Istun lentokoneessa matkalla Brysselistä Helsinkiin. Jännittää. Ei varsinainen lento, joka on viikoittaista rutiinia, vaan huomisen tapahtumat.

Tänään lähetettiin tiedote, että asetun ehdolle eurovaaleissa Kokoomuksen riveistä. Huomenna kello 10.00 pidetään lehdistötilaisuus Taidehallin klubilla. Nähtäväksi jää tuleeko paikalle porukkaa.

Vuoden verran olen ehdokkuutta pohtinut ja nyt se on sitten totta. Kaikista konkreettisimmalta se tuntui aamulla kun Suzanne sanoi, että keskiviikkona kun tulet takaisin kotiin niin olet poliitikko. ”Apua!, niinhän se taitaakin olla”, vastasin. Naurettiin.

Ilman Suzannen kannustusta en olisikaan lähtenyt tähän leikkiin. Nämä ovat yhteisiä päätöksiä, jossa määräenemmistöjä ei lasketa. Oikeastaan onneksi, koska briteillähän on 29 ääntä ja meillä suomalaisilla vain 7…

Mitäköhän pikku Emilie (2v.) tykkää koko hommasta? Nyt se vaan sanoo, että ”aijabaija Pappa”. Otan sen rohkaisuna. Oletan myös, että potkut Suzannen vatsassa ovat rohkaisuja. No huhtikuussa nähdään mitä poika on mieltä.

Kaikki tuntuu silti jotenkin epätodelliselta. Tänään virkamies, huomenna poliitikko. Tai onko siinä nyt niin radikaali ero? Samoja EU-hommiahan minä jatkan. Enhän minä millään tavalla ihmisenä muutu, enhän?

Aion osallistua keskusteluun niin kuin ennenkin: mahdollisimman avoimesti ja rehellisesti. Ei ne EU-jutut siitä muutu, että asetun ehdolle. Samalla innolla aion niistä puhua vastaisuudessakin. Toivottavasti joku vaan kuuntelee.

Ehdokkuuden valmistelu on ollut hurja kokemus. Olen täysin äimän käkenä. En tiennyt, että löytyy vieläkin niin paljon vapaaehtoisia, jotka ovat valmiita auttamaan maailman parantamisessa.

Kirsi Pihan saaminen kampanjan vastaavaksi oli jo sinänsä fantastinen juttu. Muistan vielä sen tekstarin, jonka lähetin Kirsille elokuussa. Olin ihan varma, että saan pakit. Onneksi olin väärässä: ”Mielenkiintoinen ajatus, annas kun mietin”, piippasi ruutuun 30 sekuntia sen jälkeen kun oman viestini olin lähettänyt. Muutama keskustelu ja sitten päätettiin lähteä tunnustelemaan.

Siitä se sitten lähti liikkeelle. Ensimmäinen ideapalaveri pidettiin syyskuussa. Antti Pohjola isännöi. Ilmassa oli säpinää ja koossa 30 valveutunutta ihmistä yhteiskunnan eri alueilta.

Jakauduimme Marc Mobergin ehdotuksesta kolmeen ryhmään. Pohdittiin mahdollisen ehdokkuuden hyviä ja huonoja puolia. Oli muuten aika terveellinen kokemus. Jos ei muuta niin ainakin nahka tuli paksummaksi.

Paria viikkoa aiemmin olin käynyt Kokoomuksen toimihenkilöpäivillä Kakskerrassa. Jäin sinne viettämään iltaa. Siellä oli todella kivaa. Mielenkiintoisia keskusteluja ja paljon naurua. Asiallisen rento meininki. Olin todella kiitollinen tavasta, jolla minut otettiin vastaan. Tuntui siltä, että olen oikeassa paikassa.

Syksyn mittaan palaverit tiivistyivät. Ydinryhmä muotoutui hiljalleen ja on ollut hienoa saada valmistella asioita Kirsin, A-K Auvisen, Lotta Backlundin, Petri Lillqvistin, Mika Nykäsen, Jukka Karvisen ja Jussi Lähteen kanssa. Muitakin on ollut tukuittain mukana, mutta kaikkia ei voi varmaan edes mainita.

Ikävää, että Romakkaniemen Juho joutui vetäytymään loppuvaiheessa kun siitä tuli Ville Itälän avustaja. Juho on mies paikallaan, teki se mitä tahansa. Juuri sen tyyppinen kaveri, jota Kokoomuksessa tarvitaan: avoin, liberaali, huumorintajuinen ja energinen.

Eka Ruola, Laura Schmedes ja Mikko Juhola ovat luoneet makeen ulkoasun kampanjalle. Kai Seikulla on selvästi hurja tiimi. On myös hienoa tehdä töitä Ekan kanssa, joka on vanha kaveri golf-ajoilta. Meillä taitaa olla yhtä hullu huumorintaju.

Velikulta Nixu ja Karinin (Nixun vaimo) veli, Jonte, ovat viettäneet viimeiset päivät ja yöt kotisivujen viimeistelyssä. Menee kuulemma viimeinenkin yö. Toivottavasti Calvados ja kaksi punkkupulloa käyvät lahjuksista. Uskomaton panos jätkiltä.

En myöskään usko, että uskaltautuisin huomiselle estraadille ilman Ben Zyskowiczin kullanarvoisia neuvoja. Monet muutkin – Ville Itälä, Janne Vapaavuori, Marjo Matikainen-Kallström, Leena Harkimo, Piitu Kauppi, Eija Riitta Korhola, Jyrki Katainen, Ike Kanerva, Kimmo Sasi, Jari Vilén ja Jyri Häkämies – ovat olleet suureksi avuksi. Piirien toiminnanjohtajat ja puheenjohtajat ovat myös olleet todella kannustavia. Hieno homma!

Kavereiden ja työtovereiden tuki on myös ollut suorastaan loistava. ”Anna palaa vaan, Alex”, on ollut yleinen kommentti. Aamulla pistin viestin duunissa ja kerroin, että tulen ulos kaapista huomenna. Pelkäsin reaktiota, mutta en enää. Hurjasti kannustavia viestejä. Arvostan niitä kovasti.

Vieressä odottaa vielä pino papereita. Normaalisti ne olisivat työhön liittyviä muistioita, nyt ne ovat huomenna avattavien kotisivujen oikovedoksia. Ei muuta kuin kimppuun huomista odotellessa. Niin, huomennahan olen lomilla töistä…