Ensimmäinen virallinen meppipäivä on takanapäin. Intoa riitti. Tuntui kun olisi ollut koulussa ensimmäistä päivää. Onneksi osaan jo lukea EU-kieltä…
Aamu alkoi lenkillä. Lähdin hotellilta kello 6.15. ja tarkoituksena oli vetää lyhyt 30 minuutin lenkki. Eksyin Strasbourgin pikkuteillä ja loppujenlopuksi juoksin lähes tunnin, rankkasateessa.
Kello 7.55. annoin ensimmäisen suoran haastattelun Ranskan radiolle. Niitä oli päivän aikana kahdeksan. Radio France päätti seurata yhden uuden mepin ensimmäistä työpäivää ja jostain syystä ”arpa” osui minun kohdalle. Viimeksi he seurasivat Ari Vatasta.
Kahdeksalta meillä oli perinteinen suomalaisten toimittajien ja Kokoomusmeppien tapaaminen. Leppoisa tilaisuus. Oli jännää olla ensimmäistä kertaa ”poliitikkona” tämänkaltaisessa tilaisuudessa. Ei voinut enää esiintyä nimettömänä…
Kävimme läpi ryhmäpaikkoja, vaalitulosta ja seuraavan kauden haasteita. Kerroimme myös Kokoomusmeppien yhteiskiertueesta, joka alkaa syyskaudella. Sitoudumme kiertämään jossain päin Suomea yhdessä tai erikseen joka työviikko. Kova lupaus, josta pidetään kiinni. Se on keskeinen tapa viedä EU-viestiä eteenpäin.
EPP:n ryhmäkokouksessa kävimme lyhyesti läpi puhemiesäänestyksen. Puheenjohtajamme Hans-Gert Pöttering korosti ryhmäkuria. Tänään piti äänestää sosialistia, eli Borrellia. Pressiaamiaisella Piitu taisi kutsua häntä vahingossa Bordelliksi… Oliko Freud paikalla?
Sitten se kaikki alkoi. Ensimmäisen istunnon kello soi ja 732 uutta meppiä siirtyivät salin puolelle kello 10.00. Ilmassa oli suuren juhlan tuntua. Istunnon avasi perinteisesti Euroopan parlamentin iäkkäin jäsen, 79-vuotias Giovanni Berlinguer.
Parlamentin puhemiehen valinta sujui ennakkoasetelmien mukaisesti. Borrell voitti selkeästi. Valinnan jälkeen pidettiin perinteiset onnittelu- ja ylistyspuheet. Sanottakoon kuitenkin, että liberaaliryhmän puheenjohtaja Graham Watson ei ollut ihan tyytyväinen valintaan. Onhan se ymmärrettävää. Puolalaisen Geremekin valinta olisi ollut ainakin symbolinen merkki uuden alusta.
Söin pikalounaan (voileivän) muutaman teollisuuden edustajan seurassa. Sen jälkeen otimme ryhmäkuvan suomalaismeppien kanssa. Tunnelma oli ihan hyvä, mutta kyllä pientä jännitettä muutamien edustajien välillä oli aistittavissa…
Lounaan jälkeen kävin läpi sähköpostia. Juttelimme myös avustajani Petu Lahesmaan kanssa muutamista käytännön asioista. Pikapalaverin jälkeen vuorossa oli äänestys varapuheenjohtajista. Ennalta hoidettu homma – neljätoista paikkaa ja neljätoista ehdokasta. Aika mälsä äänestys…
Äänestyksen jälkeen annoin taas lisää haastatteluja Ranskan radiolle. Tapasin myös ensimmäiset lobbarit – ydinvoimalobbarit ovat aikaisin liikkeellä.
Käytävillä on helppo liikkua kun tuntee niin monta ihmistä entuudestaan: edustajia, avustajia, toimittajia, lobbareita, tutkijoita jne. Täällä ymmärtää myös kielten merkityksen. Kun höpöttää ranskaa, saksaa ja englantia niin pääsee juttuun kaikkien kanssa.
Nyt täytyy rientää BBC:n vastaanotolle. Illalla käyn syömässä erään komissaarin kanssa… Tämä on huomattavasti hauskempaa kuin ryhmäkokous Budapestissa. Vauhtia piisaa.
