Uusi nousu « Alex Stubb

Keskuskauppakamarin veropäivä 24.9.2014
Finlandia-talo, kongressisiiven A-sali
Klo 9.05 – 9.30

Talous- ja veropoliittinen katsaus

Jos sallitte, niin pitäisin pohtivamman, eteenpäin katsovamman puheenvuoron.

Ensimmäinen pointti pääministerin ominaisuudessa taaksepäin katsoen, seitsemän enemmän Kokoomuksen puheenjohtajan ominaisuudessa katsoen ensi kevään eduskuntavaalien jälkeistä aikaa.

Ensimmäinen huomio: Mitä ollaan tehty?

Tämä hallitus on aloittanut työnsä vaikeassa tilanteessa. Suomen talous on ollut kaksi vuotta taantumassa ja tänäkin vuonna ponnistamme hädin tuskin nollakasvuun. Heikko talouskehitys on johtanut siihen, että Suomi on viime vuosina velkaantunut huolestuttavaa vauhtia. Valtion velka nousee vuoden 2008 54 miljardista eurosta noin 102 miljardiin euroon ensi vuoden loppuun mennessä.

Tällä vaalikaudella on jouduttu tekemään ikäviä päätöksiä tämän kehityksen kääntämiseksi. Vaalikauden aikana on päätetty noin 6,5 miljardin euron menosäästöistä ja veronkorotuksista. Budjetin loppusumma pienenee ensi vuonna toista vuotta peräkkäin. Näin on edellisen kerran käynyt Lipposen 1. hallituksen aikaan. VM arvioi, että sopeutustoimet riittävät kääntämään valtion velan suhteen kokonaistuotantoon laskuun vuonna 2017.

Samalla kun finanssipolitiikkaa on jouduttu merkittävästi kiristämään, niin hallitus on tehnyt kohdennettuja investointeja kasvuun ja työllisyyteen. Esimerkiksi Pisara-radan ja Länsimetron jatkon rakentaminen yhdessä tonttitarjonnan lisäämisen kanssa tarkoittavat miljardiluokan investointeja infraan ja asumiseen. Viime keväänä hallitus päätti valtion omaisuuden myymisestä 1,9 miljardilla eurolla, mistä 600 miljoonaa euroa kohdennettiin esimerkiksi yritysten kasvuhankkeisiin ja yliopistoille.

Lyhyen aikavälin sopeutustoimien ja kohdennettujen kasvutoimien rinnalla vieläkin tärkeämpi kokonaisuus on viime syksynä käynnistetty rakennepoliittinen ohjelma. Valtiovarainministeriö arvioi, että jos ohjelma kyetään toimeenpanemaan tehokkaasti, niin se riittää kattamaan julkisen talouden kestävyysvajeen. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että tavoitteiden mukainen eläkeuudistus ja tavoitteiden mukainen sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus saadaan maaliin.

Hyvät kuulijat,

Tehtyjen päätösten kertaamisen ja kehumisen sijaan haluaisin esittää joitakin omia ajatuksiani siitä, mitä tästä eteenpäin. Eli siitä, miten saamme Suomen uuteen nousuun. Suomen on oltava paras maa syntyä, elää ja kuolla kun itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta.

Haluan puhua enemmän tulevaisuudesta kuin menneestä. Nyt laitan Kokoomuksen puheenjohtajan hatun päähän.

Kun Suomen tilanne on vaikea ja tulevaisuus näyttää epävarmalta, on luotettava perusarvoihin. Kokoomukselle nämä perusarvot ovat vapaus, vastuu ja demokratia, mahdollisuuksien tasa-arvo, sivistys, kannustavuus, suvaitsevaisuus ja välittäminen. Keskeistä on vapauden ja vastuun tasapainon tavoittelu sekä yksilöllisyyden ja yritteliäisyyden korostaminen.

Uskon vahvasti, että tekemällä näiden arvojen mukaista politiikkaa saamme Suomen uuteen nousuun.

Toinen huomio: Finanssipolitiikan linja

Tällä vaalikaudella on jouduttu merkittävästi leikkaamaan menoja ja korottamaan veroja. Tämä finanssipolitiikan linjan kiristys on myös heikentänyt talouskasvua. Linja on ollut oikea ja velkaantumisen taittamiseksi välttämätön. Linjan merkittävään keventämiseen ei myöskään tulevalla vaalikaudella ole mahdollisuuksia.

Ensinnäkin, Suomen talouden ongelmat liittyvät rakenteisiin ja kilpailukykyyn. Nämä ongelmat eivät ratkea velkaelvytyksellä.

Toiseksi, Suomen julkisen talouden rakenteellinen alijäämä on nousemassa yli kansallisessa ja EU-lainsäädännössä sallitun. Suomen rakenteellinen – eli suhdannekorjattu – alijäämä saisi olla enintään puoli prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon, siis noin miljardi euroa. Tämä raja on tänä ja tulevina vuosina ylittymässä. Alijäämän nopeaan vähentämiseen ei ole muuta keinoa kuin finanssipolitiikan linjan kiristäminen. Tämä sääntely on tervetullut velkaantumista hillitsevä pakkopaita, jonka myös seuraava hallitus joutuu päällensä pukemaan.

Huoli heikosta kokonaiskysynnästä on kuitenkin aivan aiheellinen. Tähän tavoitteeseen oikea tie ovat rakenteelliset uudistukset. Tarvitsemme uudistuksia, jotka lisäävät työllisyyttä ja työn tuottavuutta sekä tehostavat julkista sektoria. Nämä toimet itsessään parantavat ostovoimaa. Lisäksi ne luovat pidemmällä aikavälillä liikkumatilaa tehdä kohdennettuja menolisäyksiä ja veronkevennyksiä.

Velkaelvytykseen ei siis lähivuosina ole suuria mahdollisuuksia. Tämän vuoksi on lähdettävä siitä periaatteesta, että jos verotusta halutaan keventää, niin julkisia menoja on vastaavasti vähennettävä. Tämä on tuottavuuden ja ostovoiman näkökulmasta oikea linja.

Suomen vaihtotase on viime vuosina heikentynyt huolestuttavasti. Kun vuonna 2002 Suomen vaihtotase oli 12 miljardia euroa ylijäämäinen, viime vuonna se oli neljä miljardia euroa alijäämäinen. Vaihtotaseen alijäämä tarkoittaa, että Suomi velkaantuu suhteessa ulkomaailmaan. Vaihtotaseen korjaaminen edellyttää Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn palauttamista.

Kolmas huomio: Osaaminen, koulutus ja tutkimus

Suomen menestys voi perustua vain koulutukseen ja osaamiseen. Meidän on rakennettava mahdollisuuksien tasa-arvon ja sivistyksen arvojen varaan.

Koulutus ei ole kuluerä vaan investointi. Jotta voi tulevina vuosina niittää koulutuksen satoa, tänään on kylvettävä. Vaikka tiukka taloustilanne edellyttää tiukkaa menokuria, koulutuksen saralla se edellyttää tulevaisuudessa päinvastoin lisää investointeja.

Suomen menestyksellisestä koulutusjärjestelmästä on muodostunut ehkä tärkein osa kansallista identiteettiämme ja kansainvälistä brändiä. Suomalaista koulua on kehitetty vastavirtaan monien muiden maiden koululaitoksiin verrattuna, ja hyvin tuloksin. Oppivelvollisuuden pidentämiskeskustelun aikana kävi ilmi, miten sitoutuneita suomalaiset opettajat, rehtorit ja vanhemmat ovat lasten koulutukseen. Nähtiin, että kaavamaisilla ratkaisuilla ei koulupudokkaiden ongelmista selvitä, vaan tarvitaan luovempia ratkaisuja.

Kun kierrän maailmalla, niin ensimmäinen asia, joka nousee esiin, on koulutus. Se on yksi parhaimpia brändejä, mitä meillä voi olla.

Tässä ammatissa olen kiertänyt aktiivisesti kouluja, nyt jo noin 125 koulua. Koulujemme hyvästä hengestä voi ammentaa tulevaisuudenuskoa.

Otetaan tieto- ja viestintäteknologia hyötykäyttöön kouluissa, oppilaiden ehdoilla. Luodaan jokaiselle omanlainen koulutuspolku.

Korkea osaaminen edellyttää myös korkeakoulujemme uudistamista. Sekä ammattikorkeakoulujen että yliopistojen on keskityttävä omiin vahvuuksiinsa. Parhaiden yliopistojen ja huippuyksiköiden pärjääminen on tärkeää koko Suomelle. Koulutuksen ja tutkimuksen perusrahoitusta on vahvistettava ja samalla panostettava koulutusvientiin.

Neljäs huomio: ICT:n ja digitalisaation hyödyntäminen

Jos pitää sanoa yksi sana Suomen tulevaisuuden mahdollisuutena, se on digitalisaatio. Emme ole ICT:n tuottavuushyötyjen osalta päässeet vielä alkua pidemmälle. Mitä meidän sitten tulisi tehdä, jotta tuo tuottavuuspotentiaali myös realisoituisi?

Ensinnäkin, voimme ottaa oppia Yhdysvaltojen tuottavuuden kasvusta. Olennaista on kaikkialle ulottuva informaatio- ja kommunikaatioteknologian soveltaminen eri organisaatioiden toimintaan. Suurimmat muutoshaasteet kohdistuvat asiakkaan ja yrityksen väliseen vuorovaikutukseen eli liiketoimintamalleihin. Tämä koskee kaikkia toimialoja, julkista ja yksityistä sektoria yhtä lailla.

Tuottavuushyötyjen saavuttaminen edellyttää rohkeutta tarttua teollisen internetin, robotisaation, pilvipalvelujen, avoimen datan ja 3D-maailman mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin, unohtamatta vahvaa osaamistamme mobiilissa internetissä.

Olemme rakentamassa yhteistyössä Viron kanssa avoimilla rajapinnoilla ja avoimella ohjelmakoodilla kansallista palveluväylää, joka on iso perusinfrastruktuuri-investointi, kuten perinteiset tiet ja lentokentät ovat aikoinaan olleet. Jokainen ymmärtää niiden positiivisen kasvuvaikutuksen, ja samaa haetaan nyt palveluväylän rakentamisella. Sen avulla julkinen hallinto ja yritykset voivat kytkeytyä siihen liittyneisiin palveluihin ja tietovarantoihin.

Viides huomio: Tehokkaampi verotus

Maailman talousfoorumin tuoreen tutkimuksen mukaan korkea veroaste on Suomen suurin kilpailukykyhaitta. Suomen veroaste lähestyy maailman huippua, ensi vuonna veroasteen arvioidaan nousevan yli 44 prosenttiin. Pitkällä aikavälillä veroasteessa tulisi pyrkiä eurooppalaiseen keskitasoon.

Taloustieteellisessä tutkimuksessa arvioidaan, että verotuksen rakenne on kasvun kannalta vieläkin merkittävämpi kysymys kuin verotuksen taso. Tutkimusten mukaan talouskasvun kannalta haitallisimpia veroja ovat yritysverot, pääomaverot ja työn verottaminen. Kasvun kannalta vähiten haitallisia veroja ovat kulutus- ja kiinteistöverot.

Suomen kilpailukyvyn kannalta olennainen kysymys on myös verotuksen ennustettavuus. Myönnän, että tällä vaalikaudella veropolitiikka on ollut tempoilevaa, mikä on huono asia. Verotus on politiikan ala, jonka olisi oltava korostetun ennakoitavaa ja vakaata.

Tulevalla vaalikaudella verotuksen uudistamiselle olisi asetettava kaksi päämäärää ylitse muiden:

1) Verotuksen yksinkertaisuus ja selkeys: Verojärjestelmää on kyettävä yksinkertaistamaan.
2) Verotuksen painopistettä on siirrettävä veroihin, jotka vähiten vaikuttavat talouden toimijoiden aktiivisuuteen.

Mitä nämä kaksi tavoitetta tarkoittavat käytännössä?

Ensinnäkin, veropohjia on laajennettava esimerkiksi verotukia vähentämällä ja poistamalla. Tällä vaalikaudella aloitettua työtä on aihetta jatkaa. Kun veropohja on laaja ja yhtenäinen, se mahdollistaa myös verokantojen alentamisen.

Verotuksen painopistettä on siirrettävä työn ja yrittämisen verotuksesta kohti ympäristölle haitallisen kuluttamisen verotusta. Näin on toimittu edellisellä vaalikaudella, näin on toimittu tällä vaalikaudella ja tällä tiellä on aihetta jatkaa myös ensi vaalikaudella.

Ensi vaalikaudella työn verotusta on merkittävästi kevennettävä. Työn verotusta tulisi keventää kautta linjan – niin pienituloisten, keskituloisten kuin suurituloistenkin palkkaveroa on kevennettävä. Tämän rahoittamiseksi on vähennettävä julkisia menoja ja kiristettävä kulutusveroja.

Työn verokiilaa on kyettävä kaventamaan. Työn verotuksen keventämisen rinnalla työllistämisen sivukuluja on vähennettävä ja sekä työeläkemaksujen että kunnallisverotuksen korotuksia on kyettävä patoamaan.

Valtiosihteeri Hetemäen vetämä verotuksen kehittämistyöryhmä esitti vuonna 2010, että ansiotulojen verotusta pitäisi keventää kautta linjan kahdella miljardilla eurolla ja että ylintä rajaveroastetta alennettaisiin noin 50 prosenttiin. Tämä on oikea ohjenuora seuraavan hallitusohjelman pohjaksi.

Tulevalla vaalikaudella maltillisten palkkaratkaisujen ja tuloverojen kevennysten on paiskattava kättä. Suomen viennin kilpailukyvyn palauttaminen edellyttää tulevina vuosina maltillista palkkapolitiikkaa. Hallituksen olisi aihetta tukea maltillisten nimelliskorotusten palkkaratkaisuja – keskitettyjä tai hajautettuja – parantamalla palkansaajien ostovoimaa työn verotusta keventämällä.

Palkkaveron keventäminen tarkoittaa myös parempaa työllisyyttä, kannustinloukkujen purkamista ja korkeampaa ostovoimaa.

Tulevalla vaalikaudella myös yritys- ja pääomaverotusta on aihetta keventää. Meidän on kysyttävä itseltämme: tarvitseeko Suomi enemmän yrittäjyyttä, enemmän kotimaista omistusta ja enemmän investointeja? Jos vastaus on kyllä, niin tällöin meidän on kevennettävä niihin kohdistuvaa verotaakkaa.

Nykyinen yritys- ja pääomaverotus on sekava ja edellyttää rakenteellista uudistamista. Kilpailukykyisemmän ja selkeämmän järjestelmän laatiminen on tehtävä harkiten, ajan kanssa ja parhaan asiantuntemuksen varassa.

Kuudes huomio: Lisää työvoiman tarjontaa

Suomessa väestö ikääntyy. Kun työikäinen väestö vähenee, myös työpanoksen ja siten hyvinvoinnin määrä vähenee. Työllisyysasteen nostaminen edellyttää työvoiman tarjonnan lisäämistä. Eli sitä, että työmarkkinoille osallistuu nykyistä enemmän ihmisiä. Seuraavalla vaalikaudella ohjenuoraksi on otettava työlinja. Eli on käytettävä sekä keppiä että porkkanaa, jotta yhä useampi suomalainen tulisi mukaan työelämään.

Voimme ottaa esimerkkiä Ruotsista, jossa on viimeisen 10 vuoden aikana tehty rohkea valinta työn tekemisen ja teettämisen puolesta.

Ensinnäkin, nykyistä suurempi osa työikäisestä väestöstä tarvitaan mukaan työelämään.

Työuria on pidennettävä alusta, keskeltä ja lopusta. Nuoret tarvitaan nopeammin koulun penkiltä työelämään. Pienten lasten vanhempien poissaoloja työelämästä on lyhennettävä. Työmarkkinoiden vuotokohtia on tukittava. Vanhuuseläkeikää on nostettava. Työssä jaksamista on parannettava levittämällä yritysten parhaita käytäntöjä ja lisäämällä joustoja. Eläkkeellä työskentelemisestä on tehtävä joustavaa, helppoa ja kannustavaa.

Työmarkkinoiden ulkopuolella on suuri joukko suomalaisia, jotka haluaisivat tehdä töitä. Esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeellä on noin 200 000 suomalaista, joista moni olisi valmis tekemään töitä, jos sopivia mahdollisuuksia olisi tarjolla. Tarvitaan esimerkiksi mahdollisuuksia osa-aikaiseen työhön sekä palkan ja yhteiskunnan tukien yhteensovittamista. Tämä on tärkeä viesti: kaikkien suomalaisten panos on arvokas.

Toiseksi, tarvitaan kunnianhimoisia toimia, joilla alennetaan rakenteellista työttömyyttä.

Työttömien työnhakijoiden ja avoimien työpaikkojen parempi kohtaanto edellyttää ennen muuta parempaa työvoiman liikkuvuutta ja parempia uudelleenkoulutusmahdollisuuksia. Työvoiman liikkuvuuden parantaminen edellyttää asuntorakentamisen lisäämistä. Erityisesti pääkaupunkiseudulla asumisen korkea hinta tekee matalapalkkatöiden vastaanottamisen vaikeaksi.

Rakenteellisen työttömyyden vähentämisessä sosiaaliturvan uudistaminen on avainkysymys. Nykyinen järjestelmä on paitsi kallis, myös passivoiva. Turvan rakennetta on uudistettava siten, että lyhytaikaisenkin työn vastaanottaminen on aina kannattavaa. Olisi hyvä, jos työttömyysturva tarjoaisi paremman turvan lyhytaikaisten työttömyysjaksojen varalta, mutta toisaalta kannustaisi ottamaan nopeasti myös vähän pienempipalkkaisempaa työtä vastaan.

Samalla tarvitaan myös työhön patistamista. Työttömälle on tarjottava apua ja neuvontaa. Työtarjouksia on tehtävä nykyistä enemmän. Tarjotusta työstä kieltäytymisestä on seurattava myös taloudellinen sanktio.

Kolmanneksi, Suomi tarvitsee myös työperäistä maahanmuuttoa.

Suomen on oltava houkutteleva maa ulkomaisille huippuosaajille.

Yliopistoihimme tarvitaan merkittävästi lisää ulkomaisia opiskelijoita, joista osa toivottavasti jää Suomeen työskentelemään. Yliopistojen kansainvälistymisen kannalta mahdollisuus periä lukukausimaksuja EU/ETA-alueen ulkopuolisilta opiskelijoilta olisi tärkeä uudistus.

Työlupien tarveharkinnasta luopuminen tarkoittaisi sitä, että yritysten olisi nykyistä helpompi palkata työntekijöitä avoimiin työpaikkoihin myös ulkomailta.

Seitsemäs huomio: Joustavammat työmarkkinat

Hyvät kuulijat,

Työmarkkinoiden joustavoittamisen on kuljettava käsi kädessä työvoiman tarjonnan lisäämisen kanssa. Työmarkkinoiden joustavuus tarkoittaa monipuolisia mahdollisuuksia järjestää yritys- ja työpaikkatasolla etenkin työaikoja, palkkausta ja palkankorotuksia. Tavoitteena on ylläpitää yrityksen kilpailukykyä ja työllistämismahdollisuuksia.

Maailman talousfoorumi on arvioinut, että rajoittava työlainsäädäntö, työntekijöiden palkkaamiseen ja irtisanomiseen liittyvä kankeus, työn korkea verotus sekä palkan ja tuottavuuden heikko kytkös ovat Suomen suurimpia kilpailukykyhaittoja.

Paikalliseen sopimiseen liittyy monia aiheellisiakin huolia. Neuvotteluasetelman on oltava tasapainoinen yrityksen ja työntekijöiden välillä. Tässä voimme ottaa mallia muista maista.

Esimerkiksi Saksassa paikallinen sopiminen on yksi kilpailukyvyn tärkeä osatekijä. Kyse on joustoista, joiden vastapainona yritys voi esimerkiksi sitoutua välttämään irtisanomisia ja turvaamaan työntekijöiden työpaikkojen säilymisen tietyn ajanjakson.

Esimerkiksi Tanskassa on tehty määrätietoisesti uudistuksia, joilla on alennettu palkkaamisen kynnystä. Tämä tarkoittaa, että sekä palkkaaminen että irtisanominen on helppoa, joka puolestaan tarkoittaa korkeampaa työllisyyttä.

Tanskan mallin mukainen joustoturva perustuu kolmeen osatekijään:
– Heikkoon irtisanomissuojaan
– Korkeaan työttömyysturvaan
– Aktiiviseen työvoimapolitiikkaan.

Jäykkien työmarkkinoiden uudistaminen on ensi vaalikauden keskeisimpiä kysymyksiä. Olennaista on osata katsoa myös ympärilleen ja ottaa oppia sieltä, missä tässä on onnistuttu.

Kahdeksas huomio: Lisää yrittäjyyttä ja kilpailua, vähemmän sääntelyä

Talouskasvun vahvistaminen edellyttää paitsi suurempaa työpanosta, myös korkeampaa tuottavuutta. Tuottavuuden ajureita yhteiskunnassa ovat yritykset. Mitä enemmän poistamme esteitä yrittäjyydeltä ja reilulta kilpailulta, sitä korkeampi on työntekijöiden tuottavuus.

Olen kutsunut kaikkien puolueiden edustajat neuvonpitoon, jossa käydään läpi eri ehdotukset sääntelyn purkamiseksi vielä tämän vaalikauden aikana. Tätä työtä lähtee vetämään Kokoomuksen uusi ympäristöministeri.

Reilu kilpailu markkinoilla tarkoittaa sitä, että paremmat tuotteet ja ratkaisut voittavat. Toisaalta reilu kilpailu tarkoittaa enemmän valinnanmahdollisuuksia ja edullisempia hintoja.

Tällä vaalikaudella on toteutettu terveen kilpailun ohjelma. Tämä ohjelma on oikeansuuntainen, mutta tavoitteiltaan aivan liian vaatimaton. Tarvitaan uusi, kunnianhimoinen kilpailun edistämisen ohjelma, jonka tavoitteena on purkaa kilpailun esteitä ja siten parantaa tuottavuutta. Ohjelmalle on asetettava kunnianhimoiset tavoitteet, joiden vartijaksi on asetettava kilpailu- ja kuluttajavirasto.

Kilpailun edistäminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tarkastelemme kriittisesti kaikkia suojeltuja toimialoja. Esimerkiksi junaliikenteessä, lääkkeiden ja alkoholin myynnissä tai taksiliikenteessä kilpailun rajoittamisella on sinänsä hyviä perusteita. Jos kuitenkin haluamme lisätä tuottavuutta ja lisätä kuluttajien valinnanmahdollisuuksia, niin kaikista aiheista on kyettävä keskustelemaan.

Osana uutta reilun kilpailun ohjelmaa olisi myös purettava kilpailua estävää sääntelyä. Esimerkiksi Suomen vähittäiskauppasektori on edelleen EU:n säännellyimpiä. Onko esimerkiksi kauppojen aukioloaikojen rajoittaminen kaikkine poikkeuksineen enää tätä päivää? Onko nykyinen suurien kauppojen rakentamista kuristava sääntely kuluttajien etujen mukaista? Tästä on voitava keskustella.

Kilpailua on lisättävä myös julkisten palveluiden tuotannossa. Esimerkiksi OECD on toistuvasti kehottanut Suomea pitämään huolta siitä, että julkiset ja yksityiset palveluntuottajat ovat markkinoilla tasavertaisessa asemassa.

Ensimmäinen tärkeä askel on se, että kuntien on tiedettävä, mitä heidän palveluidensa tuottaminen maksaa. Kun palvelujen kustannukset on avattu nettiin ja tehty vertailukelpoiseksi, palveluiden kustannustehokkuutta on helppo vertailla eri kuntien välillä. Tämä mahdollistaa hyvien käytäntöjen ja ideoiden levittämisen.

Palveluiden parantamiseksi kuntien tulisi ottaa vastaan palvelualoitteita ja käsitellä ne määräajassa. Tämä tarkoittaa, että kuntalaisten, kunnan työntekijöiden, järjestöjen ja yritysten on voitava ehdottaa uusia tapoja tuottaa palvelut laadukkaammin ja edullisemmin.

Myös palveluseteleiden käytön laajentaminen tarkoittaa kilpailua ja valinnanvapautta. Se antaa kuluttajalle mahdollisuuden äänestää jaloillaan. Jos yksityinen palveluntuottaja tuottaa saman palvelun paremmin ja edullisemmin kuin kunnan oma tuotanto, niin miksi kuluttaja pitäisi pakottaa julkiselle?

Hyvät kuulijat,

Tässä oli ensimmäinen hahmotelma siitä, mistä teemoista mielestäni on syytä tulevissa vaaleissa keskustella. Kyse on siitä, millä tavalla saamme Suomen uuteen nousuun. Suomen on oltava vuonna 2017 maailman paras maa syntyä, elää ja kuolla.

Kiitos!

Kun kokoomuksen puoluekokous päättyi viime sunnuntaina Lahdessa, auton nokka kääntyi kohti Mäntsälää. Jo silloin kahvikupin ääressä Antti Rinteen kanssa tuntui siltä, että saamme yhdessä aikaiseksi hallitusohjelman seuraaville yhdeksälle kuukaudelle.

Kun alkuun puhuimme hallitusneuvotteluista, paino oli sanalla mini. Taloudellisen tilanteen takia mini ei kuitenkaan riittänyt. Lopputulos oli vähintään semi. Suomi tarvitsi hallituksen ja ratkaisun ripeästi.

Hallitustunnustelijana halusin tuoda neuvotteluihin uuden tavan tehdä asioita. Keskeistä oli yhdessä tekeminen. Ratkaisuun tarvittiin kaikkien viiden puolueen yhtenäisyyttä. Halusin tuoda mukaan neuvotteluihin myös eduskuntaryhmien puheenjohtajat. He toimivat samalla suorina linkkeinä eduskuntaryhmiin. Ryhmiin, jotka antavat ohjelmalle oikeutuksen sekä hyväksynnän.

Varsinaiset neuvottelut aloitettiin alkuviikosta. Maanantaina kävimme läpi suuria teemoja. Illallistimme yhdessä ulkoministeriössä ja katsoimme välillä jalkapallon MM-kisoja. Todelliset keskustelut aloitimme tiistaina Königstedtin kartanossa Vantaalla ja jatkoimme keskiviikkona ja torstaina valtioneuvoston linnassa Helsingin keskustassa.

Itse neuvotteluissa keskeistä oli pitää kiinni Jyrki Kataisen hallituksen kehyksistä sekä rakennepoliittisista linjauksista. Lisäksi oli selvää, että kaikki järkevät talouskasvua virittävät toimet on käytävä läpi. Hallitusohjelmaan saatu kasvupaketti ei ole puoleiden toiveiden tynnyri. Se on paketti, joka on huolella valmisteltu ja analysoitu. Kasvupanostuksien jälkeenkin valtiovarainministeriö arvioi, että valtionvelka taittuu sovitusti kehyskauden aikana.

Esimerkiksi ostovoiman, kotimaisen kysynnän ja työllisyyden parantamiseksi ansiotuloverotukseen tehdään inflaatiota vastaavat tarkastukset kolmen alimman tuloluokan osalle vuonna 2015. Indeksijäädytys siirtyy vuodelle 2016. Tarkastukset kohdennettiin kolmeen alimpaan tuloluokkaan siksi, että niiden vaikutus ostovoimaan on pieni- ja keskituloisilla kaikkein suurin. Lapsiperheet saavat myös oman verovähennysjärjestelmän. Matkailu- ja ravintola-alan työllisyyttä parannetaan edustuskulujen verovähennysoikeuden palauttamisella. Windfall-verosta uskallettiin luopua, koska järjestelmä osoittautui toimimattomaksi.

Kaiken tämän ja muun voi tiivistää siihen, että työn eteen on nyt tehty merkittäviä kannusteita. Ei hallitusohjelmaa tarvitse ylenpalttisesti hehkuttaa. Eikä moittiakaan. Teimme sen, mikä oli pakko. Antti Rinne ehdotti, että nimeämme ohjelman uudeksi nousuksi. Näin tehtiin.

Semipaketti on siis valmis. Ministerivalinnat tehdään maanantaina. Hallitus nimitetään tiistaina, ja sen jälkeen pääsemme käsiksi tärkeimpään. Pääsemme töihin nostamaan Suomea uuteen nousuun.

Kokoomuslaiset valitsivat minut viikonloppuna Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Olo on yhä sanoinkuvaamattoman onnellinen ja nöyrä.

Kuten Jyrki Katainen jäähyväispuheessaan totesi, kapula vaihtuu lennossa ja juoksu jatkuu katkeamatta. Työt hallituksen muodostamiseksi on jo aloitettu tänään.

Tein puheenjohtajakampanjan aikana yhden lupauksen. Lupasin, että tulen tekemään kaikkeni kokoomuksen ja Suomen eteen. Joka päivä. Sen lupauksen pidän. Kiitos kaikille minua tukeneille.

Puheenjohtajakisa on edennyt loppusuoralle. Takana on monta tenttiä, monta paikkakuntaa ja paljon kohtaamisia sekä erilaisissa tapahtumissa että puhelimitse. Edessä vielä grande finale, eli Lahden puoluekokous.

Vauhtia on riittänyt. Välillä on meinannut väsykin iskeä, mutta tärkeän asian puolesta on menty täysillä. Kokoomus on ansainnut hyvän puheenjohtajan. Vähintä mitä me ehdokkaat voimme tehdä, on antaa puoluekokousedustajille riittävästi tietoa oman päätöksenteon tueksi. Siksi olen pyrkinyt tavoittamaan mahdollisimman monta kokoomusvaikuttajaa henkilökohtaisesti. Jokainen puoluekokousedustaja tekee äänestyspäätöksensäkin henkilökohtaisesti, omaa sydäntään ja päätään kuunnellen.

Parasta kampanjoinnissa on ollut se, että olen päässyt oppimaan uutta joka päivä. Olen kuullut mm. Luonnonvarakeskuksesta Parkanossa, kieltenopiskelusta Rovaniemellä, Venäjän kaupan mahdollisuuksista Kotkassa ja sote-asioista Vaasassa. Puheluissakin aiheita on riittänyt Natosta ja globaalitaloudesta oman alueen työpaikkoihin ja liikennehankkeisiin. Kiitos kaikille, arvostan, että olette antaneet aikaanne ja ajatuksianne!

Viime viikot ovat opettaneet minulle yhä lisää poliittisen päätöksenteon roolista ja suuresta vastuusta. Ministerin pöydällä mittakaavassa pieneltä näyttävä asia voi olla hyvin suuri yksittäiselle ihmiselle, paikkakunnalle ja alueelle. Siksi kohtaamiset ympäri Suomen ovat tärkeitä, ovat olleet sitä nyt ja ovat varmasti myös jatkossa. Ikinä ei saa alkaa kuvitella, että papereista voi lukea, miten asiat ovat. Parhaiten oppii kohtaamalla ja kuuntelemalla.

Keskustelut ovat myös vahvistaneet käsitystäni siitä, että jokainen ihminen osaa itse parhaiten määritellä onnelliseksi tekevät ja arkea parantavat asiat. En väitä olevani kaikkien arjen asiantuntija. Sellaiseksi en myöskään aio alkaa. Parasta mitä politiikka voi tarjota, on luottamus siihen, että Suomea viedään eteenpäin vastuullisesti ja tulevaisuuteen katsoen. Jokaisen suomalaisen pitää voida luottaa siihen, että oma yritteliäisyys vie eteenpäin ja yhteiskunnan turvaverkot pitävät jos niitä tarvitsee.

Lähtökohta on, että luotamme terveeseen maalais- ja kaupunkilaisjärkeen. Lakiin ei voi kirjoittaa, että kaveria ei jätetä, mutta joka ainoa meistä voi pitää kaverista huolta. Lasta kasvattamaan ei aina tarvita ihan koko kylää, mutta lapsen on hyvä kasvaa välittämisen ja luottamuksen ilmapiirissä. Perheen ja muiden läheisten merkitystä ei voi siinä liikaa korostaa.

Vapaus tehdä valintoja omassa arjessa on samalla vastuuta omista valinnoista ja läheisistä. Yhteiskunnan toimin ei pidä tuota vapautta rajoittaa, vaan pyrkiä turvaamaan se mahdollisimman monelle elämäntilanteesta riippumatta. Joskus tarvitaan yhteiskunnan tukea vähemmän, joskus enemmän. Tärkein on aina ihminen, ei valtio tai yhteiskunta.

Herkkä ja nöyrä on olo kohti puoluekokousta mentäessä. Olen todella kiitollinen kaikesta tuesta, jota olen kampanjan tiimellyksessä saanut. Teille, jotka olette sanoneet, että ”olet puolueeni puheenjohtaja” ja teille, jotka olette sparranneet minua kertomalla, mitä puheenjohtajalta toivotte. Lahti kutsuu ja jännityksellä matkaan kohti puoluekokousta. Sinne mennään, minne isänmaa kutsuu ja kokoomuksen eteen tehdään töitä hartiavoimin!

Suomi lähtee uuteen nousuun vain työllä. Olen aiemmin sanonut, että valtion pitää luoda edellytyksiä ja puitteita kasvulle, mutta varsinainen kasvu lähtee suomalaisista työntekijöistä ja yrityksistä. Miten sitten saamme helpotettua yrittämistä ja miten saamme Suomeen lisää yrittäjiä?

Keskuskauppakamari julkaisi maanantaina raportin siitä, miten ylisääntely, raportin mukaan ”pykälämyrsky”, vaikeuttaa yritysten toimintaa. Raportissa tutkittiin yritysvaikutusten arvioinnin osuutta Suomessa viime vuonna annetuissa hallituksen esityksissä. Selvityksen mukaan lainsäädännön vaikutuksia yrityksiin selvitetään ennakolta niukasti niin Suomessa kuin EU-tasollakin. Raportista voi poimia esimerkkejä siitä, miten säännökset saattavat vaikeuttaa yritysten toimintaa. Erityisen paljon kuormittuvat pienet yritykset, jossa samat ihmiset joutuvat hoitamaan kaiken raportoinnin.

Vaikka yritys olisi pieni, sen pyörittäminen vaatii säännöllisiä ilmoituksia ja raportteja. Puhumattakaa siitä, jos yritys aikoo investoida talouden kasvuun – pienikin fyysinen investointi vie lähes aina 2 – 5 vuotta luvitusprosesseissa. Lupajonossa seisoo investointeja miljardien arvosta.

Yrityksillämme ei yksinkertaisesti ole varaa pykälämyrskyn hoitamiseen: yrityksen raportointivelvoitteita on vähennettävä. Sen lisäksi tarpeellinen raportointi pitää saada mahdollisimman automaattiseksi. Tähän onkin tartuttu Nokian ex-johtaja Pekka Ala-Pietilän johdolla laaditun raportin pohjalta työskentelevässä ICT-2015-hankkeessa. Tälle työlle täytyy antaa riittävän voimakas tuki. Esimerkiksi palkka-, alv- ja tilinpäätösraportoinnin automatisoinnissa piilee arvioiden mukaan jopa miljardiluokan tehokkuussäästö. Vuoden 2015 hallitusohjelmaan tarvitaan myös kirjaus siitä, miten puramme byrokratiaa määrätietoisesti. Valtioneuvoston edellinen hanke vähentää hallinnollista taakkaa ei tuottanut odotettuja tuloksia.

Harkintaan olisi otettava myös se, miten lainsäädännön vaikutuksia yrityksille pystyttäisiin paremmin kartoittamaan etukäteen. Tätä työtä virtaviivaistaisi myös yhtenäinen valtioneuvosto. Nyt eri ministeriöt valmistelevat lakeja itsenäisesti eikä ole yhteistä koordinaatiota, jonka avulla voitaisiin arvioida eri säädösten yhteisvaikutusta.

Myös yrityksen perustamista olisi helpotettava: yliopistoissa vieraillessani olen kuullut hienoista palvelu- ja tuoteideoista, joita ei saada toteutettua sen takia, että yrityksen perustaminen on liian vaivalloista. Meillä on maailman huippua olevat koulut ja hyvä koulutustaso, joten meiltä syntyy ideoita, jotka pitää pystyä kaupallistamaan nopeasti. Doing Business 2014 -raportissa Suomi on yrityksen perustamisen helppoudessa sijalla 55, kun se on kokonaistuloksissa sijalla 12. Suomessa yrityksen perustaminen kestää 14 päivää, kun se esimerkiksi Virossa kestää 18 minuuttia ja Uudessa-Seelannissa alle päivän. Suomen pitäisi olla maailman helpoin maa perustaa yritys ja pyörittää sitä.

Tottakai tärkeää on myös se, että yrittämisen kokonaisverotusta pyritään keventämään pitkällä tähtäimellä. Erityisesti jakamattoman voiton verotusta on edelleen laskettava ja listaamattomien yritysten erityissääntöjen aiheuttamia kannustinloukkuja kasvuun ja pörssilistaukseen lievennettävä. Yrittäjän verotuksen tulonlähdejaosta tulisi luopua. Perintöveron poistosta on keskusteltu kiitettävästi viime päivinä. Blogini lukijat tietävätkin, että kannatan perintöverosta luopumista. Perintövero ei saisi missään nimessä vaikeuttaa sukupolvenvaihdoksia.

Suomen on uskallettava tehdä rohkea valinta työn verotuksen alentamiseksi kautta linjan niin, että työn teko kannattaa aina. Meidän on uskallettava tarttua esimerkiksi koeaikojen pidentämiseen ja määräaikaisten työsuhteiden vapauttamiseen – nämä ovat olleet osia muun muassa Ruotsissa ja Saksassa toteutetuista reformeista, joiden myötä kummassakin maassa työttömyys on nyt pienempää kuin ennen uudistuksia.

Kasvu ei tipahda taivaasta toivomalla. Sen teemme me. Suomalaiset työntekijät ja yritykset.

Viime viikkoina olen päässyt keskustelemaan eri puolilla maata siitä, miten kokoomus toimii ja miten puolueen toimintaa voisi parantaa. Myös puhelin käynyt kuumana. Olen yrittänyt kuulostella, mitkä asiat askarruttavat jäseniämme. Muutama seikka tuntuu nousevan esille kunnasta riippumatta: miten saamme uutta väkeä mukaan, miten motivoimme ihmisiä toimintaan ja miten saisimme joukkueemme pelaamaan yhteen entistäkin paremmin. Tässä muutamia ajatuksiani näihin kysymyksiin.

Kokoomuksen paras käyntikortti on se, että olemme kokoomuslaista politiikkaa tekevä puolue. Meidän pitää toimia sellaisella innolla ja rohkeudella, että toimintaamme halutaan mukaan. Meidän pitää antaa vastuuta osaaville ihmisille ja näyttää, että yksittäinenkin jäsen voi vaikuttaa politiikkaamme. Kaikkien toiminnalla on väliä – olkoon se vaalilehtien jakamista, lautakuntatyötä tai periaateohjelman kirjoittamista.

Järjestöpuoli toimii mahtavasti. Olen kiertänyt maata yli kymmenen vuotta ja nähnyt lukuisat hymyilevät kasvot vastaanottamassa ehdokasta tai ministeriä, tarjoamassa mehumukia ja jakamassa esitteitä. On hienoa, että meillä on niin suuri joukko ihmisiä, jotka ovat valmiita antamaan kallisarvoista aikaansa puolueelle.

Pystymmekö kuitenkaan tarjoamaan riittävästi mahdollisuuksia tehdä politiikkaa myös sisältöjen kautta? Meillä on puolue täynnä eri alojen asiantuntijoita, joiden osaamista ei hyödynnetä tarpeeksi. Kaikki viisaus ei todellakaan asu eduskuntatalossa tai valtioneuvoston kansliassa, vaan jokainen kokoomuslainen on oman alueensa paras asiantuntija. Sitä osaamista kokoomuksen on hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla menestyäkseen puolueena.

Tarvitsemme tehokkaita tapoja koota ihmisiä yhteen ja löytää kokoomuslaisia ratkaisuja. Yksi mahdollisuus on järjestää tapaamisia eri politiikan lohkoista kiinnostuneille. Näin saataisiin parhaat ideat ja käytännöt leviämään. Ryhmien työtä voitaisiin hyödyntää niin puolueen kuin eduskunnan ja hallituksenkin työskentelyssä.

Puoluekokous on tietysti keskeisin jäsendemokratian foorumi. Se käyttää joka toinen vuosi puolueen korkeinta päätösvaltaa. Olisi tärkeää, että aloitteiden käsittelylle jää kokouksessa riittävästi aikaa. Tätä voidaan osaltaan auttaa käyttämällä sähköisiä äänestyskapuloita, jotka nopeuttavat äänestyksiä. Tai voisiko puoluekokousväelle tarjota älypuhelimeen ladattavan puoluekokoussovelluksen, jonka avulla pystyy seuraamaan esityslistan etenemistä, pyytämään puheenvuoroa ja miksei myös äänestämään?

Meidän pitää käyttää moderneja kommunikaatiovälineitä laajemminkin hyödyksi. Sosiaalinen media on uusi tori, joka ei kuitenkaan torikäyntejä tai keskustelutilaisuuksia korvaa. Meidän tulisi rakentaa kokoomuksen sisäinen kommunikaatioverkosto, oma Kokoomus-applikaatio, jossa voisimme yhdessä kehittää puoluetta. Ja tässä en nyt puhu mistään pitkistä sähköpostilistoista.

Kansainvälisiltä kentiltä toisin meille aktiivisemman yhteydenpidon maailmanlaajuisessa veljespuolueiden verkostossa. Meidän kannattaa kutsua järjestöpuolen huipputekijöitä eri puolilta maailmaa jakamaan meille ideoita kampanjointia ja muita puoluetoiminnan muotoja varten. Haluan, että kokoomus on puolue, joka uskaltaa kokeilla uusia asioita ja uudistuu jatkuvasti.

En väitä tietäväni itse parhaiten, miten järjestökenttäämme kehitetään. Olenhan puoluetoiminnassa suhteellisen myöhäisherännyt ja ollut mukana vain kymmenen vuotta. Uskon siihen, että parhaat ideat tulevat käytännön työstä ja tekijöiltä. Siksi aloittaisinkin vuoden kestävän piirikierroksen puheenjohtajana. Varaisin joka kuukaudesta yhden maanantain vierailulle paikallisyhdistyksessä, jolla on esitettävänään hyvä konkreettinen idea. Koskekoon idea sitten Suomen tai kokoomuksen tulevaisuutta. Minulle olisi tärkeää kuulla, mitä mieltä kokoomuslaiset eri puolilla maata ovat ja mitä ideoita heillä on toiminnan kehittämiseen. Minä sitoutuisin viemään viestiä eteenpäin puolueen ohjelma- ja järjestötyössä. Kun uusia ideoita on valmiina noin vuoden verran, olen valmis esittelemään mallini järjestökentän kehittämiseksi.

Tavoite on selkeä: puolueen ohjelmavalmistelua on saatava askeleen lähemmäs kokoomuksen paikallistoimijoita, jokaiselle jäsenellemme on löydettävä luonteva tapa osallistua toimintaan ja päätösten valmistelusta sekä itse päätöksistä on pystyttävä viestimään paremmin.

Minusta kokoomus on joukkue. Pelaajat rakentavat peliä, antavat syöttöjä, tekevät maaleja ja torjuvat vastustajien hyökkäyksiä. Maalintekijä onnistuu vain, jos kenttä pelaa yhteen. Politiikka ei ole yksilölaji. Kokoomuksen kenttä on Suomen vahvin. Osaamista ja energiaa riittää enemmän kuin muilla yhteensä. Se pitää hyödyntää, myös vaalien välillä. Sitä kautta saavutamme tuloksia. Ja sitä kautta voitamme ne vaalitkin.

Tänään oli jo aika startata uusi kampanja. Esittelin aamulla toimittajille vaaliohjelmani kokoomuksen puheenjohtajaksi, kampanjan aluevastaavat ja kiertuesuunnitelman. Ajatuksena on vierailla ennen puoluekokousta kaikissa niissä kokoomuspiireissä, joissa puheenjohtajakiertue ei käynyt.

Kampanjani teemana on uusi nousu. Se tarkoittaa uutta nousua niin kokoomukselle kuin Suomellekin. Vaaliohjelmani kiteytyy – kuinkas muuten – kolmeen pointtiin. Ne ovat uusi tapa johtaa, entistä kansainvälisempi Suomi sekä vapaus ja vastuu. Koko ohjelma löytyy täältä, mutta avaan tässä hieman ajatuksiani isoista teemoista.

Kokoomuksella on ollut Jyrki Kataisen johdolla kymmenen hienoa vuotta, mutta nyt on aika uudistua. Suomi ja kokoomus tarvitsevat uuden, modernin tavan johtaa. Minusta johtajan tehtävä on kuunnella, keskustella ja vetää strategiset linjat. Antaa visio, suunta ja osata innostaa ihmisiä. Johtajan pitää antaa vastuuta, tukea ja luottaa omaan joukkueeseensa. Näin joukkue pystyy parhaaseensa – puhutaan sitten kokoomuksesta, hallituksesta tai Suomesta joukkueena.

Monelle politiikka näyttäytyy pelaamisena ja junttaamisena. Se ei ole minun tapani. Väännän tarpeen vaatiessa kovasti, jos Suomen ja Euroopan etu sitä vaatii. Itseisarvoinen vänkääminen ei kuitenkaan tuota tuloksia tai lisää suomalaisten arvostusta politiikkaan. Myös hallituksen johtaminen vaatii uudistamista. Esimerkiksi vanhanaikaiset pitkät hallitusohjelmat ovat aikansa eläneet. Minun johdollani hallitusohjelmassa määriteltäisiin hallituksen tahtotila ja keskeiset tavoitteet. Konkreettinen työsuunnitelma taas päivitettäisiin vuosittain.

Toinen pääteemoista on entistä kansainvälisempi Suomi. Vain kansainvälinen ja avoin Suomi menestyy. Me emme voi käpertyä sisäänpäin vastustamaan uutta ja erilaista ja kuvitella siten turvaamamme saavutetut edut. Suomi ei ole yksinäinen saari. Maailmanlaajuiset ongelmat eivät poistu laittamalla silmät ja rajat kiinni. Suomalaisten omista asioista päätetään joka tapauksessa suuri osa rajojemme ulkopuolella, ja kysymys kuuluu, olemmeko mukana päättämässä meitä koskevia asioita.

Kokoomus on Suomen kansainvälisin puolue ja sellainen sen tulee olla jatkossakin. Olemme edistäneet ja käymme jatkossakin avointa keskustelua EU-, ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Uskallamme tarttua vaikeisiinkin asioihin ja johtaa keskustelua siitä, mitkä ovat Suomelle parhaita ratkaisuja.

Oma roolini kokoomuksessa on tähän asti ollut Suomen puolesta neuvotteleminen ja Suomen edustaminen ulkomailla. Olen valmis laajentamaan rooliani, mutta kokemukseni merkitys ei ainakaan vähene tulevaisuudessa. Kokoomuksen puheenjohtaja toimii myös pääministerinä, ja pääministeri johtaa Suomen EU-politiikkaa.

Kolmas pääteemoistani on vapaus ja vastuu. Miksi? Koska ne ovat minun kokoomukseni perusarvoja. Kaikilla pitää olla vapaus valita elämänsä suunta – kunhan suvaitsee toisten vastaavia vapauksia. Niille, jotka voivat pitää huolta itsestään ja läheisistään, on siihen annettava vapaus. Niistä, jotka eivät pysty itsestään huolehtimaan, pidetään arvokkaasti huolta. Se on vastuuta, joka kulkee käsi kädessä vapauden kanssa.

Yhteiskunnan tehtävä on tarjota tasavertaiset mahdollisuudet jokaiselle taustasta tai kyvystä riippumatta. Valtio ei kuitenkaan voi kieltää työttömyyttä eikä määrätä taloutta kasvamaan. Valtion tehtävä on on luoda edellytyksiä, määritellä pelisäännöt ja poistaa esteitä.

Tässä pääpointit lyhyesti. Mitä mieltä olet?

Category Archives: Uusi nousu

Miten tästä eteenpäin? Veropäivän talous- ja veropoliittinen katsaus 24.9.

Semineuvotteluista

Uusiin tehtäviin

Grande finale

Yrittämisestä maailman helpointa

Vain yhdessä voitamme

Uusi nousu

Not Found