Toinen päivä heinkuuta. Ei ikinä uskoisi kun katsoo ulos ikkunasta. Ei täällä Englannissa, eikä liion Suomessakaan. Vettä tulee kuin aisaa ja asteta on alle 20.
Olemme Suzanne enojen farmilla Essexissä, Lontoon pohjoispuolella, Stanstedtin lentoaseman kupeessa. Tämä on siis se samainen paikka, jossa ensimmäisellä jouluvisiitillä pubikerros sai minut voimaan niin pahoin, että oksensin seuraavana päivänä isoäöidin ruusupuskaan. Enot antoivat siitä taas sikaa eilen. Englantilaisessa sarkasmissa on menoa…
Vaikka täällä huumori aina kukoistaa, niin Stanstedtia ympäröivillä maatiloilla ei ole ruusuista tulevaisuutta. EU:n maatalouspolitiikka ei ole syypää. Päinvastoin, se on mahdollistanut Suzannen enojen maanviljelyn.
Tummat tulevaisuuspilvet johtuvat Stansteadtin uuden kiitoradan rakennussuunnitelmista. Näyttää siltä, että tämäkin perhetila joudutaan raivaamaan pois kiitoradan tieltä viimeistään vuonna 2012. Masentavaa. Suzannen äidin suku on viljellyt näitä maita noin 100 vuotta.
Lomaa on jäljellä vielä pari päivää. Huomenna tapaamme kavereita Lontoossa ja sunnuntaina suuntaan jo Budapestiin EPP:n, eli Kokoomuksen puolueryhmän, järjestäytymiskokoukseen.
