Tänään oli Emilien viimeinen koulupäivä. Hänellä on edessään kahden kuukauden loma.
Emilie käy pientä kyläkoulua, joka sijaitsee 500 metrin päässä kodistamme, sopivasti matkalla juna-asemalle. Aamurutiineihin kuulu, että viemme Emilien Suzannen kanssa kouluun, jonka jälkeen juoksemme junalle.
Koulussa on kiva henki ja olemme vuoden mittaan osallistuneet erilaisiin aktiviteetteihin. Pienimuotoisia yhteisjuhlia järjestetään muutaman kerran vuodessa.
Viimeisenä päivänä Emilie sai mukaansa puolen vuoden piirrustukset ja muut työt kauniissa kansiossa. Jokainen kuukausi oli eritelty. Oli hienoa nähdä miten Emilien piirrustuskäsi on kehittynyt.
Eikä siinä kaikki. Koulu oli myös laatinut CD-rompun, joka sisälsi koko vuoden tapahtumat digikuvina. Yli tuhannen kuvan taustalla soi musiikki. Rompulla oli kuvia eri aktiviteeteista ja retkistä.
Sehän taitaa usein olla niin, että sitä uskottelee itselleen, että oma lapsi on erinomaisessa koulussa. Näin ainakin meillä. Täytyy myöntää, että ensimmäisen kouluvuoden aikana ei ainakaan tarvinnut pahemmin valittaa.
