Brysselissä nähtiin eilen melko odotetun kaltainen vääntö Britannian EU-jäsenyyden ehdoista. Draamaakin saatiin, kun Kreikka otti neuvotteluissa esiin myös turvapaikanhakijat. Lopputulos oli – kuten tällaisissa EU-neuvotteluissa yleensäkin – kohtuullisen tasapainoinen.

Pallo on nyt briteillä. Seuraavat kuukaudet ratkaisevat, miten kesäkuun 23. päivän kansanäänestyksessä käy.

Suomen kannalta oleellisinta on, että kanssamme samanmielinen Iso-Britannia pysyy unionin jäsenenä.

Britannian erolla olisi ikäviä seurauksia myös Suomen kannalta. Siirtymävaiheen epävarmuus markkinoilla tekisi hallaa Euroopan taloudelle. Pidemmällä tähtäimellä EU:n talouspoliittinen valtatasapaino valuisi etelämmäksi. EU menettäisi myös turvallisuuspoliittisesti raskaimman jäsenmaansa. Mikään näistä ei olisi Suomen etujen mukaista.

Vaikka pääministeri Cameron saavutti hyvän neuvottelutuloksen ja alkaa nyt virallisestikin kampanjoida EU-jäsenyyden puolesta, seuraan aika jännittyneenä tulevaa kansanäänestystä. Usein käy niin, että ihmisten äänestyspäätökseen vaikuttavat monet itse asiaan liittymättömät seikat. Ja tunteet. Tämä äänestys on erityisen haastava, koska harva britti rakastaa EU:ta. Ja hallitustakin on aina kiva näpäyttää.

Nyt on tärkeää, että kyllä-kampanja saa mukaansa näkyviä nimiä. Yksittäisillä henkilöillä, kuten Lontoon pormestari Boris Johnsonilla, on iso rooli. Ehkä ratkaisevinta on kuitenkin se, miten Britannian elinkeinoelämä asemoituu. Jos toimijat kertovat avoimesti, kuinka monet työpaikat olisivat vaarassa, ihmiset voivat valita talouden kannalta turvallisemman vaihtoehdon, eli EU-jäsenyyden.

Hyvä uutinen on kuitenkin se, että britit ovat varsin käytännöllistä kansaa. Siksi olen luottavainen, että järki lopulta voittaa. Jos me suomalaiset voimme jotenkin olla mukana viemässä keskustelua maltilliseen ja järkevään suuntaan, meidän kannattaa se tehdä. Kyse on paitsi Britannian, myös Suomen edusta.

Hyvät kokoomuslaiset,

Kokoomus on kantanut hallitusvastuuta pitkään. Pitkä hallitusvastuu on osoitus siitä, että suomalaiset ovat luottaneet ja luottavat meihin. Tämän luottamuksen edessä on oltava nöyrä ja kiitollinen.

Samalla pitää olla itselleen ja muille rehellinen: olemme olleet osa hyviä päätöksiä, laihoja koalitiohallitusten kompromisseja, merkittäviä tekoja ja myös hetkiä, jolloin ei ole saatu riittävästi aikaan.

Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, mikä on se lisäarvo, minkä Kokoomuksen mukanaolo hallitukseen tuo. Mihin meitä tarvitaan? Miksi Kokoomuksen on syytä olla hallituksessa sen sijaan, että voisimme käyttää enemmän aikaa aatteellisen korjausvelkamme paikkaamiseen ja keskittyä hallitusvastuussa olevien arvosteluun opposition penkeiltä. Miksi kuuntelemme korvat punaisina kritiikkiä koulutussäästöistä ja pyrkimyksistä vahvistaa Suomen kilpailukykyä lainsäädännön kautta?

Tällä hetkellä tehtävät sopeutus- ja kilpailukykytoimet herättävät paljon kritiikkiä, osin ansaitustikin. Kukaan niitä ei mielikseen tee, esimerkiksi koulutussäästöt kouraisevat sivistysporvarin sielua syvältä. Mutta ei niitä huvikseen tehdä. Niitä tehdään siksi, että talous on kuralla. Eikä se siitä muuksi muutu ilman, että käänne saadaan aikaan. Käänne on tehtävä. Käänteen tekemiseen tarvitaan Kokoomusta.

Yksi valtiovarainministeriöön välittynyt viesti herätti erityisesti pohtimaan sitä, missä menemme nyt ja minne meidän on pyrittävä. Viesti oli tiivistettynä seuraava:

– Selailin menneen vuoden kalenteria ja laskeskelin. Minulla ja kuulovammaisella pojallani on ollut noin 40 käyntiä erikoislääkäreillä. Laskut näistä yhteensä muutama sata euroa. Meillä käy kotona puheterapeutti kerran viikossa niin kauan kuin tarpeen on ja kohta käy myös viittomakielen opettaja. Pojalla on oma hoitotiimi. Heiltä saa aina kysyä jos on jotain asiaa. Tuleva leikkaus ja siihen liittyvä kuntoutus on maksutonta. Lisäksi saamme vielä Kelasta tukea. Monessa maassa jäisimme ilman apua. Suomessa hoito on huippua. Sairaus ei syrji, kaikki ovat siinä samalla viivalla, mutta kaikille tarjotaan sama hoito. Ainakin minun pojalleni on ollut lottovoitto syntyä juuri Suomeen.

Kokoomusta tarvitaan siihen, että kuulovammaisen pojan ja hänen perheensä tarpeista pystytään huolehtimaan myös tulevaisuudessa. Että hahmotetaan, mitä se todellisuudessa edellyttää, että meillä on hyvinvointivaltiomalli myös jatkossa. Että tehdään rohkeasti päätöksiä työn ja yrittämisen ja sitä kautta kasvavien verotulojen puolesta. Ei vain sanota. Tehdään.

Tämä asia ei avaudu ihan yksinkertaisesti. Miten vaikka paikallinen sopiminen liittyy siihen, saako Kalle 9-v. puheterapiaa? Siten se liittyy, että vain työstä syntyvät ne veroeurot, joilla palvelut rahoitetaan. Siten se liittyy, että pitää olla työtä jota tehdä, työtä, jota teettää. Työtä josta saa palkkaa, työtä, josta kannattaa maksaa palkkaa.

Kuvaamani esimerkki osoittaa tärkeimmän syyn siihen, että Kokoomuksen lupaus viime vaaleissa oli asettaa työ etusijalle. Lupaus työn puolesta on samalla lupaus pitää huolta kaikista suomalaisista taustaan ja tulotasoon katsomatta. Lupaus työn puolesta on samalla lupaus ihmisille itsensä kehittämiseen. Lupaus työn puolesta on lupaus tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunnan puolesta.

Työ on etusijalla myös tämän hallituksen tehtävälistalla. Kokoomus ei ole siihen aivan osaton.

Hallituksen tavoitteena on lisätä työllisyyttä 110 000 hengellä tämän vaalikauden aikana. Työllisyysastetta olisi kyettävä nostamaan lähes neljällä prosenttiyksiköllä vuoteen 2019 mennessä.

Tavoite on kunnianhimoinen, mutta mahdollinen. Annan tästä kaksi esimerkkiä:

– Vuosina 1996-1999 työllisyysaste nousi 4,1 prosenttiyksiköllä.

– Vuosina 2004-2008 työllisyysaste nousi 3,4 prosenttiyksiköllä.

Hallituksen työllisyystavoitteen saavuttaminen on mahdollista, mutta se edellyttää päätöksiä. Tavoite voi toteutua vain etupainoisilla ja voimakkailla toimilla.

Hallitusohjelman tavoitteena on lopettaa velaksi eläminen vuoteen 2021 mennessä. Tämä voi onnistua vain työllisyyttä lisäämällä. Hallituksen työllisyysastetavoitteen toteuttaminen vahvistaisi julkista taloutta noin kolmella miljardilla eurolla.

Nyt elämme ratkaisevia viikkoja tämän hallituksen työlinjan kannalta. Nyt nähdään, mihin tästä hallituksesta on. Puhummeko työstä ja hyvinvoinnista kauniisti, vai asetammeko työn etusijalle päätöksenteossa. Nyt eletään niitä hetkiä, jolloin nähdään myös, mitkä puolueet ovat käytännössä valmiit edistämään työtä ja yrittäjyyttä. Löytyykö tarpeeksi päättäväisyyttä vai annetaanko periksi? Kokoomus ei aio antaa periksi, kun puolustettavana on suomalainen työ.

Tosiasia on se, että tällä hetkellä valmisteilla olevat toimet eivät riitä toteuttamaan hallitusohjelmassa asetettua 72 prosentin työllisyystavoitetta. Koska tavoitteesta ei ole mitään syytä luopua, se tarkoittaa käytännössä sitä, että hallitusohjelmassa jo sovitut toimet on vietävä maaliin mahdollisimman kunnianhimoisesti. Sen lisäksi on käytävä läpi, minkä mittaluokan lisätoimia hallituksen olisi nyt etupainotteisesti linjattava, jotta 72 prosentin tavoitteen saavuttaminen on hallituskaudella mahdollista.

Samaan aikaan työmarkkinajärjestöt yrittävät viidettä kertaa neuvotella yhteiskuntasopimuksesta.

Yhteiskuntasopimuksella ja sen sijaan laaditulla hallituksen kilpailukykypaketilla on yksi yhteinen tavoite: palauttaa suomalaisen työn kilpailukyky.

Suomi on monesta eri syystä menettänyt hintakilpailukykyään. Palkat ovat nousseet samaan aikaan kun yritysten tuottavuus on romahtanut.

Suomessa palkanmuodostus on erittäin keskitettyä. Keskitetty ja jäykkä työmarkkinajärjestelmä ei ole kyennyt sopeutumaan nopeaan muutokseen.

Ennen Suomen EMU-jäsenyyttä tiedettiin hyvin ongelmat, joita voi aiheutua siitä, että valuuttakurssin kautta tapahtuvaa sopeutumista (devalvaatiota) ei enää olisi käytössä. Tiedettiin, että mahdollinen kilpailukykyongelma voisi johtaa suureen työttömyyteen. EMU-ratkaisua tehtäessä yhteiskunnassa kyllä ymmärrettiin, että yhteisvaluutan oloissa tarvitaan uudenlaista joustavuutta.

Epäsymmetristen shokkien varalle varauduttiin esimerkiksi perustamalla työeläkerahastoihin ja työttömyyskassoihin suhdannetalletusjärjestelmät eli ns. EMU-puskurit.

Turun Sanomat kirjoitti 31.12.1998 näin:

”Euroon siirtyminen tuo väistämättä uusia painotuksia myös suomalaisille työmarkkinoille. Kun devalvaatiolla ja inflaatiolla spekulointi ovat poissa laskuista, korostuvat kilpailukyvyn ylläpitämisessä kustannustason hillintä ja joustava sopeutuminen nopeisiinkin muutoksiin.”

Ennen Suomen EMU-jäsenyyttä tiedettiin, että mahdollinen kilpailukykyongelma voisi johtaa suureen työttömyyteen.

Kun nopeita ratkaisuja kustannuskilpailukyvyn palauttamiseksi olisi sittemmin pitänyt tehdä, miten kävi? Muutoksiin sopeutuminen ei ole ollut tarpeeksi joustavaa, nopeaa ja toimivaa. Muut Pohjoismaat uudistivat pontevasti työmarkkinoitaan kun me poljimme paikallamme.

Toisenlaisessa ympäristössä keskitetty palkanmuodostus on voinut toimia oikeinkin hyvin isänmaan parhaaksi. Mutta se että se on toiminut jossain tilanteessa, ei tarkoita sitä että se toimisi aina. Maailma on muuttunut.

Paitsi, että valuuttamme on jäykempi, myös yritysten kilpailuasemassa tapahtuu muutoksia paljon nopeammin ja useammin kuin aikaisemmin. Se mitä tapahtuu vaikkapa Kiinan metalliteollisuudessa vaikuttaa välittömästi suomalaisten yritysten todellisuuteen.

Isot irtisanomiset tai saneeraukset ovat aina esimerkkejä myöhässä olevasta reagoinnista. Jos meillä ei ole Suomessa kykyä jatkuvasti sopeutua useisiin pieniin muutoksiin, olemme liian usein reagoimassa isosti ja liian myöhään. Se on ihmisten elämäntilanteen kannalta aina huonompi vaihtoehto.

Jäykkyyksien keskellä ainoa asia, joka on joustanut ja joustaa, on työttömyys.

Viime vuosina on kyllä kyetty tekemään maltillisia palkkaratkaisuja, annan työmarkkinajärjestöille arvoa siitä. Tällä menolla kilpailukyvyn korjaaminen kestää kuitenkin jopa vuosikymmeniä. Meillä ei olisi aikaa odotella. Yksin tänäkin vuonna valtio ottaa yli viisi miljardia euroa uutta velkaa.

Siksi nyt tarvitaan nopeampia toimia. Toivon todella, että työmarkkinajärjestöt kykenevät kantamaan vastuunsa hintakilpailukykyä vahvistavan ratkaisun tekemisestä.

Työlinjan kannalta monin verroin tärkeämpi asia on kuitenkin paikallinen sopiminen. Paikallisen sopimisen mahdollistaminen ja sen myötä tuleva työmarkkinoiden parempi joustavuus on yksi keskeisistä syistä, miksi Kokoomus tämän hallituksen ohjelman allekirjoitti.

Nykyinen kilpailukyky on ongelma joillekin yrityksille, joillekin ei. Samoin yrityksen tilanne voi heilahtaa dramaattisesti vaikkapa yhden saadun tai menetetyn tilauksen myötä. Tarvittaisiin yrityskohtaista joustoa palkoista ja työehdoista sopimiseen.

Hallituksen tavoitteena on, että yrityksissä kyetään nykyistä laajemmin paikallisesti sopimaan kilpailukyvyn parantamisesta, työllisyyden vahvistamisesta ja työsuhteen ehdoista.

Hallitus on joulukuun alussa asettanut Pekka Timosen vetämän kolmikantaisen työryhmän valmistelemaan lainsäädäntömuutoksia paikallista sopimista ja henkilöstön aseman vahvistamista koskien. Työryhmän työn on valmistuttava 15.3. mennessä.

Ymmärrän hyvin, että työmarkkinajärjestöt haluavat tietää paikallisen sopimisen päälinjat ennen kuin voivat neuvotella yhteiskuntasopimuksesta. Työmarkkinajärjestöt ovat mukana Timosen työryhmässä ja tietävät hyvin valmistelussa olevan mallin pääpiirteet.

Palkansaajajärjestöt ovat myös ilmoittaneet, että lähtökohtana on oltava paikallisen sopimisen lisääminen työehtosopimusten, ei lainsäädännön kautta.

Timosen työryhmä valmistelee sellaista lainsäädäntöä, että siinä otetaan huomioon työehtosopimusjärjestelmän puitteissa tapahtuva paikallinen sopiminen ensisijaisena paikallisen sopimisen muotona.

Lailla säädettäisiin, että järjestäytymättömät, mutta yleissitovuuden piirissä olevat yritykset saisivat vastedes, toisin kuin nyt, soveltaa työehtosopimuksen paikallisen sopimisen määräyksiä. Tästä ei vaikuttaisi olevan eriäviä näkemyksiä.

Lakiin kirjattaisiin myös paikallisen sopimisen pelisäännöt ja vahvistettaisiin henkilöstön asemaa ja tiedonsaantia työpaikoilla. Tästäkään ei vaikuttaisi olevan isoa erimielisyyttä.

Lain kolmas osa olisi paikallisen sopimisen vähimmäisala. Vähimmäisala ei tarkoita, että paikallinen sopiminen olisi pakollista, vaan että se olisi ylipäänsä mahdollista, toisin kuin nyt. Luontevaa olisi, että yleissitovuuden piirissä olevien eli järjestäytymättömien yritysten paikallisen sopimisen vähimmäisalue kirjattaisiin lakiin.

Järjestäytyneiden yritysten osalta tietysti työehtosopimustie on ensisijainen. Jokin perälauta on kuitenkin oltava: hallitus ei voi hyväksyä sitä, että joillakin aloilla paikallinen sopiminen ei olisi lainkaan mahdollista jatkossakaan, vaikka siihen oltaisiin paikallisesti halukkaita molemmin puolin. Mehän vahvistamme samalla paikallisen henkilöstön asemaa lainsäädännöllä.

Olennaisin kysymys on paikallinen palkanmuodostus. Palkankorotuksista päättäminen, erityisesti palkankorotusten jakamisesta päättäminen on saatava työpaikkasopimisen piiriin. Jos tämän hallituskauden jälkeen vieläkin sovitaan jokaiselle henkilölle pakollisista liittojen yleiskorotuksista ja ohitetaan paikallisten osapuolten tahto, olemme epäonnistuneet.

Uskon, että paikallisen sopimisen tarpeesta on vahva ymmärrys molemmilla puolilla työmarkkinapöytää. Kun työehtosopimuksiin kirjataan laveat paikallisen sopimisen periaatteet, lakiin kirjatulla vähimmäisalueella ei ole tässä merkitystä.

On syytä muistaa ja muistuttaa, että kukaan ei hae paikallisen sanelun mallia – ei hallitus ainakaan. Paikallinen sopiminen on nimensä mukaisesti sopimista, yhdessä.

Isoilla sanoilla, kuten demokratia, on merkitystä vain jos niille annetaan merkitystä. Meidän tulee laajentaa demokratian piiriä ja toimivuutta, ei supistaa sitä korporatismin ja etujärjestöpolitiikan hyväksi. Vaaleilla on oltava merkitystä. Niillä on merkitystä vain, jos vaaleilla valitut käyttävät valtaa, joka lakeja säätävälle eduskunnalle kuuluu. Siksi hallitus ei ole äänetön yhtiömies. Meidän on asetettava tavoitteet ja oltava valmiita toimiin, joilla käänne tehdään.

Kokoomus haluaa puolustaa työtä ja edistää työllisyyttä. Haluamme lisätä sopimusvapautta ja edistää pienten ja suurten yritysten mahdollisuuksia työllistää enemmän suomalaisia. Haluamme varmistaa, että vaikeassa tilanteessa yrityksillä on muitakin keinoja sopeutua kuin työntekijöiden irtisanominen. Haluamme mahdollistaa uusien työpaikkojen syntymistä ja edistää työvoiman siirtymistä korkeamman tuottavuuden aloille. Sitä kautta syntyy työstä saatava lisäarvo: koko yhteiskunnan hyvinvointi. Siksi me olemme hallituksessa. Siihen tarvitaan Kokoomusta.

***

Tämän hallituksen työlistalta löytyy myös sote-uudistus. Ja on löytynyt useamman hallituksen työlistalta jo ennen tätäkin.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta ei voi enää lykätä tai viivyttää. Se on tehtävä kestävyysvajeen ja palvelujen saatavuuden takia. Uudistus on vietävä eteenpäin myös sen takia, että kansalaisten usko maan asioiden hoitoon ei kestä tilannetta, jossa päättäjät eivät saa yhtä tärkeimmistä uudistuksista eteenpäin vuosienkaan yrittämisen jälkeen. Sote- ja alueuudistus on Suomen historian merkittävimpiä julkisia palveluita koskevia uudistuksia. Tästä syystä se on myös mahdollisuus, jossa kokoomuslaisten ympäri maan on oltava aktiivisia ja oma-aloitteisia. Hallituksessa on sovittu uudistukselle hallinnollisia raameja. Raamien sisältö on yhä pitkälti päättämättä. Ja kuitenkin juuri se sisältö on se, millä on käytännössä suurin painoarvo. Se, millä onnistumistamme mitataan suomalaisten sote-palveluita käyttävien ja veroja maksavien ihmisten silmissä.

Kokoomus tekee uudistusta sosiaali- ja terveyspalvelut edellä, ihmisiä varten. Jonojen lyheneminen, palvelujen paraneminen ja taloudellisen kantokyvyn turvaaminen pitkälle tulevaisuuteen ovat meille tärkeimpiä. Meidän päähuomiomme ei kiinnity hallintoon, himmeleihin tai ylätason rakenteisiin. Kokoomuksella on uudistuksessa kolme päätavoitetta: sosiaali- ja terveyspalvelujen laaja valinnanvapaus, joka lyhentää jonoja, lisää tasa-arvoa ja parantaa laatua; kolmen miljardin kestävyysvajevaikutuksen varmistaminen sekä työn verotuksen kiristymisen estäminen. Nämä asiat on hallituksen piirissä jo sovittu ja näistä me emme tingi. Lisäksi Kokoomus tahtoo pitää huolta kaupunkiseutujen elinvoimasta ja kunnasta paikallisdemokratian pääasiallisena näyttämönä. Samalla on mahdollisuus myös tehostaa ja selkeyttää hallintoa ja rahoitusta. Sote-palvelujen tasosta päättää viime kädessä valtio lainsäädännössä. Vastuun ja vallan on oltava samoissa käsissä, joten selkein tapa hoitaa rahoitusta on valtion kautta. Kansalaisten ja eri tasoilla toimivien päättäjien pitää ymmärtää, mistä rahat tulevat ja mihin ne käytetään. Verotuksen pitää myös olla kokonaisuudessaan ohjattavaa. Valtion tasolla on seurattava, ettei verotus kiristy. Verotuksen painopistettä tulee siirtää työn verotuksesta kulutus- ja haittaveroihin. Tällaista kokonaisharkintaa voidaan tehdä vain valtion tasolla.

Täällä puoluevaltuuston kokouksessa haluan antaa meille, teille, kokoomuslaisille vaikuttajille muistilistan, jota noudattamalle pääsemme sote-ratkaisun sisältöjen rakentamisessa pitkälle.
1) Kokoomuslaiset hakevat ratkaisuja, joilla suomalaiset parhaiten itse pystyvät vaikuttamaan palveluihinsa.

2) Kokoomuslaiset sitoutuvat etsimään malleja ja toimintatapoja, joilla suomalaisten korkeatasoiset palvelut turvataan tulevaisuudessakin tulotasoon katsomatta ja julkisen sektorin kantokyky ne kestää.

3) Kokoomuslaiset varmistavat, että laaja valinnanvapaus toteutuu myös alueellisesti.

4) Kokoomuslaiset ovat varmistamassa, että kunnat eivät perusteetta nosta verojaan.

5) Kokoomuslaiset ovat tukemassa tehokkaan eritoten pk-yritykset ja järjestöt huomioivan monituottajamallin syntymistä sote-tuotantoon.

6) Kokoomuslaiset pitävät huolta tulevan maakunnan taloudellisesta kantokyvystä ja palvelutuotannon tehokkuudesta. Palveluverkko ja -taso mitoitetaan kestävästi.

7) Kokoomuslaiset kantavat huolta ja toimivat, jotta asiakasmaksut eivät nouse liian korkeiksi.

8) Kokoomuslaiset ovat varmistamassa että elinvoimaiset kaupunkiseudut vahvistuvat uudistuksessa ja että elinkeino- ja työllisyyspolitiikkaa tehdään tulevaisuuteen katsoen, ei menneisyyttä haikaillen.

9) Kokoomuslaiset tekevät omalle kunnalleen tulevaisuudennäkymän uudessa ympäristössä.

10) Kokoomuslaiset tarkastelevat ennakkoluulottomasti, kannattaako alueuudistuksen yhteydessä syventää kuntien välistä yhteistyötä tai tehdä kuntaliitoksia.

11) Kokoomuslaiset varmistavat, että terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen painottuu uudessa kunnassa riittävästi.

12) Kokoomuslaiset ajavat innovatiivisia ja ennakkoluulottomia palvelutuotantotapoja alueillaan. Digitalisaatio ja teknologian hyödyntäminen ovat valtavia mahdollisuuksia tuottaa parempia palveluja pienemmillä kustannuksilla. Sote-uudistus on tehtävä. Nyt emme voi enää jumittaa paikoillamme purnaamassa meille epämieluisista yksityiskohdista. Tätä on kukin puolue päässyt pitkällä sote-matkalla tekemään. Kokoomus on puolue joka hakee ratkaisuja.

Muistutan vielä, miksi sote-uudistusta tehdään: ei hallinnon takia, ei itseisarvoisen säästämisen takia. Siksi, että kuulovammaisen pojan perhe pärjää. Siksi, että ikäihmisistä pidetään arvokkaasti huolta. Siksi, että jokainen pääsee korkeatasoiseen terveydenhuoltoon sitä tarvitessaan tulotasoon katsomatta. Siksi me olemme hallituksessa. Siihen tarvitaan Kokoomusta.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta ei voi enää lykätä tai viivyttää. Se on tehtävä kestävyysvajeen ja palvelujen saatavuuden takia. Uudistus on vietävä eteenpäin myös sen takia, että kansalaisten usko maan asioiden hoitoon ei kestä tilannetta, jossa päättäjät eivät saa yhtä tärkeimmistä uudistuksista eteenpäin vuosienkaan yrittämisen jälkeen.

Sote- ja alueuudistus on Suomen historian merkittävimpiä julkisia palveluita koskevia uudistuksia. Tästä syystä se on myös mahdollisuus, jossa kokoomuslaisten ympäri maan on oltava aktiivisia ja oma-aloitteisia.

Hallituksessa on sovittu uudistukselle hallinnollisia raameja. Raamien sisältö on yhä pitkälti päättämättä. Ja kuitenkin juuri se sisältö on se, millä on käytännössä suurin painoarvo. Se, millä onnistumistamme mitataan suomalaisten sote-palveluita käyttävien ja veroja maksavien ihmisten silmissä.

Kokoomus tekee uudistusta sosiaali- ja terveyspalvelut edellä, ihmisiä varten. Jonojen lyheneminen, palvelujen paraneminen ja taloudellisen kantokyvyn turvaaminen pitkälle tulevaisuuteen ovat meille tärkeimpiä. Meidän päähuomiomme ei kiinnity hallintoon, himmeleihin tai ylätason rakenteisiin.

Kokoomuksella on uudistuksessa kolme päätavoitetta: sosiaali- ja terveyspalvelujen laaja valinnanvapaus, joka lyhentää jonoja, lisää tasa-arvoa ja parantaa laatua; kolmen miljardin kestävyysvajevaikutuksen varmistaminen sekä työn verotuksen kiristymisen estäminen. Nämä asiat on hallituksen piirissä jo sovittu ja näistä me emme tingi.

Lisäksi Kokoomus tahtoo pitää huolta kaupunkiseutujen elinvoimasta ja kunnasta paikallisdemokratian pääasiallisena näyttämönä. Samalla on mahdollisuus myös tehostaa ja selkeyttää hallintoa ja rahoitusta.

***

Kolmantena kokonaisuutena muutama sana taloudesta.

Kevään kehysriihi on hallitukselle yksi näytön paikka sen osalta, kuinka vahvasti hallitus omaan ohjelmaansa uskoo.

Talous tasapainoon ja lisää työtä Suomeen. Näin voisi tiivistää hallituksen talouspolitiikan linjan ydinkohdat.

Nyt julkisen sektorin rahoituksessa on kymmenen miljardin euron kestävyysvaje. Hallitus on sopinut, että tällä vaalikaudella tehdään päätökset, joilla tämä kymmenen miljardin aukko katetaan vuoteen 2030 mennessä.

Kokoomus uskoo näihin tavoitteisiin. Kunnianhimoisista rakenteellisista uudistuksista, neljän miljardin euron sopeutuspäätöksistä ja jo mainitusta 72 % työllisyystavoitteesta on pidettävä kiinni. Nämä ovat ne maalit, joiden saavuttamista hallitus keväällä kehysriihessä arvioi.

Moni saattaa ihmetellä, miksi Kokoomus takertuu lukuihin. Tärkeää on hahmottaa, mitä näiden lukujen takana on. Säästöt ja reformit eivät ole Kokoomukselle itsetarkoitus. Me haluamme pitää näistä ”numeroista” kiinni, koska vain siten voimme taata, että yhä useampi suomalainen pääsee mukaan työelämään, jotta hyvinvointiyhteiskunta säilyy kuristumatta velkakierteeseen.

Isossa kokonaisuudessa usein unohtuu se, että julkiset menomme kasvavat koko ajan. Ne kasvavat säästöistä huolimatta, kun ikääntymisestä johtuvat menot lisääntyvät. Hallituksen säästötalkoiden tehtävä on vain hillitä menojen kasvuvauhtia. Tähän tosiasiaan perustuu myös se, ettemme voi kestävällä tavalla ratkaista isoa haastetta pelkin menosäästöin.

Meidän on pystyttävä muuttamaan talouden rakenteita – tapaa, jolla vaikkapa sote- tai kuntatehtäviä hoidamme. Meidän on lisättävä työllisyyttä, eli käsiparien määrää, jotka Suomen rakentamiseen osallistuvat. Muuten tulemme valinneeksi alati jatkuvan näivettymisen tien. Valmistautuminen julkisen talouden riiheen on jo täydessä vauhdissa. Teen päätöksen valtiovarainministeriön kehysehdotuksesta ensi viikolla.

Jo nyt on selvää, että huhtikuussa hallitus joutuu tekemään täydentäviä säästöpäätöksiä, jotta hallitusohjelmassa sovitussa neljän miljardin euron tavoitteessa pysytään. Tämä johtuu hallituksen peruuttamista tai saavuttamatta jääneistä säästöistä, jotka nyt on korvattava toisaalta. Lähdemme siitä, että hallituksen on kaikessa päätöksenteossa asetettava työ etusijalle: tämä koskee myös sopeutusratkaisuja. Siksi olen antanut toimeksiannon, että lisäsopeutuksia etsitään ensisijaisesti toimenpiteistä, jotka säästön lisäksi vahvistavat työllisyyttä.

Lisäsäästöjen mittaluokka tarkentuu lähipäivinä, kun valtiovarainministeriö saa laskentansa valmiiksi. Hallituksella on oltava valmiutta ja rohkeutta tehdä ne toimenpiteet, joita asettamamme tavoitteet edellyttävät. Ei lukujen ja numeroiden takia. Hyvinvoinnin takia. Siksi me olemme hallituksessa. Siihen tarvitaan Kokoomusta.

***

Lopuksi haluan muistuttaa siitä, mikä kuitenkin on olennaista. Arvot, joiden varassa politiikkaa teemme. Meille tärkeitä arvoja ovat esimerkiksi sivistys, välittäminen, vapaus ja vastuu, mahdollisuuksien tasa-arvo sekä kannustavuus. Meidän tehtävämme on viedä Suomea eteenpäin noiden arvojen mukaisesti.  Tehtävämme on turvata noiden arvojen toteutuminen myös tulevaisuudessa. Siksi meidän on luotava edellytykset korkealle työllisyydelle niin, ettei tulevaisuudessa tarvitse leikata esimerkiksi koulutuksesta. Siksi me ajamme sosiaali- ja terveydenhuoltoon valinnanvapautta ja edellytämme, että se toteutuu. Tehtävämme on taittaa arvopohjaa teoiksi.

Edelleen korostan, että myös hallitusvastuussa on kyettävä lyhentämään aatteellista korjausvelkaa. Myös hallitusvallassa olevan puolueen on kyettävä uudistumaan myös aatteellisesti. Puolueet ja niiden ajattelu eivät ole immuuneja maailman muutokselle, niiden on elettävä maailman muutoksessa, pyrittävä vaikuttamaan maailman muutoksen suuntaan. Jotta voimme uudistaa, meidän on itsekin kyettävä uudistumaan. Siihenkin tarvitaan kokoomusta – koko joukkuetta.

Siksi olen sitoutunut ”projektiin 2018”, siihen, että joulukuussa 2018 meillä on uusi periaateohjelma ja joukkueena, puolueena, uusi tapa toimia. Ja siitä seuraavaan yhteiseen tavoitteeseemme 2019, jolloin Kokoomus on eduskuntavaaleissa jälleen Suomen suurin puolue. Emme voi tavoitella yhtään vähempää. Pohjatyötä on tehty, on aika alkaa tapahtua.

 

 

Talouspolitiikan arviointineuvosto julkisti tänään riippumattoman arvionsa hallituksen talouspolitiikan linjasta. Sain pitää julkistustilaisuudessa hallituksen kommenttipuheenvuoron. Pidän erittäin tärkeänä, että avointa keskustelua talouspolitiikan valinnoista ja vaihtoehdoista käydään ja arvostan arviointineuvoston asiantuntemusta, vielä kerran kiitokset raportista!

Arviointineuvosto on hallituksen kanssa samoilla linjoilla monessa asiassa, kuten taloustilanteen suuressa kuvassa sekä sopeutustoimien aikataulussa ja mittaluokassa. Nyt ei ole elvytyksen aika.

Myös tavoite kustannuskilpailukyvyn parantamisesta sai arviointineuvoston tuen. Kritiikkiä tuli mm. kilpailukykypaketin vaikutusarvioista sekä päätöksestä pitää veroaste korkeintaan nykytasolla. Verotuksen rakennetta voisi neuvoston mukaan kehittää rohkeamminkin.

Verotuksen rakenteen kehittäminen on hallituksen työlistalla: työn ja yrittämisen verotuksesta kohti kulutusverotusta. Sen sijaan kokonaisveroastetta en ole valmis nostamaan. Kansainvälisesti vertaillen kokonaisveroasteemme on jo nyt varsin kireä. Sen sijaan viestitämme ennakoitavalla veropolitiikalla, että Suomessa yritysten kannattaa kasvaa, investoida ja työllistää. Verotuksen rakennetta muutetaan hallituksen työlinjaa tukien ja verojärjestelmän tehokkuutta kehittäen, mutta kokonaisveroaste ei nouse. Tästä pidän kiinni.

Kilpailukykypaketin vaikutusarvioista keskustelu on hyvä esimerkki siitä, miten eri pohjaoletukset muuttavat arvioita. Arviointineuvosto lähtee mm. siitä, että kilpailukykytoimet vaikuttaisivat automaattisesti palkkoihin pitkällä aikavälillä. VM:n tekemä virkamiesarvio ei ole näin kategorinen.

Hallitus on kuitenkin useita kertoja todennut, että kilpailukyvyn vahvistamisessa tavoitteen saavuttaminen ratkaisee, keinoista voidaan keskustella. Tavoitteen saavuttamiseksi paras tie on edelleen sopiminen. Vastuu työllisyyskehityksestä ja sitä kautta myös talouden tasapainotuksesta kuuluu demokratiassa toki viime kädessä hallitukselle ja eduskunnalle.

Tiivistin hallituksen talouspolitiikan linjan kahteen keskeiseen tavoitteeseen: talous tasapainoon ja lisää työtä Suomeen. Käänne on tehtävä.

Tästä löytyy linkki itse raporttiin: http://www.talouspolitiikanarviointineuvosto.fi/images/docs/economic_policy_council_report_2015.pdf

Tästä VM:n tiedote: http://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/stubb-26-1-2016

Yksi demokratian eli kansanvallan vahvuuden mittari on se, millaiset rajat enemmistön vallalle on asetettu. Vahvaan kansanvaltaan kuuluu, ettei edes yksipuoluehallitus voi muuttaa lakeja mielensä mukaan, saati rajoittaa oikeuslaitoksen tai tiedonvälityksen riippumattomuutta. Tästä laillisuusperiaatteesta on kyse, kun Euroopan komissio nyt arvioi Puolan uuden hallituksen toimia.

Heikoissa demokratioissa, kuten joissakin kehitysmaissa, vaalivoitto johtaa usein enemmistön rajoittamattomaan valtaan, suorastaan mielivaltaan. Se on uhka ihmisten perusoikeuksille.

Onneksi Euroopassa on toisin. Eurooppalaiset arvot: demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvaltio ja sosiaalinen markkinatalous ovat vahvuuksia, jotka erottavat meidät monista muista maista ja alueista.

Omia vahvuuksiaan kannattaa vaalia. Jos Eurooppa ei kunnioita omia arvojaan ja omia sääntöjään, sen asema maailmassa heikkenee.

Suomen kannalta on sitä parempi, mitä vahvempana Eurooppa kohtaa kiristyvän kansainvälisen kilpailun. Siksi niin kutsutun laillisuusperiaatteen vahvistaminen on ollut Suomen ulko- ja EU-politiikan pitkäaikainen painopiste.

Suomen tai minkään muun EU-maan ei pidä itse lähteä päsmäröimään toisen jäsenmaan sisäpolitiikkaa. Sen vuoksi Suomi on jo pitkään ajanut  EU:n yhteistä työkalua jäsenmaiden laillisuusperiaatteen valvontaan. EU ottikin uuden valvontatyökalun, ns. oikeusvaltiomekanismin, käyttöön vuonna 2014.

Nyt järjestelmää testataan ensimmäistä kertaa tositilanteessa. On kaikkien etu, että yhteisten pelisääntöjen uskottavuus vahvistuu.

Mitä enemmän Euroopassa ja maailmassa kunnioitetaan oikeusvaltion periaatteita, sitä parempi se on myös Suomelle. Tästä ei pidä lipsua.

Arvoisa yleisö, hyvät kokoomuslaiset,

kiitos, että saan jälleen olla puhumassa Snellman-säätiön talviseminaarissa. Viime vuoden puhe oli minulle henkilökohtaisesti eräänlainen käännekohta: siirtymä kohti uutta vuotta ja uutta toivoa. Halusin tehdä talviseminaarin puheesta perinteen. Kiitän Snellman-säätiötä tästä mahdollisuudesta ja teitä kaikkia läsnäolosta.

Käyn puheessani läpi kolme teemaa: missä olemme nyt, olemmeko Suomessa ja lähialueillamme menossa kohti kaaosta; mitkä ovat hallitustyöskentelyn kantavia linjoja ja miten kokoomus tätä kokonaisuutta katsoo ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä: millainen on kokoomuslainen visio tulevaisuudesta.

————–

Moni pohtii, tunnistaako enää koko Suomea tästä vastakkainasettelun ja synkkien uutisten kierteestä? Tunnistaako lähialueitamme tästä rauhattomuudesta, terroriuhasta, pakolaisvirroista? Olemmeko menossa kaaosta kohti?

Onko minun Suomeni tämä jossa..

  • Vainoa pakeneva kohtaa rasismia.
  • Naiset joutuvat pelkäämään väkivaltaa.
  • Toisesta ihmisestä puhutaan epäkunnioittavaan, jopa vihaavaan sävyyn.
  • Talous on todella kituliaissa kasvuluvuissa.
  •  Kymmeniä tuhansia työpaikkoja katoaa.
  •  Vanheneminen, omien voimien heikkeneminen, huolestuttaa, kun eteen tulee kuvia välinpitämättömyydestä.

Todistamme tällä hetkellä tilannetta, jossa ihmiskuntana maksamme pitkään kestäneistä vihan kierteistä. Viha synnyttää vihaa. Alistaminen ja nöyryyttäminen synnyttää koston halua. Väkivalta synnyttää vastareaktioita. Vihapuhe synnyttää vihapuhetta. Tätä näemme nyt niin Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa kuin myös Euroopassa, ja täällä Suomessakin.

Ethan Zuckerman, tutkija MIT:sta, on pohtinut keskustelumme ongelmaa siten, että koska mikään merkittävän kokoinen kansanosa ei enää kykene käymään yhteistä keskustelua, julkista keskustelua dominoivat äärilaidat. Äänekkäät vähemmistöt myös menestyvät koko ajan paremmin huomion ja agendan vaatimisessa. Enemmistön valta ja sitä tasapainottavat vähemmistön oikeudet eivät näy internetiin perustuvassa demokratiassa. Marginaaleista on tullut vahvoja äänen käyttäjiä, mikä voi lopulta johtaa demokratian rapautumiseen.

Zuckerman on arviossaan monelta osin oikeassa. Kahtiajaot ovat jatkuvasti näkyvillä, äärilaidat äänessä. Mutta mielestäni syy ei ole pelkästään internetin tai sosiaalisen median, kyllä vastuu on meistä jokaisella. Mikä on se tapa, jolla puhumme toisista ihmisistä? Mikä on se tapa, jolla tuomme asioita esille? Kärjistämmekö vai haemmeko tasapainoa? Haastammeko rakentavalla tavalla vai päälle käyden?

Jos suomalaiset suhtautuvat tulevaisuuteen pelokkaasti, eivätkä toiveikkaina ja rohkeina, jossain mennään pahasti pieleen. Jos viha on voitolla, olemme epäonnistuneet surkeasti. Siitä voi syystä olla hyvin surullinen.

Mutta siihen ei voi tyytyä. Se ei käy. Vihan ja pelokkuuden Suomi ei ole, eikä saa olla se Suomi, jossa me asumme ja elämme. Meidän on pystyttävä parempaan.

Yhtäältä on oltava rehellinen sen suhteen, kuinka vaikeassa tilanteessa Suomi on. Ilman kriisitietoisuutta meidän olisi vaikea korjata Suomen taloutta. Kriisitietoisuuden on myös johdettava kriisin edellyttämiin muutoksiin.

Toisaalta on luotava Suomeen toivoa ja tulevaisuususkoa. Yksikään maa ei ole noussut marisemalla.

Mutta kyllä, sorrun marinaan itsekin: on niin vaikeaa tehdä kipeitä päätöksiä; yritä tässä nyt tehdä hyviä asioita, kun aina ymmärretään väärin. Ja niin edelleen. Mariseminen on helppoa. Ilmapiiristä tulee itseään ruokkivan negatiivisuuden ilmapiiri kovin helposti. On muka älykästä olla kyyninen. On coolia olla pahanilmanlintu: varoitella vaaroista, syytellä virheistä.

Positiivisuus vaatii rohkeutta. Optimismi vaatii rohkeutta. Avoimuus, innostuminen, toisten kannustaminen vaativat rohkeutta. Omana itsenään oleminen vaatii rohkeutta.

Winston Churchill on aikanaan todennut olevansa optimisti, koska minään muuna olemisesta ei näyttäisi juuri olevan hyötyä. Pessimisti näkee ongelmia, optimisti ratkaisuja. Optimisti uskoo ihmisten hyväntahtoisuuteen, kyyninen kyseenalaistaa jokaisen motiiveja.

Kyynisyydestä, pessimismistä ja katkeruudesta ei toimintatapana ole mitään hyötyä. Päinvastoin, se tukahduttaa ilmapiirin, jossa jokainen uskaltaa pyrkiä parhaimpaansa.

Sitä tässä nyt kysytään. Rohkeutta ja uskallusta tehdä käänne. Jokaisen pyrkimistä parempaan. Käänne ei synny itsestään, se on tehtävä. Suomen on pystyttävä kääntämään niin negatiivinen taloustilanne kuin ajattelutapakin kohti uutta nousua ja parempaa tulevaisuutta.

Tosiasiat on tunnustettava, niistä on vedettävä johtopäätökset ja sitten on uskallettava lähteä tekemään korjausliikkeitä. Siihen tarvitaan realistista tilannekuvaa ja kriisitietoisuutta, mutta myös positiivisuutta, uskoa tulevaan. Taloudessa on paljon psykologiaa, ja Suomen taloudessa on mielestäni ollut paljon pelon ja lamaannuksen psykologiaa. Totuutta ei pidä maalata toiseksi, mutta mahdollisuuksiin tarttumiseen tarvitaan positiivista uskoa.

Suomi pystyy parempaan. Uskon siihen vakaasti. Alisuoritamme tällä hetkellä. Haikailemme menneen menestyksen vuosia, kun pitäisi luoda uusia. Yritämme säilyttää vanhaa, kun pitäisi rakentaa uutta.

On päästettävä irti uskosta, että automaattisesti olemme parempia kuin muut ja siksi menestymme. Emme ole. Mutta sisukkaita olemme ja voimme luoda uusia menestystarinoita. Käänne on tehtävä.

Uskon, että suomalaiset ovat positiivinen kansa, kun katsoo pintakeskustelua syvemmälle. Pienet äärilaidat voivat Zuckermaninkin ajatuksen mukaan hallita julkista keskustelua, mutta hiljaisen enemmistön kannat tulevat näkyviin esimerkiksi tutkimustyön kautta. Taloudellisen tiedotustoimiston ”Kansan arvot” -tutkimuksessa kysyttiin tänä syksynä n. 3000 suomalaiselta arvoista. Tutkimuksessa löytyi viisi lähes kaikille suomalaisille tärkeää arvoa.

Suomalaiset haluavat:

  • Elää turvallisessa ympäristössä
  • Auttaa ympärillä olevia ihmisiä
  • Huolehtia ympäristöstä
  • Että kaikkia maailman ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti
  • Että yhteiskunta huolehtii heikoimmista ja vähäosaisista.

Tämän Suomen tunnistan. Tämä on Suomi, johon minä uskon. Tästä Suomesta olen ylpeä. Tälle arvopohjalle on hyvä rakentaa tulevaisuutta. Tämän arvopohjan eteen meistä jokaisen on hyvä tehdä työtä.

Nyt ei pidä pelätä ratkaisuja. Nyt ei pidä pelätä muutosta. Katkotaan vihan kierteet, luodaan hyvän kierre.

Suomi pystyy parempaan. Hallitus pystyy parempaan. Minä pystyn parempaan. Jokainen pystyy parempaan. Tehdään se käänne – yhdessä.

 

————–

Vuosi sitten puhuin tässä salissa uudesta talouspolitiikasta. Sanoin, että se tarkoittaa työn asettamista etusijalle. Sanoin, että kaikki lähtee suomalaisesta työstä.

Tämä viesti ei ole vanhentunut päivääkään. Suomen hyvinvointi lähtee suomalaisesta työstä.

Viime kevään eduskuntavaaleissa Kokoomuksen pääteema oli työ. Julkaisimme keväällä työlistan. Siinä esitimme useita uudistuksia, joiden avulla Suomeen voitaisiin luoda kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja.

Osa tätä työlistaa ovat esimerkiksi:

  • Työn verotuksen keventäminen
  • Vanhemmuuden kustannusten tasaaminen kertakorvauksella
  • Eläkeuudistuksen vieminen maaliin
  • Vuorotteluvapaan ehtojen tiukennus
  • Koeajan pidennys
  • Määräaikaisten työsuhteiden ehtojen höllennys
  • Kannustavampi ansiosidonnainen työttömyysturva
  • Kannustavampi opintotuki
  • Paikallinen sopiminen työehdoista ja palkoista

Mikä näitä ehdotuksia yhdistää?

Nämä kaikki ovat tämän hallituksen päätöksiä.

Tämän hallituksen keskeisin linja on suomalainen työ. Suomalaisen työn puolustaminen on tärkein syy, miksi Kokoomus on mukana tässä hallituksessa. Me uskomme siihen, että rohkeilla uudistuksilla käännetään Suomen suunta.

Osa hallituksen työllisyystoimia ovat myös toimet suomalaisen työn hintakilpailukyvyn parantamiseksi. Oppositio kutsuu niitä pakkolakipaketiksi. Minä kutsun niitä kilpailukykypaketiksi. Ja miksi kilpailukyvyllä on merkitystä? Siksi, että ellei suomalainen työ ja osaaminen pärjää kilpailussa maailmalla, hyvinvointivaltioltamme murenee pohja.

Maailmalla käydään kovaa keskinäistä kilpailua työpaikoista, investoinneista, yrityksistä, osaamisen houkuttelusta ja arvon kanavoinnista. Emme tee kansallisia päätöksiämme tyhjiössä, vaan meidän on kyettävä kytkeytymään globaaliin todellisuuteen. Mitään ei ole vielä menetetty. Mutta Suomen on pystyttävä parempaan – ja me pystymme parempaan!

Kevään työlistassa Kokoomus sanoi:

”Työmarkkinauudistuksista neuvotellaan kolmikantaisesti siten, että uudistuksille asetetaan yhdessä tavoitteet ja määräaika, jossa neuvotteluissa tulee löytää riittävät ratkaisut. Mikäli tavoitteet toteuttavia ratkaisuja ei konsensuksen kautta löydy, kantavat hallitus ja eduskunta vastuun välttämättömien uudistusten toteuttamisesta.”

Tästä on kyse.

Olemme yrittäneet viedä kilpailukyvyn parantamista eteenpäin sopimisen keinoin. Työmarkkinajärjestöt ovat monta kertaa istuneet yhdessä pöydässä etsimässä sopua. Alkusyksystä prosessi tyssäsi siihen, että työmarkkinajärjestöt eivät kyenneet sopimaan edes yhteisestä tavoitteesta, keinoista puhumattakaan.

Olisiko hallituksen siis pitänyt lyödä hanskat tiskiin ja sanoa, että ei tästä tullut mitään. Että kilpailukyvyn parantaminen ei etene, koska työmarkkinajärjestöt eivät pysty asiasta sopimaan.

Ei olisi.

Hallituksen on kannettava vastuu siitä, että Suomen talouden suunta käännetään.

Hallituksen on kannettava vastuu Suomesta. Käänne on tehtävä.

Kun yhteiskuntasopimusta ei ole syntynyt, moni on ollut huolissaan: mitä tässä tapahtuu? Onko hallituksella tiekartta tästä eteenpäin? Kyllä on.

Vain muutaman esimerkin antaakseni:

  • Ensi vuoden alusta työtulovähennystä korotetaan 450 miljoonalla eurolla. Tämä keventää erityisesti pieni- ja keskituloisten työn verotusta. Työnteosta tehdään kannattavampaa.
  • Eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen, jolla kauppojen aukioloaikojen sääntely loppuu.
  • Eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen työllisyyttä merkittävästi vahvistavasta eläkejärjestelmän uudistuksesta.
  • Hallitus antaa keväällä eduskunnalle esityksen, jolla ansiosidonnaista työttömyysturvaa uudistetaan kannustavampaan suuntaan mm. sen kestoa lyhentämällä.
  • Hallitus antaa keväällä eduskunnalle esitykset, joilla pidennetään työntekijän koeaikaa, mahdollistetaan alle vuoden määräaikaisen työsuhteen solmiminen ilman eri perustetta ja joustavoitetaan takaisinottovelvoitetta irtisanomistilanteessa.
  • Hallitus antaa kevään aikana eduskunnalle esityksen paikallista sopimista laventavasta lainsäädännöstä, joka astuu voimaan syyskuun alkuun mennessä.
  • Jos partit eivät kykene tekemään sopimusta, hallitus tekee keväällä eduskunnalle esityksen kilpailukykypaketista, jolla suomalaisen työn hintakilpailukykyä vahvistetaan lainsäädäntöteitse.
  • Hallitus uudistaa työvoimahallinnon palveluita siten, että nopeaan ja aktiiviseen työnhakuun kannustetaan nykyistä vahvemmin.

Muun muassa nämä toimet tarkoittavat, että juna ei seiso. Juna kulkee. Etenemme määrätietoisesti kohti tavoitettamme – Suomen talouden suunnan kääntämistä. Hallitus on asettanut tavoitteeksi työllisyyden vahvistumisen 110 000 hengellä. Jos uusia päätöksiä tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan, ne tehdään.

Käänne on tehtävä – työn kautta.

Talouden tasapainottaminen oli kevään hallitusneuvotteluissa toinen keskeinen tekijä, joka yhdisti kaikkia hallituspuolueita. Yhteinen linjamme työllisyyden ja kasvun vahvistamisen lisäksi oli ja on saada Suomen talous kestävälle pohjalle myös nopeasti vaikuttavin toimin. Siksi teemme tällä hetkellä säästöpäätöksiä.

Esimerkiksi koulutuksen säästöt varmasti kirpaisevat jokaisen sivistykseen uskovan kokoomuslaisen sydäntä. Mutta tehtävämme on puolustaa yhdessä sovittua talouden tasapainotuslinjaa. Kokoomus tunnistaa vastuunsa.

Olen luottavaisin mielin sen suhteen, että koulutuksen etua valvomassa on kokoomuslainen ministeri. Vaikeassa tilanteessa voi toimia monella tapaa. Varomaton jättää jälkeensä paljon tuhoa, mutta taitava näkee näissäkin päätöksissä mahdollisuuksia uudistua ja uudistaa.

Kokoomus on sivistyksen puolustaja myös vaikeassa tilanteessa. Vaikka monesta meistä tuntuu siltä, ettei koulutuspoliittisella agendalla paljon muuta ole kuin säästöjä, tämä ei vastaa todellisuutta. Varhaiskasvatuksessa käynnistyy kehittämisohjelma; juuri nimettiin johtoryhmä viemään perusopetus 2020-luvulle;  opettajakoulutusta uudistetaan; lukiokoulutuksessa on alkamassa iso uudistustyö; ammatillisen koulutuksen reformi, joka tukee yksilöllisiä opinpolkuja ja työpaikoilla oppimista on käynnistetty; yliopistojen profiloitumista omille vahvuusalueilleen vauhditetaan.

Kokoomuslaisena sivistyspoliitikkona on suunnattava katse eteenpäin. Kun saamme luotua käänteen, jossa Suomen talous lähtee taas nousuun, voidaan sivistykseen, koulutukseen, tutkimukseen, osaamiseen taas panostaa vahvemmin myös taloudellisesti.

Sivistys ei ole meille kokoomuslaisille välinearvo – se on arvo itsessään. Sivistyksen lisäksi vastuu on aina ollut Kokoomuksen ydinarvoja. Vastuu ei ole aitoa, jos se ei ulotu tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksiin. Kokoomus haluaa, että Suomi on kunnianhimoisen ja järkevän ilmastopolitiikan kärjessä jatkossakin.

Nykymenolla käymme uhkapeliä ilmastolla. Se peli ei välttämättä kostaudu vielä meidän elinaikanamme, mutta lapsillamme ja lastenlapsillamme voi tilanne olla toinen.

Olemme nähneet yli 10 vuoden päässä olevia riskejä hyvin heikosti, eikä globaaleja ratkaisuja vaativia ongelmia ole oikein osattu ratkoa. Juuri näiden heikkouksien voittamisesta on viime kädessä ollut kyse viime lauantaina päättyneissä Pariisin ilmastoneuvotteluissa.

Onneksi tällä kertaa päästiin monta askelta eteenpäin. Ensimmäistä kertaa kaikki merkittävät maat antoivat selkeän sitoumuksen päästöjensä rajoittamisesta. Vuoden 2009 Kööpenhaminan lässähdyksen sijaan Pariisin signaali on, että kaikki ymmärtävät tilanteen vakavuuden ja pelaavat samaan maaliin.

Nyt on aika tehdä Pariisin hengestä totta. On käärittävä hihat kaikkialla  – myös meillä Suomessa. Kokoomuksen tavoite on siirtyminen hiilineutraaliin energiaan. Halusimme hallitusohjelmaan historialliset tavoitteet luopua kivihiilestä ja puolittaa fossiilisen öljyn käyttö. Haluamme myös toteuttaa nämä kunnianhimoiset mutta tarpeelliset tavoitteet aikataulussaan eli vuoteen 2030 mennessä. Me teemme jo esimerkiksi sitä mistä Ranska alkoi ilmastokokouksen yhteydessä vasta puhua: Suomessa sähköautojen autovero puolittuu tämän vaalikauden aikana.

Pariisin henki ei toteudu vain hallitusten päätöksillä. Tarvitaan meidän jokaisen omia tekoja. Esimerkiksi Helsingissä fiksu energiaremontti edellyttää ennen kaikkea asuntojen energiatehokkuutta, polttoenergian korvaamista lämpöpumpuilla ja ennakkoluulottomuutta vaikkapa sähköauton hankkimisessa. Kokoomus haluaa kannustaa ja poistaa esteitä, mutta mikä yhtä tärkeää, haluamme haastaa jokaisen suomalaisen ilmastotalkoisiin omassa elämässään.

Monet meistä kaipaavat mitattavuutta, jotta tavoite tulee toteutettua. Taidan itse kuulua tähän ryhmään. Myrskyvaroitus ry:n ilmastolupaus-kampanja on syksyn aikana innostanut monia ottamaan tavoitteeksi henkilökohtaisten hiilipäästöjensä puolittamisen 10 vuodessa. Oma taipaleeni henkilökohtaisen ilmastolupauksen parissa alkoi tänään.

 

————–

Kokoomus puhui muutama vuosi sitten toivosta. Se on viesti, joka ei ole vanhentunut yhtään. Se on parasta mitä politiikalla saa. Martti Lindqvist on kirjoittanut: “Toivo on kykyä haluta, että huominen tulisi” ja toisaalta “pelko vie voimat ja tappaa toivon”.

Pyrkimys parempaan pitää sisällään toivon. Meillä on vaikeuksia, ja negatiivisia kehityskulkuja, mutta myös paljon hyvää, toimivaa, monia ylpeyden aiheita.

Nykypolitiikkaa syytetään usein vaihtoehdottomuudesta. Asioita perustellaan sillä, että jotain on “pakko tehdä”. Kyllä, itsekin olen siihen joskus syyllistynyt. Mutta tosiasia on, että aina on vaihtoehto. Aina on oltava vaihtoehto. Vaihtoehdottomuus on pelottava kuva.

Ja Kokoomus on puolue, joka ei valitse vaihtoehdokseen pelkoa, Kokoomus valitsee toivon.

Kokoomus on puolue, joka valitsee vaihtoehdokseen työn ja teot.

Kokoomus on puolue, joka valitsee vaihtoehdokseen tulevaisuuden.

Kokoomus on puolue, joka uskoo ihmisiin ja heidän tekemiinsä valintoihin.

Kokoomus on puolue, joka ei valittele ongelmia, Kokoomus hakee ratkaisuja.

Tämä ajattelu vaatii myös kärsivällisyyttä. Käytännön päätökset ovat valtavan hitaita. Harvasta päätöksestä syntyy vaikutus välittömästi. Ja tämä toimii sekä hyvissä että huonoissa päätöksissä. Suurimmassa osassa hyviä tavoitteita tarvitaan lukuisia päätöksiä oikeaan suuntaan, yksi päätös harvoin tekee vielä ihmeitä.

Eikä yksikään poliittinen päätös ole yhtä tehokas kuin asiaansa uskovien ihmisten sinnikäs työ. Siitä syntyy kasvu. Siitä syntyy käänne. Poliittisilla päätöksillä voimme korkeintaan avittaa tätä tapahtumaan.

Mutta olemme nyt hyvällä paikalla avittamassa suomalaisten omaa tekemistä ja yritteliäisyyttä. Kokoomus on vahva talousosaaja ja todellinen valtionhoitaja. Se on hieno jatkumo ja olen joka ainoa päivä ylpeä saadessani olla osa sitä.

Samaan aikaan on syytä todeta ja hyvä muistaa, että Kokoomus ei ole valtiovarainministeriön virkakunnan jatke. Kokoomus ei ole yhdenkään etujärjestön marionetti. Me olemme arvopuolue. Me viemme eteenpäin niitä arvoja, aatteita ja ajatuksia, joihin me uskomme.

Draaman kaari näyttää kulkevan niin, että Kokoomus yritetään väkisin leimata johonkin tiettyyn nurkkaan. Kokoomus, jo nimensä mukaisesti, on pohjautunut, ei etuajatteluun, vaan kokoavaan ja yhdistävään aatteeseen. Puolueessa on ollut aina läsnä sekä vapautta että sosiaalista vastuuta korostavat, perinteitä arvostavat ja yhteiskuntaa uudistavat näkökulmat.

Haluan johtaa kokoomusta, joka tekee parhaansa tuon aatteellisen perinnön eri näkökulmien yhdistämisen puolesta. Haluan johtaa kokoomusta, joka epävarmoinakin aikoina ja varsinkin silloin perustaa tekemisensä arvoihin. Haluan johtaa kokoomusta, joka määrittelee suunnan itse. Kokoomusta, jonka suunnan määrittää jokainen kokoomuslainen. Haluan johtaa kokoomusta, joka luottaa ihmiseen, siihen, että meistä jokainen on paras määrittelemään omat unelmansa, oman hyvän elämänsä.

Kokoomuksella on aina ollut kyky löytää kunakin aikana uskottava polku, miten Suomi pärjää ja menestyy maailman muutoksessa. Kyse ei ole vain hetkessä pärjäämisestä vaan rohkeasta muutokseen tarttumisesta sen mahdollisuuksia hyödyntäen ja ratkaisuja etsien.

Tämä syrjäinen, pohjoinen, pieni maa on nostettu lujalla työllä, sisulla ja sitkeydellä yhdeksi maailman parhaista maista syntyä, elää ja kuolla. Tätä perintöä kunnioittaen me katsomme ja menemme eteenpäin. Suomi ja suomalaiset ovat aina onnistuneet ratkaisemaan vaikeat tilanteet ja löytämään suunnan. Tämä taito on meissä yhä: toimimme ja ratkaisemme. Kun käänne on tehtävä, teemme sen.

Olen puhunut paljon kokoomuksen uudesta tavasta toimia. Mitä se on?

  • Uskallusta parantaa maailmaa. Rakentaa avointa ja kansainvälistä Suomea, jossa jokainen voi rakentaa omista lähtökohdistaan hyvän elämän.
  •  Suomalaisten luottamuksen kunnioittamista. Nöyryyttä sen edessä, että suomalaiset ovat luottaneet ja luottavat kokoomuksen hoitavan työtä ja taloutta, koulutusta ja terveydenhuoltoa, ympäristöä ja kansainvälisiä suhteita.
  • Rohkeutta laittaa itsensä likoon. Joka ainoa päivä. Uskallusta yrittää, uskallusta erehtyä, uskallusta myöntää virheet ja oppia niistä.
  •  Jokaisen ihmisen ainutlaatuisuuden tunnistamista ja tunnustamista. Jokaisen ihmisarvon järkähtämätöntä kunnioittamista. Näistä kumpuavaa mahdollisuuksien tasa-arvoa.
  • Uskoa Suomeen, uskoa vahvaan yhdistävään aatteeseen, yhteisiin arvoihin. Arvojen taittamista konkreettisiksi teoiksi.
  • Uskallusta olla utelias. Rohkeutta nähdä avautuva maailma symboloimassa toivoa eikä pelkoa.
  • Rohkeutta uskoa hyvään.
  • Ennen kaikkea se on rohkeutta välittää. Välittää niin paljon, että pelottaa. Ja silti ja juuri siksi uskallusta tehdä ratkaisuja, olla eturivissä tarttumassa ympäröivän maailman mahdollisuuksiin eikä taustalla takertumassa saavutettuihin etuihin.

Suomi pystyy parempaan – yhdessä.

 

Suomi on yli 30 000 turvapaikanhakijan myötä aivan uudessa tilanteessa. Hallitus vastaa haasteeseen tehostamalla hakemusten käsittelyä, kiristämällä turvapaikan saamisen ehtoja ja panostamalla syrjäytymistä ehkäisevään kotouttamiseen. Meidän täytyy tiukentaa linjaamme muiden Pohjoismaiden rinnalla, jotta tilanne pysyy hallinnassa eikä järjestelmää käytetä väärin. Mutta samalla meidän on hyvä muistaa inhimillisyys. Jokainen ihminen on kohdattava ihmisenä ja hädänalaista on autettava.

Hallituksen eilen julkistama turvapaikkalinjaus on jatkoa aiempiin toimiin, joilla Suomi vastaa nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen. Olemme uudistaneet turvapaikkakäytäntöjä jo useamman vuoden ajan. Tänä vuonna haasteet ovat kuitenkin olleet aivan eri mittaluokkaa ja niin ovat myös hallituksen toimenpiteet.

Teemme turvapaikanhakijoiden vastaanotosta, heidän hakemustensa käsittelystä ja perusteettomien hakijoiden palauttamisesta entistä sujuvampaa. Nopeampi käsittely on myös turvapaikanhakijan etu, jotta oleskeluluvan saanut henkilö pääsee aloittamaan kotoutumisen uuteen kotimaahansa mahdollisimman pian.

Panostamme myös siihen, että EU:n ulkoraja ja turvapaikanhakijoiden liikkuminen unionin sisällä saadaan paremmin hallintaan. Se edellyttää tiiviimpää eurooppalaista yhteistyötä ja yhtenäisyyttä EU-maiden turvapaikkakäytäntöihin.

Tiivistämme yhteistyötä myös Afrikan ja Lähi-idän maiden kanssa, jotta elinolot siellä kohenevat niin, että kotiseudulle jääminen on houkutteleva vaihtoehto. Muutto pois kotoa ei useimmille ole ensisijainen vaihtoehto, jos kotimaassa vain on näkymä tulevaisuuteen.

Suomeen tulee tästä huolimatta iso joukko uusia suomalaisia. Tämän vuoden yli 30 000 turvapaikanhakijasta arviolta kolmannes eli noin 10 000 saa oleskeluluvan ja jää Suomeen elämään. Siksi meidän on panostettava uusien suomalaisten tehokkaaseen kotouttamiseen tavalla, joka tukee heidän kouluttautumistaan ja työllistymistään sekä ehkäisee syrjäytymistä.

Tehtävä ei ole helppo. Kotouttamisessa onnistuminen edellyttää viranomaisten, oppilaitosten, työpaikkojen ja meidän kaikkien yhteistä panosta. Mutta on kaikkien etu, että he jotka jäävät Suomeen, voivat tuntea Suomen kodikseen, tehdä Suomessa työtä ja osallistua yhteiskunnan kehittämiseen positiivisella tavalla.

Kaikkien turvapaikkakriteerien, järjestelykeskusten ja palautusten keskellä on hyvä muistaa, että puhumme kuitenkin ihmisistä. Ihmisistä, jotka ovat syystä tai toisesta jättäneet kaiken ja lähteneet etsimään turvaa pohjoisesta Suomesta.

Suomi ja suomalaiset tunnetaan siitä, että pidämme huolta toisistamme – etenkin vaikeina aikoina. Suomi on historian saatossa elänyt monin verroin kovempia aikoja, mutta tilanne ei ole helppo nytkään. Otamme vastaan ennätysmäärän turvapaikanhakijoita hetkenä, jolloin oma taloutemme on suurissa vaikeuksissa.

Nyt mitataan taas suomalaisten inhimillisyyttä ja kykyä auttaa toisia vaikka itselläkin on vaikeaa. Moni voi ihan perustellusti ihmetellä, miten meillä on varaa auttaa turvapaikanhakijoita kun suomalaisten omista palveluista joudutaan tinkimään.

Tällaisina aikoina suomalaiset ovat aina osoittaneet, että heillä on sydän paikallaan. Omasta annetaan vaikka jaettavaa olisi vähän tai toinen olisi vieras. Omasta annetaan, kun toinen ihminen todella tarvitsee apua.

Suomella on omat haasteensa, joita en tahdo vähätellä. Maailman mittakaavassa olemme kuitenkin edelleen vauras kansa. Meillä on edelleen myös kansainvälistä vastuuta kannettavana. Luotan siihen, että sisimmässään jokainen suomalainen on valmis välittämään.

Paikallisen sopimisen kokonaisuus on hallitusohjelman kunnianhimoisen työllisyystavoitteen tärkeimpiä osia. Hallitus tavoittelee sitä, että työllistyneiden suomalaisten määrä kasvaisi 100 000:lla ja työllisyysaste nousisi 72 prosenttiin. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää paikallisen sopimisen vahvistamista.

Paikallisen sopimisen logiikka on yksinkertainen. Kysymys on siitä, että valta sopia työnteon järjestämisestä annetaan sinne, missä on paras mahdollinen käsitys yrityksen ja työpaikan vahvuuksista ja heikkouksista sekä työnteon ja työhyvinvoinnin kannalta olennaisista tekijöistä. Kuka muu olisi oman työnsä paras asiantuntija, ellei työntekijä itse? Kuka tuntisi yrityksensä kriittiset menestystekijät, ellei yrittäjä itse? Uudistuksen tarkoitus on antaa työpaikoille nykyistä laajemmat mahdollisuudet hyödyntää näitä vahvuuksia, jotta Suomeen voisi syntyä lisää työtä.

Tavoitteenamme on, että jatkossa yrityksissä kyetään sopimaan nykyistä laajemmin paikallisesti kilpailukykyä ja työllisyyttä vahvistavista toimista, työsuhteen ehdoista kuten palkoista, työajoista, työaikapankin käytöstä, sairauspoissaolojen vähentämisestä sekä työhyvinvointiin vaikuttavista kysymyksistä. Niin järjestäytyneet kuin järjestäytymättömätkin yritykset asetetaan sopiessaan samalle viivalle, jolloin yritykset ovat keskenään tasavertaisempia vastaamaan muuttuviin taloudellisiin olosuhteisiin ja yritysten keskinäinen kilpailu kirittää kaikkien tuottavuutta. Nykyinen globaali talous vaatii yrityksiltä entistä nopeampaa reagointia, jotta suomalainen työ pärjää kansainvälisessä kilpailussa.

Hallitus on päättänyt asettaa kolmikantaisen työryhmän valmistelemaan paikallisen sopimisen lainsäädäntöä. Työryhmässä tulevat olemaan edustettuina työmarkkinakeskusjärjestöt, Suomen Yrittäjät sekä keskeiset ministeriöt. Hallituspuolueet ohjaavat työryhmän toimintaa, jotta rima paikallisen sopimisen syvyydelle ja laajuudelle asetetaan riittävän korkealle ja hallitusohjelman kirjaukset ja henki toteutuvat.

Yhteiskuntasopimuksen kariuduttua liittojen työehtosopimukset eivät ole alkuvuodesta auki. Tämän vuoksi paikallisen sopimisen edistäminen pelkästään työehtosopimustietä muuttui aikataulujen kannalta vaikeaksi. Paikallinen sopiminen on myös vahvemmalla pohjalla, kun sillä on lainsäädännöllinen perälauta.

Nyt valittu etenemismalli perustuu lainsäädännön uudistamiseen, mutta se ei ole selvitysmies Harri Hietalan toisena vaihtoehtona esittämä puhdas lainsäädäntömalli. Kyse on uudenlaisesta etenemismallista, jossa työehtosopimusjärjestelmän puitteissa tapahtuva paikallinen sopiminen on etusijalla, mutta lainsäädäntö laaditaan perälaudaksi varmistamaan, että paikallinen sopiminen etenee riittävällä tasolla. Tämä tarkoittaa, että jos työntekijät ja työnantajat eivät kykene työehtosopimuksissa sopimaan paikallisen sopimisen pelisäännöistä esimerkiksi työajan ja palkkojen osalta, noudatetaan automaattisesti lakiin kirjattuja pelisääntöjä.

Kolmikantaisen ryhmän tulee saada valmistelutyönsä valmiiksi maaliskuun puoliväliin mennessä. Esitys annetaan eduskunnalle kevätistuntokauden aikana ja lakien suunnitellaan astuvaan voimaan viimeistään syyskuun alusta 2016. Tämä tarkoittaa sitä, että paikallisen sopimisen pelisäännöt on vietävä työehtosopimuksiin jo syksyn työmarkkinakierroksella tai muuten sovelletaan uuden lain mukaisia pelisääntöjä.

Suomen hyvinvointi lähtee suomalaisesta työstä. Jos uskoo tähän ajatukseen, on myös tehtävä päätöksiä, joilla Suomeen syntyy lisää työtä.

Suomella on kolme vaihtoehtoa:
1) Voimme jatkaa velaksi elämistä, tekohengittää taloutta ja jättää laskun lapsillemme.
2) Voimme jatkaa kituuttamista, juustohöylää ja veronkiristyksiä. Leikkausten tielle ei loppua näy, jos taudin sijasta hoidetaan pelkkiä oireita.
3) Voimme asettaa työn etusijalle ja tehdä rohkeita uudistuksia, jotka tuovat lisää työtä ja työpaikkoja.

Hallitus on valinnut uudistusten tien. Rakenteelliset, työllisyyttä pitkällä aikavälillä lisäävät uudistukset, kuten paikallinen sopiminen ovat tie kohti vahvaa, modernia suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, joka menestyy myös kansainvälisen kilpailun puristuksessa.

 

1) Esityksen tausta

Nyt julkisuudessa käydyn hallintarekisterikeskustelun taustana on EU:n arvopaperikeskusasetus, joka on suoraan EU-alueella sovellettavaa oikeutta. Asetus on astunut voimaan EU:n alueella syksyllä 2014.

Arvopaperikeskusasetuksen neljä keskeistä tavoitetta ovat:
1) kilpailun avaaminen,
2) yhteiset arvopaperikeskuksia koskevat säännökset,
3) EU-passin antaminen kaikille arvopaperikeskuksille ja
4) pörssiyhtiöiden vapaa oikeus valita arvopaperikeskus.

Asetuksen voimaantultua kansallista lainsäädäntöä on mukautettava tarvittavilta osin muuttuneeseen tilanteeseen. Suomen arvopapereiden säilytystä koskeva lainsäädäntö on osittain lähes 30 vuotta vanhaa ja laadittu olosuhteisiin, jolloin rahoitusmarkkinat toimivat hyvin eri tavalla kuin tänä päivänä.

Kokonaisuutta on valmisteltu valtiovarainministeriössä rahoitusmarkkinaosastolla. Samalla on punnittu myös esitykseen liittyvää hallintarekisteröinnin kiellon purkamista kotimassa.

Keskustelua hallintarekisterin sallimiseksi Suomessa on käyty jo vuosia. Esimerkiksi naapurimaassa Ruotsissa hallintarekisteröinti otettiin käyttöön jo 1990-luvun lopulla, kun arvopaperimarkkinat alkoivat voimakkaasti kansainvälistymään muun muassa EU-jäsenyyden myötä.

Varsinaista lakiesitystä on valmistellut kolme rahoitusmarkkinoista vastaavaa ministeriä: ministeri Vapaavuori, ministeri Rinne ja allekirjoittanut. Jokainen ministeri on käyttänyt esitystä myös lausuntokierroksella. Nykyinen esitys on pääpiirteissään sama, kuin ministeri Rinteen aikana valmisteltu esitys.

Arvopaperikeskusasetuksen voimaantuloa varten Suomessa perustettiin maaliskuussa 2014 VM:n johtama virallinen valmistelutyöryhmä työstämään asetuksen vaatimaa kansallista voimaantuloa. Siihen kuului myös OM:n, EK:n, FK:n ja Euroclear Finlandin edustus.

Valmistelutyöryhmän lisäksi asetettiin myös uudistuksen seurantaryhmä, jossa olivat edustettuina VM, Suomen Pankki, Finanssivalvonta, Poliisihallitus, harmaan talouden selvitysyksikkö, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, EK, FK, Suomen journalistiliitto, Osakesäästäjien keskusliitto, Suomen pörssisäätiö, tietosuojavaltuutetun toimisto ja Transparency Suomi.

Lisäksi valmistelun aikana on kuultu useita muita tahoja.

2) Miksi VM on ajanut asiaa

Ennen kuin kerron miten asiassa etenemme, kerron lyhyesti miksi VM on vuosien varrella asiaa ajanut. Syyt on tarpeen käydä läpi, sillä valmistelun aikana on kyseenalaistettu Valtiovarainministeriön motiiveja asiassa.

Minusta kilpailu- ja kuluttajaviraston lausunto tiivistää hallintarekisteriuudistuksen edut hyvin seuraavasti:

”On todennäköistä, että pörssiosakkeiden selvitystoimintaan liittyvät transaktiokustannukset laskevat koko EU-alueella uudistuksen myötä entisestään kilpailun lisääntyessä. Suoran omistuksen pakon ylläpitäminen jättäisi suomalaisten kotimaisiin pörssiosakkeisiin tekemät sijoitukset Suomessa tämänkin kehityksen ulkopuolelle.

Mitä kalliimpaa suomalaisten on sijoittaa kotimaisiin pörssiosakkeisiin Suomessa, sitä enemmän sijoitukset ovat omiaan siirtymään muihin sijoitusinstrumentteihin kuten ulkomaisiin pörssiosakkeisiin. Suomessa sijoittajat suosivat muita EU-maita vähemmän kotimaisia pörssiosakkeita jo tällä hetkellä, mahdollisesti osittain johtuen ulkomaisia toimijoita korkeammista kustannuksista.

Hyvin toimivat pääomamarkkinat Suomessa houkuttelevat suomalaisia sijoittajia ja yrityksiä toimimaan Suomessa, mikä on omiaan helpottamaan suomalaisten viranomaisten mahdollisuutta valvoa harmaata taloutta. Jo nykyään suomalaisella sijoittajalla on mahdollisuus avata säilytystili ulkomailla ja sitä kautta kotimaisten osakkeiden hallintarekisteröintiin. Jos kilpailua ei avata Suomessa, on mahdollista, että suomalaiset sijoittajat käyttävät yhä enemmän ulkomaisia säilyttäjiä suomalaisten pörssiosakkeiden hankintaan ja sijoittavat yhä enemmän ulkomaisiin pörssiosakkeisiin.”

Tämä siis on kilpailu- ja kuluttajaviraston tiivistetty näkemys asiasta.

3) Miten asiassa nyt edetään

Valtiovarainministeriö kertoi alkusyksystä, että tulemme antamaan esityksen hallintarekisteröinnin kiellon purkamisesta. Tämän jälkeen triossa sovimme yhteisesti, että esitys lähetetään vielä uudelle lausuntokierrokselle, jossa pyydetään näkemyksiä erityisesti osakeomistusten avoimuuden turvaamiseen ja viranomaisten tietojensaannin vahvistamiseen kansainvälistyneessä rahoitusmarkkinassa.

Esitystä on käsitelty hallituspuolueiden puheenjohtajien kesken lausuntokierroksen jälkeen. Viime viikkojen aikana hallituspuolueiden edustajat ovat yhdessä VM:n kanssa etsineet vielä trion pyynnöstä keinoja, joilla viranomaisten lausuntokierroksella esittämiin huoliin kyettäisiin vastaamaan.

Kävimme asiaa uudelleen läpi tänään aamulla hallituspuolueiden kesken. Totesimme yhteisesti, että tässä tilanteessa hallintarekisterin vieminen eteenpäin ei ole järkevää. Arvioimme, että tällä aikataululla ei ole mahdollista tehdä esitykseen sellaisia muutoksia, joilla kyettäisiin vastaamaan eri viranomaistahojen esittämiin huoliin.

Olen myös itse tehnyt virheitä prosessin kuluessa, eikä valmisteluprosessi kokonaisuutena ole herättänyt luottamusta. Otan tästä täyden vastuun ja pyydän tehtyjä virheitä vielä kerran nöyrimmästi anteeksi.

Olen nyt pyytänyt valtiovarainministeriötä valmistelemaan asian uudelleen siten, että arvopaperikeskusasetukseen liittyvä lainsäädäntö viedään eteenpäin ilman hallintarekisteriä. Valmistelu hallintarekistereiden sallimiseksi lopetetaan.

Meille kertyy koko ajan lisää kokemusta ja ymmärrystä siitä, miten arvopaperikeskusasetuksen voimaantulo EU-alueella vaikuttaa myös kotimaisiin rahoitusmarkkinoihin.

Ulkomaisten palveluntarjoajien markkinaosuus saattaa kasvaa nopeasti, jolloin tarve kansainväliseen viranomaisyhteistyöhön lisääntyy. Viranomaisten tietojensaannin parantamisen ohella meillä on oltava valmius myös tarvittaessa arvioida uudelleen kotimaisen lainsäädännön muutostarpeita, mikäli rahoitusalan markkinat, työpaikat ja pääomat lähtevät entistä kiivaampaan tahtiin virtaamaan ulkomaille.

Lausuntokierroksella olemme saaneet eri viranomaisten esityksiä siitä, miten tietojenvaihtoa voitaisiin parantaa. Uuden esityksen valmistelussa arvioidaan, miten nämä esitykset voidaan ottaa täysimääräisesti käyttöön.

Valtiovarainministeriön pyrkimys koko valmisteluprosessin aikana on ollut etsiä Suomelle parasta mahdollista mallia muuttuneeseen tilanteeseen. Valmisteluprosessin aikana ministeriössä on arvioitu monia erilaisia tulokulmia hankkeeseen. Ministeriön yhteinen ja oma arvioni on se, että kokonaisuutena esityksen vaikutukset olisivat olleet Suomelle myönteiset.

Uudelleen valmisteltu esitys arvopaperikeskusasetuksen kansallisesta toimeenpanosta annetaan eduskunnalle kevätistuntokauden 2016 aikana.

Opposition suunnalta on esitetty erilaisia vaatimuksia asian selvittämisestä. Olen valmis antamaan kaiken informaation eduskunnalle.

Valtiovarainministeriö on valmistellut esitystä, jolla arvopaperien säilytys avattaisiin kilpailulle. Lakiluonnos lähti lausuntokierrokselle 21. lokakuuta. Yhteenveto näistä lausunnoista julkistettiin tämän viikon maanantaina (http://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/lausuntoyhteenveto-arvopaperisailytyksesta-valmistui).

Asia nousi esille myös torstaina eduskunnan kyselytunnilla. Sanoin hallintarekisteriä koskevan esitysluonnoksen lausunnoista, että noin 90 prosenttia lausunnoista on itse asiassa myönteisiä. Minun ei olisi pitänyt esittää lukuja määrittelemättä tarkkaan, mitä niillä tarkoitan. Pyydän anteeksi, että annoin vastauksessani virheellistä tietoa kielteisten ja myönteisten lausuntojen suhteesta. Se oli virhe. Olen pahoitellut asiaa myös eilisessä julkisessa Facebook-kirjoituksessani sekä tänään Yleisradiolle antamissani haastatteluissa.

Esitystä koskevissa lausunnoissa nostetaan esille hyvin monia eri näkökohtia. Tämän vuoksi lausuntojen luokittelua myönteisiin, kielteisiin ja neutraaleihin on vaikea tehdä. Jos rajoittuu vain yhteen lausunnoissa käsiteltyyn asemaan eli siihen, miten osakeomistustietojen saatavuus muuttuisi viranomaisten kannalta, on selvää, että valtaosa viranomaislausujista kokee tietojen saatavuuden heikkenevän. Tämän takia keskityn tässä kirjoituksessa vain tuohon asiaan. En tässä nyt ota huomioon lausuntojen kantoja muista näkökohdista, kuten kilpailun lisääntymisestä, osakesäilytyksen kustannusten alentumisesta, vaikutuksista Suomen pääomamarkkinoihin ja niin edelleen.

Tiivistäisin tietojen saatavuutta koskevat ydinkysymykset seuraavasti:

          Meillä ei ole nykyisin tietoa suomalaisten sijoittajien ulkomaisten hallintarekistereiden kautta säilyttämistä suomalaisten yhtiöiden osakkeiden määristä. Eli kenelläkään ei pitäisi olla harhakäsitystä, että nykytilanne olisi viranomaisten kannalta jotenkin optimaalinen.

          Laki ei kiellä suomalaista sijoittajaa säilyttämästä osakkeita ulkomaisessa hallintarekisterissä. Sen sijaan Suomessa toimiva pankki tai sijoituspalveluyritys ei saa kirjata hallintarekisteröidylle tilille suomalaisen sijoittajan omistuksia suomalaisissa yhtiöissä.

          Olennainen kysymys on, miten hallintarekisteröinnin salliminen tulisi vaikuttamaan suomalaisten sijoittajien suomalaisten osakkeiden säilyttämiseen ulkomaisissa hallintarekistereissä. Lisäisikö vai vähentäisikö se osakkeiden säilyttämistä ulkomailla? Tästä vallitsee erilaisia käsityksiä.

          Hallintarekisteröinnin salliminen mahdollistaisi, että Suomessa toimivat pankit ja sijoituspalveluyritykset voisivat kilpailla samoilla edellytyksillä kuin toimijat ulkomailla. VM arvioi, että tämä vähentäisi osakkeiden säilyttämistä ulkomailla. Verohallinto toteaa kuitenkin, että säilyttäminen ulkomailla voisi lisääntyä. Tämä näkemys on toistettu vero-osastomme ministeriön sisäisessä lausunnossa.

Hallituksen kannalta keskeinen arvioitava kysymys on näin se, että lisäisikö esitysluonnoksen mukainen malli osakkeiden säilyttämistä Suomessa, jossa omistustiedot olisivat viranomaisten ja yleisön saatavissa.

Se on hyvä palauttaa mieliin, että mihin esityksellä pyritään: arvopaperikaupan kustannusten alentamiseen. Alhaisemmat kaupankäynnin kustannukset vahvistaisivat kasvua ja työllisyyttä Suomessa. Hallituksen vaikea tehtävä onkin punnita viranomaisten esittämät huolet ja toisaalta kilpailun avaamisesta aiheutuvat hyödyt.

Haluan pitää huolta siitä, että kansanedustajille ei jää väärää käsitystä arvopapereiden säilytystä koskevien lausuntojen osalta. Tämän vuoksi olen pyytänyt valtiovarainministeriötä toimittamaan maanantaina julkistetun lausuntoyhteenvedon vielä erikseen jokaiselle kansanedustajalle.

Esitykseen liittyvä valmistelu ja viestintä eivät ole täyttäneet niitä avoimuuden ja läpinäkyvyyden kriteerejä, joita valtiovarainministeriön toiminnalta edellytän. Puutun tähän välittömästi ja voimakkaasti. Avoimuuden ja läpinäkyvyyden on tässä ja muissakin kysymyksissä oltava valtiovarainministeriön toimintatapa.

Vien arvopapereiden säilytystä koskevan esityksen hallituspuolueiden puheenjohtajien käsittelyyn heti ensi viikon alussa. EU:n arvopaperikeskusasetuksen vaatimat muutokset kansalliseen sääntelyyn on joka tapauksessa tehtävä ripeällä aikataululla.

 

Pariisin julmat terroriteot askarruttavat meitä kaikkia. Tunteiden kirjo on ollut laaja, järkytyksestä suruun, huolesta suuttumukseen. Tunteet kuuluvat tällaiseen tilanteeseen, mutta yksin niille ei pidä antaa valtaa. Tarvitsemme keinoja vastata järjettömään vihaan, emme lisää vihaa. Siksi toivon, että pystyisimme kaikki pitämään pään kylmänä. Helppoa se ei tietenkään ole.

Viranomaiset ympäri Eurooppaa, myös Suomessa, tekevät kaikkensa ihmisten suojelemiseksi. Uusien iskujen uhka on otettava vakavasti. Suomi ei ole terroristien ensisijainen kohde eikä meihin kohdistu erityistä uhkaa. Silti poliisi ja muut viranomaiset ovat meilläkin nostaneet valmiuttaan. Muun muassa rajatarkastuksia ja yleisötilaisuuksien valvontaa on Suomessakin tehostettu. Tilannetta seurataan jatkuvasti ja yhteistyötä mm. Ranskan viranomaisten kanssa tehdään tiiviisti.

Terroristit haluavat, että pelkäämme ja alamme itse rajoittaa sanojamme ja tekojamme. Toisaalta he haluavat, että alamme syytellä islaminuskoisia maahanmuuttajia ja riidellä keskenämme. Toivon syvästi, että emme tanssi terroristien pillin mukaan.

Moni on ensimmäisenä reaktionaan vaatinut kaikkien turvapaikanhakijoiden käännyttämistä, maiden rajojen kiinnilaittamista tai koko Schengen-alueen purkamista. Tällaiset nopeat reaktiot kertovat toki halusta ratkaista ongelmaa, mutta näillä ei puututa ongelman syihin, eivätkä nämä ehdotukset riitä ratkaisuksi.

Osoittaa aikamoista historiattomuutta väittää, että Euroopan yhdentyminen on syypää turvattomuuteen. On hyvä muistaa, että ennen Euroopan yhteisöjä eurooppalaiset tappoivat toisiaan miljoonittain. Nyt meillä on uusia turvallisuusuhkia, mutta nekin ratkaistaan parhaiten yhteistyössä.

Jos malttaa miettiä hetken pidempään, huomaa, missä ongelmat ovat. Kyse on yhtäältä ISIL-järjestön järjestelmällisestä hyökkäyksestä läntistä maailmaa vastaan ja toisaalta Euroopassa asuvien ihmisten radikalisoitumisesta. Nyt on oleellista keskittyä ratkomaan terrorismin todellisia syitä.

Kamppailu ISILiä vastaan edellyttää tiivistä eurooppalaista ja kansainvälistä yhteistyötä. Meidän on päästävä käsiksi ISILin johtoon, organisaatioon, rahoitukseen ja viestien vaihtoon. Yksittäisten terroristien pysäyttäminen on tietysti välttämätöntä, mutta oleellisinta on murentaa tekojen taustalla oleva organisaatio. Tiedämme, että ISIL toimii etupäässä Syyriasta käsin ja siksi ensimmäisenä on toimittava siellä. Syyrian tilanteen rauhoittaminen antaisi terroria pakeneville myös mahdollisuuden palata kotimaahan.

Toiseksi on toimittava on EU-maiden sisällä. Pariisin iskusta tällä hetkellä julkistetttujen tietojen mukaan useimmat epäillyistä ovat Ranskassa syntyneitä ihmisiä, eivät tuoreita maahanmuuttajia. Ongelma on radikalisoituminen. Meillä on tietoa, että radikalisoituminen ei rajoitu maahanmuuttajataustaisiin ihmisiin. Valitettavasti jopa kantasuomalaisia on yritetty värvätä ISILin toimintaan. Tässäkin eurooppalainen yhteistyö auttaa. Tarvitsemme tietoa värvääjien toiminnasta ja liikkeistä sekä yhteisiä toimia heidän pysäyttämisekseen.

Kolmanneksi toimitaan meidän kaikkien mielissä. Jos alamme pelätä, syytellä, riidellä ja vihata, terroristit voittavat. Se, että Eurooppa alkaa vetäytyä kuoreensa ja keskittyä keskinäiseen kinasteluun on juuri sitä, mitä terroristit toiminnallaan hakevat. Juuri sitä, mihin Pariisin terroriteoilla pyritään.

Euroopalla on käsissään monta valtavan isoa haastetta yhtä aikaa. Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, pakolaistilanne ja talousvaikeudet päällimmäisinä. Kaikkiin näihin löytyy yhteisiä ratkaisuja. Ei kai kukaan kuvittele, että yksittäinen EU-maa voi ratkaista terrorismin tai muuttoliikkeen yksin?

EU on olemassa neljästä syystä: rauha, vakaus, vauraus ja turvallisuus. Yhteistyötä tarvitaan etenkin silloin, kun on vaikeaa. Kuten juuri nyt.