EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP) keskusteltiin tänään EU:n kauppaministerineuvostossa. Komissaari de Gucht kertoi tapaamisestaan USA:n kauppaedustaja Fromanin kanssa. Seuraava neuvottelukierros alkaa 19.5. Washingtonissa.

Meille TTIP on tärkeä sopimus, jonka avulla turvataan talouskasvua ja saadaan työpaikkoja. Hallitus ja eduskunta ovat sitoutuneet neuvotteluihin moneen kertaan. Kauppaluvut puhuvat puolestaan. Yhdysvallat on yksi tärkeimmistä kauppakumppaneistamme, neljänneksi suurin vientimaa Ruotsin, Saksan ja Venäjän jälkeen. Vuonna 2013 vientimme oli 3,6 miljardia euroa (noin 6,4 % Suomen kokonaisviennistä). Suomen tuonti Yhdysvalloista ylsi vuonna 2013 kahteen miljardiin euroon (noin 3,4 % kokonaistuonnista). USA on Suomen kuudenneksi tärkein tuontimaa.

Sopimuksen pelätyistä haitoista on virinnyt eurovaalien lähestyessä uusi keskustelukierros eri EU-maissa. Suomessakin joukko tutkijoita julkaisi kirjeen asiasta.

Suomi on ajanut neuvotteluissa koko ajan mahdollisimman suurta avoimuutta. Avoimuus on parasta lääkettä epäluuloihin ja väärinkäsityksiin. Yhdessä muutaman muun jäsenmaan kanssa ehdotimme tänään EU:n neuvottelumandaatin julkistamista, ja ajatus sai vahvaa tukea eri puolilta. Lopullinen päätös saadaan toivottavasti tehtyä jo ensi viikolla.

Epäilyt eurooppalaisten normien ja standardien vaarantumisesta tai investointisuojan haitallisuudesta eivät neuvottelijoiden arvion mukaan ole perusteltuja. Huolet on kuitenkin otettava otettava vakavasti ja varmistettava, ettei sopimukseen jää porsaanreikiä.

EU:n ja Yhdysvaltojen yhteinen tavoite on säilyttää korkea sääntelyn taso, kumpikaan ei halua alentaa esimerkiksi ympäristöä koskevia normeja. Tämä kävi selväksi Washingtonissa huhtikuun alussa käymissäni keskusteluissa. Jatkossa TTIP asettaa standardin muiden maiden kanssa käytäville neuvotteluille. Haluamme, että myös esimerkiksi Aasian maissa noudatetaan korkeaa ympäristön- ja kuluttajansuojaa.

EU:n kaikissa kauppasopimuksissa taataan osapuolten oikeus terveys- turvallisuus-, työ-, kuluttaja ja ympäristölainsäädännön tason ylläpitämiseen tai nostamiseen. Myös TTIP- neuvotteluissa kiinnitetään tähän erikseen huomiota.

Julkiset palvelut, esimerkiksi terveydenhuolto ja peruskoulutus on EU:n aikaisemmissa kauppasopimuksissa rajattu ulkopuolelle. Näin toimitaan myös Yhdysvaltojen kanssa.

Suomen houkuttavuus sijoituskohteena kasvaisi TTIP:n avulla. Saamme nyt liian vähän ulkomaisia sijoituksia. Investointisuojaa koskevalla sopimuksella ei rajoiteta Suomen ja muiden sopimuspuolten oikeutta yleisen edun nimissä ja syrjimättömien lakien nojalla säädellä liiketoimintaa alueellaan. Ulkomaisten sijoittajien tulee aina noudattaa lakeja ja määräyksiä.

Riitojenratkaisumenettely ei ole tuomioistuin vaan osapuolten kannalta joustava tapa ratkaista yksittäisiä kiistoja. Menettely on mukana kaikissa Suomen 67 investointisuojasopimuksessa. Mikään ei myöskään estä ratkaisemasta riitaa kansallisessa tuomioistuimessa tai muuten sopimalla. Näin myös lähes aina tehdäänkin, mistä osoituksena välimiesmenettelyjen erittäin vähäinen määrä suhteessa kaikkiin ulkomaisiin sijoituksiin.

Komissio on avannut mm. investointien riitojenratkaisusta julkisen konsultaation, johon kaikki voivat osallistua. Toivottavasti mahdollisimman moni kertoo mielipiteensä.

Alkuviikko on vierähtänyt Yhdysvalloissa. Teimme yhteisen matkan Washingtoniin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan Pertti Salolaisen ja Mari Kiviniemen, Elinkeinoelämän keskusliiton Jyri Häkämiehen, SAK:n Matti Tukiaisen ja Olli Kosken sekä MTK:n Juha Marttilan kanssa. Aiheena EU:n ja Yhdysvaltain meneillään olevat vapaakauppaneuvottelut.

Kertoo paljon Suomesta, että voimme tehdä tällaisen matkan kaikki yhdessä – hallitus, oppositio, työnantajat, työntekijät ja viljelijät. Tämä ei olisi monessa muussa maassa mahdollista. Suomessa on laaja yksimielisyys vapaakaupan ja erityisesti USA-kauppasopimuksen tarpeellisuudesta. Luonnollisesti jokaisella on omat erityiset tavoitteensa, mutta suuresta linjasta olemme liikuttavan samalla kannalla.

Tapasimme tiistain ja keskiviikon aikana Washingtonissa mm. USA:n suurimman ammattiliiton AFL-CIO:n puheenjohtajan, USA:n apulaiskauppaministerin ja kauppaministeriön väkeä, amerikkalaisia ja suomalaisia toimittajia, puolen tusinan think tankin kärkinimeä, useampia kongressin jäseniä (ml. kongressin Suomi-ryhmän puheenjohtaja Sean Duffy (R-WI) sekä kansainvälisen kauppakamarin ja keskuskauppakamarin edustajat. Suurlähetystössä järjestettiin lisäksi seminaari, joka keräsi mukavasti väkeä.

Tavoitteemme oli toisaalta kuulla amerikkalaisten ajatuksia kauppaneuvotteluista ja toisaalta kertoa Suomen tavoitteista. Varsinaiset neuvotteluthan käy EU:n komissio koko unionin puolesta. Suomen tavoitteena on kunnianhimoinen sopimus, jossa poistettaisiin tullit ja kiintiöt, avattaisiin julkiset hankinnat eurooppalaisillekin ja sovittaisiin yhteistyöstä päällekkäisen sääntelyn välttämiseksi. Suomessa on paljon yrityksiä, joilla on erinomaisia tuotteita, muttei välttämättä resursseja selvitä erilaisten kaupanesteiden aiheuttamasta byrokratiasta. Meillä onkin paljon voitettavaa sopimuksessa. Samalla on pidettävä huoli omista herkkyyksistämme, esim. julkisten palvelujen ja maatalouden suhteen.

Yhdysvalloissa kauppapolitiikka jakaa perinteisesti puoluekenttää niin, että demokraatit suhtautuvat republikaaneja varauksellisemmin vapaakauppaan. EU-neuvotteluissa jakolinja ei ole niin selvä, sillä molempien osapuolien standardit ovat korkealla tasolla. Ajankohtaisin kysymys on, saako presidentti Obama kauppaneuvotteluvaltuuden kongressilta ennen syksyn välivaaleja.

Neuvottelut USA:n ja EU:n välillä ovat edenneet konkretian tasolle, ja ensimmäiset tullitarjoukset on tehty. Edessä on kova vääntö, jossa maailman osaavimmat kauppaneuvottelijat istuvat vastakkain pöydän molemmin puolin. Valmista sopimusta voinemme toivoa aikaisintaan 2015.

Annoin tänään eduskunnassa pääministerin ilmoituksen EU-USA-vapaakauppasopimuksesta. Puheenvuoroni jälkeen kaikki eduskuntaryhmät käyttivät puheenvuoron, jossa he toivat esiin kantansa. Kahden tunnin keskustelu oli hyvää, kiitos siitä kaikille osapuolille. Yhteenvetona voisi sanoa, että enemmistö suhtautuu sopimukseen positiivisesti. Nyt on nimenomaan aika keskustella, antaa tietoa ja oikoa väärinkäsityksiä.

Tässä alla tänään Aamulehdessä ilmestynyt artikkelini sopimuksesta.

 

Tekeillä hyvä sopimus

Suomen talous matelee. Tilanne on sama muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hallitus tekee ensi viikon kehysriihessä kotimaata koskevia päätöksiä, jotka antavat taloudelle vauhtia. Lisätyöntöä saadaan EU-päätöksistä ja kauppapolitiikasta.

Tärkein kauppapoliittinen toimi ovat EU:n ja Yhdysvaltain vapaakauppaneuvottelut. Talouskasvun ja työllisyyden parantaminen vaatii kysyntää, johon Suomen ja EU:n sisämarkkinat eivät yksin riitä. Suomalaisyritysten pääsyä EU:n ulkopuolisille markkinoille on helpotettava.

Yhdysvallat on Suomen toiseksi suurin vientimaa EU:n ulkopuolella. Kauppataseen ylijäämämme Yhdysvaltojen kanssa on suurempi kuin minkään muun kauppakumppanin kanssa. Vuonna 2012 vientimme arvo oli 3,5 miljardia euroa ja tuonnin 1,9 miljardia. Luvut ovat hyviä, mutta Suomi – ja EU – pystyvät parempaan.

Pienet yritykset hyötyisivät vapaakauppasopimuksesta suuria yrityksiä enemmän.

Kun markkinoille pääsyyn liittyvää sääntelyä sovitetaan yhteen, yrityksen on helpompi hakea kasvua Yhdysvaltain markkinoilta. Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on harvoin mahdollisuuksia itse ratkoa markkinoille pääsyn mahdollisia ongelmia.

Sopimuksen myötä yritykset pääsisivät tarjoamaan tuotteitaan ja palvelujaan aiempaa helpommin Atlantin toiselle puolelle. Sopimus saattaisi myös mahdollistaa kaasun tuonnin USA:sta Eurooppaan, mikä monipuolistaisi energiapalettiamme ja vähentäisi riippuvuuttamme yhdestä toimittajasta.

EU-komission arvion mukaan EU:n bruttokansantuote kasvaisi sopimuksen myötä keskimäärin 0,48 prosenttia vuoteen 2027 asti, eli noin 86 miljardia euroa. EU:n vienti Yhdysvaltoihin lisääntyisi 28 prosenttia.

Yksittäiselle suomalaiselle sopimus tarkoittaisi todennäköisesti amerikkalaistuotteiden hintojen laskua. Lopulliset vaikutukset riippuvat siitä, kuinka kunnianhimoinen sopimus saadaan neuvoteltua.

Suomen tavoitteena on, että sopimus olisi mahdollisimman kunnianhimoinen palveluissa, julkisissa hankinnoissa sekä sääntelyssä ja tullimenettelyissä.

Vapaakauppasopimus on herättänyt myös huolia: ovatko julkiset palvelumme myytävänä, miten käy työelämän oikeuksien, huononeeko ympäristöä ja kuluttajia koskeva lainsäädäntö ja mitä merkitsee investointien suoja. Huolet ovat ymmärrettäviä, koska kyseessä ovat tärkeät asiat.

Suomi pitää tiukasti kiinni siitä, ettei neuvotteluissa vaaranneta elintarviketurvallisuutta, kuluttajansuojaa tai ympäristötavoitteita kaupallisen hyödyn saamiseksi. Euroopan markkinat eivät avaudu hormonikäsitellylle lihalle tai muille vastaaville tuotteille, joissa EU haluaa ylläpitää omia määräyksiä. Samoin EU:n määräykset geenimuunnelluista tuotteista pysyvät voimassa.

Palvelujen kaupan vapauttamisessa johtonuoranamme on syrjimättömyys. Eurooppalaisten yritysten on voitava toimia Yhdysvalloissa samoilla ehdoilla kuin amerikkalaisten. Vastaavasti Suomessa noudatetaan Suomen lakeja yritysten alkuperästä riippumatta.

Sopimus ei vaaranna Suomen julkisten palveluiden järjestämistä, kuten eivät aiemmatkaan EU:n solmimat vapaakauppasopimukset. EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä sopimuksessa on kyse yhteistyöstä, tietojenvaihdosta sekä tarpeettomien kaupan esteiden poistamisesta.

Huolta ja väärinkäsityksiä on herättänyt myös sopimukseen kuuluva investointisuoja. Sen tavoitteena on tehdä Suomesta ja Euroopasta houkuttelevampia investoinneille ja näin luoda työpaikkoja. Se suojaa vain lakien ja määräysten mukaan toimivia sijoittajia ja sijoituksia. Periaate on sama kuin Suomen aiemmissa kahdenvälisissä investointisuojasopimuksissa, joita on 66.

Neuvottelut käynnistyivät viime kesänä. Neljäs neuvottelukierros käytiin viime viikolla, ja kartoitusvaiheesta ollaan siirtymässä varsinaisiin neuvotteluihin. Kauppaneuvottelut ovat yksi keskeisistä aiheista myös 26. maaliskuuta pidettävässä EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa.

Suomen hallitus tekee kaikkensa neuvotteluprosessin avoimuuden eteen. Monet huolista ovat varsin samanlaisia Atlantin molemmin puolin. Yhdysvalloissa esimerkiksi emmitään rahoitusmarkkinoiden sisällyttämistä sopimukseen, sillä EU:n sääntelyä pidetään liian löysänä.

Euroopan unionia ja Yhdysvaltoja yhdistävistä ja erottavista piirteistä pitää puhua, koska tieto vähentää ennakkoluuloja tässäkin tapauksessa. EU ja Yhdysvallat ovat perinteisesti liittoutuneet kehittääkseen kansainvälistä taloutta avoimemmaksi. Maailmantalouden painopisteen siirtyessä kehittyviin maihin tämä yhteys on entistä tärkeämpi. Euroopan unionin ja Yhdysvaltain on otettava aloite omiin käsiinsä.