Tänään aamu alkoi kippurassa. Helsingin Sanomien politiikan toimittaja Juha Akkanen kirjoitti jälleen kerran briljantin kolumnin otsakkeella ”Pontikalle ja kiljulle tuotesuoja”. Suosittelen sen lukemista.
Näin Akkanen pakinoi:
Viinan raaka-aine ? jos se on jotain muuta kuin vilja tai peruna ? pitää vastedes mainita pullon kyljessä, mutta miten pienellä präntillä tahansa.
Suomalaisten europarlamentaarikkojen dynaaminen duo, Suomen demokraattisen puolueen Lasse Lehtinen ja kokoomuksen Alexander Stubb, tosin yrittivät taistella puhtaan vodkan puolesta, enemmän ilmeisesti showmielessä kuin vakavasti asialla.
Showmeininginhän tämä kaksikko osaa. Stubb lahjoitti suurieleisesti vodkapullon Puolan johtokaksikolle, presidentti Lech ja pääministeri Jaroslaw Kaczynskille. Luulisi Stubbinkin olevan sen verran kokenut kettu, että osaisi vähän katsoa kenen kanssa EU-kuvioissa kaveeraa.
Suomi ja Puola olivat vodkasodassa samalla puolella, mikä jo oikeastaan kertoo, että Suomi oli väärässä ja EU:n enemmistö oikeassa.
Stubb ja muut samanmieliset olivat sitä mieltä, että aitoa vodkaa saa valmistaa vain perunasta, viljasta tai sokerijuurikkaasta.
Stubb sanoi, että suomalaiset tietävät mistä puhuvat: 70 prosenttia vodkasta sekä tuotetaan että kulutetaan perinteisissä vodkamaissa, joihin Suomikin siis kuuluu. Häneltä jäi ehkä epähuomiossa mainitsematta, että ainakin 70 prosentille kirkkaan viinan juojista on aivan sama, mistä aine on valmistettu, kunhan se on halpaa ja nousee päähän. Eikä vie näköä.
Siihen aikaan, kun pimeän pullon ostaminen venäläisturistilta oli vielä muotia, aseman nurkalla tuskin jäätiin ottamaan selvää, mikä olikaan raaka-aine. Usein olisi kannattanut.
Ja myytiinhän Suomessa valtion viinakaupassa aikoinaan kirkasta, joka oli valmistettu sulfiittispriistä: Pöytäviinaa. Asiansa sekin hoiti.
Onhan meilläkin kotiviini ja tilaviinit, joilla ei ole mitään tekemistä viinirypäleen kanssa, saati sitten aidon viinin maun kanssa.
Herukkaa tosin sanotaan harhaanjohtavasti viinimarjaksi, vaikka oikeammat nimet olisivatkin musta, punainen ja valkoinen kotiviinimarja.
Suomella on vain muutama EU:n säädöksillä nimisuojattu tuote, kun Italialla niitä taitaa olla toistasataa. Tiedättehän: Parman kinkku, parmesaanijuusto (Parmigiano Reggiano) ja niin edelleen. Meillä on tarjota Lapin puikula, kalakukko ja karjalanpiirakka.
Stubb ja Lehtinen voisivat jatkaa näyttävää taisteluaan suomalaisen kulinarismin puolesta. Seuraavaksi tuotesuoja pitäisi saada pontikalle. Kyllä hyvä pontikka on parempaa kuin huono grappa, italialainen pontikka.
Ja kun ruotsalaisetkin ovat saaneet tuotesuojan Falukorv-nimiselle pötkylälle, jota he väittävät makkaraksi, kannattaa Suomenkin yrittää saada listalle einesmaksalaatikko. Rusinoilla tai ilman.
Sahtikin taitaa olla suojattujen tuotteiden joukossa, mutta kilju sieltä taatusti puuttuu. Ei muuta kuin homma vireille. Stubb voisi asiaa edistääkseen jakaa tuttavilleen maistiaisia. Siinä olisi Brysselin kekkuleilla ihmettelemistä, kun Stubb nostaisi ruokapöytään neljän tai kymmenen litran muovipänikän aitoa, perinteistä tuotetta Suomesta.”
Innostuimme Lasse Lehtisen kanssa Akkasen ehdotuksista. Sen seurauksena kävimme strategiapalaverin juuri ennen täysistunnon alkua. Katso EU-web TV.
%video%
