiä, valkoisia heikkarantoja ja pittoreskejä pikkukyliä.
Oikeastaan harmittaa vähän, että emme ole kierrelleet saarta sen enempää. Toisaalta ei me tänne ajelemaan tultu. Pääasia, että lapset saavat pulikoida altaalla ja meressä.
Maratontreenit ovat edenneet ihan mukavasti. Laadin itselleni neljän viikon harjoitusohjelman, jota olen toteuttanut ilman sen suurempia vastoinkäymisiä (jos ei liiallista viininjuomista sellaiseksi lasketa).
Takana on kovin harjoitusviikko, joka näytti tältä: 12 km, 10 km, lepo, 22 km, 6km, lepo ja 12 km. Huomenna vetäisen vielä yhden intervalliharjoituksen. Ensi viikolla juoksen korkeintaan neljä lenkkiä. Maratoonia edeltävällä viikolla en juokse lainkaan.
Juoksujen, leikkimisen ja seurustelun ohessa sain luettua Eric-Emmanuel Schmittin Pilatuksen Evankeliumi-kirjan. Suosittelen! Se on hieno teos.
Schmitt on ranskalainen filosofi, yksi maansa luetuimmista nykykirjailijoista, joka tunnetaan muun muassa rohkeista uskonnollisista tulkinnoistaan.
Pilatuksen Evankeliumi on tästä hyvä esimerkki. Siinä Pontius Pilatus, yksi Raamatun mieleenpainuvimmista hahmousta, kertoo oman tarinansa Jeesuksen kuolemasta. Pilatus kertoo tarinansa veljelleen Titujkselle kirjeiden välityksellä.
Kirja tempaa mukaansa alusta saakka. Eikä tarvitse edes olla mikään Uuden Testamentin asiantuntija ymmärtääkseen missä mennään ja mihin eri Raamatun osiin romaanissa viitataan.
Like-kustannus on kääntänyt muutamia Schmittin kirjoja. Luin Marja Haapion käännöksen. Haapion käännöstyö oli erinomainen. Seuraavaksi ajattelin kuitenkin kokeilla Schmittiä ranskaksi.
Aloitin myös Saramagon ”Toinen Minä”-kirjan. Se Lukutuokio loppui lyhyeen. En voi sille mitään, mutta en voi sietää yli puolen sivun mittaisia virkkeitä. Enkä kappaleita, jotka jatkuvat loputtomiin. Ehkä ne vaativat minulta liikaa keskittymistä.
