Olin tänään mukana asettamassa Suomelle kunnianhimoista tavoitetta Suomen 100-vuotisjuhlavuotta varten. Suomi on vietävä maailmankartalle koulutuksen ja osaamisen huippumaana. Se edellyttää sekä parempaa, että kansainvälisempää koulutusjärjestelmää.

Koulutusvienti on Suomelle edelleen hyödyntämätön mahdollisuus. Viimeistään seuraavan hallituksen on tartuttava tähän mahdollisuuteen. Suomi on tunnettu huippukoulutuksesta erityisesti perusasteella. Maailmalla ei kysellä enää yhtä paljon joulupukista tai muumeista kuin peruskoulusta.

Päivi Lipposen työryhmä selvitti koulutusviennin edellytysten parantamista viime syksynä ja teki täysin oikean analyysin: Suomen on löydettävä uusia liiketoiminta-alueita ja korkeakoulutus on ollut maailman nopeimmin kasvavia sektoreita.

Otimme harppauksen oikeaan suuntaan yliopistouudistuksella, mutta työ on vielä kesken. Suomeen on rekrytoitava motivoituneita opiskelijoita, tutkijoita ja opettajia ulkomailta. Korkeakoulutus elää kansainvälisyydestä. Uudet ideat eivät koulutuksessakaan synny impivaaralaisella ajattelulla.

On myös huomioitava, että maailman koulutusviennistä suurin osa on itse asiassa opiskelijoiden tuontia. Esimerkiksi Iso-Britanniassa tutkinto-opiskelijoiden osuudeksi maan koulutusviennistä on arvioitu 75 prosenttia. Se on suuri osuus 17,5 miljardin punnan kokonaisuudesta.

Rajoja ei pidä laittaa kiinni myöskään julkisen ja yksityisen sektorin välillä: korkeakoulujen ja yritysmaailman tiivistä yhteistyötä tarvitaan. Tämä koskee paitsi innovaatioiden kaupallistamista, myös esimerkiksi kampusyhteistyötä.

Ideoita ei Suomesta puutu, mutta niiden kaupallistaminen tökkii. Osin muun muassa siksi, ettei kaikille innovaatioille löydy kotimarkkinaa, osin liiketoimintaosaamisen puutteessa. Julkisten markkinoiden avaaminen ja korkeakoulujen yritysyhteistyö ovat tässä avainasemassa.

Suomalaisten korkeakoulujen on myös päästävä kansainvälisille koulutuskentille. Esimerkiksi opettaja-, sairaanhoitaja- ja poliisikoulutus kiinnostavat maailmalla laajasti, mutta tällä hetkellä lainsäädäntö mahdollistaa vain tilauskoulutuksen. Tässä sääntely on tuotava ajan tasalle. Suomalaisten korkeakoulujen tulisi voida periä maksua ulkomailla järjestettävästä tutkintoon johtavasta koulutuksesta. Tämä helpottaisi filiaalien perustamista ulkomaille.

Eikä kyseessä ole pelkkä bisnes. Suomen vahvuusalojen koulutus on myös kehityspolitiikan tukemista. Kun osaamme kouluttaa maailman parhaita opettajia Suomessa, miksemme voisi omalla osaamisellamme tukea myös muita?

Nyt tarvitaan uudenlaista tapaa ajatella koulutusta ja oppimista. Koulu ei ole museo, koulu on monenlaisten oppijoiden verkosto uusine viestintäteknologioineen. Koulutus luo mahdollisuuksien tasa-arvoa Suomeen, mutta myös vientimahdollisuuksia Suomelle. Kun vienti vetää, meillä on varaa rahoittaa hyvinvointipalvelut. Nyt voimme synnyttää positiivista kierrettä – tehdään se!