Kansainvälisen politiikan tutkija Moises Naim kirjoitti muutama vuosi sitten kirjassaan ”the End of Power”, että politiikan huipulle on entistä helpompi päästä, siellä on entistä vaikeampi pysyä ja valtaa on entistä hankalampi käyttää.

Allekirjoitan tuon täysin. Toimintaympäristö on niin monimutkainen ja keskinäisriippuvuuksia täynnä, että tavoitteiden toteuttaminen on vaikeaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja valta on lukuisten toimijoiden välisissä suhteissa.

Ajatellaan vaikka kilpailukykysopimuksen synnyttämistä, ja paljonko eri toimijoita siitä päättämiseen osallistuu. Vastuunkantajille, joiksi meidät kokoomuslaiset luen, toimintaympäristö on erittäin haasteellinen. Sen sijaan kapuloita rattaisiin heittäville tämä on paratiisi.

Jos haluat estää jonkin tavoitteen, se on entistä helpompaa. Jos haluat rikkoa joukkueen toimintaa, se ei ole vaikeaa. Tästä vastuunkantajat eivät saa kuitenkaan lannistua tai käpertyä keskinäiseen syyttelyyn. Sitä tärkeämpää on luoda uutta tapaa tehdä politiikkaa, uutta tapaa toimia puolueena, yhdessä, joukkueena.

Afrikkalaisen sanonnan mukaan, jos haluat kulkea nopeasti, mene yksin. Jos haluat päästä pitkälle, kulje yhdessä. Kokoomus haluaa, uskallan sanoa, päästä pitkälle. Siksi meidän on paras kulkea yhdessä. Siksi meidän on paras löytää yhdessä ne keinot, joilla kokoomuksen toiminta pidetään suomalaisia kiinnostavana vaihtoehtona. Vaihtoehtona muulle ajankäytölle, muulle toiminnalle, muille vaikuttamiskanaville tai muille kansanliikkeille.

Kokoomuksen 100-vuotisjuhla lähestyy vauhdilla. Kunniakkaaseen historiaamme mahtuu paljon hyvää – kokoomus on ollut kantava, rakentava, luotettava voima suomalaisessa yhteiskunnassa. Valmistautuessamme seuraaviin 100 vuoteen yksi asia on selvä: meidän on kyettävä uudistumaan.

Kyse ei ole pelkästään sopeutumisesta ympäröivän yhteiskunnan ja teknologian muutoksiin. 100-vuotiaan on palattava juurilleen ja perustavien kysymysten ääreen: miksi olemme olemassa? Miksi ihmiset haluavat olla osa tätä kansanliikettä? Mitä he haluavat, mitä me haluamme, tehdä tässä kansanliikkeessä?

Yhteiskuntamme on muuttunut nopeasti viime vuosina, erityisesti digitalisaation myötä. Kommunikaatio on käytännössä ilmaista, helppoa ja välitöntä. Erilaiset työkalut mahdollistavat yhdessä työskentelyn ja luomisen ennen näkemättömällä tavalla.

Tätä kehitystä tuodaan nyt myös kokoomuksen toimintaan. Puoluekokouksessa käsiteltävien linjapaperien valmistelu oli avointa koko jäsenistölle. Verkostojen toiminnassa sähköiset työkalut ja työskentelymetodit ovat keskeisessä asemassa perinteisten tapaamisten ja tilaisuuksien lisäksi.

Piiritasolla meidän on ymmärrettävä, että jokaisessa piirissä on omat erityispiirteensä ja haasteensa. Eri puolella maata asuvia suomalaisia koskettavat ja yhdistävät tietyt kysymykset, mutta on myös paljon eroja. Maantieteelliset erotkin vaikuttavat. Helsingissä käytännössä kaikki toiminta on jokaisen jäsenen saavutettavissa. Jo Uudellamaalla etäisyydet eristävät. Piirien puheenjohtajat, piirihallitukset ja toiminnanjohtajat ovat kehittämistyössä avainasemassa oman alueensa ja väkensä parhaina tuntijoina.
Monella puoluetoimintaan mukaan lähtevälle yhdistystoiminta on ns. ”deal breaker”, olenko mukana vai en. Jos löytyy mielekäs porukka, joka tarjoaa itselle sopivan tavan osallistua, homma toimii. Vaihtoehtona voi helposti – ja valitettavasti – olla turhautuminen ja sitä kautta passivoituminen. Puolue on aina enemmän kuin jäsentensä, edustajiensa ja johtajiensa summa. Toiminta- ja johtamistavoilla vaikutetaan olennaisesti siihen, kuinka paljon enemmän.

Oma kotiyhdistykseni on Tapiolan Kokoomus. Satoi tai paistoi, yhdistyksen aktiivit jalkauttavat toimintaa kaupunkilaisten keskuuteen niin vaalien alla kuin välissäkin. Ajankohtaiskeskustelua käydään vaikkapa Framilla-tilaisuuksissa. On perehdytty alueen kehittämishankkeisiin, järjestetty paneeleita eri teemoista ja esimerkiksi kulttuuritapahtumia.

Minulle politiikkaan ulkopuolelta tulleena yhdistystoiminnassa kiehtovin piirre on aatteellinen työ ja keskustelu. Toisille se voi olla väylä vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun. Kolmas pitää välillä kärkevistäkin päivänpolitiikan debateista. Neljäs haluaa päästä vaikuttamaan havaitsemaansa epäkohtaan – mieluusti heti ja tehokkaasti. Viides innostuu uusien ystävien löytämisestä ja yhteisistä harrastuksista, olivat ne sitten teatteria ja kulttuuria tai vaikka urheilua.

Kokoomuksessa on valtavan paljon hyvin toimivia yhdistyksiä. Yhdistyksiä, jotka asettavat tavoitteita, järjestävät toimintaa määrätietoisesti ja kasvattavat jäsenmäärää. On myös yhdistyksiä, jotka ovat löytäneet vakiintuneen, toimivan uran. Ja valitettavasti yhdistyksiä, jotka syystä tai toisesta kuihtuvat ja tekemisen taakka kasautuu muutamien aktiivien kannettavaksi. Meidän pitäisi entistä systemaattisemmin panostaa Kansion koulutustoimintaan, hakea toimivia parhaita käytäntöjä ja edesauttaa puolueen uudistumista yhdistystasolla. Ollaan yhdistyksille läsnä, sparrataan kehitysajatuksia ja tavoitteita piiri- ja puoluetoimistotasolta.

Puolueena meidän pitäisi myös mitata yhdistystoiminnan tuloksia selkeämmin. Sitä saa mitä mittaa. Valtakunnallisena tavoitteena on oltava jäsenmäärän kääntäminen kasvuun. Tämä on kova ja haastava tavoite aikana, jolloin politiikan arvostus on kärsinyt kolhuja. Se on kuitenkin mahdollista, jos madallamme liittymisen kynnyksiä, muutamme oletuksia ja mielikuvia siitä mitä moderni puoluetoiminta on ja tarjoamme vaikuttamisen väyliä myös ei-jäsenille.

Tämä voi tarkoittaa yhdistysten lisäksi vaikkapa kevyempiä ”kortteli-kokoomuksia”, jotka edistävät pienten konkreettisten tekojen kautta oman naapuruston hyvinvointia. Tai teematyöskentelyä, esimerkiksi kv-teemassa voi verkostojen lisäksi aktivoitua kevyempiä tiimejä tai yhdistyksiä pohtimaan kansainvälistä toimintaa ja hakemaan parhaita käytäntöjä maailmalta aktiivisesti. Tässä voi ottaa oppia myös start upien toimintatavasta: kokeillaan, tehdään ja jos epäonnistutaan, kokeillaan ja tehdään uudestaan virheistä oppineena. Virheitä ei pidä pelätä, kansanliikkeen on aina oltava nimensäkin mukaisesti liikkeessä.

Meillä kaikilla politiikassa toimivilla on todistustaakka siinä, että politiikka on puutteistaankin huolimatta toimiva väylä vaikuttaa yhteisiin asioihin ja omaan arkeen. Se tapahtuu näyttämällä yhdessä joukkueena toimivien ihmisten voima.

Suomessa on viime vuosina nähty esimerkkejä huiman tuen saaneista yhden asian kampanjoista. Modernin puolueen osattava tarttua ihmisiä liikuttaviin aiheisiin. Me emme voi enää käydä keskusteluja vain omien yhdistyksiemme, piirien tai puolue-elimien sisällä. Meidän on oltava jatkuvassa dialogissa suomalaisten kanssa ja oikeasti opittava ja kehityttävä sen myötä jatkuvasti. Joukkoistaminen ei ole vain kaunis sana, se on käytännön toimintaa.

Palatakseni alkuun, meidän on vastattava kysymykseen miksi me olemme olemassa. Arvojen, aatteen, perinteiden ja ihmisiä yhteen tuovan tarkoituksen lisäksi tiivistäisin modernin puolueen seuraaviin kolmeen osa-alueeseen:

1. Puolue on väylä vaikuttaa yhteiskunnallisesti sekä henkilökohtaisesti tärkeisiin kysymyksiin yhdessä.
2. Puolue tuottaa sen aate- ja arvopohjasta kumpuavaa, mutta silti avoimen uteliasta analyysiä nykyhetken ja tulevaisuuden haasteista ja kehittää ratkaisuehdotuksia näihin haasteisiin.
3. Puolue tarjoaa jokaiselle työkaluja kehittää omaa osaamistaan yllä mainittujen teemojen osalta.

Puolue monien vaikutusväylien, monenlaisen toiminnan ja monenlaisten ajatusten alustana ja mahdollistajana pystyy vastaamaan kysymykseen: miten muutan maailmaa. Tai ainakin tarjoaa työkaluja kääriä hihat ja pala palalta rakentaa parempaa Kokoomusta, Suomea ja maailmaa. Uudistumme, yhdessä.

Tarmokkaasti on tehtävä sellaista uudistustyötä, joka kohottaa vähäväkisiä kansankerroksia.”

Jo monet suomalaiset sukupolvet ovat saaneet aikansa parhaan mahdollisen koulutuksen. Se on tärkein asia, joka meidän on pystyttävä mahdollistamaan tulevaisuuden kunnassa.

Viime vuosina koulutukseenkin on kohdistettu leikkauksia. En ole siitä ylpeä. Jokainen koulutuksesta leikattu euro on hukattu euro. Mutta on myös niin, että ellemme saa julkista taloutta tasapainoon, erinomainen koulutusjärjestelmämmekin on vaarassa murentua.

Kunnilla on uudistusten jälkeenkin vastuullaan tärkein pääomamme: lasten ja nuorten osaaminen varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle saakka. Uuden sivistysfokuksen pitää näkyä ja kuulua myös kuntien budjeteissa. Meidän on huolehdittava, että normin- ja byrokratianpurku etenevät ja resursseja ohjautuu osaamisen vahvistamiseen

Tulevaisuuden kunta – sivistyskunta – on myös oiva tilaisuus kirkastaa kokoomuslaista sivistysajattelua. Se on kuin paluu juurille, paluu kokoomuslaisuuden ytimeen. Ajatus siitä, että tulevaisuuden kunnassa sivistys on kaiken ytimessä, kuulostaa valtavan hienolta.

Kokoomuslaisen sivistyskunnan tärkeimpänä lähtökohtana on mahdollisuuksien tasa-arvo. Se tarkoittaa sellaista koulutuspolkua, jossa jokaisella on työllä ja ahkeruudella mahdollisuus päästä niin pitkälle kuin tahtoa on. Polkua, jossa on into oppia, osallistua ja kokea kulttuuria. Sivistyskunnassa vahvuudet valjastetaan vauhdittamaan kasvua ihmisenä, sillä jokainen meistä on hyvä jossakin.

Oppimisen polku alkaa lapsuudesta ja jatkuu elinikäisenä oppimisena kansanopiston eläkeläiskursseille asti. Sivistyskunnassa tunnustetaan, että mahdollisuuksien tasa-arvon puitteet luodaan jo varhaiskasvatuksessa. Pedagogista varhaiskasvatusta arvostetaan. Mahdollisuuksien tasa-arvon vahvistamiseksi korkeaa osaamista varhaiskasvatuksessa lisätään.

Oppimisen intoa ja uteliaisuutta korostetaan. Tulevaisuus ei saa olla tasapäistävä, sillä jokainen lapsi, nuori ja aikuinen on ainutlaatuinen – omine vahvuuksineen ja erityispiirteineen. Oppimisvaikeuksissa olevaa tuetaan, lahjakkuudet tunnistetaan. Tulevaisuuden koulutuspolku tukee jokaisen lapsen ja nuoren yksilöllistä kasvua ja kehitystä ihmisenä.

Sivistyskunta tarkoittaa sivistyksen määrittelemistä nykyaikaan. Niin paljon muuttuu niin nopeasti, että olisi helppo vain takertua entiseen. Ja juuri siksi, tässä ajassa vaikein tehtävämme on vanhan ja arvokkaan säilyttäminen, ja samalla entisten rakenteiden voimakas uudistaminen.

Ulkoa luvun aika on ohi, mutta se ei tarkoita, ettei oppimisen eteen pitäisi ponnistella. Jo nyt kaikki maailman tieto on vain käden mitan ulottuvilla. Se tarkoittaa, että tulevaisuudessa tarvitsemme laaja-alaisempia taitoja kuin ennen. Tulevaisuuden sivistyksen olennaiset osat ovat kriittinen ajattelu, monilukutaito, tiedon hankinta ja käsittely sekä vahvat sosiaaliset taidot. Tärkein taidoista on oppimaan oppimisen taito.

Talon peruskivi, tärkein säilytettävä asia, on korkeasti koulutetut opettajamme ja laaja pedagoginen vapaus. Me suomalaiset luotamme opettajiin. Tiedämme, että he osaavat hommansa. Suomalaiset opettajat ovat maailman parhaita ammattilaisia, joilla on vapaus tehdä työtään omia aivojaan käyttäen, omaa ammattitaitoaan hyödyntäen. Kokoomuksen tehtävä on huolehtia siitä, että sivistyskunnassa opettajan ammatti on arvostettu korkean osaamisen ja maailman parhaiden tulosten kautta.

Suomen tavoitteena on oltava koko osaamispotentiaalin hyödyntäminen. Sivistyksen pitää olla saavutettavissa. Siksi tärkein pohja sille luodaan lähellä. Tulevaisuuden sivistyskunnassa on kaikki edellytykset maailman osaavimman kansakunnan rakentamiselle.

Aate, johon tulevaisuuden sivistyskunta pohjaa, on peruja jo J.V. Snellmanin ajoilta. Snellman sanoi aina, että Suomen kansa voi saavuttaa kansakunnan roolin ainoastaan koulutuksella, ei voimalla. Me suomalaiset olemme saaneet tämän maan. Nykysukupolvilla on aina viestikapula vietävänä eteenpäin, sillä maailma on meiltä lainassa. Me kokoomuslaiset teemme siitä paremman sivistyksen kautta.

Euroopan komissio julkisti tänään arvionsa Suomen talouden tilasta ja antoi suosituksensa jatkoa varten. Valtiovarainministerinä olen tyytyväinen, ettei Suomi joutunut liiallisen alijäämän menettelyyn ja suositukset tukevat hallituksen uudistuslinjaa. Suomelle tuli kiitosta jo tehdyistä uudistuksista mutta myös kristallinkirkas viesti siitä, että työtä on jatkettava määrätietoisesti.

Komission varapuheenjohtaja Valdis Dombrovskis ja komissaari Pierre Moscovici ehtivät varoittaa Suomea niin sanotusta liiallisen alijäämän menettelystä ellemme pääse yhdessä sovittuun julkisen talouden sopeuttamistavoitteeseen. Olen keskustellut aiheesta molempien kanssa.

Huhtikuun kehysriihessä näytimme, että Suomen talouslinja pitää ja velkaantuminen laitetaan kuriin. Se vakuutti myös komission, joka toteaa, että Suomi edelleen täyttää vakaus- ja kasvusopimuksen velkakriteerin. Onnistuimme välttämään hankalan ja käsiä sitovan prosessin käynnistämisen ja nyt työtä talouden tasapainottamisessa on jatkettava määrätietoisesti.

Suomella on yhä tehtävää julkistalouden rakenteellisen alijäämän painamiseksi 0,5 prosenttiin bkt:stä, joka on keskipitkän aikavälin tavoitteemme. Komissio patistaa Suomea edistymään tavoitteen saavuttamisessa.

Komissio näkee riskejä vuosittaisen sopeutuksen saavuttamisessa tänä ja ensi vuonna ja katsoo, että lisätoimia tarvitaan. Syksyn budjettiriihen yhteydessä pohdimme, miten suositukset on syytä huomioida.

Isoista rakenneuudistuksista komissio toteaa, että eläkeuudistus on toteutettu ja sote- ja aluehallintouudistus ovat työn alla. Nämä ovat tärkeitä toimia, jotta väestön ikääntymisen vuoksi kasvavat menot pysyvät kurissa. Komissio suosittaa uudistusten nopeaa toimeenpanoa.

Suomen talous on siis kääntymässä, varovaisia positiivisia merkkejä on näkyvissä, mutta nyt tarvitaan lisää vauhtia. Komissio kantaa huolta Suomen alhaisesta työllisyysasteesta ja suosittelee paikallisen sopimisen laajentamista sekä työmarkkinoiden jäykkyyksien purkamista. Lisäksi Suomea kehotetaan uudistuksiin, jotka kannustavat työn vastaanottamiseen ja tukevat etenkin maahanmuuttajien työllistämistä. Suositus tukee hallituksen pyrkimyksiä edistää kilpailukykysopimuksen hyväksymistä myös liittotasolla.

Komissio kiinnittää huomiota myös keinoihin parantaa Suomen talouden kilpailukykyä. Suosituksena on lisätä kilpailua palvelusektorilla, etenkin vähittäiskaupassa. Hallituksen päätös vapauttaa aukioloajat on tärkeä askel, mutta ei vielä riitä.

Hallitus tukee yrittäjyyttä ja investointeja mm. muuttamalla työttömyysturvan käyttöä aktiivisemmaksi ja joustavoittamalla palkkatuen käyttöä. Kevennämme hallinnollista taakkaa muun muassa uudistamalla postilainsäädäntöä ja kehittämällä liikennekaarta.

Mitä väliä sillä sitten on, mitä Euroopan komissio meille suosittelee? Ensinnäkin on hyvä tunnustaa rehellisesti, että joskus asioiden kokonaisuus hahmottuu paremmin hieman kauempaa. Neuvot, joita saamme komissiolta tai vaikkapa OECD:ltä ovat arvokkaita siksi, että ne eivät ole sidoksissa päivänpolitiikkaan, mutta näkevät Suomen tilanteen suhteessa muihin vastaaviin maihin ja tuntevat myös maiden erityispiirteet. Vaikka talouspäätökset tehdään aina Suomen edun näkökulmasta, ei ole haitaksi ottaa opiksi muiden maiden onnistumisista ja epäonnistumisista.

Tässä linkki komission arvioon.

Elimme poikkeuksellisen taloudellisen kasvun kauden 1990-luvun alun lamasta 2008 finanssikriisiin saakka. Finanssikriisi paljasti jo pidempään rapistuneet Suomen talouden heikkoudet koko karuudessaan. Elinkeinorakenne oli jäänyt yksipuoliseksi. Samaan aikaan Suomen väestörakenne muuttui ja muuttuu vähenevän työväestön suuntaan.

Emme Suomessa ymmärtäneet tilanteen vakavuutta riittävän nopeasti. Suhtauduimme asiaan kuin ohimenevään ongelmaan, vaikka olisi pitänyt ruveta sopeutumaan uuteen normaaliin. Elämme aivan erilaisessa globaalissa kilpailussa kuin koskaan aiemmin. Se tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia, mutta myös pakottaa uudistumaan.

Aikaisemmin vahvuuksina näyttäytyneet toimintatavat osoittautuivat uudessa tilanteessa jäykkyyksiksi. Ne ovat estäneet osaamisen, työvoiman ja resurssien sopeutumista joustavasti globaaleihin arvoketjujen muutoksiin. Suomen keskitetty tulopolitiikka ja sopimisen malli ei enää toimikaan kunnolla tilanteessa, jossa talous ei kasva.

Kun vanhat yritykset, tuotteet ja ammatit ovat vaarassa hävitä uusien, parempien ja tuottavampien tieltä, aika moni on jäänyt pohtimaan, miten vääjäämätöntä voisi jarruttaa. Harvempi on oivaltanut, että fiksumpaa olisi pyrkiä vaikuttamaan muutoksen suuntaan. Sopeutua kiihtyvään tahtiin muuttuvaan maailmaan uudenlaisella otteella. Tämä toteutuu parhaiten, kun poliittiset päättäjät luovat ympäristöä, jossa yrittäjät ja työntekijät uskaltavat ottaa myös riskejä sen sijaan, että tukeuduttaisiin vanhaan, tuttuun ja turvalliseen.

Merkittävä taustatekijä käynnissä olevalle työn muutokselle on, että suuret keskituloiset väestöryhmät ovat kehittyneissä maissa olleet globaalin kehityksen kärsijöitä. He ovat kantaneet raskaan verotaakan julkisen talouden tasapainottamisessa, ja nähneet monien maksukorotusten syövän käteen jäävää tuloa. He ovat eläneet läpi monia työelämän myllerryksiä, ja tulevat kohtaamaan automatisaation ja robotisaation aallot, jotka voivat muuttaa juuri heidän työtehtäviään perusteellisesti.

Vaikka Donald Trump on poliittisena ilmiönä meille eurooppalaisille jopa käsittämätön, hänen kannatuksensa löytyy nimenomaan kyvystä puhutella tuota petetystä lupauksesta ja tulevaisuuden peloista kärsivää tavallista amerikkalaista äänestäjää.

Pohjaa samalle ilmiölle löytyy myös Euroopasta, meiltä Suomestakin. Siksi meidän on osattava pitää kaikki mukana maatamme rakentamassa. Viisaat päättäjät kantavat huolta siitä, että häviäjiä on mahdollisimman vähän, että kaikki pärjäävät.

Poliitikot ovat vältelleet vaikeita asioita, kuten työmarkkinoiden murrosta, eivätkä ole osanneet katsoa tulevaisuuteen. Tämä lyhytnäköisyys on kostautunut populismin nousuna. Populistisia puheenvuoroja yhdistää usein yksi ajatus: kun maailma muuttuu epävarmemmaksi, haetaan yksinkertaisia ratkaisuja. Kun kansainvälisesti tilanne on monimutkainen, yksinkertainen vastaus on: rajat kiinni. Kun työelämä muuttuu, yksinkertainen vastaus on yrittää kynsin ja hampain tarttua aiemmin saavutettuihin etuihin. Nämä ovat pikavastauksia pelkoon, ei pitkän aikavälin ratkaisu toivon ja turvallisuuden puolesta. Tosiasiat tunnustavaa keskustelua pitkän aikavälin ratkaisuista tarvitaan nyt, jotta ihmiset voivat katsoa tulevaisuuteen turvallisemmin mielin.

Työmarkkinoiden murrosta on helppo vastustaa poliittisesti, mikä asioiden korjaamisen sijaan pitkittääkin muutoksen haittoja ja voi jopa hävittää sen hyödyt. Hyötyäksemme globalisaatiosta meidän tulee olla edelläkävijöitä, ei jarrumiehiä.

On ymmärrettävä, että työmarkkinat uudistuvat globalisaation ja teknologian kehityksen myötä, olivat poliittiset päättäjät tai työmarkkinajärjestöt muutoksessa mukana tai eivät. Työmarkkinat eivät ole järjestöjä tai päättäjiä, vaan yksittäisten ihmisten ja yritysten jatkuvia valintoja markkinataloudessa. Parasta mitä päättäjät voivat tehdä, on olla mukana muutoksessa ja ymmärtää trendejä. Minimoida negatiiviset vaikutukset ja maksimoida hyödyt.

Tulevaisuuteen katsominen ja siihen varautuminen edellyttää paljon samaan suuntaan vieviä toimia. Yksi Suomen kannalta aivan keskeinen kysymys on, mihin uudet työpaikat syntyvät? Ja edelleen: miten työn tekeminen organisoidaan, miten työtä tulevaisuudessa verotetaan, miten työn tekeminen ja elannon ansaitseminen kytkeytyvät toisiinsa?

Yksi kokoomuksen työlinjasta jo löytyvä keskeinen oivallus työn murroksessa on, että työnteon pitää kannattaa aina – oli se pientä tai suurta, pitkäaikaista tai kertaluontoista.

Osa tarjoaa tähän ratkaisuksi perustuloa. Perusturvaetuuksien yhdistämiselle, byrokratian vähentämiselle ja työnteon kannustavuuden lisäämiselle onkin tarvetta. Siksi odotan hallituksen perustulokokeilun etenemistä kiinnostuksella. Esillä olevat perustulomallit eivät kuitenkaan vielä ratkaise sitä pääongelmaa, että töihin menosta ei saa riittävästi käteenjäävää tuloa. Olennaista on, että perustulomallit lisäävät työn tekemisen houkuttelevuutta eivätkä ole julkistalouden näkökulmasta epärealistisia.

Suomalainen sosiaaliturva on aikojen saatossa muodostunut yksittäisten uudistusten sarjana. Siksi se on vaikeasti hahmotettava ja uudistuksia vaikea tehdä. Tarvitsemmekin jonkinlaisen toimikunnan tai vahvan riippumattoman selvitysmiehen pohtimaan kannustinloukkujen purkamista ja sitä kautta vahvempaa työllisyyskehitystä. Rohkeuskerrointa kannustinloukkujen purkamisessa on pystyttävä lisäämään, jos aiomme etunojassa vastata tulevaisuuden haasteisiin. Erityisesti työttömyysturvan on oltava tässä pohdinnassa mukana.

Toinen jo käsillä oleva kysymys on paikallinen joustavuus työehdoissa. Suomessa on kymmeniä tuhansia yrittäjiä, jotka olisivat periaatteessa valmiita palkkaamaan työntekijän – moni jopa nykyisellä kustannustasolla – mutta ei uskalla. Estämme paikalliset joustot niin pitkälle, että valitsemme monen suomalaisen puolesta hänelle pitkäaikaisen työttömyyden joustoja sisältävän työsuhteen sijaan. Harva tekisi tällaisen valinnan vapaaehtoisesti omalta kohdaltaan.

Työehdoista on voitava askel askeleelta sopia vapaammin paikallisesti silloin, kun yhteisymmärrys löytyy. Avoin, keskusteleva ja säännöllinen yhteistoiminta yrityksissä luo kestävän pohjan sille luottamukselle, jota paikallisessa sopimisessa tarvitaan. Samalla henkilöstön asemaa yritysten päätöksenteossa on syytä vahvistaa tuntuvasti. Niin on tehty myös Saksassa ja Ruotsissa, eikä yritysten johtaminen ole jumiutunut. Päinvastoin työntekijöiden luottamusmiehet ovat alkaneet katsoa ratkaisuja enemmän yrityksen jatkuvuuden kannalta vastakkainasettelun sijaan.

Ymmärrys globalisaation mahdollisuuksista ja omista uudistustarpeistamme sekä ratkaisuja etsivä keskustelu työn tulevaisuudesta luovat työtä tekeville suomalaisille näkymää eteenpäin. Näkymää, joka ei ole vain kasvavaa vero- ja maksutaakkaa ja lisääntyvää velkaa, vaan joka antaa rohkeutta tehdä työtä ja yrittää, elää muutoksessa ja tarttua sen mahdollisuuksiin.

Meidän on oltava globalisaation edelläkävijä, aktiivinen ratkaisujen etsijä ja siten tavallisten työtätekevien suomalaisten tulevaisuuden turvaaja. Työn muutokseen liittyvät pelot on voitettava ja luotava näkymää eteenpäin. Siihen tarvitaan paras analyysi todellisuudesta ja vahva tahto katsoa pidemmälle. Kokoomuksella niitä on.

Muutokset puhuttaessa mahdollisia.

 

Hyvät kokoomuslaiset, oma joukkue,

kokoomus käy puheenjohtajavaalin kesäkuussa, noin kuukauden päästä. Olemme onnellisessa tilanteessa, sillä meillä on kolme erinomaista ehdokasta. Miten tahansa vaalissa käy, voittajia on ainakin yksi. Kansallinen Kokoomus.

En ajatellut kuitenkaan puhua teille tänään puheenjohtajavaalista, vaan kokoomuksesta. Siitä, mitä kokoomus minulle, kokoomuksen puheenjohtajana, tarkoittaa. Ja siitä, miksi Suomi tarvitsee kokoomusta.

Toivon, että jätätte puheeni ajaksi muutaman kysymyksen hautumaan. Nämä ovat kysymyksiä, joihin olen itse säännöllisesti palannut silloin, kun olen pohtinut kokoomuksen suuntaa ja tekemisen tarkoitusta. Kysymykset ovat seuraavat:

1) Mistä kokoomuslaisena voi tuntea ylpeyttä?

2) Mitä me kokoomuslaiset pelkäämme?

3) Mihin kokoomusta ylipäänsä tarvitaan?

En aio tarjota teille valmiita vastauksia kysymyksiin. Ne ovat evästä ajattelulle, jota toivon teidän tekevän tämän puheenvuoron aikana.

Puhun teille tänään – olisiko kukaan voinut arvata – kolmen kokonaisuuden kautta. Kokonaisuudet ovat seuraavat:

1) Mitä olemme joukkueena saaneet aikaan viimeisen kahden vuoden aikana?

2) Mitä kokoomus on huomenna, ja mitä Suomi on huomenna?

3) Miten nousemme Suomen suurimmaksi kuntapuolueeksi jälleen kerran?

 

KOKOOMUSJOUKKUEEN TEOT VIIMEISELTÄ KAHDELTA VUODELTA

Ensimmäisenä käsittelen kulunutta kahta vuotta. Yhteen virkkeeseen, ”Mitä olemme joukkueena saaneet aikaan viimeisen kahden vuoden aikana?”, tiivistyy moni asia, joka on jäänyt liian epäselväksi viime vuosina sekä kokoomuslaisille että suomalaisille. Olemme antaneet muiden määritellä liikaa keskustelua, jota käymme. Emme ole ottaneet riittävästi tilaa, vaikka olisimme sen ansainneet. Kun palataan kokonaisuuteen, on selvää, että meillä on valtavasti sanottavaa, jonka takana voimme suoraselkäisesti seistä.

Katsokaamme siis hetkeksi taaksepäin.

Kokoomus on nyt ollut yhtäjaksoisesti hallitusvastuussa yhdeksän vuotta. Tästä ajasta olen, niin myötä- kuin vastatuulessa, toiminut ministerinä kahdeksan vuotta. Ensin ulkoministerinä, sitten ulkomaankauppa- ja eurooppaministerinä, pääministerinä ja viimeisen vuoden ajan valtiovarainministerinä.

Vuodesta 2007 vuoteen 2011 olimme valtiovarainministeripuolue Keskustan johtamassa sinivihreässä hallituksessa. Vuodesta 2011 vuoteen 2015 Kokoomus johti kuuden puolueen, myöhemmin neljään puolueeseen kaventunutta, laajaa koalitiohallitusta. Nyt olemme jälleen valtiovarainministeripuolue Keskustan johtamassa kolmen suuren puolueen hallituksessa. Näiden yhdeksän vuoden aikana Suomi on elänyt läpi valtavan murroksen. Suomi on muuttunut, kokoomus on muuttunut, ja myös minä olen muuttunut.

Muistaako joku vielä eduskuntavaalit vuonna 2007? Kokoomus oli oppositiokauden jälkeen tekemässä vahvaa nousua takaisin hallitusvastuuseen. Keskustelunaiheet olivat kovin erilaiset kuin nyt, tulevaisuus näytti olevan toivoa täynnä.

Vuoden 2007 eduskuntavaalien yksi suuri keskustelunaihe oli jakovara. Suomen talous oli vahvassa kasvussa ja julkinen talous näytti olevan vahvoissa kantimissa. Ennen vaaleja julkisuudessa käytiin huutokauppaa niin kutsutun jakovaran suuruudesta. Vanhasen toisen hallituksen ohjelmassa sovittiin 3,5 miljardin euron lisämenoista ja veronkevennyksistä. Työn verotusta kevennettiin, tulonsiirtoja korotettiin, yliopistoille annettiin lisää rahaa. Aikansa tilannekuvassa päätökset olivat ymmärrettäviä.

Syksyllä 2008 Suomen suunta kääntyi äkisti. Lehman Brothersin konkurssista käynnistyi kansainvälinen finanssikriisi, joka muuttui eurokriisiksi ja kasvukriisiksi. Suomen talous ei vieläkään ole toipunut vuoden 2009 rajusta pudotuksesta.

Kataisen hallitus aloitti työnsä tilanteessa, jossa Suomen kilpailukyky oli heikentynyt, julkinen talous oli rajusti alijäämäinen ja yhteinen valuuttamme euro oli kriisissä. Viime vaalikaudella tehtiin useita ratkaisuja, jotka veivät Suomea oikeaan suuntaan. Julkista taloutta sopeutettiin kuudella miljardilla eurolla. Kilpailukykyä parannettiin raamisopimuksella sekä työllisyys- ja kilpailukykysopimuksella. Yhteisövero laskettiin 26 prosentista 20 prosenttiin. Työmarkkinajärjestöt sopivat eläkeiän nostamisesta.

Nämä päätökset olivat kuitenkin liian vähän, liian myöhään. Suomen tilanne oli ja on niin vaikea, että hallituksen olisi pitänyt kyetä paljon radikaalimpiin toimiin Suomen kurssin kääntämiseksi. Sen voin vakuuttaa, että näiden päätösten tekeminen ei jäänyt kokoomuksesta kiinni.

 

Hyvät kuulijat,

vuosi sitten eduskuntavaaleissa kokoomus kantoi raskasta painolastia edellisestä hallituskaudesta. Kokosimme yhdessä itsemme vaaleihin ja teimme nousun toiseksi suurimpaan äänimäärään. Se kertoo siitä, että kun isänmaa on vaikeassa tilanteessa, kokoomukseen luotetaan. Se kertoo myös siitä, että kokoomuksen viesti Suomen uudistamisesta, talouden tasapainottamisesta ja työn ja yrittämisen linjasta sai suomalaisten tuen. Etenimme kirjaimellisesti työn kautta.

Vaalien jälkeen menimme yhdessä hallitukseen – vastoin useimpien paremmintietäjien ennustuksia. Neuvottelimme yhdessä keskustan ja Perussuomalaisten kanssa sellaisen ohjelman, jonka takana voi kunnialla seistä. Velkaantuminen taitetaan. Työ asetetaan etusijalle. Työn teettämisen kustannuksia alennetaan. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus viedään maaliin. Suomalainen saa jatkossa itse valita sote-palveluissa. Sääntelyä puretaan. Kauppojen aukioloajat vapautetaan. Kokonaisveroaste ei nouse. Kenenkään työn verotus ei kiristy. Nämä päätökset vievät Suomea oikeaan suuntaan.

Eivät kaikki hallituksen päätökset ole olleet meille kokoomuslaisille aina helppoja. Monet menoleikkaukset tuntuvat kipeästi suomalaisten kukkarossa. Säästöt sattuvat koulutukseen. Se on meille kokoomuslaisille erityisen hankala paikka. Sote-uudistuksessa pienempi alueiden lukumäärä olisi meidän mielestämme ollut parempi. Olisimme asettaneet lakitiehen perustuvan paikallisen sopimisen yhteiskuntasopimuksen edelle.

Poliittisessa johtajuudessa on olennaisinta se, että uskaltaa tehdä epätäydellisiä ratkaisuja. Joka kuvittelee voivansa tehdä yksin täydellisiä ratkaisuja, ei elä tässä maailmassa. Kolmen puolueen hallituksessa kaikki päätökset ovat kompromisseja. Jokainen puolue joutuu antamaan jossakin kohti periksi. Muuten ei synny päätöksiä.

Sopiminen, vaikka se välillä ikävältä tuntuukin, on porvarihallituksen kaikkein suurin saavutus. Olemme kyenneet tekemään isoja päätöksiä Suomen suunnan kääntämiseksi.

 

Hyvät ystävät,

Tänä päivänä emme aina itsekään ymmärrä, miten paljon ja miten nopeasti asioita on tapahtunut. Vai miltä esimerkiksi nämä asiat näyttävät:

1) Kauppojen aukioloajat vapautettiin. Niitä ei siis vain varovaisesti väljennetty, vaan kumottiin kerralla koko liikeaikalaki.

2) Kaavoituksen normeja kevennetään, lupaprosesseja sujuvoitetaan ja rakentamista helpotetaan määräyksiä karsimalla. Uusia asuntoja ja kauppakeskuksia nousee. Rakentaminen on tilastojen mukaan piristymässä. Yhdessä kaupan positiivisen kehityksen kanssa tämä on rohkaiseva merkki talouden orastavasta käänteestä.

3) Oppisopimuskoulutuksen rinnalle luodaan joustavampi koulutussopimusmalli. Koulutussopimus mahdollistaa erilaiset oppimisen tavat sekä helpottaa nuorten pääsyä työelämään.

4) Koulutusviennin esteitä puretaan sekä toiselta että korkea-asteelta. Suomalainen koulutus kiinnostaa. Olemme koulutuksen ja tutkimuksen kärkimaita – vaativien säästöjenkin jälkeen. Jatkossa oppilaitoksemme saavat ruveta myymään osaamistaan maailmalle ilman keinotekoisia esteitä.

5) Kehitysyhteistyössä painoarvoa annetaan kaupan edistämiselle. Yksityisen sektorin panostukset auttavat sekä kestävää kehitystä että suomalaisen osaamisen vientiä.

6) Työllistämisen esteitä madalletaan, työn vastaanottamista tehdään kannustavammaksi. Työttömyysturvaa uudistetaan muun muassa mahdollistamalla sen käyttö starttirahana tai palkkatukena. Työhön palkkaamiseen liittyviä riskejä pienennetään.

7) Yrittäjyyttä edistetään tulevan syksyn riihessä käsiteltävällä yrittäjyysveropaketilla, joka sisältää maksuperusteisen ALV:n, yrittäjävähennyksen ja kotitalousvähennyksen laajennuksen.

8) Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus perustuu valinnanvapauteen. Ihmiset saavat itse oikeuden valita, missä heitä hoidetaan. Palvelun järjestäjä ja tuottaja erotetaan toisistaan selkeästi, ja se toteutetaan yhtiöittämismallilla.

9) Työn verotus keveni heti hallituksen ensimmäisessä budjetissa 600 miljoonaa.

10) Opettajankoulutusta uudistetaan, oppimisympäristöjä kehitetään. Pedagogiikkaa vahvistetaan varhaiskasvatuksesta lähtien.

Tässä listassa on vain kymmenen kohokohtaa. Nämä ovat pitkäaikaisia kokoomuslaisia tavoitteita, jotka nyt toteutuvat. Kuka olisi uskonut? Nyt todella kannattaa nostaa katse omista kengänkärjistä horisontin tasalle. Ollaan ryhdikkäästi ylpeitä siitä, mitä tämä joukkue on jo ensimmäisen vuoden aikana tässä hallituksessa ollut toteuttamassa. Ja jatketaan entistäkin tiukemmalla otteella töitä, että saadaan aikaan lisää tätä ja vielä enemmän.

Se menneestä, nyt

 

KATSE ETEENPÄIN

Hallituksen työ on vielä kesken. Kokoomuksen työ tässä hallituksessa on vielä kesken. Tulevalle kolmelle vuodelle riittää paljon tehtävää.

Toimeenpano. Hallituksen pöydällä on paljon suunnitelmia, jotka on kyettävä viemään maaliin. Edellisellä hallituksella oli paljon suunnitelmia, mutta toimeenpano jäi ontumaan. Tässä tämän hallituksen on onnistuttava. Sovituista asioista on pidettävä kiinni. Päätökset on laitettava toimeksi.

Julkisen talouden tasapainottaminen on kasvun ja työllisyyden ehdoton edellytys. Jos ei ole luottamusta siihen, että isänmaa selviää jatkossakin velvoitteistaan, ei synny myöskään uusia investointeja. Hallitus on sitoutunut neljän miljardin euron sopeutustoimiin. Nämä on pantava toimeen. Samalla on seurattava julkisen talouden tilannetta. Jos julkinen velka ei muuten näytä taittuvan, on hallituksen tehtävä uusia toimia. Jos kymmenen miljardin euron kestävyysvajevaikutukseen ei nykyisillä päätöksillä päästä, on tehtävä uusia toimia. Jos uusia päätöksiä tarvitaan, Kokoomus on niihin valmis.

Tulevan kolmen vuoden aikana hallituksen on siirryttävä leikkausmoodista työllisyysmoodiin. On tehtävä kaikki päätökset, suuret ja pienet, jotka nostavat työllisyysastetta Suomessa. Työllisyysasteen nostaminen on myös ainoa kestävä keino julkisen talouden tasapainottamiseksi. Jos uusia päätöksiä tarvitaan, kokoomus on niihin valmis.

Hallitusohjelmassa jo sovitut päätökset on vietävä maaliin. Nämä toimet eivät vielä riitä hallitusohjelman 110 000 työpaikan tavoitteen saavuttamiseen. Uusia toimia tarvitaan.

Kokoomuksen tehtävä tässäkin hallituksessa on kantaa vastuuta tulevista sukupolvista – meidän tehtävämme on huolehtia siitä, että lopetamme elämisen lastemme laskuun ja ryhdymme rakentamaan heille parempaa huomista. Jos uusia päätöksiä tarvitaan. Kokoomus on niihin valmis.

 

KILPAILUKYKYSOPIMUS

Työmarkkinakeskusjärjestöt ovat 29.2. saavuttaneet neuvottelutuloksen kilpailukykysopimuksesta. Sopimuksen tavoitteena on parantaa suomalaisen työn ja yritysten kilpailukykyä, lisätä talouskasvua ja luoda uusia työpaikkoja. Alakohtaiset työ- ja virkaehtosopimusneuvottelut ovat parhaillaan käynnissä. Työmarkkinakeskusjärjestöt ovat sopineet näiden neuvotteluiden takarajaksi 31.5. klo 16.00 mennessä. Aikaa alakohtaisten neuvottelutulosten saavuttamiseen on vielä runsaasti, jos ylipäätään on tahtoa solmia kilpailukykysopimuksen mukaiset sopimukset.

Valtiovarainministeriö on arvioinut, että sopimus alentaisi yksikkötyökustannuksia noin 3,7 prosentilla vuodesta 2019 eteenpäin ilman palkkaratkaisua. Toteutuessaan paketin arvioidaan vahvistavan työllisyyttä jopa 35 000 hengellä. Jos kilpailukykysopimuksen mukaiset ratkaisut viedään kattavasti työehtosopimuksiin, tämä voisi VM:n arvion mukaan vahvistaa julkista taloutta jopa 600 miljoonalla eurolla keskipitkällä aikavälillä.

Hallitus on 2.3. tehnyt linjauksen koskien työmarkkinoiden keskusjärjestöjen 29.2. saavuttamaa neuvottelutulosta. Linjauksen mukaan hallitus ja työmarkkinajärjestöt tarkastelevat yhdessä sopimuksen merkittävyyttä ja kattavuutta kesäkuussa 2016. Lisäksi hallitus arvioi kokonaisuuden vaikutuksia julkiseen talouteen hallitusohjelman yhteiskuntasopimuksen solmimista koskevan kirjauksen mukaisesti. Hallitus kannustaa työmarkkinajärjestöjä edistämään paikallista sopimista kevään työmarkkinakierroksella. Mikäli paikallisessa sopimisessa edistytään hallituksen 17.2. kirjatun tavoitteen mukaisesti, hallitus ottaa tämän huomioon lopputulosta parantavana seikkana arvioidessaan hallitusohjelmassa mainittuja ehdollisia ansiotuloveron kevennyksiä. Tässä arvioinnissa annetaan painoa myös ns. Suomen neuvottelumallin selkiytymiselle. Suomen mallin tulisi täsmentyä siten, että se voidaan sisällyttää valtiovarainministeriön arvioihin julkisen talouden tilasta.

Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut siihen periaatteeseen, että palkkatulojen verotus ei millään tulotasolla kiristy. Tämä on yksi hallitusohjelman verotuksen kärkitavoitteista. Toisaalta myös julkisen talouden tasapainottaminen sekä neljän miljardin euron nettosopeutustoimet vuoden 2019 tasolla on hallituksen talouspolitiikan tärkeä tavoite. Hallituksen on myös huolehdittava, etteivät veronkevennykset heikennä julkisen talouden tilaa tavalla, joka esimerkiksi ajaisi Suomen julkisen alijäämän kolmen prosentin raja-arvon ylitse ja aiheuttaisi näin Suomen ajautumisen EU:n liiallisen alijäämän menettelyyn.

Toivon, että kilpailukykysopimus saadaan kunnianhimoisella tavalla eteenpäin. Jos syntyy kattava sopimus, joka alentaa yksikkötyökustannuksia tavoitellulla tavalla ja paikallinen sopiminen edistyy, niin veronkevennysvaraa on enemmän. Jos taas sopimuksen vaikutukset jäävät vajaaksi, niin myös sopimuksen vaikutus julkiseen talouteen jää heikoksi, jolloin veronkevennysvaraa on vähemmän.

 

SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON UUDISTUS

Kun puoluevaltuusto viimeksi kokoontui Vantaan kaupungintalolla, maassa oli vielä lunta. Silloin sote-ratkaisu oli pitkälti auki ja asiaan liittyi kokoomuslaisten mielissä paljon huolia. Kävimme asiasta silloin hyvän keskustelun, ja puheenvuoroissa nousi esiin kokoomuslaisten painotusten ydinviesti.

Puheenjohtajapäivillä Hämeenlinnan Verkatehtaalla otimme aikaa paneutua hankkeen yksityiskohtiin. Eduskuntaryhmä on sekä kokonaisuutena ja useissa pienemmissä ryhmissä linjannut uudistuksen tekoa. Puolueen työryhmät ovat myös antaneet arvokkaan panoksensa työhön.

Olemme siis tehneet kotiläksymme hyvin. Se on kantanut hedelmää. Neuvottelijoillamme on ollut selkeät kannat ajettavana, ja he ovat näin kyenneet nojaamaan asiantunteviin ja toimiviin malleihin.

Tätä on politiikka parhaimmillaan. Se on ihmisten mielipiteiden ja asiantuntemuksen viemistä eteenpäin – yhteiskunnan rakentamiseksi. Kun toimimme samalla tavalla yhdessä ja kotiläksyt tehden myös jatkossa, lopputulos on hyvä niin kokoomuksen kuin isänmaan kannalta.

On selvää, että olemme sote- ja maakuntaratkaisuissa rakentamassa suomalaista mallia. Vaikka kokemuksia voi ottaa Ruotsista ja monista muista maista, valmiita meille sopivia malleja ei voi kopioida. Meidän on luotava ratkaisumme itse. Siksi tämä vaatii niin paljon aikaa ja neuvotteluja. Työhön on saatava mukaan ja sitoutettava kaikki keskeiset toimijat, ne jotka tulevat tulevassa sote-järjestelmässä toimimaan. Sote on malliesimerkki monimutkaisen asiakokonaisuuden osallistavasta johtamisesta.

Kokoomukselle on uudistuksessa tärkeää kaksi asiaa: 1) kykenemme tarjoamaan kaikille suomalaisille aikaisempaa laadukkaammat sosiaali- ja terveyspalvelut 2) kykenemme hillitsemään sitä sosiaali- ja terveysmenojen kasvua, joka muuten tuhoaisi julkisen talouden kestävyyden.

Näiden kahden tavoitteen toteuttamisessa aivan olennaista on, miten kykenemme rakentamaan järjestelmään kannustimia, jotka kannustavat pitämään väestön terveenä ja hyvinvoivana sen sijaan, että maksamme siitä, että ihmiset pysyvät sairaina tai tuen varassa mahdollisimman pitkään.

Samaan tähtää myös ajatus siitä, että kansalaisilla on mahdollisuus itse ohjata, laadukkaaseen tietopohjaan perustaen, järjestelmän kehitystä asiakkaan tarpeita paremmin huomioivaan suuntaan. Siksi valinnanvapaus on meille niin tärkeää.

Innovatiivisuudesta puhutaan yksityisten yritysten osalta, mutta sama koskee myös julkisia toimijoita ja julkisia palveluja. Sosiaali- ja terveyspalveluja ei olla yksityistämässä. Rahoitus tulee olemaan jatkossakin julkista rahoitusta, ja järjestämisvastuu tulee olemaan valtiolla ja maakunnilla, siis julkisella vallalla. Sen sijaan palvelujen tuottamisessa on tarkoitus, niiltä osin kun se on tarkoituksenmukaista, hyödyntää järjestöjen ja yksityisten toimijoiden osaamista. Silloin puhutaan toimivien tuottajamarkkinoiden rakentamisesta. Sitä kokoomus kannattaa.

Olemme kansalaisten hyväksi toimivien markkinoiden puolella, emme yksittäisten yritysten puolella. Olemme monopoleja vastaan, oli kyse sitten julkisesta tai yksityisestä monopolista. Olemme aina reilun kilpailun puolella. Tiedämme, että reilu kilpailu jalostaa, sitä kautta syntyy uusia ajatuksia, innovaatioita ja tapoja tehdä asioita paremmin.

Tätä on kokoomuslainen sote. Työtä ihmisten ja palveluiden eteen.

 

KOULUTUS

Kokoomusta on viime aikoina ajettu nurkkaan sivistyksestä. Teen tässä ja nyt jokaiselle selväksi, että sivistystä ei saa irti kokoomuksesta, vaikka kuinka ahdistettaisiin.

Koko kokoomuslainen ajattelu perustuu sivistyksen varaan. Mahdollisuuksien tasa-arvo rakentuu sivistyksestä. Kansainvälisyys rakentuu sivistyksestä. Kannustavuus rakentuu sivistyksestä. Suvaitsevaisuus rakentuu sivistyksestä. Välittäminen rakentuu sivistyksestä. Kansallinen Kokoomus rakentuu sivistyksestä.

Sivistys on kokoomuksen peruskivi. Se, jonka varmaan voimme rakentaa koko toimintamme. Kokoomus tekee kaikkensa, että jokaisella on mahdollisuudet ponnistella eteenpäin niin pitkälle kuin omat rahkeet riittävät. Huolimatta siitä, millaiseen perheeseen tai minne päin Suomea on syntynyt. Mahdollisuuksien tasa-arvo on Kokoomuksen tärkein tavoite koulutuspolitiikassa. Siitä me emme ole valmiita tinkimään pisaraakaan.

Miksi on tärkeää, että Kokoomuksella on opetusministerin salkku tällaisenakin aikana, kun joka paikasta joudutaan tinkimään? Siksi, että Kokoomus on Suomen johtava edistyspuolue. Me todella uskomme, että uudistamalla rohkeasti koulutuksen rakenteita ja toimimalla fiksusti, voimme vahvistaa osaamistasoamme, luoda ihmisille uusia mahdollisuuksia opiskeluun ja itsensä sivistämiseen ja nostaa oppimistuloksia.

Koko koulutuksemme perusta on maailman huippua: meillä jokainen vanhempi voi laittaa oman lapsensa lähikouluun luottaen, että lapsi saa korkealaatuista opetusta – huolimatta siitä, missä asuu. Positiivisena poikkeuksena moniin muihin Euroopan maihin verrattuna, me luotamme ja arvostamme opettajiimme. Ei ihme, että ympäri maailmaa delegaatiot käyvät Suomessa tutustumassa yliopistollisen koulutuksen saaneisiin opettajiin ja opettajankoulutukseen.

Siksi, että Kokoomus arvostaa ja vaalii laadukasta koulutusta kaikin voimin. Vaikeassa tilanteessa me teemme kaikkemme, että rakenteita uudistamalla voimme turvata koulutuksen ydintä. Meille on itsestäänselvyys, että koulutuspolkujen pitää olla avoimia kaikille – ei voi olla niin, että yksi valinta sulkisi ovet ja mahdollisuudet jatkaa opintoja. Meille tieteen vapaus on tärkeä arvo. Me arvostamme korkeasti koulutettuja opettajiamme.

Kokoomus on sivistyspuolue.

 

KANSAINVÄLISET KYSYMYKSET JA TURVALLISUUS

Hyvät kuulijat,

kansainvälinen tilanne on kimurantimpi kuin aikoihin. Nostan kolmen kysymystä ylitse muiden:

  1. Miten vahvistamme Euroopan turvallisuutta, kun Ukrainassa ja Syyriassa soditaan ja terroristit ovat iskeneet Eurooppaan?
  2. Miten saamme Euroopan talouteen uutta puhtia ja uusia työpaikkoja?
  3. Mitä teemme jos Britannian kansa äänestää kesäkuussa EU-jäsenyyttä vastaan?

Jos löydämme näihin haasteisiin toimivat vastaukset, Euroopasta tulee entistä vahvempi. Mutta jos epäonnistumme, tai jos epäröimme liian pitkään, Eurooppa uhkaa hajaannus, populismin nousu ja lopulta tilanne, joka ei ole juuri kenenkään etujen mukainen.

Olen silti rauhallisin mielin. Nämäkin haasteet hoidetaan. Ratkaisuja kyllä löytyy. Kyse on enemmän siitä, löytyykö päättäjiltä poliittista rohkeutta tehdä oikeita päätöksiä. Pidetään me huolta, että rohkeus tehdä päätöksiä ei jää ainakaan kokoomuksesta kiinni.

 

Turvallisuus

Suomi on Euroopan turvallisimpia maita. Emme ole minkään erityisen uhkan kohteena.

Silti meidän pitää ymmärtää, että maailma on valitettavasti entistä turvattomampi. Se koskee myös Suomea. Emme voi tuudittautua väärään turvallisuudentunteeseen. Meidän täytyy vastata muutokseen.

Tuore Nato-selvitys kertoo aika karullakin tavalla, millaisessa turvallisuustilanteessa elämme. Uhkia ei pidä liioitella mutta ei myöskään pidä kuvitella, etteivät muutokset koske Suomea. On tärkeää ymmärtää, että tilanne Suomen naapurustossa on muuttunut oleellisesti:

– Idässä on entistä arvaamattomampi Venäjä, joka ei näytä kaihtavan keinoja vahvistaa asemaansa. Suomella on hyvä keskusteluyhteys Venäjän kanssa, mutta sehän ei takaa mitään, jos tilanne lähialueellamme kiristyy meistä riippumatta.

– Etelässä Baltian maat ovat liittyneet Euroopan unioniin, euroon ja Natoon.

– Pohjoisessa kiinnostus arktiseen alueeseen kasvaa.

– Lännessä – ja tätä Suomessa ei oikein haluta uskoa – Ruotsi on matkalla Natoon.

Kun kaiken tämän ottaa huomioon, ei johtopäätös voi olla mikään muu kuin se, että myös Suomen täytyy muuttua ympäristön mukana. Muuten joudumme hankalaan asemaan. Monet haluavat uskotella, että mikään ei ole muuttunut. Mutta se ei ole totta.

Suomen täytyy huolehtia omasta puolustuskyvystään ja tiivistää yhteistyötään kaikkien läntisten kumppaneiden kanssa. Kokoomus on jo pitkään ollut valmis viemään Suomen myös Natoon. Se olisi looginen jatko Suomen sodanjälkeiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle. Olemme jo Paasikiven ja Kekkosen ajoista lähtien hivuttaneet itseämme yhä selvemmin osaksi länttä.

Kuten Nato-selvityksessäkin todetaan, jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta. Se lienee kaikkein tärkeintä, kaikki muu kaupasta turismiin on lopulta toissijaista. Eikä toinen sulje pois toista: Vaikka Suomesta tulisi Naton jäsen, pitäisimme huolta hyvistä suhteista Venäjään. Suomeen ei taatusti tulisi liittouman ydinaseita eikä vierasmaalaisia tukikohtia. Voisimme ottaa mallia Norjasta tai kehittää ihan oman Suomen mallin Nato-jäsenyydelle – sellaisen jossa Suomi täyttää paikkansa osana yhteistä puolustusta mutta säilyttää hyvät suhteet Venäjään. Uskon, että se on mahdollista. Venäjä vastustaa Suomen jäsenyyttä ja pyrkisi sen estämään, mutta liittymisen jälkeen Venäjä varmasti haluaa, että Suomi jatkaa rakentaa suhtautumistaan naapuriinsa.

Viime päivinä on käyty keskustelua myös siitä, mikä olisi Suomen rooli Baltian maiden puolustamisessa. Kukaan ei edes odota, että Suomi lähettäisi asevoimia Baltiaan. Sitä ei muuten odota edes Nato vaikka olisimme järjestön täysjäseniä. Meiltä odotettaisiin oman alueemme turvaamista.

Mutta ei kai kukaan kuvittele, että Suomi voisi jäädä ulkopuoliseksi, jos esimerkiksi Viroon kohdistuisi aseellinen hyökkäys? Ensinnäkin Suomea sitoo EU-maiden keskinäinen avunantovelvoite. Tasavallan Presidentti ja hallitus linjasivat marraskuussa Pariisin terrori-iskujen jälkeen, että ”Suomi toimii siten kuin se toivoisi toimittavan itseään kohtaan” ja että ”Suomi tukee Ranskaa käytettävissään olevin keinoin”. Toiseksi – kaikista sitoumuksista riippumatta – eikö ole Suomen oma etu auttaa naapurimaataan mahdollisuuksien mukaan? Kolmanneksi, vaikka Suomi ei itse tekisi mitään, muut pyrkisivät käyttämään Suomen meri-, ilma- ja mahdollisesti jopa maa-aluetta hyväkseen. Suomi joutuisi joka tapauksessa puolustamana omaa aluettaan.

Nykytilanteen maalaaminen ei ole uhkakuvilla lietsontaa. Kokoomuksen on oltava puolue, joka ottaa muuttuneen turvallisuusympäristö vakavasti.

 

KOKOOMUS

Hyvät kuulijat,

mitä Kokoomuksen sitten tulisi olla huomenna?

Kokoomus on puolue, jolla on realistinen käsitys Suomen tilanteesta, globaaleista muutosvoimista ja aikamme suurista haasteista ja vahva tahto katsoa eteenpäin.

Me emme taistele ympärillämme myllääviä isoja muutosvoimia vastaan, emme lupaa tämän kehityksen pysäyttämistä, emme asetu jarruttamaan. Kokoomus on puolue, joka pyrkii saamaan muutoksesta kaikki mahdollisuudet irti. Eli näemme muutoksiin liittyvät mahdollisuudet ja tartumme niihin rohkeasti. Tämän pitää näkyä myös tekoina, ei ainoastaan puheen tasolla. Tämä on se suunta, jota kirkastamalla Kokoomus löytää uudelleen juurensa 2010-luvun Suomessa.

Kokoomuksen pitää pystyä identifioimaan, minkälaisia muutoksia suomalaisessa yhteiskunnassa on kyettävä saamaan aikaan. Vain havaitsemalla nämä muutokset muita paremmin Suomi pärjää, ja siten myös Kokoomus pärjää. Uskon, että tarvitsemme joka tapauksessa lisää kansainvälisyyttä, lisää kilpailua, korkeamman työllisyysasteen, tehokkaammin ja paremmin järjestetyt julkiset palvelut, vähemmän sääntelyä ja holhousta, yrittäjyyden voiman vapauttamista, yksilöllisten valintojen mahdollistamista, resurssitehokasta taloutta.

”Kokoomus on puolue, joka on maailman muutoksen puolella.”

 

KUNTAVAALIT – KOKOOMUKSEN TÄRKEIN MAALI SEURAAVAKSI VUODEKSI

Hyvät kuulijat,

Kokoomus on ollut edellisissä vaaleissa kaksi kertaa peräkkäin Suomen suurin kuntapuolue. Ja kyllä, aiomme pitää suurimman puolueen asemamme myös vuoden päästä. Lähtökohta ei ole helppo, mutta olemme tehneet saman aiemminkin. Ja tällä kertaa aiomme tehdä sen aivan täysillä!

Kokoomuksen menestys kuntavaaleissa on selittynyt lähes poikkeuksetta onnistuneella ehdokasasettelulla. Voimakas työ ehdokasasettelun eteen on jo käynnistynyt. Aikaisemmin, paitsi, että olemme pystyneet kasaamaan suhteessa kilpailijoihin erittäin laadukkaita listoja, olemme pystyneet pitämään valtakunnallisen ehdokasmäärämme hyvällä tasolla.

Tuleviin kunnallisvaaleihin kuntavaaliehdokkaiden tavoitemääräksi on asetettu 7200 ehdokasta. Tavoite ei ole erityisen helppo, mutta eihän tavoite saa sitä ollakaan. Kaikki on täysin omissa käsissämme.

Helsinki aloitti ehdokashankintansa ensimmäisenä, jo heti eduskuntavaalien jälkeen. Osa isommista kaupungeista seurasi syksyllä perässä, osa talvella, ja nyt liikkeellä ollaan jo koko maassa. Olemme tässä etunojassa.

Ensimmäistä kertaa historiassa olemme lyöneet lukkoon myös kaikki vuoden valtakunnalliset toimintapäivät vaaleihin saakka. Päivät on suunniteltu yhteistyössä piirien kanssa. Olemme vaalivalmiudessakin siis etunojassa. Olimme sitä jo 9. huhtikuuta, kun ainoana puolueena lanseerasimme kuntavaalistarttimme tasan vuosi ennen kuntavaaleja yli 100 kokoomustapahtuman voimin.

 

Hyvät kokoomuslaiset,

kuntavaalien ohjelmatyön ensimmäinen osa on puoluekokouksessa julkaistava ”Kunta- ja kaupunkipoliittinen asiakirja”. Elokuun lopulla käynnistämme osallistavan ja vuorovaikutteisen prosessin varsinaisen kuntavaalikampanjan rakentamiseksi. Olemme järjestäneet kevään aikana Tulevaisuusfoorumeita ohjelmatyön tueksi. Järjestämme syksyn aikana lukuisan määrän tilaisuuksia Tulevaisuuden kunta -teemalla eri puolilla maata. Niissä haetaan lisäevästystä ja paikallista osaamista kuntavaaliagendamme rakentamiselle.

Kokoomuksen on oltava se puolue, jolla on kirkkain käsitys ja visio siitä, mitä suomalainen kunta on tulevaisuudessa. Sote-uudistuksen toteuduttua kuntien rooli muuttuu täysin. Meillä on oltava tiekartta suomalaisille siitä, mitä tulevaisuuden kunta merkitsee. Tähänkin asiaan olemme ottaneet jo nyt hyvän etunojan.

Mitä tulevaisuuden kunta sitten tarkoittaa? Uskon vahvasti siihen, että Kokoomuksella on kyky määrittää tulevaisuuden kunnan roolia jäsenistömme osaamisen kautta. Kuitenkin muutamat perusasiat voidaan varmasti sanoa jo ennen tarkempia yksityiskohtia.

Kokoomus on ratkaisukeskeinen, johtava kuntapuolue. Otamme positiivisen otteen kuntien kehittämiseen myös uudessa tilanteessa. Kokoomus ei takerru vanhaan, vaan tarkastelu lähtee puhtaalta pöydältä. Kuntia on kehitettävä asukkaiden ja elinkeinoelämän näkökulmasta.

Tulevaisuuden kunta tarkoittaa ennen kaikkea yhteisöä ja identiteettiä. Tulevaisuuden kunta on elinvoimasta huolehtiva sivistyskunta. Haluamme rakentaa kuntaa, jossa koulujen homeongelmat korjataan. Jossa asukasdemokratia toimii. Jossa puhtaasta lähiluonnosta pidetään huolta. Jossa kulttuuri on arvokas osa sivistystä. Jossa arki on sujuvaa. Jossa lapsi voi kävellä turvallisesti kouluun. Jossa ikäihmisellä on mahdollisuus elää terveenä.

Jokaisen kunnan ratkaisut riippuvat, totta kai, jokaisen kunnan omasta tilanteesta. Meidän kokoomuslaisten tehtävä on kuitenkin huolehtia siitä, että kunnissa katsotaan tulevaan. Kokoomus on kuntien uudistava voima. Kokoomus on puolue, joka tekee kunnista tulevaisuuden sivistyskuntia.

Paljon työtä kuntavaalivoiton eteen on vielä tehtävänä. Me kokoomuslaiset uskomme työhön ja ahkeruuteen. Me tulemme, puheenjohtajan ja puoluesihteerin johdolla, olemaan se voima, joka on kentällä eka ja kentällä vika. Me kokoomuslaiset aiomme todella voittaa kuntavaalit, ja isosti.

 

LOPUKSI

Kokoomuslaiset, hyvät ystävät,

Kukin puolue on juuri niin menestyksekäs, miten hyvin se joukkueena toimii. Suomi ei ole yksilölaji. Politiikka ei ole yksilölaji. Kokoomus ei ole yksilölaji.

Kokoomuksessa tulee nostaa entistä paremmin esiin ihmisten erilaisuutta niin taustan kuin asiantuntemuksen suhteenkin. Kokoomus tulee olemaan Suomen toiveikkain, vastuullisin ja suvaitsevaisin puolue.

Tarvitsemme erilaisia osaajia, eri osaamisalueiden hallintaa, erilaisia näkemyksiä ja vahvuusalueita. Erilaisuudesta syntyy vahvuus. Yhteinen liima syntyy yhteisestä maalista ja isosta tavoitteesta, sekä luottamuksesta, lojaaliudesta, arvostamisesta, reiluista toimintatavoista ja yhteisen hyvän eteen ponnistelemisesta.

Kokoomuksen on oltava joukkue, joka arvostaa toisiaan, pelaa yhteisen suunnitelman mukaan, tukee, kannustaa, jaksaa uskoa vaikeina hetkinä, ylittää itsensä.

Kokoomus on puolue jossa jokainen voi menestyä sellaisena kuin on ja jokainen hyväksytään omana itsenään. Kokoomus ei ole mikään abstraktio, johon voi vedota tai viitata – vaan kokoomus on me jäsenet, menneet, nykyiset ja tulevat. Kokoomus on lähellä jokaista kokoomuslaista – sydämessä!

Kuten sanoin Hämeenlinnassa puheenjohtajapäivillä: Sinä päätät, sinä olet joukkue. Me teemme tämän yhdessä.

 

Äitienpäivä on hyvä hetki pohtia perhe- ja työelämän yhteensovittamista sekä naisten ja miesten työuria. Monet meistä tuntevat usein painetta sekä kotona että työpaikalla. Vietänkö tarpeeksi aikaa lasten kanssa? Olenko tarpeeksi ahkera töissä? Ei ole olemassa yhtä vastausta saati kiistatonta totuutta. Tässä muutama oma huomioni.

Ensimmäiseksi, huolimatta kaikesta jo tapahtuneesta kehityksestä, me elämme edelleen yhteiskunnassa, jossa naisten työurat usein jäävät miesten työurien varjoon. Vai miksi harvemmin kuulee miehen uhraavan uransa perheen vuoksi? Ja miksi naisia on esimerkiksi toimitusjohtajina edelleen selvästi vähemmän kuin miehiä?

Minusta tämä on epäreilua ja vanhanaikaista. Puolitotuuksia ja erilaisia heittoja ilmiöstä on paljon. Vaikkapa: ”mene naimisiin oikean ihmisen kanssa” tai ”ajoita asiat oikein”. Minusta tämä ei riitä. Uskoipa tasa-arvoiseen vanhemmuuteen kuinka paljon tahansa, usein äidit silti kantavat suuremman vastuun. Tämä painava vastuu näkyy valitettavan usein naisen palkkapussissa, uralla etenemisessä sekä myöhemmin eläkkeessä. Se ei ole oikein. Vanhemmuus on yhteinen asia, ei toisen uhraus.

Toiseksi, uraisän elämä ei myöskään aina ole siitä helpoimmasta päästä. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että lasten hyvästeleminen ennen pitkää työmatkaa on kamala hetki. Tai se, että työn takia ei pääse osallistumaan tärkeään koulu- tai harrastustapahtumaan. Paine töissä voi myös välillä olla niin kova, että vaikka olisi kotona, ei ole läsnä. Tämä on varmasti tuttua monille sekä iseille että äideille. Ei todellakaan ihanteellisin tilanne, mutta sen kanssa on meilläkin pärjätty. Ei yksin, vaan perheenä.

Kolmas huomioni on, että lopulta kyse on henkilökohtaisista valinnoista ja kompromisseista, joista jokaisen perheen täytyy päättää itse. Uskon silti, että myös työpaikoilla ja lainsäädännön kautta on tehtävissä paljon. Epätasa-arvoiset rakenteet ovat historian peruja, jotka eivät muutu itsestään.

Jokaisen työnantajan täytyy miettiä aina uudestaan, mitä voin tehdä enemmän tasa-arvoisen kulttuurin eteen? Täytyy miettiä, miten työpaikoilla on mahdollista yhteensovittaa perhettä ja työelämää? Miten naisia voi määrätietoisesti kannustaa johtotehtäviin?

Työpaikoilla jo asennemuutos auttaa eteenpäin: isien perhevapaiden käyttöä tai vaikkapa poissaoloa lasten sairastellessa ei pidä katsoa kieroon, vaan kannustaa tasapuolisuutta vanhempien välillä. Usein käytännön helpotuksena voi olla liukuva työaika ja jos työn luonteeseen sopii, sujuva etätyö. Tällaiset joustot ovat erityisen tärkeitä yhden vanhemman perheille. Naisia voi kannustaa vaativampiin työtehtäviin esimerkiksi nimettömien rekrytointien avulla: näin henkilön ominaisuudet eivät tule arvioiduiksi sukupuolen kautta. Kaikilla työpaikoilla pitää myös olla selvää, että samanarvoisesta työstä maksetaan sama palkka ilman miesbonuksia ja naisvähennyksiä tai päinvastoin.

Myös meidän päättäjien tulee toimia päämäärätietoisesti naisten ja miesten, äitien ja isien tasa-arvoisten mahdollisuuksien puolesta. Tämä koskee esimerkiksi vanhemmuuden kustannuksien jakamista, jossa tilannetta nyt tullaankin helpottamaan kertakorvauksella. Kiitos mm. Kokoomusnaisille asian aktiivisesta ajamisesta. Tulevaisuuden työlistalle tarvitaan kokoomusedustajien tämänviikkoisten esitysten mukaisesti myös perhevapaiden uudistamista kohti vapaiden tasaisempaa jakautumista vanhempien välillä ja naisten työmarkkina-aseman vahvistamista. Tämä tukisi myös laajempaa asennemuutosta.

Teollisesta vallankumouksesta lähtien työtä ja perhettä on jaettu kahteen eri kategoriaan. Neljännen teollisen vallankumouksen ollessa käsillä meidän on jo pystyttävä parempaan.
Jokainen tilanne on yksilöllinen. Anne-Marie Slaughter kirjoittaa kirjassaan ”Unfinished Business” hyvin: ”Perhe mahdollistaa työn samalla tavalla kuin työ mahdollistaa perheen. On meistä kiinni, että luomme olosuhteet, joissa nämä kaksi voivat vahvistaa toisiaan.”

Hyvää äitienpäivää!

Käänne on nyt mahdollinen. Pahin on ohi, vaikkei se siltä vielä tunnu. Työllisyys ei enää heikkene. Talous ei supistu. Nytkähdys on hento, mutta näkyvä.

Työ on kuitenkin vielä kesken. Vaikeiden valintojen aika ei ole ohi. Jäykkyyksiä on purettava. Maailman muutoksiin sopeutuminen ei riitä, eikä muutosten jarruttaminen kannata. Mahdollisuuksiin on uskallettava tarttua. Emme halua jäädä paikoillemme nahistumaan.

Joka päivä ei voi voittaa Euroviisuja ja jääkiekon maailmanmestaruutta. Joka päivä ei tule komeita uutisia jätti-investoinneista. Mutta joka päivä Suomessa tapahtuu monia asioita, jotka vievät eteenpäin. Siihen ainoaan oikeaan suuntaan. Joku aloittaa yrittäjänä, työllistää itsensä ja samalla ehkä muitakin. Joku hoksaa nyhtökauran mahdollisuudet. Joku kehittää pelin älykelloon. Joku päättää sijoittaa suomalaiseen osaamiseen.

Kokoomus auttaa Suomea laittamaan lisää vauhtia masiinaan – katsomalla kauemmas, tähtäämällä pidemmälle. Työn, tekojen ja jopa ilon kautta.

Me kaikki tiedämme, että kyynisyys on kuolemaksi. Me tiedämme, että pessimismi puuduttaa. Silti niihin on helppo vaipua, kun talouden kurimus painaa, ja tilanne maailmalla on epävakaa. Suomi ei ole koskaan kääntänyt uutta lehteä ilman kovaa työtä ja vahvaa päätöksentekoa. Välillä niskaan tulee kirosanoja ja kolajuomaa. Joskus syystä, joskus syyttäkin. Loppupeleissä koko joukkue tukee jäseniään eteenpäin.

Katsotaan yli huomisen. Aikaan, jolloin Suomi on maailman paras maa. Taas. Maa, jossa on hyvä tehdä töitä ja yrittää. Ja vieläpä onnellinen maa. Yhteiskunta, jolla on rohkeutta ottaa ensimmäisenä harppauksia eteenpäin sen sijaan, että yritämme jarruttaa vääjäämätöntä. Pieni maa, joka uskaltaa tarttua kansainvälistymisen mahdollisuuksiin ja kuuluu voittajiin.

Sinne Suomen ja suomalaiset vie kauemmas katsova joukkue nimeltä kokoomus. Ja tätä joukkuetta johdetaan keskeltä – laittamalla rohkeus likoon joka päivä. Yhdessä.

#yhdessäpuolue

#meolemmekokoomus

Vuosi sitten käytiin eduskuntavaalit. Lähdimme vaaleihin vaativasta asetelmasta. Kokoomus oli johtanut hallitusta neljän vuoden ajan. Monia asioita saatiin eteenpäin, mutta uudistusten tahti ei ollut Suomen kannalta riittävä.

Tästä asetelmasta huolimatta kokoomus sai vaaleissa toiseksi eniten ääniä. Meihin luotettiin Suomea uudistavana voimana. Ponnistimme hallitukseen kantamaan vastuuta Suomen uudistamisesta. Hallitusohjelma on kunnianhimoinen.

Kuluneen vuoden aikana olemme kyenneet osoittamaan, mitä päämäärätietoinen työ voi tuottaa. Kun on hallituksessa kaverit, joilla on kykyä tehdä vaikeitakin päätöksiä.

Olemme tehneet päätöksiä, joilla velkaantuminen taitetaan. Kokonaisveroaste ei nouse ja pidämme kiinni sopeutusohjelmasta. Työn verotusta on kevennetty jo vaalikauden ensimmäisessä budjetissa 600 miljoonalla eurolla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on menossa eteenpäin valinnanvapauden pohjalta.

Työn teettämisen kustannukset ovat alenemassa merkittävästi ilman devalvaatiota ensimmäistä kertaa historiassamme. Hallituksen aloitteesta järjestäytymättömät yrittäjät ovat saamassa mahdollisuuden sopia paikallisesti samoista joustoista kuin työnantajaliittoon kuuluvat yritykset.

Kauppojen aukioloajat on vapautettu. Työllistämisen esteitä puretaan helpottamalla määräaikaisuuksia, pidentämällä koeaikaa ja keventämällä takaisinottovelvoitetta.

Kannustinloukkuja puretaan ja työllisyysmäärärahojen käyttömahdollisuuksia laajennetaan aktivoivaan suuntaan. Oppisopimuksen rinnalle tulee joustavampi ja hallinnollisesti kevyempi koulutussopimusmalli. Koulutusvienti mahdollistetaan sekä korkeakouluille että toisen asteen oppilaitoksille. Innovaatioseteli tulee tukemaan yritysten ja korkeakoulujen yhteistyötä.

Raide-Jokeri ja Tampereen ratikka toteutuvat, Turun Tunnin junan suunnittelu alkaa. Tiestön korjausvelkaa on päätetty lyhentää 600 miljoonalla eurolla. Sillä parannetaan liikenneturvallisuutta ja edistetään yritysten toimintaedellytyksiä ympäri Suomen.

Yrittäjyysveropaketti valmistellaan syksyksi, mukana muun muassa kotitalousvähennyksen korotus, maksuperusteinen alv ja yrittäjävähennys. Jo esitellyn uuden joukkorahoituslain myötä etenkin pienet ja keskisuuret yritykset saavat paremmat mahdollisuudet kerätä markkinoilta riskirahaa investointeihin.

Paljon on tehty ja putkessa on lisää kokoomuksen tavotteita edistäviä tekoja, mutta työ ei ole valmis. Hallituksen suurin haaste on luoda Suomeen 110 000 hengen työllisyyskasvu, eivätkä haasteet siihenkään lopu. Hallitukselta edellytetään isoja uudistuksia myös tulevan kolmen vuoden aikana. Tähän työhön Kokoomusta tarvitaan. Käänne ja muutos on tehtävä, askel kerrallaan.

Kokoomus on hallituksessa toteuttamassa varsin kokoomuslaista ohjelmaa. Se etenee kuin juna, vaikka välillä kolisee. Kolina kuuluu lajin luonteeseen. Kompromisseihinkin on matkalla kyettävä, ellei halua jäädä asemalle olemaan yksin oikeassa. Suunta on nyt oikea. Eteenpäin. Yhdessä. Se on tärkeintä.

Tänään julkistettu asiantuntijaselvitys Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Se piirtää varsin tarkan kuvan Suomen turvallisuuspoliittisen ympäristön muutoksesta.

Valitettavasti Itämeren alue Suomen ympärillä on jännittyneempi ja arvaamattomampi kuin pitkään aikaan. Raportin mukaan Ukrainan sota ja etenkin Krimin valloitus rikkoivat yhteisiä sääntöjä tavalla, jollaista ei ole Euroopassa nähty sitten toisen maailmansodan.

Suomen hallitus on tästä samaa mieltä. Totesimme jo hallitusohjelmassa, että Euroopan ja Itämeren alueen turvallisuustilanne on heikentynyt etenkin Ukrainan kriisin seurauksena. Olemme alusta alkaen olleet tiukasti mukana EU:n pakotteissa Venäjää vastaan.

Selvitys on arvokas myös siksi että se kertoo, mitä Suomen jäsenyys Natossa käytännössä tarkoittaisi – ja mitä se ei tarkoittaisi. Keskustelu Suomen turvallisuuspolitiikasta kaipaa nimenomaan kylmiä tosiasioita, ei poliittisesti motivoituja mielipiteitä.

Turvallisuuspolitiikka on ala, jossa päätösten ja toimenpiteiden pitää viime kädessä perustua vain ja ainoastaan Suomen omaan kansalliseen etuun. Kaikki muut sisäpoliittiset ja talouspoliittiset perusteet ovat lopulta toissijaisia.

Mitä tuore Nato-selvitys meille sitten kertoo?

Ensinnäkin sen, että jäsenyys vahvistaisi Suomen välitöntä turvallisuutta. Nato-jäsenyys antaisi Suomelle maailman vahvimman puolustusliiton takeet yhteisestä puolustuksesta. Se jo itsessään vahvistaisi pelotetta hyökätä Suomeen.

Toiseksi selvitys kertoo, että Suomen yhteistyö Naton kanssa on lähes saavuttanut rajansa ilman täysjäsenyyttä. Teemme jo nyt niin tiivistä yhteistyötä, että enempää ei juuri voi tehdä liittymättä jäseneksi. Selvitys myös korostaa selvää eroa kumppanin ja jäsenen välillä. Naton ydin on yhteinen puolustus, joka kattaa vain ja ainoastaan jäsenet.

Kolmanneksi selvitys kuvaa hyvin, miten erilaisia rooleja Naton jäsenmailla on. Esimerkiksi Norja on päättänyt, että sen alueella ei ole ydinaseita, ei ulkomaisten joukkojen tukikohtia, eikä liittouman joukkoja ole Finnmarkin alueella lähellä Venäjän rajaa.

Joustavuutta on myös suhteessa Naton muihin kuin yhteisen puolustuksen tehtäviin. Kreikka ei osallistunut Kosovon ilmaiskuihin ja peräti puolet Nato-maista jätti Libyan operaation väliin. Osallistuminen on siis vapaaehtoista niin kauan kuin kyse ei ole artikla 5:n mukaisesta yhteisestä puolustuksesta.

Neljäs arvokas tieto selvityksessä on se, että Suomi täyttäisi paikkansa Natossa ilman suurempia muutoksia tai panostuksia. Puolustusvoimiemme osaaminen, vahvuus ja teknologia ovat täysin Naton vaatimusten mukaisia. Nato-jäsenyys ei siis edellyttäisi Suomen puolustuksen merkittävää vahvistamista.

Naton tavoitteena on, että jäsenmaat käyttäisivät puolustukseen kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan. Myös Suomen odotettaisiin nostavan puolustusmenojaan mutta se tapahtuisi ajan myötä. Itse katson, että Suomen täytyy tässä turvallisuustilanteessa panostaa enemmän puolustukseen joka tapauksessa.

Viides tärkeä havainto on, että Baltian maiden puolustus hyötyisi suuresti siitä jos Suomi ja Ruotsi olisivat Naton jäseniä. Nykyisellään Baltia on maantieteellisesti hankalassa paikassa. Venäjä kykenee Kaliningradista käsin rajoittamaan Naton joukkojen ja materiaalin liikkumista Baltiaan.

Selvityksen kirjoittajat kuitenkin korostavat, että Nato ei edes odottaisi Suomelta joukkojen lähettämistä Baltiaan. Suomen tärkeä panos Baltian puolustukseen tulisi siitä, että estäisimme venäläisten toiminnan omalla alueellamme. Meille on päivänselvää, että tekisimme niin joka tapauksessa. Naton tuella se olisi helpompaa.

Samalla on todettava, että Suomi ei voisi nytkään jäädä sivustakatsojaksi, jos Baltiaan kohdistuisi hyökkäys. Suomi on sitoutunut EU:n turvatakuisiin. Hallitus on viimeksi Pariisin terrori-iskujen jälkeen todennut niiden tarkoittavan, että ”Suomi toimii siten kuin se toivoisi toimittavan itseään kohtaan”. On myös hyvin mahdollista, että Venäjä pyrkisi kriisitilanteessa käyttämään hyväkseen sekä Suomen että Ruotsin aluetta, ainakin ilmassa ja merellä.

Kokonaisuudessaan Nato-selvitys ei esitä selkeitä johtopäätöksiä eikä anna hallitukselle suosituksia. Selvityksessä kuitenkin pohditaan tarkkaan Suomen ja Ruotsin päätösten yhteyttä sekä arvioidaan Venäjän reaktioita Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen.

On ilmiselvää, että Suomen ja Ruotsin päätökset vaikuttavat toinen toisiinsa. Yhtä selvää on se, että olisi parasta jos maat voisivat tehdä ratkaisunsa yhdessä. Käytännössä on kuitenkin erittäin vaikeaa sovittaa kahden valtion turvallisuuspoliittista päätöksentekoa pitävästi yhteen. Siksi Suomen hallitus on linjannut hallitusohjelmassaan, että Suomi ylläpitää kansallisen liikkumavaransa ulko- ja turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissaan. Emme voi ulkoistaa omaa päätöksentekoamme edes tärkeimmän kumppanimme Ruotsin parlamentille.

Yhtä selvää on se, että Suomen hakeutuminen Natoon heikentäisi maamme suhteita Venäjän kanssa ainakin lyhyellä tähtäimellä. Venäjä pyrkii jo nyt vaikuttamaan Suomeen, jotta emme liittyisi Natoon. Jos etenemme jäsenyystiellä, Venäjän kielenkäyttö ja painostus tulevat varmasti kovenemaan.

On kuitenkin vaikea kuvitella, että Venäjä ryhtyisi liian pitkälle meneviin painostustoimiin. Venäjä joutuu ottamaan huomioon, että Nato-maat asettuisivat hakijamaan tueksi. Lisäksi Suomi voisi omalla, rakentavalla toiminnallaan nopeuttaa Venäjä-suhteiden palautumista ennalleen myös Naton jäsenenä. Natossa on useita maita, joilla on varsin toimivat suhteet Venäjään.

Kuten selvityksessä todetaan, on Suomi valinnut puolensa jo kauan sitten. Olemme monin poliittisten ja oikeudellisten kytkösten kautta peruuttamattomasti sitoutuneet osaksi länttä.

Suomi ei siis enää pitkään aikaan ole ollut idän ja lännen välissä. Vastauksemme Krimin valtaukseen oli tästä selkeä käytännön osoitus. Tuomitsimme laittomat toimet ja vastasimme niihin talouspakotteilla muun EU:n mukana.

Täytyy muistaa, että talouspakotteet toista valtiota vastaan ovat kansainvälisen politiikan keinovalikoiman kovimmasta päästä. YK:n peruskirjassa ne ovat viimeinen askel ennen sotilaallisia vastatoimia.

Suomi on siis puolensa valinnut ja valmis myös toimimaan sen mukaisesti. Venäjä totta kai tietää tämän. Ei sille ole epäselvää, mikä Suomen asema on. Siksi Suomi on Venäjänkin silmissä aivan eri asia kuin vaikkapa Ukraina tai Georgia.

Venäjän huoli strategisten alueidensa turvaamisesta on silti oikeutettu. Suomi ei uhkaa Venäjää nyt eikä se uhkaisi Venäjää Naton jäsenenäkään. Suomi päättäisi jatkossakin itse, missä ja minkälaisia joukkoja maamme alueella on. Itse pitäisin viisaana, että tukikohdat olisivat jatkossakin vain suomalaisia.

Suomi päättäisi jatkossakin itse, miten se suhtautuu Venäjään. Pitäisin viisaana, että jatkaisimme käytännöllistä vuoropuhelua myös Naton jäsenenä.

Nato-selvitys päätyy korostamaan muutoksen suuruutta, jos Suomi, Ruotsi tai molemmat liittyisivät Natoon. Muutos olisi suuri meille itsellemme. Sitoutuisimme ensimmäistä kertaa yhteiseen puolustukseen mutta saisimme vastineeksi maailman vahvimman sotilasliiton turvatakuut.

Mutta olisiko se iso murros Euroopan turvallisuusrakenteessa? Muutos kyllä, mutta ei murros. Iso murros tapahtui jo kun Neuvostoliitto hajosi, Saksat yhdistyivät ja sekä EU että Nato laajentuvat maihin, jotka olivat olleet osa Neuvostoliittoa. Tämän rinnalla kahden EU-maan liittyminen Natoon olisi pienemmän mittaluokan asia.

 

Harmaan talouden ja veronkierron torjunta on yhteinen tavoite. Harmaa talous ja veronkierto kaventavat hyvinvointivaltion rahoituspohjaa ja lisäävät rehellisten yritysten ja veronmaksajien verotaakkaa. Sitä emme voi hyväksyä.

Verotulot on kerättävä mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti. Tämä tarkoittaa laajoja veropohjia, matalia verokantoja ja verojärjestelmässä havaittavien porsaanreikien tukkimista.

Harmaa talous ja veronkierto ovat leimallisesti valtioiden rajat ylittävä ongelma. Siksi kansainvälinen yhteistyö on erittäin tärkeää.

Veronkierron torjunnan osalta Suomi on ollut kansainvälisen yhteistyön edistämisessä aktiivinen.
Olemme OECD:n veropohjien rapautumista ja voittojen siirtoja vastaan suunnatun BEPS-hankkeen eturintamassa. BEPS-hankkeeseen pohjautuu myös komission paraikaa valmisteleva veronkierron vastainen direktiivi, josta on tarkoitus päästä poliittiseen yhteisymmärrykseen toukokuun Ecofin-kokouksessa. Molempien isojen hankkeiden perusajatus on uudistaa kansainvälistä verotusta siten, että yritysten tulosta verotetaan siinä maassa, missä tulos syntyy. Maaliskuussa sovimme myös verotietojen maakohtaisesta raportoinnista viranomaisten välillä ja kansallinen valmistelu direktiivin täytäntöön panemiseksi on paraikaa käynnissä. Uudistuksen myötä viranomaiset saavat entistä paremmin tietoa siitä, mitä veroja ja maksuja kansainväliset yritykset eri maihin maksavat.

Verojen välttelyyn voi ja pitää vaikuttaa myös kansallisella lainsäädännöllä. Suomessa on jo voimassa säännöksiä väliyhteisöistä, korkovähennysoikeuden rajoittamisesta, yleinen veronkiertosäännös, siirtohinnoittelusäännöksiä sekä rajoitettu emo- ja tytäryhtiödirektiiviin perustuva hybridisäännös, joiden jatkokehittämistä arvioidaan EU:n ja OECD:n hankkeiden yhteydessä.

Suomi on liittynyt myös automaattiseen kansainväliseen verotietojen vaihtoon. Automaattinen tietojenvaihto astuu voimaan vuoden 2017 alusta vuoden 2016 verotietojen osalta. Sopimuksen ansiosta Suomi saa automaattisesti laajasti tietoa siitä, mitä tuloja ja varoja Suomessa asuvilla henkilöillä on ulkomailla. Uudistuksen myötä verotettavien tulojen piilottelu maailmalla vaikeutuu olennaisesti.

***

Harmaan talouden torjuntastrategia valmistui muutama viikko sitten. Strategian pohjalta valmistelussa on yksityiskohtainen toimenpideohjelma, jonka työstöä varten on perustettu myös harmaan talouden parlamentaarinen seurantatyöryhmä.

Hallitus on jatkanut suurelta osin edellisen hallituksen harmaan talouden torjuntaohjelman erillisrahoitusta sen pysyvien hankkeiden osalta. Uuden ohjelman voimaantulon yhteydessä päätetään myös tämän hallituksen ohjelman vaatima lisäresursoinnin tarve.

Tämän lisäksi hallitus panostaa sisäiseen turvallisuuteen: oikeus- ja sisäministeriölle sekä Tullille 50 milj. euron lisämäärärahan joka vuosi, josta osa käytetään myös harmaan talouden torjuntatoimiin viranomaisten perusrahoituksen lisäksi.

Valtiovarainministeriön osalta keskeisin harmaan talouden torjuntahanke tällä hallituskaudella on kansallisen tulorekisterin perustaminen. Hankkeessa toteutetaan siirtyminen palkanmaksukausittaiseen palkkatietojen ilmoitusvelvollisuuteen vuosi-ilmoittamisen sijaan, mikä mahdollistaa reaaliaikaisen verovalvonnan. Kaikki tulotietoja tarvitsevat viranomaiset saisivat tulotietonsa keskitetysti tulorekisteristä, mikä keventää myös hallinnollista taakkaa.

Myös rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuntaa tehostetaan EU:n piirissä. Suomessa valmistelut ovat jo pitkällä. Jatkossa Patentti- ja rekisterihallituksen rekisteriin kerätään tiedot yritysten omistajista ja tosiasiallisista edunsaajista, mikä lisää avoimuutta. Lisäksi tiedot pankkitileistä ovat jatkossa kyselyjärjestelmällä viranomaisten saatavilla. Asiasta keskusteltiin myös viikonlopun epävirallisessa Ecofin-kokouksessa ja johdollani Suomi esitti asiassa aikaisemmin esillä ollutta mallia kunnianhimoisempaa, kaikkia viranomaisia ja suoraan valtioiden välistä tietojenvaihtoa edistävää toimintamallia. Harmaan talouden torjunnassa on edettävä mahdollisimman kunnianhimoisesti aina, kun löydämme siihen tehokkaita keinoja.

***

Vuoden alussa voimaan tulleella emo-tytäryhtiödirektiivillä ehkäistään osinkoverotuksen väärinkäyttötilanteita, eli kyse on veronkierron ennaltaehkäisystä. Yhteisöjen saamien osinkotulojen verovapautta on rajoitettu siten, että osingonsaajan pitää maksaa osingosta aina veroa siltä osin kuin osingon maksajalle suoritus on verotuksessa vähennyskelpoinen.

Ei pidä myöskään unohtaa kahdenvälisiä, verotuksen tietojenvaihtoa koskevia sopimuksia ja verosopimuksia, joita solmitaan jatkuvasti. Verosopimusten osalta kyse ei ole siitä, että niitä noudattaessa olisi toimittu lain vastaisesti. Kyse on siitä, että jotkin sopimukset eivät ole enää vastanneet OECD:n malliverosopimuksen mukaisia standardeja, eivätkä ole olleet omiaan turvaamaan Suomen etuja kahden maan välisessä verotuksessa. Esimerkiksi Espanjan kanssa Suomi allekirjoitti hiljattain uuden verosopimuksen. Se mahdollistaa kaikkien Suomesta Espanjaan maksettavien eläkkeiden verotuksen, kun aikaisemmin tämä on ollut mahdollista vain julkisesta palvelusta maksettujen eläkkeiden kohdalla.

Viikonlopun Ecofin-kokouksessa sain myös Portugalin kollegaltani vahvistuksen, että myös Portugalin kanssa pääsemme solmimaan uuden, Suomen tavoitteiden mukaisen sopimuksen muun muassa eläkkeiden verotuksen osalta. Olen erittäin tyytyväinen, että asiassa saatiin vihdoinkin tulos, vuosien neuvotteluprosessin jälkeen.

***

Veronkierto on ilmiö, johon on puututtava erittäin kovalla kädellä. Mitä tehokkaammaksi maiden välinen tietojenvaihto sekä muut sähköiset valvontamahdollisuudet kehittyvät, sitä paremmat mahdollisuudet viranomaisilla on pärjätä rikollisia vastaan. Taistelua on jatkettava väsymättä, usein eri toimenpitein, niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.

 

(Puheeni eduskunnan ajankohtaiskeskustelussa, muutosvarauksin)