Terveisiä Brysselistä! EU:n päämiehet kokoava ”huippari” on jälleen kokoontunut. Tarkoituksena on antaa EU:lle strategista suuntaa, kuten perussopimuksissa Eurooppa-neuvostosta säädetään.
Talouskriisin hoito on dominoinut huippariagendaa viime vuosina. Tällä kertaa asialistalla oli muuta tehden huipparista mielestäni erityisen kiinnostavan. Pääaiheeksi oli kaavailtu digitaalisia sisämarkkinoita. Suomi on puskenut aihetta jo pitkään ja hyvin on puskettu, sillä nyt kaikki pitävät sitä keskeisenä. Palvelut siirtyvät nettiin ja hyödykkeet muuttuvat sähköiseen muotoon.
Raha on sosiaaliseen mediaan tai nettikauppoihin tottumattomallekin tuttu esimerkki: se mikä ennen näkyi oravannahkoina, muuttui sittemmin kolikoiksi ja paperiksi ja jo hyvän aikaa sitten biteiksi – siis nolliksi ja ykkösiksi. Lapsuuteni pankkikirjat olivat hiukan toisenlaisia kuin nykyiset nettipankit. Sama kehitys näkyy kaikessa. Fyysisen todellisuuden rinnalla on digitaalinen todellisuus, jossa vietetään aikaa, eletään, asioidaan, ostetaan, myydään, vietetään aikaa ja tehdään töitä. Digimaailmassa rajoilla ei ole merkitystä: Angry Birdsiä pelataan kaikkialla.
Euroopassa kaikelle tälle on kuitenkin 28 säännöt koskien sähköistä asiointia ja kauppaa, kuluttajasuojaa, tietosuojaa, tekijänoikeuksia, sähköistä tunnistamista jne. Samaan aikaan esimerkiksi Yhdysvalloissa on yhdet markkinat. Ei ole yllätys, että Eurooppa on jäänyt jälkeen. Suuret toimijat tulevat muualta.
Huipparin tuloksena on vahva ymmärrys Euroopan kehittämiseksi johtavaksi digitaalisesti taloudeksi. Viime kädessä kyse on kilpailukyvystämme, kuten toisessakin puhuttaneessa aiheessa, EU-lainsäädännön perkaushankkeessa. Siitä tarkemmin Hesarin vieraskynässäni. Aiheet nivoutuvat muutenkin yhteen. Haluamme luoda yhdet digitaaliset markkinat 28 tilalle, puitteet toiminnalle. Emme kuitenkaan halua puuttua toiminnan sisältöön tai käytettävään teknologiaan. Byrokraatin ei tule säätää liikaa.
Oma roolini huippareissa on kokoussalin ulkopuolella. Raa’an neuvottelutyön lisäksi on keskeistä vaikuttaa siihen, että asialistan aiheista puhutaan meille suotuisalla tavalla. Tällä kertaa annoin haastattelut mm. Reutersille, Sunday Timesille, Wall Street Journalille, Euronewsille, Deutsche Wellelle, France24:lle, Der Spiegelille ja hollantilaiselle NRC Handelsblattille.
Kuten usein huippareissa, mediahuomion varastaa asialistan ulkopuoliset aiheet, tällä kertaa Merkelin kännykän salakuuntelu. Asiaa tutkitaan, johtopäätösten aika on myöhemmin. Vakava paikka, jonka en toivo vahingoittavan EU:n ja USA:n välisiä vapaakauppaneuvotteluita. Siinä häviäisi kaikki.
Kaiken kaikkiaan salakuuntelu on hiukan vanhanaikaista, kylmän sodan maailmasta. Jos joku haluaa tietää ajatuksistani, senkun vain ottaa yhteyttä tai seuraa Facebook- tai Twitter-tilejäni tai lukee edellä mainittuja medioita – painettuna tai digitaalisesti. Kaikki löytyy digisfääristä!
