Tapasin tänään YK:n yleiskokouksen puheenjohtaja Joseph Deissin. Keskustelimme neljästä aiheesta: YK:n asemasta globaalihallinnossa, turvaneuvoston reformista, Pohjois-Afrikan tilanteesta, rauhanvälityksestä sekä EU:n asemasta YK:ssa.
Osallistuin lisäksi pääministeri Mari Kiviniemen emännöimälle lounaalle Yhdysvaltain varapresidentti Joe Bidenin kanssa.
Libyassa tilanne elää edelleen. Tärkeää on, että kansainvälinen yhteisö on reagoinut Libyan tilannekehitykseen jämptisti ja johdonmukaisesti. Libyan väkivaltaisuudet saivat ensiksi laajan, yksimielisen tuomion. Sen jälkeen YK:n turvallisuusneuvosto ja EU päättivät poikkeuksellisen nopeasti Libyan vastaisista pakotteista. Samanaikaisesti vetosimme, että maahan ja sen Tunisian ja Egyptin vastaiselle rajalle toimitettu humanitaarinen apu varmasti pääsi perille ja että kolmansien maiden kansalaiset pääsivät turvallisesti pois Libyasta. Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC puolestaan on ilmoittanut aloittavansa Libyassa tapahtuvan väkivallan tutkimisen.
Libyan sisäinen tilanne on edelleen arvaamaton. Kehityksen suuntaa on vaikea arvioida. Epäselvä tilanne voi jatkua pitkäänkin.
On merkittävää, että YK:n turvaneuvoston Libyaan kohdistuvassa pakotepäätöslauselmassa mainittiin ensimmäistä kertaa velvoitus suojeluvastuuseen. Valtuutusta voimankäyttöön ei silti anneta.
Suojeluvastuu on otettava vakavasti. On arvojemme mukaista huolehtia, että tätä periaatetta kunnioitetaan.
Lähtökohta on, että Libyalla on itsellään vastuu suojella kaikkia maassaan olevia ihmisiä rikoksilta ihmisyyttä vastaan. Mikäli se vaarantuu, on YK:n turvaneuvoston määriteltävä, milloin kansainvälisen yhteisön on kannettava tämä vastuu Libyan puolesta. Turvaneuvosto voisi silloin tehdä päätöksen lähteä apuun rauhanomaisin keinoin tai sotilaallisen väliintulon kautta. Tällaiseen valtuutukseen yltäminen vaikuttaa tällä hetkellä silti epätodennäköiseltä. Keskustelua on myös käyty mahdollisen lentokieltoalueen tai humanitaaristen käytävien perustamisesta, mutta päätös siitäkin on yhä etäällä.
On mahdollista, että Libyassa ajaudutaan pysyvään valtatyhjiöön. Benghasin kaupungissa on perustettu oppositiohallitus. Kansannousulla ei Libyassa silti ole yhtä selkeää johtajaa. Maan väestö jakautuu heimoihin ja klaaneihin, ja siksi väkivaltaisuudet maassa ovat olleet lähinnä paikallisia. Eri kapinallisryhmät eivät ole yhdistyneet koko maan kattavaksi oppositioksi, mutta niiden arvioidaan tavoittelevan juuri Gaddafin hallinnon kukistamista. Kapinallisilla ei vaikuta olevan liioin separatistisia tai taloudellis-sosiaalisia motiiveja.
Libyan tilanne huolestuttaa myös alueellisia järjestöjä. Sekä Arabiliitto että Afrikan unioni ovat tuominneet maan väkivaltaisuudet. Arabiliitto on ilmoittanut harkitsevansa lentokieltoalueen perustamista. Järjestö tahtonee tarkoin punnita mahdollisuutensa ja tahtonsa puuttua Libyan tilanteeseen nyt, kun koko arabimaailma on käymistilassa. Libyan kehitys on kuitenkin sekin ratkaiseva koko käynnissä olevalle arabimaailman myllerrykselle.
Käyn tänään vielä kaksi eri kertaa Järvenpäässä, ehkä nähdään siellä.
YK:n yleiskokouksen puheenjohtaja Joseph Deiss
