Muutokset puhuttaessa mahdollisia.

 

Arvoisa puhemies,

”Julkisen talouden suunnitelma” maistuu nimenä paperiselta. Kyseessä on kuitenkin hallituksen merkittävin julkisen talouden hoidon työkalu. Kotoisammin kutsumme sitä kehyspäätökseksi, jolla asetetaan kehykset yhteisten varojen keräämiselle ja käytölle seuraaville vuosille.

Käsittelyssämme on merkittävä kokonaisuus, jossa on hahmoteltu hallituksen suunnitelma loppukauden taloudenpidosta. Keskityn esittelypuheenvuorossani kolmeen isompaan kokonaisuuteen:

• Talouskehityksen näkymiin ja valtiovarainministeriön tuoreeseen talousennusteeseen,
• Hallituksen talouspolitiikan isoon kuvaan ja
• Kehyspäätöksen päälinjoihin

 

Arvoisa puhemies,

Synkkien talousaikojen keskellä on vaikea säilyttää optimismia ja uskoa tulevaisuuteen. Yhteisten varojen hoidossa on ennen kaikkea oltava realisti. Ripaus optimismia ei julkisessa keskustelussa olisi kuitenkaan haitaksi talouden positiivisen kierteen aikaansaamisessa. Talous on myös psykologiaa.

Valtiovarainministeriön uusinta ennustetta voi pitää huolestuttavana. Se antaa pitkälle tulevaisuuteen näkymän vain hyvin heikosta, prosentin-puolentoista luokkaa olevasta talouskasvusta. Väestön vanheneminen ja rakenteellinen työttömyys heikentävät kasvun mahdollisuuksia. Kun suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa on 90-luvun laman jälkeen paranneltu, ovat tekemämme parannukset rakentuneet keskimäärin noin kolmen-neljän prosentin vuotuiselle talouskasvulle. Prosentin kasvuennuste on kaukana tästä tasosta.

Silti voi tuntea helpotusta siitä, että Suomi on pystynyt murtautumaan irti pitkään jatkuneesta taantumasta. Mennyt vuosi oli ensimmäinen positiivisen talouskehityksen vuosi kolmen talouttamme supistaneen vuoden jälkeen. Viime vuonna kasvu oli 0,5 % ja kuluvan vuoden kasvuksi ennustetaan 0,9 %. Näin varovainen kasvu ei vielä kesää tee, mutta suunta on vihdoin oikea.

Talouskasvun elpymisen myötä myös työllisten lukumäärä kääntyy ennusteen mukaan tänä vuonna 0,3 prosentin kasvuun. Työllisyys kohenee koko ennustejakson ajan. Vuoteen 2018 mennessä työttömyysaste alenee 8,7 prosenttiin viime vuoden 9,4 prosentista.

Kehitys kertoo siitä, että olemme tehneet monta asiaa oikein, mutta vielä on paljon tehtävää jäljellä. Nyt on vain jatkettava työtä ja pyrittävä vahvistamaan työllisyyttä ja orastavia talouden kasvun mahdollisuuksia erityisesti rakenteellisten uudistusten ja hallituksen työlinjan kautta.
Arvoisa puhemies,

Kehyspäätös on osoitus siitä, että hallitus pitää kiinni hallitusohjelmassa sovitusta talouspolitiikan suuresta linjasta.

Se on osoitus yrityksille siitä, että tämän hallituksen talous- ja veropolitiikka on ennustettavaa ja johdonmukaista. Yritykset uskaltavat työllistää ja kasvaa, kun ne voivat luottaa suunnitelmien pitävyyteen.

Kehyspäätös on osoitus kansainvälisille sijoittajille ja luottoluokittajille siitä, että me Suomessa pidämme kiinni sovitusta, vaikka se edellyttäisi myös epäsuosittuja ja vaikeita ratkaisuja. Suomeen voi luottaa, meille voi sijoittaa ja investoida.

Se on osoitus komissiolle, että Suomi ei ole Kreikan tiellä – emme anna maamme ajautua hitaan näivettymisen polulle, vaan olemme valmiita tekemään työtä ja kääntämään suunnan.

Ennen kaikkea kehyspäätös on osoitus meille kaikille suomalaisille siitä, että Suomi ei enää ole kuin ajopuu – ajelehtimassa huonoista talousennusteista vielä surkeampiin. Maassa on nyt hallitus, joka kykenee tekemään päätöksiä, joilla voimme ottaa ohjat omiin käsiimme ja nostaa Suomen paremman talouskehityksen uralle.

Hallitus pitää kiinni hallitusohjelmassa sovitusta neljän miljardin euron menosopeutuksesta vuoden 2019 tasolla. Tämä tarkoittaa, että teemme päätöksiä, joilla julkisen talouden menoja pysyvästi vähennetään neljän miljardin euron edestä. Tässä kehysriihessä tavoitteessa pysyminen vaati hallitukselta 370 miljoonan euron edestä uusia säästöpäätöksiä.

Miksi hallitus niin kiivaasti puolustaa jotakin lukua? Miksi olemme sitoutuneet näihin numeroihin? Siksi, että konkreettisesti hallitusohjelmassa asetetussa suunnitelmassa pysyminen mahdollistaa velkaantumisen taittamisen laskuun. Se tarkoittaa, että sitoudumme tekemään ne ratkaisut, joilla hillitsemme lapsillemme kertyvää velkataakkaa.

 

Arvoisa puhemies,

Hallituksen talouspolitiikka rakentuu työlinjan ympärille. Julkisen talouden sopeutus on tärkeää lyhyellä aikavälillä. Pitkässä juoksussa talouden suuren kuvan ratkaisee kuitenkin se, miten hyvin hallitus onnistuu asettamassaan tavoitteessa 110 000 uudesta työllisestä. Siksi hallitus on erittäin sitoutunut tämän tavoitteen saavuttamiseen.

Valtiovarainministeriön arvion mukaan hallitus on nyt tehdyillä ratkaisuilla hieman yli puolessa välissä asetettua tavoitetta. Tämä edellyttää yhteiskuntasopimuksen ja palkkaratkaisun syntymistä.

Kehysriihen yhteydessä tehdyillä työllisyysratkaisuilla työttömyysturvan vastikkeellisuutta vahvistetaan, työn vastaanottovelvollisuutta tiukennetaan ja TE-toimistojen palveluprosessia uudistetaan. Työttömyysetuuksien käyttötarkoitusta laajennetaan liikkuvuusavustuksen, starttirahan ja palkkatuen rahoittamiseen ja starttirahan käyttömahdollisuuksia laajennetaan.

Lisäksi työtä etsivät ja uudet työpaikat on saatava kohtaamaan nykyistä tehokkaammin ja tähän myös viime viikolla uutisoidut ratkaisut tähtäävät. TE-toimistoissa on joka vuosi haettavissa noin 500 000 uutta työpaikkaa – nämä työpaikat on saatava täyttymään nykyistä nopeammin.

Nämä ovat kaikki tärkeitä askelia kohti isoa tavoitetta, eikä niiden merkittävyyttä osana kokonaisuutta pidä väheksyä. On totta, että mikään yksittäinen ratkaisu ei voi kattaa koko tavoitetta, mutta jokainen askel kohti sitä on merkityksellinen. Suomi tarvitsee nyt lukuisia isompia ja pienempiä tekoja, jotka vievät tavoitetta oikeaan suuntaan.

Kukaan ei kiistä sitä, etteikö työllisyystavoitetta olisi asetettu korkealle. Hallituksen on haastettava itseään jokainen päivä. Yksityiskohdistakaan ei ole varaa tinkiä. Kunnianhimon taso on pidettävä jokaisen yksittäisen uudistuksen osalta mahdollisimman korkealla.

Hallituksella on vielä kolme vuotta aikaa toimia työllisyystavoitteen eteen. Olemme jo sopineet, että ensi syksyn budjettiriiheen tuomme uusia työllisyyttä vahvistavia toimenpiteitä.

 

Arvoisa puhemies,

Lopuksi vielä muutama sana kehyspäätöksen yksityiskohdista.

Päätös sisältää uusia säästöjä 370 miljoonan euron edestä. Säästöt ovat vuosi vuodelta vaikeampia, kun helpoista menokohteista on jo säästetty ja verojakin korotettu tappiin saakka.

Säästökokonaisuudesta kohdistuu kuntatalouteen 130 miljoonaa euroa. Näillä näkymin kuntatalous on jäämässä ainakin 130 miljoonan euron päähän tasapainotustavoitteestaan kunnanvaltuustojen tekemien ratkaisujen myötä. Maan hallitus on kuitenkin aina kokonaisvastuussa julkisen talouden kokonaisuuden kehityksestä. Siksi teemme ensi keväänä kuntataloutta tasapainottavat korvaavat ratkaisut esimerkiksi säätämällä sosiaali- ja terveyspalveluihin vähimmäismaksurajat, tekemällä muita julkisen talouden menoleikkauksia tai korottamalla kuntien perimän kiinteistöveron alarajaa.

Alkuperäisistä hallitusohjelmassa sovituista neljän miljardin euron säästöistä eniten vajaaksi on jäänyt indeksiin sidottujen menojen leikkaus. Koska hintakehitys on ollut ennakoitua huomattavasti alhaisempaa, ei indeksisäästöjä ole syntynyt. Tästä syystä hallitus kohdistaa indeksiin sidottuihin menoihin samansuuruisen, 195 miljoonan euron uuden leikkauksen. Tämä tarkoittaa 0,85 prosentin tasasuuruista vähennystä indeksiin sidottuihin etuuksiin ja menoihin. Koulutukseen suunnattujen indeksiin sidottujen menojen osalta nämä leikkaukset kompensoidaan täysimääräisenä, sillä koulutukseen ei kohdisteta uusia säästöjä.

Lisäksi uusia säästöjä on perusväylänpitoon 35 miljoonan euron edestä, sairauspäivärahaan 22 miljoonan euron edestä ja kehitysapuun 25 miljoonan euron edestä.

Hallitus on aiemmin tehnyt päätöksen makeisten ja jäätelön valmisteverosta luopumisesta siihen liittyvien valtiontukiongelmien vuoksi. Päätöksen verotuloja vähentävän vaikutuksen kattamiseksi hallitus päätti liikenteen polttonesteiden verojen korotuksesta. 100 milj. euron veronkorotus tarkoittaa bensapumpulla noin kahden sentin hinnankorotusta litraa kohden. Keskimääräiselle henkilöautoilijalle tämä tarkoittaa 30–35 euron lisämenoa vuodessa.

Kokonaisveroastetta päätös ei kuitenkaan kiristä. Mikä tärkeintä, työhön ja yrittäjyyteen kohdistuvia veroja hallitus on päättänyt suojata korotuksilta, sillä näiden verojen korottaminen olisi talouskasvulle ja työllisyyskehitykselle kaikkein haitallisinta.

 

Arvoisa puhemies,

Kehyspäätös sisältää leikkausten ohella myös paljon positiivista.

Hallitus toteuttaa vuosina 2017–2018  yhteensä noin 105 miljoonan euron panostuksen muun muassa digitaalisten oppimisympäristöjen vahvistamiseksi sekä nuorten tutkijoiden tieteen tekemisen edistämiseksi. Olen tästä panostuksesta erityisen iloinen, sillä sijoitus koulutukseen ja tutkimukseen kantaa hedelmää pitkälle tulevaisuuteen muun muassa tuottavuuden kasvuna.

Osaamispanostus on myös päätös genomikeskuksen ja syöpäkeskuksen perustamisesta. Näihin kohdennetaan vuosina 2017-2019 yhteensä 17 miljoonaa euroa.

Kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten takuueläkettä korotetaan noin 8 eurolla kuukaudessa eläkeläistä kohden vuodesta 2018 lähtien. Edellinen korotus takuueläkkeeseen tehtiin tämän vuoden alusta.

Suomalaista ruoantuotantoa ja maanviljelijöiden tilannetta pyritään edesauttamaan yhteensä 34 miljoonan euron suuruisella kertaluontoisella lisäpanostuksella vuosien 2017-2018 aikana.

Sisäiseen turvallisuuteen tehdään satsauksia paitsi vankilaverkon, myös suojelupoliisin ja poliisin määrärahaa korottamalla.

Teollisuuden kilpailukykyä ja vientimahdollisuuksia tuetaan päästökaupan epäsuoria kustannuksia kompensoimalla.

Lisäksi hallitus käynnistää ison työllisyyttä ja kasvua tukevan väyläinvestointipaketin, jossa on panostuksia sekä teollisuudelle tärkeisiin kohteisiin että raidejoukkoliikenteen kehittämiseen. Hallitus on sitoutunut sekä pääkaupunkiseudun Raide Jokerin, että Tampereen ratikan rakentamiseen. Lisäksi Turun tunnin juna –hankkeen suunnittelu käynnistyy. Näiden hankkeiden myötä käynnistyy myös runsaasti uutta asuntotuotantoa kaupunkialueille.

Väyläpakettiin kuuluvat myös erityisesti metsäteollisuudelle tärkeä Luumäki-Imatra ratahanke. Samoin Lahden eteläinen ohikulkutie saa paketista panostuksen. Lisäksi käynnistetään hankkeet VT 4 Kemi-Oulu, sekä VT 5 Mikkeli-Juva -välillä.

 

Arvoisa puhemies,

Uskon, että tällä kehyspäätöksellä Suomi ottaa taas isoja ja pieniä askelia oikeaan suuntaan. Kuten alussa totesin, hallitukselle jää vielä paljon tehtävääkin tuleville kolmelle vuodelle.

Tämän kehyspäätöksen tärkein merkitys on kuitenkin valaa uskoa siihen, että pysymällä suunnitellulla uralla ja tekemällä päätöksiä pelkän voivottelun sijaan voidaan tulevaisuudesta tehdä nykyistä parempi.

Hallituksella on päätöksentekokykyä, jolla pysymme talous- ja työllisyyskehitykselle asetetuissa tavoitteissa. Suomi kulkee nyt
eteenpäin.

Vielä edessäkin olevat vaikeudet ovat voitettavissa, koska on tahtoa, tavoitteita, rohkeutta ja ratkaisukykyä.

 

Yksi viikon ehdottomia pääuutisia on ollut panamapaperit. Tietovuodon myötä paljastui miljoonien sivujen edestä tietoa veroparatiisien käytöstä. Paljastukset koskevat kymmeniä tuhansia ihmisiä ja yrityksiä.

Pelissä on paljon. On kyse monen yrityksen, poliitikon ja päättäjän maineesta ja tulevaisuudesta. Edessä on epäilemättä oikeudenkäyntejä ja konkursseja. Varmasti myös edistysaskelia kansainvälisessä yhteistyössä ja tietojenvaihdossa. Vuoto tulee muuttamaan monia asioita monella tavalla. Toivon, että ennen kaikkea se antaa veronkiertäjille viestin siitä, että verotettavien tulojen piilottelu maailmalla on tulevaisuudessa entistä vaikeampaa.

Valtiovarainministerinä taistelen koko ajan veronkiertoa vastaan. Jokainen menetetty veroeuro heikentää julkista taloutta. Kun kaikki maksavat heille kuuluvat veronsa, valtion talous vahvistuu ja voimme keventää kaikkien verotusta. Mitä enemmän puolestaan on veronkiertoa, sitä enemmän rehelliset yritykset ja ihmiset joutuvat kantamaan verotaakkaa. Tämä ei ole reilua, eikä sitä voi hyväksyä.

Veronkierron pysäyttämisessä on selkeä työnjako. Poliisi tutkii talousrikokset, Finanssivalvonta valvoo pankkeja ja eduskunta säätää lait hallituksen esitysten pohjalta.

Kansalliset toimet eivät yksin riitä. Päinvastoin, vaikuttavimpiin toimiin pystymme vain kansainvälistä yhteistyötä vahvistamalla. Pääomat liikkuvat vapaasti, joten tarvitsemme tiukempaa kansainvälistä valvontaa. Siksi eri maiden verohallinnot tekevät tiivistä yhteistyötä. Suomen verottaja on tästä malliesimerkki.

Ensinnäkin teemme yhteistyötä OECD:ssä. Siellä on mm. kehitetty kansainvälisen automaattisen tietojenvaihdon standardi (CRS), johon on sitoutunut noin sata maata tai aluetta. Lisäksi niin kutsuttujen BEPS-toimien (Base Erosion and Profit Shifting) kautta on annettu suosituksia verosopimusten, kansallisen lainsäädännön ja OECD:n ohjeistuksen muuttamiseksi. Tavoitteena on verottaa voittoja siinä maassa, jossa ne ovat syntyneet.

Toiseksi yhteistyötä tehdään Euroopan unionissa. Vuodessa alussa astui voimaan direktiivi CRS:n mukaisesta automaattisesta tietojenvaihdosta. Isompi veronkierron vastainen paketti on parhaillaan EU-maiden käsittelyssä. Tietovuoto antaa varmasti vauhtia myös EU-lainsäädäntöön, jota on jo nyt edistetty pikaisessa aikataulussa.

Kolmantena ovat Suomen kahdenväliset verosopimukset. Suomella on noin 75 kahdenvälistä verosopimusta ja noin 40 kahdenvälistä tietojenvaihtosopimusta maailman maiden kanssa. Jälkimmäisissä on mukana myös Panama.

Kyse on myös yritysvastuusta. Kaikki mikä on laillista, ei aina ole oikein. Monen yrityksen maine on nyt vaakalaudalla. Maineen menetyksestä koituu yritykselle maksettavaksi aina iso hinta. Fiksu yritys ymmärtää, että yritysvastuu, säntillinen veronmaksu ja avoimuuden edistäminen ovat asioita, joihin kannattaa panostaa. Uskon, että nämä hyveet muodostuvat tulevaisuudessa myös entistä suuremmaksi kilpailueduksi yrityksille.

Nyt kannattaa pitää pää kylmänä. Tilanne pitää analysoida tarkkaan ja rauhallisesti, oikeusvaltion periaatteita kunnioittaen. Sen jälkeen on tehtävä määrätietoiset päätökset lisätoimista veronkiertoa vastaan.

Panamapaperit vauhdittavat kansainvälisen yhteistyön vahvistamista. Paine osallistua yhteistyöhön kasvaa myös niissä valtioissa, jotka eivät vielä tähän mennessä ole olleet aktiivisesti mukana. Se on tässä kokonaisuudessa hyvä uutinen.

Hallitus on antanut eilen eduskunnalle verotusmenettelyjen uudistamista koskevan hallituksen esityksen.

Esitys on osa laajaa valtiovarainministeriön toimeenpanemaa Verohallinnon Valmis-uudistusta. Kyse ei ole pienestä paketista, vaan osana Valmis-hanketta Verohallinto saa uuden tietojärjestelmän ja nykyiset yli 70 erilaista verojärjestelmää korvataan yhdellä selkeämmällä ja modernimmalla kokonaisuudella.

Samalla kun Verohallinnon verotusjärjestelmät uudistuvat, meillä on tilaisuus vähentää ja yhdenmukaistaa verotuksen normeja ja säädöksiä. Nyt eduskunnalle annettu lakipaketti sisältää uuden menettelylain oma-aloitteisille veroille. Niille kaikille tulee tämän esityksen myötä yhteiset menettelysäännökset sekä seuraamussäännökset. Lisäksi Verohallinnon keräämien verojen osalta esimerkiksi verotuksen oikaisun ja muutoksenhaun määräajat ja valitusohjeet ovat jatkossa kaikissa verolajeissa yhdenmukaiset. Kokonaisuudessaan nyt eduskunnalle annettava paketti sisältää neljä uutta lakia ja lisäksi toteutetaan muutoksia lähes 40 verolakiin.

Miksi teemme näin suurta uudistusta? Keskeisenä tavoitteena on norminpurku, eli sääntelyn yhtenäistäminen, sen läpinäkyvyyden lisääminen ja päällekkäisen sääntelyn purkaminen. Samalla verovelvollisten oikeusturvaa ja verotuksen ennakoitavuutta pystytään parantamaan ja Verohallinnon toimintaa tehostamaan. Uudistuksen tavoitteena on, että Verohallinnosta säästyy tehostumisen myötä noin 100 htv:n työpanos.

Millaisia konkreettisia muutoksia iso uudistus tuo tullessaan?

Esitys sisältää esimerkiksi toimia, joilla pienyrittäjien hallinnollista taakkaa kevennetään. Yhä useampi yritys voisi jatkossa antaa kausiveroilmoituksen neljännesvuosittain tai jopa kerran vuodessa kuukausittaisen veroilmoitusrumban sijasta. Tämä hyvä ja monelle yrittäjälle tärkeä muutos toteutetaan suurentamalla pidennettyjen verokausien soveltamisalaan pääsevien yritysten kokorajoja. Konkreettisesti muutos tuo noin 73 000 uutta suomalaisyritystä pidennettyjen verokausien piiriin. Myös verokauden muuttaminen mahdollistetaan yrityksille jatkossa vähemmällä byrokratialla.

Merkittävä yksittäinen uudistus on myös se, että viranomaisen oikaisuaikaa verotuksessa lyhennetään nykyisestä viidestä vuodesta pääsääntöisesti kolmeen vuoteen. Tämä lisää verovelvollisten oikeusturvaa ja parantaa verotuksen ennakoitavuutta. Oikaisuajan lyhentäminen tarkoittaa sitä, että verotuksen lopputulos valmistuu nykyistä huomattavasti aikaisemmin. Tällä on vaikutusta yrityksiin ja muihin verovelvollisiin laajasti.

Kuten todettu, kaikissa verolajeissa olisi jatkossa yhtenäinen muutoksenhakujärjestelmä. Se selkeyttää verovelvollisten sääntelyä. Myös arvonlisäverotuksessa ja varainsiirtoverotuksessa otettaisiin käyttöön oikaisuvaatimusmenettely, jossa muutosta haettaisiin ensi vaiheessa verotuksen oikaisulautakunnalta. Samoin ennakkopäätösvalitus tulisi mahdolliseksi kaikkiin veroihin.

Verotilin myöhästymismaksun osalta on tarkoitus toteuttaa odotettu uudistus, jolla seuraamuksen tasoa ja rakennetta tarkistetaan. Tavoitteena on, että järjestelmä ei rankaisisi virheistä kohtuuttomasti, vaan pikemminkin kannustaisi antamaan verotiedot oikein ja ajallaan. Merkittävä uudistus on, että virheiden korjaaminen ilman myöhästymismaksua on jatkossa mahdollista nykyistä laajemmin. Tämä alentaisi verovelvollisen kustannuksia, mutta samalla ilmoitusten oikeellisuus paranisi.

Myös oma-aloitteisesti verojen veronkorotuksia koskevat säännökset yhtenäistetään. Sääntelyn uudistamisella rajataan veronkorotukseen liittyvää viranomaisharkintaa, mikä mahdollistaa yhtenäisemmän soveltamiskäytännön Verohallinnossa ja tuomioistuimessa. Tämänkin uudistuksen tavoitteena on lisätä päätösten ennakoitavuutta verovelvollisen suuntaan ja lisätä verotuksen oikeusvarmuutta.

Tämän laajan paketin sisältämät uudistukset on tarkoitus saattaa eduskuntakäsittelyn jälkeen voimaan vuoden 2017 alusta. Valmis-hanke on monivaiheinen, ja jatkoa siis seuraa. Menettelyuudistuksia jatketaan myös tämän ja ensi vuoden aikana. Kohteena seuraavissa vaiheissa ovat erityisesti verotuksen reaaliaikaisuuden parantaminen, sähköisen ilmoittamisen edistäminen ja veronkorotussääntelyn uudistaminen tuloverotuksessa.

Koko Valmis-hanke siis etenee ja nyt on saavutettu ensimmäinen etappi. Tavoitteena on, että saamme aikaan kokonaisuudessaan nykyistä laadukkaamman, tehokkaamman ja varmemmin toteutetun, sekä verovelvollisen kannalta ennustettavamman, kannustavamman ja johdonmukaisemman verotuksen.

Suomen taloustilanne nyt

Eurooppa on pikkuhiljaa toipumassa myrskyn silmästä, mutta huolestuttavaa on, ettei Suomi ole pystynyt kirimään muun Euroopan orastavan kasvun vauhdissa. Talouden matalasuhdanteen ohella meillä on useampi kotimainen haaste – nopea ikääntymiskehitys, kilpailukykyhaaste ja teollisuuden rakennemuutos, joista jokainen yksinkin vaatisi päättäväistä vastaamista.

– Näiden haasteiden seurauksena Suomen valtio ja kunnat ovat tarvinneet keskimäärin yhteensä noin 9 miljardia euroa lisää velkaa menojensa katteeksi joka vuosi vuodesta 2009 alkaen. Talouskriisin alusta, vuodesta 2008, julkinen velka on lähes kaksinkertaistunut. (Lähde: VM)
– Näiden haasteiden seurauksena työttömyysasteen ennustetaan pysyvän tänä ja kuluvana vuonna 9,5 % tuntumassa. Kaikkein huolestuttavinta on pitkäaikaistyöttömyyden jatkuva kasvu. (VM/TEM)
– Näiden haasteiden seurauksena Suomen BKT ei ole saavuttanut finanssikriisin edeltänyttä tasoa – saati kasvanut, kuten keskeisillä kilpailijamaillamme. Takanamme on kohta hyvinvoinnin lisääntymisen kannalta menetetty vuosikymmen. (VM)
– Näiden haasteiden seurauksena Suomi on menettänyt suhteellista kilpailuasemaansa erityisesti kustannuskilpailukyvyssä jo 2000-luvun alusta saakka. Asiantuntija-arviot ovat suhteellisen yksimielisiä siitä, että kilpailukykykaula on suuruusluokaltaan noin kymmenen prosenttia. Olemme euroalueen sisällä liian kallis maa ja siksi vientimme yskii pahasti, eikä uusi orastava kasvu ulotu Suomeen saakka. (VM)
– Suomen talouskehityksestä annetut ennusteet kertovat, että taloutemme tulee kasvamaan seuraavalla vuosikymmenellä vain noin prosentin vuodessa. Samaan aikaan esimerkiksi vanhustenhuollon hoivatarve on kasvamassa vielä 70 prosentilla vuoteen 2035 mennessä. Ikääntymiskehitys vähentää työtä tekeviä käsipareja, vaikka tarvitsemme lisää työtunteja, jotta voimme rahoittaa julkiset palvelut ja tulonsiirrot.(VM)

Saimme viime viikolla kaksi huolestuttavaa muistutusta Suomen talouden tilasta. Ensin komissio lähestyi meitä paimenkirjeellään ja loppuviikosta luottoluokittaja Fitch ilmoitti laskevansa Suomen luottoluokitusta AA+ -tasolle.

Suomi olisi voinut saada nämä muistutukset jo vuosia sitten. Ensimmäinen kylmä suihku tuli kuitenkin vasta noin vuosi sitten, kun Standard & Poor’s päätti laskea luokituksemme AA+ -tasolle.

Hankalasta tilanteestamme huolimatta ja erityisesti siitä johtuen, on säilytettävä usko tulevaan. Optimismia pitää olla ja kykyä nähdä vahvuudet vaikeuksienkin keskellä. Suomella on maailmalla sellainen maine, että minkä olemme sopineet, myös pidämme. Suomi on noussut menestyksekkäästi ennenkin.

Vielä ei ole liian myöhäistä estää liiallisen alijäämän menettelyä. Vielä ei ole liian myöhäistä palauttaa luottamusta Suomen julkisen talouden hoitoon. Ratkaisut ovat vielä täysin suomalaisten omissa käsissä. Käänne on tehtävä. Uskon, että tällä hallituksella on siihen riittävä tahto.

Hallituksen talouspolitiikan iso kuva – finanssipolitiikan reunaehdot

Tämä hallitus ei enää halua pyörittää julkista taloutta velkarahalla ja odottaa, että nousukausi joskus tulee ja sitten meillä on varaa maksaa elvytysvelka takaisin. Sellaista nousukautta ei valitettavasti ole näköpiirissä.

Valtion tulojen lisääminen veroja kiristämällä ei enää tule kysymykseen – tämäkin polku on loppuun asti kuljettu. Suomessa on kansainvälisestikin verraten jo nyt erittäin korkea veroaste, joka syö yritysten ja kansalaisten halua ja mahdollisuuksia tehdä työtä, yrittää ja työllistää.

Hallituksen talouspolitiikan suuri linja perustuu siihen, että velkaantuminen taitetaan julkista taloutta sopeuttamalla, kestävyysvaje puretaan rakenteellisin uudistuksin, veroaste ei enää nykyisestä kiristy eikä työn verotusta kiristetä.

Hallitus rakentaa talouspolitiikan linjaansa kaikessa päätöksenteossa työtä priorisoiden. Tavoitteemme on nostaa työllisyysaste 72 %:iin ja vahvistaa työllisyyttä 110 000 hengellä.

Julkinen talous on saatava tasapainoiselle uralle. Ei siksi, että haluaisimme miellyttää luottoluokittajia tai komissiota, vaan siksi, että haluamme turvata suomalaisten sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden sekä hyvinvointipalvelut. Vahva julkinen talous on jokaisen suomalaisen etu muuttuvassa ja epävarmassa maailmassa. Hyvinvointiyhteiskuntamme perustuu siihen. Siihen, että toisesta ihmisestä välitetään. Siihen, että meillä on turvaverkkoja. Tämän pohjana on kestävä talous. Pohjoismainen hyvinvointimalli on loistava. Puolustan sitä koko sydämestäni. Se ei kuitenkaan kestä, ellei talouden tosiasioita oteta vakavasti.

Lähiviikkoina eletään hallituksen talouspolitiikan linjan ja sen onnistumisen kannalta ratkaisevia hetkiä. Hallitusohjelmassa on hahmoteltu ura kohti vakaamman julkisen talouden ja vahvemman työllisyyden Suomea. Meidän on tehtävä käänne kohti parempaa vielä kun ratkaisut ovat suomalaisten omissa käsissä.

Hallituksen yhteinen lähtökohta ovat 4 miljardin euron säästöt julkiseen talouteen ja rakenneuudistukset erityisesti työmarkkinoilla sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kun suuria muutoksia ja säästöjä tehdään, on myös vastustus kovaa. Siitä huolimatta hallitus joutuu huhtikuussa tekemään täydentäviä säästöpäätöksiä. Tämä johtuu hallituksen peruuttamista tai saavuttamatta jääneistä säästöistä, jotka nyt on korvattava toisaalta.

Hallitus ei voi tinkiä hallitusohjelmassa sovitusta sopeutusohjelmasta, sillä vastuu julkisen talouden tasapainotuksesta on viime kädessä maan hallituksella ja eduskunnalla, demokraattisesti valituilla päättäjillä.

Hallituksen veropolitiikka toteuttaa talouspolitiikan tavoitteita

Verotus ja sen rakenne ovat yhteiskunnan tärkeimpiä keinoja vaikuttaa kasvun kannustimiin, yritystoimintaan, työllisyyteen, hyvinvointiin ja ihmisten valintoihin. Verotuksen tärkein tehtävä on kuitenkin fiskaalinen. Verotuksen tarkoitus on kerätä yhteiskunnan tarvitsemat tulot yhteisesti sovittujen menojen kattamiseksi. Tämä on tehtävä mahdollisimman kestävällä veropohjalla ja matalilla verokannoilla.

Tulojen keräämisen lisäksi verotuksella on voimakas käyttäytymistä ohjaava vaikutus. Siksi verojärjestelmää uudistettaessa on avoimesti kerrottava mihin sen eri elementeillä halutaan kannustaa.

Nykyhallitus on kirjannut ohjelmaansa selkeitä arvovalintoja – olemme halunneet valinnoillamme rakentaa erityisesti vahvempaa työllisyyttä. Hyvinvointi voi Suomessa kasvaa vain, mikäli suomalaiset tekevät enemmän työtä ja yrittävät. Siksi näitä toivottuja asioita ei kannata verotuksella rankaista nykyistä enempää – niitä tulee päinvastoin mieluummin myös verotuksen avulla ohjata nykyistä kannattavammiksi.

Hallituksen ensimmäisessä budjetissa toteutettiin ansiotasoindeksin tarkastukset kaikkiin tuloluokkiin ja kevennettiin pieni- ja keskituloisten työn verotusta lähes puolella miljardilla eurolla työtulovähennystä korottamalla. Vuoden alusta työn verotus keveni hallituksen päätöksin noin 600 miljoonan euron edestä.

Ensi syksyn budjetissa on tarkoitus tehdä useampi pienten yritysten verotusta helpottava uudistus – mm. maksuperusteinen arvonlisävero, sukupolvenvaihdostilanteiden helpottaminen, kotitalousvähennyksen korotus ja yrittäjävähennys astuvat voimaan vuoden 2017 alusta. Nämäkin uudistukset tehdään siksi, että erityisesti pienille yrityksille tarjoutuisi nykyistä enemmän mahdollisuuksia investoida ja työllistää.

Tällä hallituskaudella tehdään myös isoja työn linjaa tukevia selvityksiä verotuksen osalta. Yksi isoimmista selvityshankkeista on VM:n ja VATT:n yhteistyössä tekemä selvitys yrityksiin jätettävän investointivarauksen mahdollisuuksista sekä niin sanotusta Viron veromallista. Iso selvityshanke on myös pääomatuloverotusta, omistamisen verotusta ja eri sijoitusmuotojen tasapuolista verotusta koskeva hanke. On selvää, että verojärjestelmämme tulee kannustaa investointeihin, omistamiseen ja kasvuun, jos yhteinen tavoitteemme on uusien työpaikkojen luominen tähän maahan.

Hallitus on kiristänyt haittaveroja, kuten tupakkaveroa, jäteveroa, lämmityksen ja työkoneiden polttoaineveroa sekä ajoneuvoveroa. Myös kiinteistöverotusta on kiristetty, mutta tästä huolimatta hallituksen verolinja on hallituskauden aikana keventävä, kun painopistettä siirretään vastaavasti pois työn ja yrittäjyyden veroista.

Tästä linjavalinnasta myös talouspolitiikan arviointineuvosto antoi hallitukselle kiitosta ja totesi valitun politiikan parantavan verojärjestelmän tehokkuutta.

Suuret uudistukset – yhteiskuntasopimus ja soten rahoitus

Tällä hallituksella on toteutettavana kaksi isoa uudistusta ylitse muiden, jotka onnistuessaan vaikuttavat ratkaisevasti kestävyysvajeeseemme ja tulevaisuuden kasvun mahdollisuuksiin. Nämä uudistukset ovat kilpailukykysopimus sekä sote-uudistus.

Molemmat uudistukset vaikuttavat myös verotukseen. Käyn ensin läpi kilpailukykysopimusta, sitten sote-kokonaisuutta erityisesti rahoitusratkaisujen näkökulmasta.

Miksi kilpailukykysopimus tarvitaan tai miksi hallitus ylipäätänsä puuttui työmarkkinakeskusteluun? Siksi, että olemme hallituksen työlinjassa sitoutuneet kunnianhimoiseen 72 prosentin työllisyysaste- ja 110 000 hengen työllisyyskasvun tavoitteeseen. Sopimus tarvitaan, jotta yhä useampi suomalainen pääsisi töihin. Se tarvitaan, jotta Suomessa olisi kannattavampaa työllistää ja investoida.

Laajasti toteutuessaan työmarkkinajärjestöjen pohjaratkaisu vahvistaa työllisyyttä ensiarvioiden mukaan 35 000 hengellä. Sopimus yksin vastaa siis noin kolmasosaa hallituksen koko työllisyystavoitteesta. Se on iso harppaus eteenpäin. Julkista taloutta sopu vahvistaa pitkällä aikavälillä työllisyyden vahvistumisen kautta noin 600 miljoonalla eurolla. Mikäli sopimuksen kattavuus jää toivottua kapeammaksi, myös julkisen talouden positiiviset vaikutukset heikkenevät.

Haasteellista on, että kiistatta positiivisista vaikutuksistaan huolimatta sopimus jää melko kauas hallituksen ohjelmassaan asettamasta, miljardin euron verokevennyksen sallivasta, kahdella miljardilla eurolla julkista taloutta vahvistavasta tavoitetasosta. Yhdistettynä julkisen talouden valmiiksi haastavaan asetelmaan, kehysriihessä hallituksen eteen väistämättä tuleviin lisäsäästöihin ja yllämme roikkuvaan liiallisen alijäämän menettelyn uhkaan, hallituksen liikkumatila sopimuksen synnyttämisessä erilaisin porkkanoin ei ole suuri.

Sopimuksen myötä keskituloisen palkansaajan verotus kiristyisi efektiivisesti runsaalla prosenttiyksiköllä. Tämän kompensoiminen palkansaajalle työn verotuksen kautta tarkoittaisi työn verotuksen keventämistä noin miljardilla eurolla vuoteen 2019 mennessä. Alustavien ennusteiden mukaan työntekijämaksujen kompensointi työn verotuksessa vaikkapa vain ensi vuonna ajaisi Suomen lähelle EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen kolmen prosentin alijäämärajaa.

Valtiovarainministerin näkökulmasta tämä realismi rajoittaa toimintavaihtoehtoja. Ensinnäkin on ensisijaisen tärkeää, että hallitus pitää finanssipolitiikan liikkumavaran ja keinovalikoiman omissa käsissään. Pidän mahdottomana ajatusta, että tässä taloustilanteessa hallitus rakentaisi koko talouspolitiikan perustansa epävarmojen odotusten varaan. Julkista taloutta voimme rakentaa kestävällä tavalla vain varmistettujen päätösten ja testattujen arvioiden pohjalle.

Hallituksen tulee rakentaa kokonaisuutta siten, että hallitusohjelman mukaisille tuloveroratkaisuille jää vaalikauden aikana tilaa. Toistan vielä sen, että hallitusohjelman selkeä linjaus on, ettei kenenkään työn verotus kiristy. Tästä lupauksesta haluamme pitää kiinni ja teemme kaikkemme sen eteen.

Kun hallitus keväällä määrittelee, miten yhteiskuntasopimuksen vaikutusta julkiselle taloudelle voidaan laskea, ovat rakenteelliset uudistukset tässä määrittelyssä erityisen arvokkaita. Jo nyt sopimuspohjassa tehdyn työn määrä lisääntyy, kun vuosittainen työaika pitenee 24 tunnilla. Tämä on iso askel eteenpäin. Myös Suomen palkkamalli, jossa muiden alojen palkanmuodostus seuraa viennille alttiiden alojen tasoa, on merkittävä ja tärkeä rakenteellinen uudistus.

Erityisen painavan arvon hallitus on asettanut paikallisen sopimisen edistämiselle tulevalla työehtosopimuskierroksella. Sen merkitys työllisyystavoitteen toteutumisen kannalta on hallitusohjelman keinovalikoimasta kaikkein suurin – siksi toteutuessaan kunnianhimoinen paikallinen sopiminen toisi näköalaa vahvempaan talouskasvuun ja runsaammin liikkumavaraa julkiseen talouteen.

Hallituksen tavoitteena on, että jatkossa yrityksissä kyetään sopimaan nykyistä laajemmin paikallisesti kilpailukykyä ja työllisyyttä vahvistavista toimista, työsuhteen ehdoista kuten palkoista, palkanlisistä, työajoista, työaikapankin käytöstä, sairauspoissaolojen vähentämisestä sekä työhyvinvointiin vaikuttavista kysymyksistä. Niin järjestäytyneet kuin järjestäytymättömätkin yritykset asetetaan sopiessaan samalle viivalle, jolloin yritykset ovat keskenään tasavertaisempia vastaamaan muuttuviin taloudellisiin olosuhteisiin ja yritysten keskinäinen kilpailu kirittää kaikkien tuottavuutta.

Mikäli työmarkkinajärjestöt eivät toivo hallituksen sotkeutuvan paikallisen sopimisen edistämiseen, järjestöjen tulisi huolehtia paikallisen sopimisen edistämisestä työehtosopimusten kautta. Tämä on kaikkien osapuolten etu – nykyinen globaali talous vaatii yrityksiltä entistä nopeampaa reagointia, jotta suomalainen työ pärjää kansainvälisessä kilpailussa.

Jos työmarkkinajärjestöt onnistuvat paikallisen sopimisen edistämisessä, hallitus on jo todennut tulevansa vastaan keventämällä työn verotusta jopa miljardilla eurolla. Tämä on tärkeä viesti molemmille puolille työmarkkinapöytää: jatkakaa sopimisen hengessä, edistäkää laajoja paikallisen sopimisen mahdollisuuksia ja hallitus tulee vastaan. Pallo on nyt työmarkkinajärjestöillä.

Sote-uudistuksen seuraavat isot päätökset koskevat mallia, jolla sote-palveluiden rahoitus tulevaisuudessa kerätään. Pöydällä on ollut niin kuntavetoista rahoitusta, valtionrahoitusta kuin maakuntaveroakin. Kuntavetoisen rahoituksen hallitus on sen perustuslaillisten haasteiden takia linjannut ulos vaihtoehtovalikoimasta jo viime syksynä.

Sote-rahoitusratkaisun osalta tilanne on valtiovarainministeriöstä tarkastellen hyvin selkeä. Hallitusohjelman linjausten siitä, ettei kenenkään työn verotus kiristy, eikä kokonaisveroaste nouse, on toteuduttava tämänkin suuren uudistuksen yhteydessä.

Monet asiantuntijat, mukaan lukien sote-uudistuksen valmistelusta vastaava korkein virkamies, alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti ovat todenneet, että paras vaihtoehto sote-menojen rahoittamiseksi on valtionrahoitus asiakasmaksuilla täydennettynä. Kunnallisveroa tulisi vastaavasti alentaa. Myös valtiovarainministeriön virkamiesvalmistelussa tehty työ on päätynyt samaan ratkaisuun. Vain valtion rahoituksella voimme todella turvata sen, ettei kokonaisveroaste nouse ja työn verotus kiristy.

Olen vahvasti sitä mieltä, että näin pienessä maassa kaksi verotuksen tasoa riittää mainiosti. Koko uudistuksen tavoite on tuottaa suomalaisille tulevaisuudessa entistä laadukkaampia sosiaali- ja terveyspalveluita nykyistä tehokkaammalla hallinnolla, ei rakentaa ylimääräistä hallintoa. Kolmas veroporras ja maakuntien verotusoikeus löisivät tavoitteitamme korville monimutkaistamalla verotusta entisestään ja luomalla yhä lisää painetta työn verotuksen kiristymiselle

Soten rahoituksen järjestämiseksi valtionverotuksen kautta on kaksi vaihtoehtoa: joko nykyisen ansiotuloverojärjestelmän sisällä, eli valtion tuloveroasteikkoa muokkaamalla tai erillisellä sote-verolla.

Nykyjärjestelmän kautta tapahtuva muutos olisi hyvä vaihtoehto siinä mielessä, että se ei monimutkaistaisi verojärjestelmää erillisellä uudella verolla. Relevantti kysymys on, miksi ottaa uusi vero käyttöön kun on jo olemassa sopiva vero. Tässä tapauksessa valtion tuloveroasteikko alkaisi nykyistä alemmalta tulotasolta. Tähän malliin kuitenkin liittyy pieniä veroasteen vaihteluita eri tulotasoilla, jotka pitäisi pystyä uudistuksessa minimoimaan.

Erillinen sote-vero siirtäisi palan kunnallisverosta valtiolle – sinänsä kyseessä olisi yksinkertainen muutos, mutta siinäkin riskinä on, että se monimutkaistaisi verojärjestelmää.

Kunnallisveroprosentteja alennettaisiin lailla uudistuksen voimaantulovuonna, ja niille asetettaisiin siirtymäajaksi katto tai vaihteluväli. Näin varmistettaisiin se, että kenenkään verotus ei kiristyisi. Kaikkien kuntien kunnallisveroprosentteja alennettaisiin saman verran – suuruusluokka karkeasti runsaat 10 prosenttiyksikköä – valtion verotus puolestaan kiristyisi vastaavasti.

Kuntakohtaiset erot sote-kustannuksissa ja verotuloissa ovat suuria, ja yksi uudistuksen isoista kysymyksistä onkin, miten näitä vaikutuksia jatkossa tasattaisiin valtionosuusjärjestelmän kautta.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitukseen hallituksen on etsittävä ratkaisu pian. Tavoitteenamme on, että sote-uudistus voisi myös rahoitusratkaisun osalta edetä lähiviikkoina.

Lopuksi – uskotaan tulevaan

Suomi on tänä keväänä monella tapaa isojen ratkaisujen edessä. Ratkaisut, joita tänä keväänä teemme, vaikuttavat Suomen talouskehityksen suuntaan. Myös veropolitiikan näkökulmasta on käynnissä monta merkittävää uudistusta.

Talouden kuva voi olla synkkä ja tilanteen voi kokea niinkin, että on aika sormella osoitella ongelmia ja murehtia pakkoa tehdä muutoksia.

Minusta kannattaa kuitenkin ajatella, että on onni, että voimme uudistaa rakenteitamme itse, parhaaksi kokemallamme tavalla. Valtiovarainministerinä olen nähnyt toisenlaisiakin kohtaloita – esimerkiksi viime kesänä päättäessämme Brysselissä kreikkalaisten puolesta siitä, mitä Kreikan tulisi maansa talouden pelastamiseksi tehdä.

Suomi pystyy kyllä kääntämään niin negatiivisen taloustilanteen, ulkopuolelta meihin kohdistuvan paineen, kuin ajattelutavankin uutta nousua tukevaksi. Tosiasiat on tunnustettava, niistä on vedettävä johtopäätökset ja tämän jälkeen on tehtävä korjausliike. Sen sijaan, että yrittäisimme kynsin ja hampain säilyttää vanhaa, rakennetaan mieluummin uutta.

Taloudessa on paljon psykologiaa ja Suomen taloudessa on mielestäni ollut paljon myös lamaannuksen ja toimettomuuden psykologiaa. Totuutta ei pidä maalata toiseksi, mutta mahdollisuuksiin tarttumiseen tarvitaan positiivista uskoa.

Uskon vahvasti siihen, että pystymme tekemään käänteen – huolehtimalla julkisen talouden velkaantumisen taittamisesta, työllisyyden vahvistamisesta ja kilpailukykyisestä verotuksen tasosta.

(Puhuttu vapaasti, tässä puheen taustamuistiinpanot)

Hyvät suomalaiset,

Olemme juuri saaneet tiedon siitä, että luottoluokittaja Fitch on laskenut Suomen luokitusta pykälän, tasolle AA+.

Tätä suuremmissa Pohjoismaissa poikkeuksellista tapahtumaa täydentää Euroopan komissiolta juuri saamani, Suomen valtiovarainministerille osoitettu kirje. Siinä annetaan lempeä, mutta päättäväinen ennakkovaroitus Suomen julkistalouden tilasta. Komission on EU:n artiklojen ja sääntöjen mukaan aloitettava Suomen julkistalouden tarkempi tutkinta, jos vuotta 2015 koskevat ikävät ennakkoarviot toteutuvat.

Tutkinta voi johtaa pitkäaikaisiin kontrolliprosesseihin, joiden päätepisteessä voi pahimillaan olla oman poliittisen päätösvallan rajoittaminen.

Luottoluokituksen aleneminen ei ole mikään ”business as usual” –varoitus, jonka jälkeen kaikki jatkuu kuin ennallaan. Se on merkki siitä, että meitä ulkopuolelta arvioivat ovat alkaneet menettää uskoaan Suomen kykyyn uudistua.

Suomen tähän asti mallikas luottoluokitus ei ole tarkoittanut sitä, että luokittajat pitäisivät Suomen meneillään olevaa kehitysuraa vakaana. Päinvastoin, kaikille on ollut selvää jo pitkään, että Suomen julkinen velka on eurooppalaisittain kohtuullisesta tasostaan huolimatta kestämättömällä uralla. Meidän taloutemme ei ole tasapainossa. Hyvät luottoluokitukset ovatkin tähän mennessä perustuneet siihen, että ulkomaiset tarkkailijat ovat uskoneet ja luottaneet meidän kykenevän uudistuksiin. Niihin on sisäänrakennettu muutoksen pakko.

Luottoluokituksen aleneminen on meille huolestuttava tapahtuma myös pohjoismaisessa perheessä. Kaikilla muilla suuremmilla Pohjoismailla on korkeimman tason luottoluokitus.

Suomi hyötyy siitä, että, se monien sijoittajien ja tarkkailijoiden silmissä on osa pohjoismaista perhettä. Kyllä Pohjoismaat aina hoitavat asiansa hyvin, ajatellaan. Mutta jos luottamus Suomen kykyyn uudistaa talouttaan ja tasapainottaa julkistalouttaan järkkyy, voi kestää hyvin hyvin kauan ennen kuin olemme taas ulkomaailman silmissä osa luotettavaa pohjoismaista perhettä.

En aio olla se valtiovarainministeri, jonka kaudella luottoluokitus alenee ja joudumme EU:n komission tarkkailuun ilman, että nämä viestit aikansaavat todellisen ryhdistäytymisen taloutemme hoidossa.

Meidän on saatava julkistaloutemme tasapainoiselle uralle. Ei siksi, että haluaisimme miellyttää luokittajia, vaan siksi, että haluamme turvata suomalaisten sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden sekä hyvinvoinnin kannalta välttämättömät julkispalvelut. Ikääntymisestä johtuvat julkistalouden ongelmat jatkuvat pitkään. Maailma ja Itämerikin on vaarallinen paikka, jossa on viisautta turvata riittävät resurssit suomalaisten turvallisuudesta huolehtimiseen. Vahva julkistalous on jokaisen suomalaisen paras turva muuttuvassa ja epävarmassa maailmassa. Se on pohjoismaisen taloudenpidon tavaramerkki. Pohjoismainen hyvinvointimalli on loistava ja aion puolustaa sitä koko sydämestäni, mutta se tuhoutuu ellei talouden tosiasioita oteta vakavasti.

Miksi tämä on juuri nyt niin tärkeää? Lähiviikkoina käydään hallituksen sisällä ja ministeriöissä huhtikuun julkisen talouden riiheen huipentuvat talouspoliittiset keskustelut. Tulen niissä tiukasti puolustamaan suomalaisten yhteistä julkistaloutta ja tekemään kaikkeni sen puolesta, että Suomessa saadaan aikaan käänne parempaan. Tiedämme kaikki miksi niin on tehtävä.

Hallitusohjelmassa sovitut 4 miljardin säästöt eivät ole vielä maalissa. Uusia säästöjäkin on tehtävä, jotta pysymme yhteisesti sovitussa tavoitteessa. Kun suuria muutoksia ja säästöjä tehdään, myös vastustus on kovaa yhteiskunnan ja hallinnon eri tahoilla. Tätäkin kirjoittaessani mielenosoittajien torvet soivat Senaatintorilla. Vaikka huoli valtion velkaantumisesta on yhteinen, niin jokaista yksittäistä säästötoimea vastustetaan rajusti.

Hallitusohjelmassa sovituista säästöistä merkittävä osa on toistaiseksi epävarmalla pohjalla. Monilla ministeriöillä on silti jo uusia toiveita menojen lisäämisestä ja sovittujen säästöjen perumisesta, uskomatonta kyllä.

Useimmat rakenneuudistuksetkin ovat vasta matkalla eduskuntaan ja niistä käydään kovaa vääntöä yhteiskunnan eri tahojen kesken.

Suuren laivan kääntäminen on hidasta enkä sysää vastuuta kenellekään muulle kuin itselleni ja koko hallitukselle. Meillä ei ole varaa tinkiä kunnianhimon tasossa kummassakaan, rakenneuudistuksissa tai julkistalouden tasapainottamisessa.

Otamme hallituksessa myönteisesti vastaan työmarkkinaosapuolten sopimusehdotukset työajan pidentämisestä ja yritysten työllistämisestä koituvan maksurasituksen pienentämisestä. Yhdessä sopimista Suomi nyt tarvitsee. Toteutuessaan kilpailukykysopimus vahvistaisi julkista taloutta ja antaisi hyvät edellytykset jättää tekemättä hallitusohjelman ehdollisia lisäsäästöjä ja veronkorotuksia. Voidaan puhua jopa veronkevennyksistä.

Samalla haluan tähdentää, että vaikka mielellämme käytämme sopimuksesta mahdollisesti syntyvää liikkumatilaa kaikkien suomalaisten aseman  parantamiseen, hallitus ei voi luovuttaa finanssipolitiikan ja talouspolitiikan päätösvaltaansa kenellekään.

Rakenneuudistukset ovat pitkän ajan menestyksemme kannalta ratkaisevia. Niiden suhteen on hallitusohjelma toteutettava jämäkästi. Työpaikkasopiminen on järjestöille näytön paikka. Jos hallitusta ei haluta tuolle tontille, järjestöjen on näytettävä että tulosta syntyy, ja muutakin kuin korulauseita. Naapurimaassa Ruotsissa palkat nousevat, koska tuottavuus nousee. Siellä sovitaan useimmat asiat työpaikoilla. Miksi pelkäisimme tällaista kehitystä?

Työmarkkinaosapuolten periaatteelliset kannanotot uudesta vientivetoisesta palkkamallista ovat tervetulleita. Ne on nyt konkretisoitava. Muissa Pohjoismaissa palkkamallin uudistaminen merkitsi suuria muutoksia kaikkien toimintatapoihin. Hyvän tahdon julistus on lähtölaukaus, mutta maaliin ja yksimielisyyteen on pitkä matka. Vientiteollisuuden palkkajohtajarooli ei uhkaa kenenkään ansioita tai työpaikkaa, päinvastoin. Se parantaa työllisyyttä ja itse asiassa myös muiden kuin vientialojen tulonmuodostusta. Mutta muutos ei tule itsestään.

Arvoisat suomalaiset,

tässä perusteluni sille, miten aion tänä keväänä ja tällä hallituskaudella toimia valtiovarainministerinä.

 

Komission kirjeessä esitetään huoli Suomen julkisen talouden kehityksestä. Komissio kehottaa Suomea tarttumaan maakohtaisessa suosituksessa Suomelta edellytettyihin toimenpiteisiin. Erityisesti komissiota huolettaa velkaantumisemme taso, budjettivaje sekä riski, että työmarkkinoihin ja sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenteisiin liittyvät uudistukset eivät etene tarpeeksi ripeästi.

Näissä toimenpiteissä olisi Suomen ripeästi edettävä, mikäli haluamme välttää liiallisen alijäämän prosessiin liittyvien menettelyjen aloittamisen. Suomen tilannetta ja tarvetta mahdollisten menettelyjen käynnistämiselle arvioidaan keväällä Eurostatin vahvistettujen viime vuoden lukujen ja komission kevätennusteen perusteella.

Tämä kirje on ennen kaikkea muistutus meille suomalaisille siitä, että hallitusohjelmassa sovitut julkisen talouden tervehdyttämiseen tähtäävät toimet ja rakenteelliset uudistukset on vietävä maaliin. Suomen julkisen taloudenhoidon hyvä maine perustuu siihen, että sen minkä olemme sopineet, myös teemme.

Toiseksi kirje on komission keskusteluavaus Suomen suuntaan mahdollisista Suomea koskevista riskeistä. Kyse ei ole menettelyn käynnistämisestä tai välttämättä edes askeleesta siihen suuntaan, vaikka komissio kirjeessään toteaakin alijäämä- ja velkaviitearvojen rikkoutuneen viime vuonna.

Edelleen pitää muistaa, että komissio on marraskuussa todennut sekä alijäämä- että velkakriteerin Suomen osalta täyttyvän. Tämä arvio on edelleen paikkansapitävä komission talviennusteen perusteella. Vuoden 2015 osalta luvut todellakin vielä tarkentuvat ja näin ollen komission on toki mahdollista tulla keväällä toisenlaisiin johtopäätöksiin. Tällöin raskauttavana tekijänä pidettäisiin sitä, että Suomi ei ole kuunnellut komission varoituksia tai tarttunut meille esitettyihin suosituksiin. Komission on myös mahdollista syksyllä palauttaa Suomen ensi vuoden budjetti, jos se katsoo Suomen suunnitelmien uhkaavan rikkoa vakaus- ja kasvusopimuksen.

On selvää, että Suomen on noudatettava vakaus- ja kasvusopimuksessa asetettuja reunaehtoja. Olemme tätä vaatineet myös muilta mailta. Suomen julkisen talouden haasteet ovat meidän kaikkien tiedossa ja hallitusohjelmassa niiden ratkaisemiseksi on sovittu niin julkisen talouden 4 miljardin euron sopeutusurasta kuin kestävyysvajetta pienentävistä pitkän aikavälin rakenteellisista uudistuksista.

Hallituksen seuraava näytön paikka on kevään kehysriihessä, jossa on edettävä sovitulla tiellä. Koko hallituksen ja erityisesti valtiovarainministerin tehtävä on varmistaa, että Suomi tässä isossa haasteessa myös onnistuu.

 

(Tässä puheen pohjamuistiinpanot, puhuin vapaasti.)

Hyvät kokoomuslaiset,

on yksi vuoden kohokohtia päästä puhumaan teille. Haluan kiittää teitä siitä työstä, jota joka päivä Suomen ja Kokoomuksen eteen teette.

Kuulin vasta erään joukkueensa useampaan kultaan johdattaneen jääkiekkovalmentajan sanoneen joukkueelleen: ”Sinä päätät, Sinä olet joukkue.” Ja näin se on. Jokainen teko, jonka joukkueen jäsenenä teet, vaikuttaa koko joukkueeseen.

Olemme tulleet politiikkaan eri syistä. Monella on suuri, vilpitön halu parantaa maailmaa. Moni uskoo parempaan tulevaisuuteen ja haluaa itse olla sitä rakentamassa. Monet ovat päättäneet olla riittävän rohkeita kantamaan vastuuta itsensä ja lähipiirinsä lisäksi yhteisistä asioista.

Tänään haluan pohtia, mihin Kokoomusta tarvitaan? Miksi Kokoomusta tarvitaan? Olemme tulleet politiikkaan eri syistä, miksi meidän on syytä jatkaa ja tehdä työtä joka päivä?

Tilanne, jossa elämme, on jatkuvassa muutoksessa. Meihin kohdistuu valtavia paineita ja odotuksia.

Maailma on myllerryksessä, etupiiripolitiikka ja voimapolitiikka ovat palanneet, kuten olemme nähneet. Lännen toimet Afganistanissa, Venäjän toimet Syyriassa, pakolaisleirit, suuri muuttoliike, siinä muutamia esimerkkejä. Myös talouden mannerlaatat ovat liikkeellä ja yksittäiset heilahdukset ovat suuria.

Eurooppa on myllerryksessä, ihan kuten oli myös 1950- ja 1990-luvuilla. Neljä vapauttamme ovat jatkuvasti keskustelussa: ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja rahan vapaa liikkuvuus on käytännön puristuksessa. Euron kriisi on ollut esillä vuosikaudet. Nyt puhuttaa Brexit. Jääkö Britannia EU:n jäseneksi vai ei?

Suomi on myllerryksessä. 1990-luvulla päätimme avautua kansainvälisesti ja saimme nauttia muutamien yritystemme menestyksestä. Tästä tuli maallemme valtava menestystarina vuosikausiksi. 2008 koimme romahduksen. Nyt yritämme rakentaa uutta nousua. Samalla ratkomme niin taloustilannetta, turvapaikkatilannetta kuin yhteiskunnallisen päätöksenteon jäykkyyksiä.

Yhteiskunnan uudistaminen ei koskaan ole helppoa, muutos on aina vähän pelottavaa. Mutta käänne on tehtävä, siksi me emme luovuta, vaan jatkamme ponnisteluja Suomen tilanteen vakauttamiseksi ja vahvistamiseksi. Uuden nousun luomiseksi.

Kokoomus on ratkaisukeskeinen puolue. Me etsimme ja löydämme ratkaisuja.

Maailmanlaajuisessa politiikassa me olemme humanistisia realisteja, tuemme realistista ulkopolitiikkaa. Meillä on tehtävässä hieno presidentti, Sauli Niinistö. Nojaudumme kansainväliseeen oikeuteen ja kansainvälisiin instituutioihin. Tuemme rauhanvälitystä, kannatamme vapaakauppaa. Hahmotamme Suomen länsimaisen vapauteen ja vastuuseen pohjaavan arvomaailman puolustajana. Uskomme liberaalin demokratian arvoihin. Suojaamme ihmisoikeuksia, jokaisen ihmisen arvoa sinänsä.

Euroopassa olemme mm. Jyrki Kataisen johdolla hakeneet ratkaisua eurokriisiin ja olemme selviytymässä siitä. Turvapaikkatilanteeseen haetaan ratkaisua mm. Petteri Orpon hienolla työllä. Olemme ymmärtäneet, että integraatiota tarvitaan tässä enemmän, ei vähempää. Kansallisilla ratkaisuilla ei hoideta ylikansallisia ongelmia. Rajat kiinni ei ole ratkaisu, yhteistyö on. Kuka puoluejohtaja ensimmäisenä ajoikaan Euroopan unioniin liittymistä. Ilkka Suominen ja kiitos hänelle siitä.

Usein eurooppalaisessa yhteistyössä ensin tulee kriisi, jonka aikana on pidettävä pää kylmänä. Sitten seuraa kaaos, jonka aikana on kyettävä hakemaan ratkaisuja. Sitten tulee ratkaisu. Useinkaan ei täydellinen, mutta ratkaisu kuitenkin. Uskon, että sellainen löytyy myös Brexit-keskusteluun. Emme tue Britannian mukanaoloa EU:ssa huviksemme, vaan siksi, että se on Suomen etu.

Suomessa olemme hyvin tiedostaneet, että käänne on tehtävä. Jos emme uskalla uudistua, elää muutoksessa, tehdä muutosta, valumme pikkuhiljaa taaksepäin. Kokoomus hakee ratkaisuja niin hyvinä aikoina kuin huonoina aikoina. Tästä esimerkkinä Iiro Viinanen. Meidän on toimittava vastuullisesti ja nöyrinä suomalaisilta saamamme luottamuksen edessä.

Meillä on pöydällä isoja asioita: yhteiskuntasopimus, paikallinen sopiminen, sote-kokonaisuus ja siihen linkittyen aluehallintouudistus, fiksua toimintaa estävien normien purku ja turvapaikanhakijatilanne. Haluan myös sanoa, että Kokoomus on se puolue, jolle sivistys on yhteiskunnan kivijalka ja sitä puolustamme. Kiitos Sanni Grahn-Laasoselle työstä, jota joka päivä teet sivistyksen, koulutuksen ja osaamisen puolesta.

Meillä on erinomainen hallitusohjelma, vaikea, mutta erinomainen. Siitä pidämme kiinni ja sitä viemme yhdessä eteenpäin.

Yhteiskuntasopimustilanteeseen haemme ratkaisua rauhassa ja maltilla.

Mihin Kokoomusta tässä kaikessa tarvitaan?

Lähdetään arvoista, jotka ovat ohjenuorana kaikessa päätöksenteossamme ja toiminnassamme.

– Kokoomus on maltillinen keskusta-oikeistolainen puolue. Meitä ei voi muuhun nurkkaan maalata, vaikka kuinka haluaisi tai yrittäisi.

– Me uskomme avoimuuteen, suvaitsevaisuuteen ja kansainvälisyyteen.

– Perusarvomme eivät muutu: vapaus, vastuu, välittäminen, sivistys, mahdollisuuksien tasa-arvo, huolenpito myös ympäristöstä.

– Me olemme tulevaisuuspuolue – kunnioitamme perinteitä, elämme ajassa, rakennamme tulevaisuutta.

– Me uskallamme puhua toivosta, uskallamme olla optimistisia, uskallamme olla rohkeita.

– Me uskomme ihmisiin. Siihen pohjautuu myös vapauden aatteemme. Siihen pohjautuu välittäminen toisista ihmisistä ja Suomen tulevaisuudesta.

– Me valitsemme työn ja teot. Valitsemme tulevaisuuden ja olemme aina valmiita hakemaan ratkaisuja. Tartumme mahdollisuuksiin, välitämme siitä, mihin muutos johtaa.

– Sinä päätät. Sinä olet joukkue. Älä koskaan anna muiden määritellä sinua tai Kokoomusta ulkopuolelta. Kokoomus on jo nimensä mukaisesti moniääninen ja -arvoinen puolue ja yhteisen linjan määrittelemme vain me itse.

Otan muutaman esimerkin:

– Voiko yhtä aikaa kannattaa Natoa, EU:ta ja pohjoismaista yhteistyötä? Kyllä.

– Voiko yhtä aikaa ajaa vastuullista talouspolitiikkaa ja puolustaa hyvinvointiyhteiskuntaa? Kyllä.

– Voiko yhtä aikaa ajaa parempaa kilpailukykyä ja kunnianhimoisempaa ympäristöstä huolehtimista? Kyllä.

– Voiko yhtä aikaa ajaa vapautta ja sosiaalista vastuuta? Kyllä.

– Voiko yhtä aikaa kunnioittaa perinteisiä arvoja ja uudistaa Suomea? Kyllä.

Kokoomus löytää aina polun eteenpäin, vaikeissakin tilanteissa. Meillä on aina ollut kyky näyttää polku eteenpäin maailman muutoksessa.

– Me uskallamme parantaa maailmaa.
– Me uskallamme onnistua ja epäonnistua.
– Me uskallamme myöntää virheemme ja oppia niistä. Ja niitä matkan varrella tulee.
– Me uskallamme olla uteliaita.
– Me uskallamme päättää.

Miksi Kokoomus?

– Koska ihminen on aina etusijalla.
– Koska käänne on tehtävä.
– Koska isänmaa ja sen tulevaisuus tarvitsee Kokoomusta.

Olen joka päivä kiitollinen, että saan olla maailman hienoimman kansanliikkeen puheenjohtaja ja olen tehtävään sitoutunut.
Sinä päätät, Sinä olet joukkue. Me olemme joukkue.

Kiitos.

Suomalaisen työn puolustaminen ja uusien työpaikkojen luominen ovat hallituskauden tehtävälistan kärjessä. Työ on etusijalla, jotta julkinen talous saadaan tasapainoon ja voimme huolehtia suomalaisten hyvinvoinnista myös tulevaisuudessa. Hallitus on sitoutunut kunnianhimoiseen 72 prosentin työllisyysaste- ja 110 000 hengen työllisyyskasvun tavoitteeseen.

Tärkeä osa tämän tavoitteen saavuttamista on työmarkkinaratkaisu. On hyvä, että yhteiskuntasopimus syntyi, se on hieno asia ja vie tavoitteita eteenpäin. Sopu on keskeinen osa käännettä, joka Suomessa on tehtävä.

Saavutettu sopu vahvistaa työllisyyttä ensiarvioiden mukaan 35 000 hengellä. Sopimus yksin vastaa siis noin kolmasosaa hallituksen koko työllisyystavoitteesta. Se on iso harppaus eteenpäin. Julkista taloutta sopu vahvistaa n. 600 miljoonalla eurolla. Se jää jälkeen hallituksen asettamasta tavoitteesta, mutta on iso askel oikeaan suuntaan. Ratkaisu myös pidentää työaikaa yli kolmella työpäivällä. Se tarkoittaa lisää työtä Suomessa ja myös kannustaa työllistämään. Pohja on siis hyvä.

Suomalaisen työn kustannuskilpailukyvyn parantamisen lisäksi olemme halunneet edistää paikallista sopimista. Siinäkin tavoite on luoda Suomeen uutta työtä. Tälle on myös suomalaisten laaja tuki.

Paikallisessa sopimisessa otetaan jo saavutetussa työmarkkinajärjestöjen sovussa merkittäviä askeleita eteenpäin: paikallinen sopiminen avataan järjestäytymättömille yrityksille. Tämä on suomalaisten yrittäjien vuosikymmenten tavoite. On sovittu myös esim. kriisilausekkeesta eli että yritystasolla voidaan pelastaa työpaikkoja. Tämäkin on askel oikeaan suuntaan.

Hallitus on asettanut tavoitteen paikallisen sopimisen edistämisestä. Hallitus kannustaa suomalaisen työllisyyden vahvistamiseen myös paikallisen sopimisen kautta. Jos työmarkkinajärjestöt ovat valmiita nostamaan omaa rimaansa, hallitus tulee vastaan keventämällä työn verotusta jopa miljardilla eurolla. Eli hallitus haluaa luoda polkua eteenpäin, vaikka hallitusohjelmassa asetetut edellytykset veronkevennykselle eivät vielä tässä vaiheessa täyttyneet.

Tämä on tärkeä viesti molemmille puolille työmarkkinapöytää: jatkakaa hyvässä sopimisen hengessä: edistäkää laajoja paikallisen sopimisen mahdollisuuksia ja hallitus tulee vastaan. Todella toivon, että työpaikkasopiminen etenee ja samalla voimme keventää työn verotusta.

Nyt pallo on työmarkkinajärjestöillä. Ensin tarvitaan vielä SAK:n hyväksyntä paketille. Tämän jälkeen liittokierroksen on onnistuttava. Työehtosopimuksiin on vietävä niin yhteiskuntasopimustoimet kuin paikallinen sopiminenkin. Toivomme, että hallitus voi kesäkuussa 2016 todeta, että kierros on onnistunut, yhteiskuntasopimus on viety työehtosopimuksiin, paikallinen sopiminen on edennyt vahvasti ja hallitus voi tehdä ostovoimaa tukevan, suuren veronkevennyksen.

Tämä on Suomen kannalta hyvä sopimus. Se on sitä erityisesti jos paikallinen sopiminen etenee ja Suomen palkkamalli toteutuu järkevällä tavalla. Toinen vaihtoehto ei ole yhtä hyvä. Ellemme pysty vahvistamaan työllisyyttä, leikkauskierre jatkuu. Sitä tuskin kukaan toivoo.

Olen erittäin tyytyväinen siihen, että samalla Kokoomuksen pitkäaikainen tavoite vanhemmuuden kustannusten korvaamisessa etenee. Perhevapaiden kertakorvauksen valmistelu jatkuu.

Sopu on kaikkien etu ja yhdessä on myös haettava polkua eteenpäin, jotta suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisen kannalta riittävät ratkaisut saadaan tehtyä. On parempi sopia kuin riidellä, tehdä päätöksiä kuin olla päättämättä. Käänne on tehtävä. Yhdessä.

Vuonna 1989 Suomi oli hyvin erilainen maa kuin tänään. Naapurina oli edelleen Neuvostoliitto. Talous perustui pitkälti idänkauppaan.

Itäinen Eurooppa kävi läpi suurta myllerrystä mutta virallinen Suomi toisti mantraa puolueettomuudesta. Totta kai pelättiin, mitä murros tuo tullessaan.

Mutta sitten, muistaakseni elokuussa, eräs suomalainen poliitikko puhui Euroopan keskustaoikeistolaisten kokouksessa. Hän ennusti, että Suomi hakee Euroopan yhteisön jäseneksi 1990-luvulla ja piti sitä hyvänä ajatuksena. Eikä hän ollut kuka tahansa rivipoliitikko, vaan puoluejohtaja ja ministeri. Totta kai siitä nousi poliittinen myrsky. Kritiikki oli kovaa. Sitä tuli presidentiltä asti.

Mutta eipä se tainnut tuota puoluejohtajaa hetkauttaa, koska hän tiesi olevansa historian oikealla puolella. Kuten olikin.

Eurooppa oli muuttumassa ja Suomen piti tarttua muutoksen avaamaan mahdollisuuteen. Ja ottaa paikkansa osana läntistä Eurooppaa. Niin kuin ottikin.

Nyt tuo mies istuu tässä edessäni. Hän on tietysti kokoomuksen pitkäaikaisin puheenjohtaja, suuri eurooppalainen ja yksi Suomen EU-jäsenyyden keskeisistä arkkitehdeistä, Ilkka Suominen.

Ilkka, palaamme vielä sinuun.

***

Mutta nyt ollaan vuodessa 2016. Tästä on tulossa aikamoinen vuosi. Historiallinen suorastaan.

Eurooppa on nimittäin jälleen erittäin kovan paikan edessä. Ja kun sanon Eurooppa, tarkoitan luonnollisesti myös Suomea. Suomi on osa Eurooppaa, ja mitä Euroopassa tapahtuu, tapahtuu myös Suomelle. Hyvässä ja pahassa.

Meillä on yhtä aikaa käsissämme monta isoa haastetta:

 

  1. Miten huolehdimme turvapaikanhakijoista ja pakolaisista tavalla, joka kunnioittaa heidän ihmisarvoaan mutta myös tavalla, joka ei vaaranna EU-maiden sisäistä ja keskinäistä yhtenäisyyttä eikä eurooppalaisen yhteistyön tuloksia? Miten vähennämme perusteettomia turvapaikkahakemuksia, jotta voimavaroja jää auttamaan todellisen avun tarpeessa olevia?
  2. Miten vahvistamme Euroopan turvallisuutta, kun Ukrainassa ja Syyriassa soditaan ja terrorismi on tullut Euroopan sydämeen?
  3. Miten saamme Euroopan talouteen uutta puhtia ja uusia työpaikkoja?
  4. Ja ettei tulisi liian helppoa, meidän on myös pohdittava, mitä teemme jos Britannian kansa äänestää kesäkuussa EU-jäsenyyttä vastaan?

 

Jos löydämme näihin haasteisiin toimivat vastaukset, Euroopasta tulee entistä vahvempi. Mutta jos epäonnistumme, tai jos epäröimme liian pitkään, Eurooppa uhkaa hajaannus, populismin nousu ja lopulta tilanne, joka ei ole juuri kenenkään etujen mukainen.

Tilanne on siis vaikea. Haasteet ovat jättiläismäisiä.

Olemme monella tapaa samanlaisessa murroskohdassa kuin vuonna 1950. Silloin Euroopan savuaville raunioille alettiin rakentaa kokonaan uutta yhteisöä. Tai kuin vuonna 1990. Silloin Neuvostoliiton hajoaminen avasi neuvostoblokkiin kuuluneille keskisen Itä-Euroopan maille oven takaisin osaksi länsi-eurooppalaista perhettä.

Olen silti rauhallisin mielin. Nämäkin haasteet hoidetaan. Ratkaisuja kyllä löytyy.

Kyse on enemmän siitä, löytyykö päättäjiltä poliittista rohkeutta tehdä oikeita päätöksiä. Sellaisia päätöksiä, kuin tehtiin Ilkan aikana, kun Suomi hakeutui ensin Euroopan Talousyhteisön ja myöhemmin Euroopan unionin jäseneksi.

Poliitikoilla on tämä kuuluisa Junckerin ongelma: Päättäjät kyllä tietävät, mitä pitäisi tehdä, mutta eivät tiedä, miten sen jälkeen voitetaan vaaleja.

Pääviestini tänään on tässä: Vaikka Euroopan tilanne on haastava, ratkaisuja kyllä löytyy. Niitä löytyy tiiviimmästä eurooppalaisesta yhteistyöstä – ei löyhemmästä yhteistyöstä. Kaikki on kiinni siitä, löytyykö tämän päivän poliittisilta johtajilta rohkeutta tehdä oikeita valintoja. Vaikka ne eivät ole suosittuja. Vaikka vaarana olisi tappio seuraavissa vaaleissa.

Voin omasta puolestani kertoa tässä ja nyt, että Kokoomus on valmis tekemään sen, mitä tilanne vaatii. Emme jää katsomaan kannatuskyselyitä vaan katsomme isänmaan etua. Meillä on esimerkkejä eri EU-maista, joissa puolueet ovat voittaneet vaaleja myös vaikeiden uudistusten jälkeen.

Kokoomus on Ilkka Suomisen ajoista asti ollut vahvasti eurooppalaisen yhteistyön kannalla. Miksi? Siksi, että kiinnittyminen länteen, avautuminen uusille markkinoille ja vaikuttaminen meitä koskeviin päätöksiin on yksiselitteisesti Suomen oma, kansallinen etu.

***

Mistä ratkaisuista puhun? Mitä meidän on tehtävä? Käyn kohta kohdalta läpi Kokoomuksen ratkaisut maahanmuuton, turvallisuuden ja talouden eurooppalaisiin haasteisiin.

 

Maahanmuutto

Ensin muutama sana maahanmuuton mittasuhteista. Eurooppaan, myös Suomeen on tullut poikkeuksellisen paljon turvapaikanhakijoita. Koko Eurooppaan yli miljoona ja Suomeen viime vuonna 32 000. Se on paljon. Paine on monissa EU-maissa kova. Mutta EU-maiden yhteenlaskettu väkiluku on yli 500 miljoonaa. En millään tavalla vähättele valtaavaa haastetta; en kustannuksia, en kotouttamisen vaikeutta, en turvallisuusriskejä. Mutta en myöskään usko, että reilut miljoona ihmistä – joista iso osa aidosti tarvitsee suojelua ja perusteetta tulleet pyritään palauttamaan takaisin – olisivat uhka Euroopan kulttuurille ja elämäntavalle. Päinvastoin: Jos onnistumme kotouttamisessa ja saamme uusille eurooppalaisille työtä, pitkällä tähtäimellä he vahvistavat Euroopan taloutta. Siis JOS onnistumme.

Toinen huomio talouden kannalta: Ne, joiden etua palvelee Euroopan heikentyminen, näyttävät toivovan, että vapaan liikkuvuuden Schengen-alue romahtaa ja EU-maiden välillä palataan vanhanaikaisiin rajatarkastuksiin. Joka meillä sellaista toivoo, unohtaa, että vapaalla liikkuvuudella on iso taloudellinen merkitys myös Suomelle. Saksalainen Bertelsmann-säätiö on laskenut, että Schengenin romahtaminen maksaisi EU-maille seuraavan kymmenen vuoden aikana vähintään 470 miljardia euroa, mahdollisesti paljon enemmän. Joka tapauksessa se tekisi ison loven EU-maiden jo nyt hauraaseen talouskasvuun. Näin käy, jos kuljetusten kustannukset kasvavat ja tavaran liikkuminen hidastuu. Viennistä riippuvaiselle Suomelle tämä olisi erityisen ikävä isku. Myös ihmisten vapaa liikkuvuus on ollut suomalaisten etu.

Mitä meidän pitää siis tehdä? Tässä kokoomuksen ohjelma. Ja nämä koskevat siis EU-tasoa. Kotimaiset toimet kotouttamisessa ja muussa vaatisivat kokonaan oman puheen.

 

    1. Laitetaan Schengenin ulkorajavalvonta toimimaan, tarvittaessa yhteisvoimin. Tuen ajatusta Euroopan yhteisestä raja- ja merivartiojärjestelmästä. Kreikan, Italian tai Suomen ulkoraja on myös meidän kaikkien yhteinen ulkoraja. Jokaisella maalla on ensisijainen vastuu – ja velvollisuus – hoitaa rajansa. Mutta jos se ei jostakin syystä onnistu, muilla jäsenmailla pitää olla oikeus ja velvollisuus auttaa. Lähettämällä rajavartijoita, materiaalia tai vaikka rahaa. Tähän liittyy totta kai herkkyyksiä. Rajavalvonta on perinteisesti nähty valtion omana asiana. Mutta tähänkään ei pidä suhtautua tunteellisesti tai ideologisesti vaan kylmän käytännönläheisesti. Tehdään se, mikä on järkevintä. Pidetään mielessä, että myös Suomella on valvottavanaan pitkä raja ja voimme hyvin tarvita apua, jos tilanteet muuttuvat nopeasti. Samalla on katsottava, että EU:n seuraava rahoituskehys – budjetti – on riittävän joustava vastaamaan tällaisiin uusiin tarpeisiin.
    2. Kitketään ihmissalakuljetus. Ihmiset, jotka tekevät rahaa toisten ihmisten äärimmäisellä hädällä, ovat häikäilemättömiä, röyhkeitä rikollisia, jotka meidän täytyy pysäyttää ja saada vastuuseen teoistaan. Tarvitsemme tiivistä yhteistyötä eri maiden ja eri toimijoiden kesken.
    3.  Hoidetaan maahantulijoiden vastaanotto ulkorajoilla paremmin, tarvittaessa yhteisvoimin. Ihmisille pitää tarjota kohtuulliset olosuhteet. Yhtä tärkeää on, että heidät rekisteröidään ja heidän asiansa käsittely tapahtuu nopeasti. He, joilla on perusteet saada turvapaikka, ohjataan eteenpäin, ja he, joilla perusteita ei ole, ohjataan takaisin. Oleellista on se, että jokainen otetaan vastaan ja kohdataan ihmisarvon mukaisesti.
    4. Uudistetaan Dublin-järjestelmä niin, ettei mihinkään maahan kohdistu kohtuuton paine. Nyt sääntönä on, että maahantulija on sen maan vastuulla, johon hän tulee. Mutta onko se enää kohtuullinen vaatimus, kun Kreikkaan tulee tuhansia ihmisiä päivässä? Ja onko se enää Suomen omaltakaan kannalta järkevää, kun Venäjästä saattaa tulla uusi reitti turvapaikanhakijoille? On järkevämpää, että taakkaa turvapaikkahakemusten käsittelystä voidaan jakaa tai ottaa yhteiseurooppalaiseen hoitoon. Suomen pitää välttää joutumasta tilanteeseen, jossa me joudumme yksin käsittelemään suuren määrän turvapaikkahakemuksia. Meidän pitää auttaa muita ja edellyttää, että myös meitä autetaan, jos tilanne vaatii.
    5. Lisätään humanitaarista maahanmuuttoa. Se tarkoittaa, että perusteettomat hakijat havaitaan heti ja heidät ohjataan takaisin. Vastapainoksi lisätään pakolaisten vastaanottamista. Siis ihmisten, jotka ovat aidosti ja oikeasti suojelun tarpeessa. Aloitetaan Turkista, koska tarvitsemme Turkin yhteistyötä. Annetaan YK:n pakolaisjärjestön arvioida ihmisten tarpeita, ja sijoitetaan pakolaiset eri puolille Eurooppaa. Tähän pitää saada kaikki EU-maat mukaan, koska mitä pienempi joukko maita ottaa vastaan pakolaisia, sitä isompi taakka lankeaa kullekin maalle. En usko, että kaikkia saadaan mukaan vapaaehtoiselta pohjalta. Tarvitaan kannustimia. Sellaisia voisi löytyä vaikka EU:n rakenne- ja koheesiorahoista. Ellei jäsenmaalla ole solidaarisuutta muita EU-maita kohtaan ottaa vastaan pakolaisia, miksi muiden pitäisi olla solidaarisia ja antaa sellaisille maille rahallista tukea? En tarkoita nykyistä rahoituskehystä, josta on jo sovittu, vaan tulevasta. Ja kyllä – organisoitu humanitaarinen maahanmuutto tarkoittaa myös sitä, että Suomen pakolaiskiintiötä nostetaan huomattavasti. En voi nyt antaa tarkkaa lukua mutta huomattavasti
    6. Yhtenäistetään käytäntöjä niin, että turvapaikanhakijoiden ei tarvitse liikkua EU-maasta toiseen. Nyt eri mailla on erilaiset kriteerit turvapaikan myöntämiselle ja erilaiset etuudet turvapaikan saaneille. Se johtaa väistämättä siihen, että hakijat pyrkivät tiettyihin maihin toisten sijasta. Samalla kun käytäntöjä yhtenäistetään, pitää asettaa rajoituksia sille, että turvapaikkaa haetaan useasta EU-maasta. Tässä on hyvä huomata, että liikkuminen on totta kai vapaata viimeistään sitten kun tulija on saanut EU-maan kansalaisuuden
    7. Viimeisenä, enemmän kotimaisena mutta silti erittäin tärkeänä kohtana. Se, että Suomeen tuli viime vuonna 32000 turvapaikanhakijaa (joista arvioiden mukana alle puolet saa turvapaikan), ei uhkaa suomalaista yhteiskuntaa. Uusi tilanne teettää kovasti työtä, se aiheuttaa kuluja, se vaatii sulattamista ja siihen varmasti liittyy riskejä. Onnistunut lopputulos vaatii vaivannäköä molemmilta osapuolilta: suomalaisilta joustavuutta, lämmintä sydäntä ja avarakatseisuutta sekä turvapaikanhakijoilta paikallisen kulttuurin kunnioittamista ja halua kotoutua. Mutta ei Suomi yhteiskuntana ei ole vaarassa. Kestämme kyllä.

 

Turvallisuus

Britannian pääministeri David Cameron puhui viime maanantaina parlamentissa maansa EU-jäsenyyden puolesta. Puhe oli kaikkiaan erinomainen, mutta yksi kohta jäi soimaan korvissa. Cameron sanoi:

“Tämä ei ole oikea hetki jakaa Länttä. Kun elämäntapaamme, arvojamme ja vapauksiamme haastetaan, meidän on haettava voimaa yhteistyöstä.”

Valitettavasti on monia, jotka toivovat Euroopan hajaantuvan, riitelevän ja heikkenevän. Valitettavasti myös Venäjä näyttää toivovan sitä. Ja niin toivovat terroristitkin.

Meidän ei pidä alistua ulkoiseen painostukseen. Meidän kannattaa pysyä yhdessä, koska yhdessä olemme vahvempia.

Turvallisuudessa on paljon tehtävää ja paljon on myös tekeillä.

Yksi Suomelle aivan keskeinen asia on EU-maiden keskinäisen solidaarisuuden ja avuntovelvoitteen vahvistaminen. Siitähän sovittiin Lissabonin sopimuksessa. Mutta käytännössä avunantovelvoitetta ei ole kokeiltu ennen kuin nyt Pariisin terrori-iskujen jälkeen.

Ranska pyysi muilta EU-mailta apua vedoten avunantolausekkeeseen. Ja me muut lupasimme apua, Suomi ensimmäisten joukossa. EU-maiden keskinäinen solidaarisuus turvallisuudessa on erityisen tärkeää Suomelle, koska emme kuulu natoon. Siksi meidän pitää tehdä osamme, jotta sopimukset ja lupaukset lunastetaan.

Presidentti ja hallitus linjasivat marraskuussa, että ”Suomi toimii siten kuin se toivoisi toimittavan itseään kohtaan”. Ja että ”Suomi tukee Ranskaa käytettävissään olevin keinoin”.

Olemme jo antaneet Ranskan käyttöön yhteiskäytössä olevan kuljetuskoneen lentotunteja. Viime perjantaina päätimme lisätä panostamme kurdijoukkojen koulutuksessa Irakin Erbilissä. Pidän tätä erittäin tärkeänä jo Suomen oman turvallisuuden kannalta.

Itämeren alueen turvallisuustilanne on heikentynyt Ukrainan kriisin seurauksena. Venäjä on koventanut voimapolitiikkaansa Georgian sodasta lähtien. Näimme jo silloin, mitä tuleman pitää. Se on totta kai ollut suuri pettymys meille kaikille, jotka toivoimme Venäjän lähentyvän Eurooppaa. Toisin kävi, valitettavasti.

Suomi on tiiviisti osa länttä. Jo EU-solidaarisuus merkitsee sitä, että puolemme on selvä, jos toista EU-maata uhataan. Suomi auttaa mahdollisuuksiensa mukaan, omien päätöstensä pohjalta.

Silti on muistettava, että EU ei ole sotilasliitto eikä siitä sellaista edes tarvitse tulla. Yhteisen puolustuksen hoitaa useimmille jäsenmaille nato.

EU:n pitää kuitenkin olla entistä vahvempi turvallisuusliitto. Se tarkoittaa 1) entistä vahvempaa solidaarisuutta ja valmiutta antaa apua; 2) entistä määrätietoisempaa otetta kansainvälisessä kriisinhallinnassa; 3) entistä yhtenäisempää ulkopolitiikkaa suhteessa mm. Venäjään; 4) strategista otetta kehitysapuun ja humanitaariseen apuun; 5) käytännön toimia terrorisminvastaisesta taistelusta esimerkiksi tiedusteluviranomaisten kesken.

 

Talous

Kaiken pohjalla on tietysti vahva talous. Eurooppalaisen hyvinvoinnin, turvapaikkatilanteen, myös turvallisuuden hoitaminen edellyttää vahvaa taloutta.

Euroopan talous on tervehtymään päin. Odotettavissa on orastavaa kasvua. Kriisimaat ovat pääosin päässeet jaloilleen ja kiinni talouskasvuun. Lainakorot ovat edelleen ennätysmatalalla. Talous- ja rahaliittoa on paikkailtu ja korjailtu. Pankkiunioni ja pääomamarkkinaunioni etenevät.

Mutta kaikki on vielä hauraalla pohjalla. Maailmantaloudesta, etenkin Kiinasta, kuuluu huolestuttavia uutisia, jotka vaikuttavat Eurooppaan. Eikä Euroopan pankkien tilanne ole kaikilta osin vieläkään riittävän hyvä.

Suurin virhe nyt olisi lopettaa talouden rakenteiden uudistaminen. Otetaan esimerkkiä sellaisista maista kuten Portugali, Espanja, Irlanti ja Latvia, jotka ovat tehneet osin kipeitäkin uudistuksia. Nyt ne ovat EU:n nopeimmin kasvavia talouksia.

Nyt on tärkeää, että pankkiunioni etenee. Yhteinen pankkivalvonta ja kriisinratkaisumekanismi ovat jo toiminnassa. Jäsenmaiden on vain saatava lainsäädäntönsä ajantasalle. Seuraavaksi työn alla on yhteinen talletussuoja. Sekin on Suomen etujen mukainen pitkällä tähtäimellä, sitten kun sen edellytykset täyttyvät. Suomen keskittynyt pankkijärjestelmä hyötyisi eurooppalaisesta talletussuojasta. Mutta emme halua edetä ennen kuin eurooppalaisten pankkien riskejä on pienennetty, kansallisia talletussuojia karrutettu ja lainsäädäntöä yhdenmukaistettu.

Euroa kritisoidaan paljon. Moni luulee, että Suomen ja Euroopan talousvaikeudet ovat euron syytä. Olen eri mieltä. On totta, että talous- ja rahaliitto oli keskeneräinen rakennelma, kun se perustettiin. Jälkikäteen voi sanoa, että oli virhe lähteä liikkeelle kun EMU ei ollut valmis. Mutta puheet euron hajottamisesta tai Suomen eroamisesta ovat turhia. Kummassakaan ei ole mitään järkeä. Niistä olisi paljon enemmän haittaa. Peruutuspeiliin on eurokeskustelussa katsottu jo kylliksi, nyt on katsottava eteenpäin – talous- ja rahaliiton tulevaisuuteen.

Olemme päässeet talous- ja rahaliiton kehittämisessä eteenpäin. Mutta valmis se ei ole vieläkään. En tiedä, voiko se koskaan olla valmis, koska maailma ympärillä muuttuu koko ajan.

Siksi työtä on jatkettava. Viisainta on edetä askel kerrallaan. En usko isoihin harppauksiin. Oleellista on tehdä, mikä on järkevää ja riisua euroalueen kehittäminen turhasta mystiikasta. Monet vastustavat uudistuksia ihan vain periaatteesta, ymmärtämättä talouden dynamiikkaa.

Euroopan talous on paljon muutakin kuin euro. Meidän pitää ottaa iso loikka eteenpäin palveluiden vapaassa liikkuvuuden, digitaalisten sisämarkkinoiden, vapaakauppasopimusten, kiertotalouden ja energiaunionin kanssa. Nämä ovat isoja asioita, joihin liittyy osin ristiriitaisia intressejä. On jäsenvaltiota ja vanhoja teollisuuden aloja, jotka haraavat vastaan. Suomen etu on, että näissä asioissa päästään eteenpäin. Se edellyttää kovaa työtä ja EU-asioiden osaamista.

***

Olemme siis monella tapaa tienhaarassa: Haluammeko elää Euroopassa, joka riitelee, hajaantuu ja alkaa purkaa yhteistyön saavutuksia. Se on kyynisten, omaa etua tavoittelevien populistien toive. Se on myös meidän ulkoisten vastustajiemme toive. Ei ole sattumaa, että Venäjä tukee joitakin Euroopan populistiliikkeitä.

Vai haluammeko elää Euroopassa, joka yhdessä löytää ratkaisut yhteisiin talouden, hyvinvoinnin ja turvallisuuden haasteisiin.

Kokoomuksen vastaus on ilman muuta jälkimmäinen: Me rakennamme tulevaisuuden Eurooppaa, joka ei pelkää yhteistyötä eikä yhteistyöhön perustuvaa vaurastumista, hyvinvointia ja turvallisuutta.

***

 Tämän pitää näkyä myös meidän toiminnassamme. Lupaan, että kokoomus toimii hallituksessa yhtenäisen Euroopan puolesta. Teiltä pyydän, että tuette tätä linjaa omassa toiminnassanne ja omissa puheissanne.

Suomella ja Euroopalla on edessään vaikeita päätöksiä. Ne eivät välttämättä ole suosittuja mutta ne on tehtävä. Me kokoomusministerit teemme, mitä pitää tehdä. Mutta tarvitsemme siihen teidän tukea. Osallistukaa keskusteluun ja auttakaa meitä pitämään Suomen Eurooppa-politiikka oikeilla raiteillaan.

Kokoomus on aina ollut Suomen johtava Eurooppa-puolue. Kiitos Ilkan, Pertti Salolaisen, Sauli Niinistön, Jyrki Kataisen, Sirpa Pietikäisen ja monien muiden ministerien, kansanedustajien, meppien ja muiden aktiivien. Aiomme olla johtava Eurooppa-puolue myös tästä eteenpäin. Se on tänä päivänä entistä tärkeämpää. Euroopan unionilla on Suomessa entistä vähemmän puolustajia. Moni puolustajakin pitää suunsa mieluummin kiinni.

Uskalletaan sanoa, mitä ajattelemme. Uskalletaan puolustaa Eurooppaa. Uskalletaan katsoa eteenpäin. Ja uskalletaan tehdä viisasta ja vastuullista Eurooppa-politiikkaa.

Kiitos!

Euroopan ja Itämeren alueen turvallisuustilanne on heikentynyt etenkin Ukrainan kriisin seurauksena. Siksi on entistä tärkeämpää, että Suomi huolehtii puolustuksensa uskottavuudesta.

Suomi vahvistaa omaa puolustuskykyään ja tiivistää kansainvälistä turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötä. Siihen kuuluu laaja-alaisen transatlanttisen yhteistyön vahvistaminen ja käytännönläheinen kumppanuus Naton kanssa.

Minkään tästä ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään. Kaikki on nimittäin kirjattu kristallinkirkkaasti pääministeri Sipilän hallituksen ohjelmaan.

Nyt toteutamme näitä linjauksia muun muassa siten, että puolustusvoimat harjoittelee kansainvälisten kumppaneidensa kanssa. Puolustusvoimien osalta tärkeimmät kumppanit ovat Ruotsi, Yhdysvallat ja Nato. Senkään ei pitäisi olla uutinen kenellekään, koska näin on ollut jo pidempään.

Tärkein puolustusvoimien kahdenvälisistä kumppaneista on Yhdysvallat. Yhteistyö on tiivistynyt siitä lähtien, kun Suomi hankki ilmavoimilleen yhdysvaltalaiset Hornet-hävittäjät. Siitä on jo yli kaksikymmentä vuotta, eli uudesta asiasta ei ole kyse. Uutta on se, että Yhdysvallat panostaa taas harjoitteluun Euroopan maiden kanssa.

Kansainväliset harjoitukset vahvistavat Suomen puolustuskykyä ja valmiutta ennakoida tilanteita. Naton harjoituksiin Suomi osallistuu luonnollisesti kumppanimaana ja omista lähtökohdistaan käsin. Harjoittelu ei velvoita meitä puolustamaan muita, mutta ei myöskään anna meille turvatakeita. Turvatakeet kuuluvat vain ja ainoastaan Naton jäsenmaille.

Viime viikolla julkisuudessa on ihmetelty amerikkalaisten harjoittelua Suomessa. Harjoittelu Suomen omalla maaperällä sopii meille erittäin hyvin. Se on järkevää jo pelkästään taloudellisesti. Tavallisesti valtaosa harjoitusten kustannuksista syntyy suomalaisjoukkojen ja –materiaalin kuljettamisesta ulkomaille ja takaisin.

Toivoisin, että vuonna 2016 voisimme käsitellä näitäkin, täysin tavanomaisia, ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyviä asioita kylmänrauhallisesti ja maltilla.

Ymmärrän, että Paavo Väyrynen on huolissaan puolustusvoimien kansainvälisestä yhteistyöstä. Väyrynen ehkä toivoo, että Suomi palaisi ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan Venäjän ja lännen välimaastoon 1970-luvun tapaan. Meillä ei kuitenkaan ole aikomustakaan muuttaa Suomen vakaata asemaa osana EU:ta ja länttä.

Enemmän ihmettelen Antti Rinteen hämmennystä. Rinne oli oman hallitukseni ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsen. Näin ollen hänen pitäisi tietää, mistä siellä on linjattu. Siitä, että Suomi tiivistää kansainvälistä yhteistyötä ja osallistuu sotilaallisiin harjoituksiin.

Erkki Tuomioja puolestaan epäili, että uusissa harjoituksissa on kyse puolustusministerin sooloilusta. Ei ole, vaan ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteisestä linjauksesta.

Yhdessä asiassa kritiikki osuu oikeaan. Tiedonkulun eduskuntaan täytyy olla tiiviimpää. Eduskunta saa tiedot, mutta kokonaisuuksina liian harvoin. Tietoa on välitettävä tiiviimmällä tahdilla. Uskon, että tähän saadaan pikainen korjaus.

Oleellisinta kuitenkin on, että Suomen puolustuksen uskottavuus vahvistuu näinä tuulisina aikoina. On itsestään selvää, että Suomi tarvitsee kumppaneita.