Kävin tänään perinteisessä Cooper-testissä, eli 12 minuutin juoksussa. Viime kerrasta olikin vierähtänyt jo 16 vuotta.
Juoksun järjesti Flying Finns yleisurheiluseura täällä Brysselissä. Vetäjänä jälleen kerran Pekka Roto, joka kyllä ansaitsee toiminnastaan jonkinlaisen kunniamerkin. Joka lauantai urheilukentälle kerääntyy varmaan yli 50 suomalaista lasta ja nuorta yleisurheilemaan.
Tänään juostiin kolme Cooperia. Ensin lasten ”neljän minuutin Cooper”, sitten nuorten 12 minuutin juoksu, ja lopuksi meidän, 40-kriisiä potevien testi.
Oma tavoitteeni oli parantaa 16 vuotta vanhaa ennätystäni, joka oli 3200m. Lähdin nakuttamaan 1’30 kierroksia, eli 3’45 kilometrejä. Pekanpoika Johannes Roto oli loistava kirittäjä. Siinä vetelimme vuorotahtiin ja hyvin rullasi.
Pysyimme tahdissa loppuun saakka ja kahdella viimeisellä kierroksella saimme vielä vähän lisättyäkin. Lopputulos 3230m! Yritimme vielä kinuta mittatuomarilta kymmentä lisämetriä, mutta ei irronnut…
Omia arkistoja varten todettakoon, että keskipulssi oli 170. Anaerobisen kynnyksen (minun kohdallani 171) yläpuolella olin 8’40. Ja kävin lopussa myös maksimiykkeessä, eli 185 tykytyksen kieppeillä.
Amsterdamin maratonpettymyksen jälkeen juoksuegolle teki hyvää parantaa omaa ennätystä. Kuulin testimahdollisuudesta vasta eilen. Takana oli loppujenlopuksi aika raskas treeniviikko, joka sisälsi yhteensä 6,5 tuntia juoksua, uintia, spinninkiä ja joogaa.
Nyt on taas motivaatiota jatkaa juoksemista. Kohti uusia tavoitteita kunnes 50-kriisi iskee…
