Kokoomuslaiset valitsivat minut viikonloppuna Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Olo on yhä sanoinkuvaamattoman onnellinen ja nöyrä.
Kuten Jyrki Katainen jäähyväispuheessaan totesi, kapula vaihtuu lennossa ja juoksu jatkuu katkeamatta. Työt hallituksen muodostamiseksi on jo aloitettu tänään.
Tein puheenjohtajakampanjan aikana yhden lupauksen. Lupasin, että tulen tekemään kaikkeni kokoomuksen ja Suomen eteen. Joka päivä. Sen lupauksen pidän. Kiitos kaikille minua tukeneille.
Puheenjohtajakisa on edennyt loppusuoralle. Takana on monta tenttiä, monta paikkakuntaa ja paljon kohtaamisia sekä erilaisissa tapahtumissa että puhelimitse. Edessä vielä grande finale, eli Lahden puoluekokous.
Vauhtia on riittänyt. Välillä on meinannut väsykin iskeä, mutta tärkeän asian puolesta on menty täysillä. Kokoomus on ansainnut hyvän puheenjohtajan. Vähintä mitä me ehdokkaat voimme tehdä, on antaa puoluekokousedustajille riittävästi tietoa oman päätöksenteon tueksi. Siksi olen pyrkinyt tavoittamaan mahdollisimman monta kokoomusvaikuttajaa henkilökohtaisesti. Jokainen puoluekokousedustaja tekee äänestyspäätöksensäkin henkilökohtaisesti, omaa sydäntään ja päätään kuunnellen.
Parasta kampanjoinnissa on ollut se, että olen päässyt oppimaan uutta joka päivä. Olen kuullut mm. Luonnonvarakeskuksesta Parkanossa, kieltenopiskelusta Rovaniemellä, Venäjän kaupan mahdollisuuksista Kotkassa ja sote-asioista Vaasassa. Puheluissakin aiheita on riittänyt Natosta ja globaalitaloudesta oman alueen työpaikkoihin ja liikennehankkeisiin. Kiitos kaikille, arvostan, että olette antaneet aikaanne ja ajatuksianne!
Viime viikot ovat opettaneet minulle yhä lisää poliittisen päätöksenteon roolista ja suuresta vastuusta. Ministerin pöydällä mittakaavassa pieneltä näyttävä asia voi olla hyvin suuri yksittäiselle ihmiselle, paikkakunnalle ja alueelle. Siksi kohtaamiset ympäri Suomen ovat tärkeitä, ovat olleet sitä nyt ja ovat varmasti myös jatkossa. Ikinä ei saa alkaa kuvitella, että papereista voi lukea, miten asiat ovat. Parhaiten oppii kohtaamalla ja kuuntelemalla.
Keskustelut ovat myös vahvistaneet käsitystäni siitä, että jokainen ihminen osaa itse parhaiten määritellä onnelliseksi tekevät ja arkea parantavat asiat. En väitä olevani kaikkien arjen asiantuntija. Sellaiseksi en myöskään aio alkaa. Parasta mitä politiikka voi tarjota, on luottamus siihen, että Suomea viedään eteenpäin vastuullisesti ja tulevaisuuteen katsoen. Jokaisen suomalaisen pitää voida luottaa siihen, että oma yritteliäisyys vie eteenpäin ja yhteiskunnan turvaverkot pitävät jos niitä tarvitsee.
Lähtökohta on, että luotamme terveeseen maalais- ja kaupunkilaisjärkeen. Lakiin ei voi kirjoittaa, että kaveria ei jätetä, mutta joka ainoa meistä voi pitää kaverista huolta. Lasta kasvattamaan ei aina tarvita ihan koko kylää, mutta lapsen on hyvä kasvaa välittämisen ja luottamuksen ilmapiirissä. Perheen ja muiden läheisten merkitystä ei voi siinä liikaa korostaa.
Vapaus tehdä valintoja omassa arjessa on samalla vastuuta omista valinnoista ja läheisistä. Yhteiskunnan toimin ei pidä tuota vapautta rajoittaa, vaan pyrkiä turvaamaan se mahdollisimman monelle elämäntilanteesta riippumatta. Joskus tarvitaan yhteiskunnan tukea vähemmän, joskus enemmän. Tärkein on aina ihminen, ei valtio tai yhteiskunta.
Herkkä ja nöyrä on olo kohti puoluekokousta mentäessä. Olen todella kiitollinen kaikesta tuesta, jota olen kampanjan tiimellyksessä saanut. Teille, jotka olette sanoneet, että ”olet puolueeni puheenjohtaja” ja teille, jotka olette sparranneet minua kertomalla, mitä puheenjohtajalta toivotte. Lahti kutsuu ja jännityksellä matkaan kohti puoluekokousta. Sinne mennään, minne isänmaa kutsuu ja kokoomuksen eteen tehdään töitä hartiavoimin!
Viime viikkoina olen päässyt keskustelemaan eri puolilla maata siitä, miten kokoomus toimii ja miten puolueen toimintaa voisi parantaa. Myös puhelin käynyt kuumana. Olen yrittänyt kuulostella, mitkä asiat askarruttavat jäseniämme. Muutama seikka tuntuu nousevan esille kunnasta riippumatta: miten saamme uutta väkeä mukaan, miten motivoimme ihmisiä toimintaan ja miten saisimme joukkueemme pelaamaan yhteen entistäkin paremmin. Tässä muutamia ajatuksiani näihin kysymyksiin.
Kokoomuksen paras käyntikortti on se, että olemme kokoomuslaista politiikkaa tekevä puolue. Meidän pitää toimia sellaisella innolla ja rohkeudella, että toimintaamme halutaan mukaan. Meidän pitää antaa vastuuta osaaville ihmisille ja näyttää, että yksittäinenkin jäsen voi vaikuttaa politiikkaamme. Kaikkien toiminnalla on väliä – olkoon se vaalilehtien jakamista, lautakuntatyötä tai periaateohjelman kirjoittamista.
Järjestöpuoli toimii mahtavasti. Olen kiertänyt maata yli kymmenen vuotta ja nähnyt lukuisat hymyilevät kasvot vastaanottamassa ehdokasta tai ministeriä, tarjoamassa mehumukia ja jakamassa esitteitä. On hienoa, että meillä on niin suuri joukko ihmisiä, jotka ovat valmiita antamaan kallisarvoista aikaansa puolueelle.
Pystymmekö kuitenkaan tarjoamaan riittävästi mahdollisuuksia tehdä politiikkaa myös sisältöjen kautta? Meillä on puolue täynnä eri alojen asiantuntijoita, joiden osaamista ei hyödynnetä tarpeeksi. Kaikki viisaus ei todellakaan asu eduskuntatalossa tai valtioneuvoston kansliassa, vaan jokainen kokoomuslainen on oman alueensa paras asiantuntija. Sitä osaamista kokoomuksen on hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla menestyäkseen puolueena.
Tarvitsemme tehokkaita tapoja koota ihmisiä yhteen ja löytää kokoomuslaisia ratkaisuja. Yksi mahdollisuus on järjestää tapaamisia eri politiikan lohkoista kiinnostuneille. Näin saataisiin parhaat ideat ja käytännöt leviämään. Ryhmien työtä voitaisiin hyödyntää niin puolueen kuin eduskunnan ja hallituksenkin työskentelyssä.
Puoluekokous on tietysti keskeisin jäsendemokratian foorumi. Se käyttää joka toinen vuosi puolueen korkeinta päätösvaltaa. Olisi tärkeää, että aloitteiden käsittelylle jää kokouksessa riittävästi aikaa. Tätä voidaan osaltaan auttaa käyttämällä sähköisiä äänestyskapuloita, jotka nopeuttavat äänestyksiä. Tai voisiko puoluekokousväelle tarjota älypuhelimeen ladattavan puoluekokoussovelluksen, jonka avulla pystyy seuraamaan esityslistan etenemistä, pyytämään puheenvuoroa ja miksei myös äänestämään?
Meidän pitää käyttää moderneja kommunikaatiovälineitä laajemminkin hyödyksi. Sosiaalinen media on uusi tori, joka ei kuitenkaan torikäyntejä tai keskustelutilaisuuksia korvaa. Meidän tulisi rakentaa kokoomuksen sisäinen kommunikaatioverkosto, oma Kokoomus-applikaatio, jossa voisimme yhdessä kehittää puoluetta. Ja tässä en nyt puhu mistään pitkistä sähköpostilistoista.
Kansainvälisiltä kentiltä toisin meille aktiivisemman yhteydenpidon maailmanlaajuisessa veljespuolueiden verkostossa. Meidän kannattaa kutsua järjestöpuolen huipputekijöitä eri puolilta maailmaa jakamaan meille ideoita kampanjointia ja muita puoluetoiminnan muotoja varten. Haluan, että kokoomus on puolue, joka uskaltaa kokeilla uusia asioita ja uudistuu jatkuvasti.
En väitä tietäväni itse parhaiten, miten järjestökenttäämme kehitetään. Olenhan puoluetoiminnassa suhteellisen myöhäisherännyt ja ollut mukana vain kymmenen vuotta. Uskon siihen, että parhaat ideat tulevat käytännön työstä ja tekijöiltä. Siksi aloittaisinkin vuoden kestävän piirikierroksen puheenjohtajana. Varaisin joka kuukaudesta yhden maanantain vierailulle paikallisyhdistyksessä, jolla on esitettävänään hyvä konkreettinen idea. Koskekoon idea sitten Suomen tai kokoomuksen tulevaisuutta. Minulle olisi tärkeää kuulla, mitä mieltä kokoomuslaiset eri puolilla maata ovat ja mitä ideoita heillä on toiminnan kehittämiseen. Minä sitoutuisin viemään viestiä eteenpäin puolueen ohjelma- ja järjestötyössä. Kun uusia ideoita on valmiina noin vuoden verran, olen valmis esittelemään mallini järjestökentän kehittämiseksi.
Tavoite on selkeä: puolueen ohjelmavalmistelua on saatava askeleen lähemmäs kokoomuksen paikallistoimijoita, jokaiselle jäsenellemme on löydettävä luonteva tapa osallistua toimintaan ja päätösten valmistelusta sekä itse päätöksistä on pystyttävä viestimään paremmin.
Minusta kokoomus on joukkue. Pelaajat rakentavat peliä, antavat syöttöjä, tekevät maaleja ja torjuvat vastustajien hyökkäyksiä. Maalintekijä onnistuu vain, jos kenttä pelaa yhteen. Politiikka ei ole yksilölaji. Kokoomuksen kenttä on Suomen vahvin. Osaamista ja energiaa riittää enemmän kuin muilla yhteensä. Se pitää hyödyntää, myös vaalien välillä. Sitä kautta saavutamme tuloksia. Ja sitä kautta voitamme ne vaalitkin.
Tänään oli jo aika startata uusi kampanja. Esittelin aamulla toimittajille vaaliohjelmani kokoomuksen puheenjohtajaksi, kampanjan aluevastaavat ja kiertuesuunnitelman. Ajatuksena on vierailla ennen puoluekokousta kaikissa niissä kokoomuspiireissä, joissa puheenjohtajakiertue ei käynyt.
Kampanjani teemana on uusi nousu. Se tarkoittaa uutta nousua niin kokoomukselle kuin Suomellekin. Vaaliohjelmani kiteytyy – kuinkas muuten – kolmeen pointtiin. Ne ovat uusi tapa johtaa, entistä kansainvälisempi Suomi sekä vapaus ja vastuu. Koko ohjelma löytyy täältä, mutta avaan tässä hieman ajatuksiani isoista teemoista.
Kokoomuksella on ollut Jyrki Kataisen johdolla kymmenen hienoa vuotta, mutta nyt on aika uudistua. Suomi ja kokoomus tarvitsevat uuden, modernin tavan johtaa. Minusta johtajan tehtävä on kuunnella, keskustella ja vetää strategiset linjat. Antaa visio, suunta ja osata innostaa ihmisiä. Johtajan pitää antaa vastuuta, tukea ja luottaa omaan joukkueeseensa. Näin joukkue pystyy parhaaseensa – puhutaan sitten kokoomuksesta, hallituksesta tai Suomesta joukkueena.
Monelle politiikka näyttäytyy pelaamisena ja junttaamisena. Se ei ole minun tapani. Väännän tarpeen vaatiessa kovasti, jos Suomen ja Euroopan etu sitä vaatii. Itseisarvoinen vänkääminen ei kuitenkaan tuota tuloksia tai lisää suomalaisten arvostusta politiikkaan. Myös hallituksen johtaminen vaatii uudistamista. Esimerkiksi vanhanaikaiset pitkät hallitusohjelmat ovat aikansa eläneet. Minun johdollani hallitusohjelmassa määriteltäisiin hallituksen tahtotila ja keskeiset tavoitteet. Konkreettinen työsuunnitelma taas päivitettäisiin vuosittain.
Toinen pääteemoista on entistä kansainvälisempi Suomi. Vain kansainvälinen ja avoin Suomi menestyy. Me emme voi käpertyä sisäänpäin vastustamaan uutta ja erilaista ja kuvitella siten turvaamamme saavutetut edut. Suomi ei ole yksinäinen saari. Maailmanlaajuiset ongelmat eivät poistu laittamalla silmät ja rajat kiinni. Suomalaisten omista asioista päätetään joka tapauksessa suuri osa rajojemme ulkopuolella, ja kysymys kuuluu, olemmeko mukana päättämässä meitä koskevia asioita.
Kokoomus on Suomen kansainvälisin puolue ja sellainen sen tulee olla jatkossakin. Olemme edistäneet ja käymme jatkossakin avointa keskustelua EU-, ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Uskallamme tarttua vaikeisiinkin asioihin ja johtaa keskustelua siitä, mitkä ovat Suomelle parhaita ratkaisuja.
Oma roolini kokoomuksessa on tähän asti ollut Suomen puolesta neuvotteleminen ja Suomen edustaminen ulkomailla. Olen valmis laajentamaan rooliani, mutta kokemukseni merkitys ei ainakaan vähene tulevaisuudessa. Kokoomuksen puheenjohtaja toimii myös pääministerinä, ja pääministeri johtaa Suomen EU-politiikkaa.
Kolmas pääteemoistani on vapaus ja vastuu. Miksi? Koska ne ovat minun kokoomukseni perusarvoja. Kaikilla pitää olla vapaus valita elämänsä suunta – kunhan suvaitsee toisten vastaavia vapauksia. Niille, jotka voivat pitää huolta itsestään ja läheisistään, on siihen annettava vapaus. Niistä, jotka eivät pysty itsestään huolehtimaan, pidetään arvokkaasti huolta. Se on vastuuta, joka kulkee käsi kädessä vapauden kanssa.
Yhteiskunnan tehtävä on tarjota tasavertaiset mahdollisuudet jokaiselle taustasta tai kyvystä riippumatta. Valtio ei kuitenkaan voi kieltää työttömyyttä eikä määrätä taloutta kasvamaan. Valtion tehtävä on on luoda edellytyksiä, määritellä pelisäännöt ja poistaa esteitä.
Tässä pääpointit lyhyesti. Mitä mieltä olet?
Kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaat olivat eilen toista päivää kiertueella. Tällä kertaa oltiin Kangasalla ja Tampereella. Ensimmäinen kesäpäivä ja toreilla oli kivasti porukkaa.
Tampereen päivän teemana oli arvot. Keskustelimme Paula Risikon ja Jan Vapaavuoren kanssa siitä, mihin ajatuksemme ja toimintamme perustuvat. Jollet ollut paikalla niin tässä ajatuksia omista arvoistani ja siitä, minkälainen minun Kokoomukseni on.
Olen saanut kotoa suvaitsevat ja kansainväliset arvot. Yliopistoaikanani sain akateemisen herätyksen, joka siivitti ajattelemaan vapaudesta, vastuusta ja oikeudenmukaisuudesta.
Määrittelen itseni maltilliseksi liberaaliksi kaikissa suhteissa. Ihmisten on tehtävä omat valintansa elämästään. Kaikkia on kohdeltava tasavertaisesti. Minusta kukaan ei voi – vähiten valtio – kertoa ihmisille, mikä heidät tekee onnellisiksi. En halua tuputtaa myöskään omia arvojani muille. Kukin valitkoon itse.
Samaan aikaan olen omissa elämänvalinnoissani melkoinen poroporvari ja perinteisten arvojen valitsija: vaimo, kaksi lasta, talo Espoossa, auto ja niin edelleen.
Tärkein arvoistani on ensimmäiseksi mainitsemani vapaus. Minusta kaikilla pitää olla vapaus valita elämänsä suunta. Yhteiskunnan ja yksilön välisen suhteen pitää olla johdonmukainen: jokainen vapauden rajoitus verojen keräämiseksi ja jokainen lakimääritelmä hyvästä elämästä pitää olla erityisen hyvin perusteltu.
Niille, jotka voivat pitää huolta itsestään ja läheisistään, on siihen annettava vapaus, mahdollisuus ja kaikki kannustus. Sen sijaan niistä, jotka eivät vielä, enää tai väliaikaisesti pysty itsestään huolehtimaan, on pidettävä arvokkaasti huolta. Se on vastuuta, joka kulkee käsi kädessä vapauden kanssa. Vastuuta niin omista toimista kuin lähimmäisistään.
Myös yhteiskunnalla on vastuuta. Heikommista pitää huolehtia. Jokainen ihminen ansaitsee tasaveroiset mahdollisuudet pyrkiä omilla kyvyillään ja ahkeruudellaan parhaaseensa elämässään. Samat mahdollisuudet on turvattava kaikille riippumatta taustasta ja kyvyistä. Epäonnistuneelle on myös annettava uusi mahdollisuus.
Kansainvälisyys on minulle myös arvo. Olen asunut vuosia ulkomailla ja saanut vaikutteita eri kulttuureista. Kansainvälistyminen on tärkeää koko Suomelle, koska suurin osa tulevaisuuden haasteista ei kosketa vain meitä, Suomea tai Eurooppaa. Ne on ratkaistava yhteistyöllä Euroopan maiden kesken tai globaalisti. Suomalaisen ihmisen vapaus, vauraus ja turvallisuus ratkaistaan siis yhä enemmän muualla kuin Suomessa. Emme voi kääriytyä suojaan Suomen rajojen sisäpuolelle, vaan meidän on mentävä rohkeasti maailmalle. Ja vaikutettava niihin päätöksiin, jotka meihin vaikuttavat.
Useampi puolue oli pyytänyt minua ehdokkaaksi ennen kuin lähdin Kokoomuksen riveihin. Miksi sitten valitsin Kokoomuksen? Valinta oli helppo: vapaus, vastuu, suvaitsevaisuus, kannustavuus, sivistys ja välittäminen ovat arvoja, joihin uskon. Kokoomus on kotini. Kokoomus ei aja minkään tietyn ryhmän etua, vaan rakennamme parasta yhteiskuntaa arvojemme pohjalta.
Kokoomus on edennyt vaalivoitosta toiseen, mutta viime aikoina tuntuu, että aatteellinen tankki alkaa olla tyhjenemässä. Minusta tuntuu, että asia, jossa voisimme parantaa, olisi selkiyttää, mitä kokoomus tekisi, jossa saisimme yksin päättää. Tämä visio voi syntyä vain vahvan aatteellisen työn ja keskustelun tuloksena.
Itse haluaisin kokoomuksen puheenjohtajana käynnistää työn puolueen periaateohjelman uudistamiseksi: hyvä pohjatyö, laaja kenttäkierros ja entistäkin parempi lopputulos. Näin saamme koko puolueen ja jokaisen ajattelevan itsenäisen kokoomuslaisen osallistumaan työhön. Mitkä ovat sinun arvosi?
Lähetin eilen Kokoomuksen kaikkien paikallisyhdistysten puheenjohtajille alla olevan kirjeen sähköpostitse. Kerron siinä, miksi haluan Kokoomuksen puheenjohtajaksi ja pyydän palautetta. Laita sinäkin viestiä, jos kirje herättää ajatuksia tai haluat kysyä jotakin.
Hyvät Kokoomuksen paikallisyhdistysten puheenjohtajat, ystävät,
Kisa puolueemme seuraavaksi puheenjohtajaksi on lähtenyt hienosti liikkeelle. Kokoomus kiinnostaa nyt kaikkia.
Olen saanut olla kymmenen vuotta mukana valtakunnan politiikassa Kokoomuksen edustajana. Tänä aikana Kokoomus on kulkenut voitosta voittoon Jyrkin johdolla.
Minun roolini Jyrkin Kokoomuksessa on ollut edustaa Suomea maamme ulkopuolella ja neuvotella Suomen puolesta. Olen toiminut ensin Euroopan parlamentin jäsenenä, sitten ulkoministerinä ja nyt Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä. Olen saanut olla neuvottelemassa mm. neljää EU:n perussopimusta, tulitaukoa Georgian ja Venäjän sotaan sekä 1000 miljardin euron seitsenvuotista budjettikehystä Euroopan unionille.
Nyt alkaa uusi aikakausi. Vaikka olemme menestyneet vaaleissa erinomaisesti, emme ole pystyneet toteuttamaan niin kokoomuslaista politiikkaa kuin haluaisimme. Edessämme on kolme vaalia, jotka määrittävät suunnan Kokoomukselle ja Suomelle: eurovaalit toukokuussa, puheenjohtajan valinta kesäkuussa ja eduskuntavaalit ensi keväänä.
Suomea kohtaa parhaillaan ulkoinen ja sisäinen paine: Ukrainan kriisi horjuttaa turvallisuusympäristöämme ja vaikeuttaa Venäjä-suhteitamme.
Talouskriisi ei ole vieläkään ohi. Ei, vaikka euroalue onkin jo kääntynyt kasvuun, ja Suomenkin taloudessa näkyy ensimmäisiä positiivisia merkkejä pitkään aikaan. Teollisuuden globaali rakennemuutos on osunut viime vuosina Suomeen rajusti.
Suomeen kohdistuvat paineet ovat luonteeltaan rajat ylittäviä – Euroopan – tai maailmanlaajuisia. Emme voi kuvitella, että ratkaisisimme ne pelkästään rajojemme sisällä, omassa Impivaarassamme.
Kokoomus valitsee kesäkuussa paitsi puheenjohtajan, myös Suomelle pääministerin – ainakin vajaan vuoden pätkäksi. Pääministerin tärkein tehtävä on varmistaa Kataisen hallituksen rakennepoliittisen ohjelman ja kevään kehysriihen päätösten toimeenpano. Luvassa on toteutushallitus.
Se ei kuitenkaan riitä. Suomi tarvitsee enemmän kuin toimitusjohtajan, joka hoitaa juoksevia asioita. Tarvitsemme visiota, suuntaa ja innostusta.
Suomi ja Kokoomus tarvitsevat uuden tavan johtaa. Olen kevään aikana etsinyt ajatuksia, millainen se tapa olisi. Haluan kuunnella, antaa vastuuta ja osallistua. Puolue ei saa olla vain vaaliorganisaatio.
Puheenjohtajana kiertäisin kenttää säännöllisesti ja varaisin kuukauden ensimmäisen maanantain osallistuakseni jonkin paikallisyhdistyksen tapahtumaan. Teknologian ja sosiaalisen median kautta voimme rakentaa myös uudenlaisia tapoja osallistua ja käydä keskustelua. Kokoomuksen pitää olla tiimi – yksikään poliitikko ei tiedä yksin kaikkia vastauksia, ei edes kaikkia kysymyksiä.
SDP:n tapa käydä puheenjohtajavaalia on meille varoittava esimerkki. Kestää kauan ennen kuin demarit ovat yhtenäisinä uuden puheenjohtajansa takana. Sitoudun omassa kampanjassani reiluun peliin.
En myy, osta, junttaa, uhkaile tai pelaa. Sama koskee toimintaani puheenjohtajana. Hyvä ja reilu kampanja varmistaa, että Lahden puoluekokouksen suurin voittaja on Kokoomus.
Puheenjohtajakiertueemme seuraava pysähdys on lauantaina Tampereella, jossa keskustelemme arvoista. Teema ei voisi olla tärkeämpi. Kokoomus on arvopuolue. Emme aja minkään tietyn väestöryhmän etua, vaan rakennamme jokaiselle ihmiselle parasta yhteiskuntaa. Vapaus ja vastuu ovat minun Kokoomukseni perusarvot.
Itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta vuonna 2017. Seuraavana vuonna Kansallinen kokoomus juhlii omaa 100-vuotisjuhlaansa. Minä haluan, että silloin Kokoomus on Suomen suurin puolue, maassa tehdään kokoomuslaista politiikkaa ja Suomi on yksi maailman parhaista maista syntyä, elää ja kuolla.
Arvostaisin suuresti kaikkia kommenttejanne ja neuvojanne. Tapaan teistä varmasti monia eurovaalitapahtumissa ja puheenjohtajakiertueella, mutta myös suora palaute sähköpostiin alexander.stubb(at)formin.fi toimii aina.
Jos haluat liittyä tukijaksi puheenjohtajakampanjaan, se onnistuu täällä. Yli 350 kokoomuslaista on jo menossa mukana.
Tapaamisiin ja kuulumisiin,
Alexander Stubb
Terveisiä Pohjanmaalta. Tulin perjantai-iltana junalla Kokkolaan. Teen täällä lauantaina mm. eurovaalikampanjaa, ja sunnuntaina jatkan kampanjointia polkupyörän kanssa.
Pyöräilykiertue lähtee sunnuntaiaamuna seitsemän sillan yli kohti Vaasaa. Matkalla teen kampanjaa akselilla Pietarsaari-Uusikaarlepyy-Oravainen-Kuni-Vaasa. Lopuksi vielä autolla Laihian torille. On muuten mahtava tapa kampanjoida ja tavata ihmisiä! Tervetuloa mukaan – moikkaamaan tai polkemaan.
Ilmoitin tiistaina asettuvani ehdolle Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Viikko on ollut huikea. Tuen ja kannustuksen määrä vetää nöyräksi. Ensimmäiset kymmenen Kokoomuksen kansanedustajaakin tulivat jo julkisesti tueksi. Tästä kampanjan vauhti vain kiihtyy. Kännykkä ja moottoritiet tulevat entistäkin tutummiksi.
Paula Risikko ja Jan Vapaavuori kisaavat kanssani puheenjohtajuudesta. Erinomaisia ehdokkaita. Arvostan molempia ministerikollegoja. Janne on taitava ammattireiska politiikassa, Paula loistava työkaveri ja persoona. Kummallakin on asenne kohdallaan. Hienoa, jos tulisi vielä muitakin ehdokkaita.
Minä, Paula ja Janne olemme kaikki erilaisia persoonia, ja tuomme omat painotuksemme kisaan. Meitä ei voi kuitenkaan uskottavasti erotella mihinkään blokkeihin oikeisto-vasemmisto -akselilla. Kokoomus on nykyään yhtenäinen puolue, kuin suuri perhe, mistä kuuluu iso kiitos Jyrki Kataiselle. Me-henki on Kokoomuksen vahvuus ja nyt on kyse siitä, miten jatkamme joukkueena eteenpäin.
Oma tavoitteeni on, että Suomi olisi vuonna 2017 – satavuotista itsenäisyyttä juhliessamme – maailman paras maa syntyä, elää ja kuolla. Tähän tarvitaan mm. talouskasvua ja työpaikkoja. Olen jäsentänyt omia teemojani kolmen pointin kautta: 1. Uusi tapa johtaa. 2. Entistä kansainvälisempi Suomi 3. Vapaus ja vastuu. Blogin ahkerille lukijoille nämä pointit tulivat tutuiksi jo tiistaisessa kirjeessä kokoomuslaisille. Avaan jokaista teemaa tulevina viikkoina syvemmin. Helsingin Sanomien tämän aamun jutussa keskitytään henkilökuvan lisäksi talouspolitiikkaan.
Uskallan ennustaa, että meille tulee reilu ja avoin kisa. Tärkeintä on, että ehdokkaat pääsevät keskustelemaan kunnolla ja suoraan, henkilökohtaisesti puolueväen kanssa seuraavien viikkojen aikana. Niillä eväillä kesäkuun puoluekokouksesta lähtee yhtenäinen Kokoomus – valmiina tavoittelemaan seuraavien eduskuntavaalien voittoa.
The requested URL was not found on this server.
