Kokoomus « Alex Stubb

Suomi lähtee uuteen nousuun vain työllä. Olen aiemmin sanonut, että valtion pitää luoda edellytyksiä ja puitteita kasvulle, mutta varsinainen kasvu lähtee suomalaisista työntekijöistä ja yrityksistä. Miten sitten saamme helpotettua yrittämistä ja miten saamme Suomeen lisää yrittäjiä?

Keskuskauppakamari julkaisi maanantaina raportin siitä, miten ylisääntely, raportin mukaan ”pykälämyrsky”, vaikeuttaa yritysten toimintaa. Raportissa tutkittiin yritysvaikutusten arvioinnin osuutta Suomessa viime vuonna annetuissa hallituksen esityksissä. Selvityksen mukaan lainsäädännön vaikutuksia yrityksiin selvitetään ennakolta niukasti niin Suomessa kuin EU-tasollakin. Raportista voi poimia esimerkkejä siitä, miten säännökset saattavat vaikeuttaa yritysten toimintaa. Erityisen paljon kuormittuvat pienet yritykset, jossa samat ihmiset joutuvat hoitamaan kaiken raportoinnin.

Vaikka yritys olisi pieni, sen pyörittäminen vaatii säännöllisiä ilmoituksia ja raportteja. Puhumattakaa siitä, jos yritys aikoo investoida talouden kasvuun – pienikin fyysinen investointi vie lähes aina 2 – 5 vuotta luvitusprosesseissa. Lupajonossa seisoo investointeja miljardien arvosta.

Yrityksillämme ei yksinkertaisesti ole varaa pykälämyrskyn hoitamiseen: yrityksen raportointivelvoitteita on vähennettävä. Sen lisäksi tarpeellinen raportointi pitää saada mahdollisimman automaattiseksi. Tähän onkin tartuttu Nokian ex-johtaja Pekka Ala-Pietilän johdolla laaditun raportin pohjalta työskentelevässä ICT-2015-hankkeessa. Tälle työlle täytyy antaa riittävän voimakas tuki. Esimerkiksi palkka-, alv- ja tilinpäätösraportoinnin automatisoinnissa piilee arvioiden mukaan jopa miljardiluokan tehokkuussäästö. Vuoden 2015 hallitusohjelmaan tarvitaan myös kirjaus siitä, miten puramme byrokratiaa määrätietoisesti. Valtioneuvoston edellinen hanke vähentää hallinnollista taakkaa ei tuottanut odotettuja tuloksia.

Harkintaan olisi otettava myös se, miten lainsäädännön vaikutuksia yrityksille pystyttäisiin paremmin kartoittamaan etukäteen. Tätä työtä virtaviivaistaisi myös yhtenäinen valtioneuvosto. Nyt eri ministeriöt valmistelevat lakeja itsenäisesti eikä ole yhteistä koordinaatiota, jonka avulla voitaisiin arvioida eri säädösten yhteisvaikutusta.

Myös yrityksen perustamista olisi helpotettava: yliopistoissa vieraillessani olen kuullut hienoista palvelu- ja tuoteideoista, joita ei saada toteutettua sen takia, että yrityksen perustaminen on liian vaivalloista. Meillä on maailman huippua olevat koulut ja hyvä koulutustaso, joten meiltä syntyy ideoita, jotka pitää pystyä kaupallistamaan nopeasti. Doing Business 2014 -raportissa Suomi on yrityksen perustamisen helppoudessa sijalla 55, kun se on kokonaistuloksissa sijalla 12. Suomessa yrityksen perustaminen kestää 14 päivää, kun se esimerkiksi Virossa kestää 18 minuuttia ja Uudessa-Seelannissa alle päivän. Suomen pitäisi olla maailman helpoin maa perustaa yritys ja pyörittää sitä.

Tottakai tärkeää on myös se, että yrittämisen kokonaisverotusta pyritään keventämään pitkällä tähtäimellä. Erityisesti jakamattoman voiton verotusta on edelleen laskettava ja listaamattomien yritysten erityissääntöjen aiheuttamia kannustinloukkuja kasvuun ja pörssilistaukseen lievennettävä. Yrittäjän verotuksen tulonlähdejaosta tulisi luopua. Perintöveron poistosta on keskusteltu kiitettävästi viime päivinä. Blogini lukijat tietävätkin, että kannatan perintöverosta luopumista. Perintövero ei saisi missään nimessä vaikeuttaa sukupolvenvaihdoksia.

Suomen on uskallettava tehdä rohkea valinta työn verotuksen alentamiseksi kautta linjan niin, että työn teko kannattaa aina. Meidän on uskallettava tarttua esimerkiksi koeaikojen pidentämiseen ja määräaikaisten työsuhteiden vapauttamiseen – nämä ovat olleet osia muun muassa Ruotsissa ja Saksassa toteutetuista reformeista, joiden myötä kummassakin maassa työttömyys on nyt pienempää kuin ennen uudistuksia.

Kasvu ei tipahda taivaasta toivomalla. Sen teemme me. Suomalaiset työntekijät ja yritykset.

Viime viikkoina olen päässyt keskustelemaan eri puolilla maata siitä, miten kokoomus toimii ja miten puolueen toimintaa voisi parantaa. Myös puhelin käynyt kuumana. Olen yrittänyt kuulostella, mitkä asiat askarruttavat jäseniämme. Muutama seikka tuntuu nousevan esille kunnasta riippumatta: miten saamme uutta väkeä mukaan, miten motivoimme ihmisiä toimintaan ja miten saisimme joukkueemme pelaamaan yhteen entistäkin paremmin. Tässä muutamia ajatuksiani näihin kysymyksiin.

Kokoomuksen paras käyntikortti on se, että olemme kokoomuslaista politiikkaa tekevä puolue. Meidän pitää toimia sellaisella innolla ja rohkeudella, että toimintaamme halutaan mukaan. Meidän pitää antaa vastuuta osaaville ihmisille ja näyttää, että yksittäinenkin jäsen voi vaikuttaa politiikkaamme. Kaikkien toiminnalla on väliä – olkoon se vaalilehtien jakamista, lautakuntatyötä tai periaateohjelman kirjoittamista.

Järjestöpuoli toimii mahtavasti. Olen kiertänyt maata yli kymmenen vuotta ja nähnyt lukuisat hymyilevät kasvot vastaanottamassa ehdokasta tai ministeriä, tarjoamassa mehumukia ja jakamassa esitteitä. On hienoa, että meillä on niin suuri joukko ihmisiä, jotka ovat valmiita antamaan kallisarvoista aikaansa puolueelle.

Pystymmekö kuitenkaan tarjoamaan riittävästi mahdollisuuksia tehdä politiikkaa myös sisältöjen kautta? Meillä on puolue täynnä eri alojen asiantuntijoita, joiden osaamista ei hyödynnetä tarpeeksi. Kaikki viisaus ei todellakaan asu eduskuntatalossa tai valtioneuvoston kansliassa, vaan jokainen kokoomuslainen on oman alueensa paras asiantuntija. Sitä osaamista kokoomuksen on hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla menestyäkseen puolueena.

Tarvitsemme tehokkaita tapoja koota ihmisiä yhteen ja löytää kokoomuslaisia ratkaisuja. Yksi mahdollisuus on järjestää tapaamisia eri politiikan lohkoista kiinnostuneille. Näin saataisiin parhaat ideat ja käytännöt leviämään. Ryhmien työtä voitaisiin hyödyntää niin puolueen kuin eduskunnan ja hallituksenkin työskentelyssä.

Puoluekokous on tietysti keskeisin jäsendemokratian foorumi. Se käyttää joka toinen vuosi puolueen korkeinta päätösvaltaa. Olisi tärkeää, että aloitteiden käsittelylle jää kokouksessa riittävästi aikaa. Tätä voidaan osaltaan auttaa käyttämällä sähköisiä äänestyskapuloita, jotka nopeuttavat äänestyksiä. Tai voisiko puoluekokousväelle tarjota älypuhelimeen ladattavan puoluekokoussovelluksen, jonka avulla pystyy seuraamaan esityslistan etenemistä, pyytämään puheenvuoroa ja miksei myös äänestämään?

Meidän pitää käyttää moderneja kommunikaatiovälineitä laajemminkin hyödyksi. Sosiaalinen media on uusi tori, joka ei kuitenkaan torikäyntejä tai keskustelutilaisuuksia korvaa. Meidän tulisi rakentaa kokoomuksen sisäinen kommunikaatioverkosto, oma Kokoomus-applikaatio, jossa voisimme yhdessä kehittää puoluetta. Ja tässä en nyt puhu mistään pitkistä sähköpostilistoista.

Kansainvälisiltä kentiltä toisin meille aktiivisemman yhteydenpidon maailmanlaajuisessa veljespuolueiden verkostossa. Meidän kannattaa kutsua järjestöpuolen huipputekijöitä eri puolilta maailmaa jakamaan meille ideoita kampanjointia ja muita puoluetoiminnan muotoja varten. Haluan, että kokoomus on puolue, joka uskaltaa kokeilla uusia asioita ja uudistuu jatkuvasti.

En väitä tietäväni itse parhaiten, miten järjestökenttäämme kehitetään. Olenhan puoluetoiminnassa suhteellisen myöhäisherännyt ja ollut mukana vain kymmenen vuotta. Uskon siihen, että parhaat ideat tulevat käytännön työstä ja tekijöiltä. Siksi aloittaisinkin vuoden kestävän piirikierroksen puheenjohtajana. Varaisin joka kuukaudesta yhden maanantain vierailulle paikallisyhdistyksessä, jolla on esitettävänään hyvä konkreettinen idea. Koskekoon idea sitten Suomen tai kokoomuksen tulevaisuutta. Minulle olisi tärkeää kuulla, mitä mieltä kokoomuslaiset eri puolilla maata ovat ja mitä ideoita heillä on toiminnan kehittämiseen. Minä sitoutuisin viemään viestiä eteenpäin puolueen ohjelma- ja järjestötyössä. Kun uusia ideoita on valmiina noin vuoden verran, olen valmis esittelemään mallini järjestökentän kehittämiseksi.

Tavoite on selkeä: puolueen ohjelmavalmistelua on saatava askeleen lähemmäs kokoomuksen paikallistoimijoita, jokaiselle jäsenellemme on löydettävä luonteva tapa osallistua toimintaan ja päätösten valmistelusta sekä itse päätöksistä on pystyttävä viestimään paremmin.

Minusta kokoomus on joukkue. Pelaajat rakentavat peliä, antavat syöttöjä, tekevät maaleja ja torjuvat vastustajien hyökkäyksiä. Maalintekijä onnistuu vain, jos kenttä pelaa yhteen. Politiikka ei ole yksilölaji. Kokoomuksen kenttä on Suomen vahvin. Osaamista ja energiaa riittää enemmän kuin muilla yhteensä. Se pitää hyödyntää, myös vaalien välillä. Sitä kautta saavutamme tuloksia. Ja sitä kautta voitamme ne vaalitkin.

Kokoomuksen uusi puheenjohtaja valitaan Lahden puoluekokouksessa 14.6. Siitä alkaa parin viikon urakka uuden hallituksen muodostamiseksi.

Jos minihallitusneuvottelut sujuvat nopeasti, uusi pääministeri edustaa ensi töikseen Suomea Eurooppa-neuvostossa 26.6. Asialistalla on silloin muun muassa komission puheenjohtajan valinta sekä tulevien vuosien ilmasto- ja energiapolitiikka.

Uudenkin hallituksen työtä ohjaa 2011 neuvoteltu hallitusohjelma, johon kaikki hallituspuolueet ovat sitoutuneet. Sitä on kuitenkin hyvä täsmentää. Hallituksen pitää konkretisoida itselleen ja eduskunnalle, mitä loppuvaalikauden aikana on tarkoitus saada aikaan.

Kokoomuksen linja on selvä: hallitusohjelmasta, kehysriihen päätöksistä ja Kataisen hallituksen rakennepoliittisesta ohjelmasta pidetään kiinni. Uuden hallituksen tärkein tehtävä on toteuttaa ja panna toimeen nämä päätökset. Politiikan, erityisesti talouspolitiikan, pitää olla vakaata ja ennustettavaa.

Euroopan taloudessa on alkanut näkyä rohkaisevia merkkejä. Huolimatta viimeisen kuukauden isoista investointiuutisista, Suomen talouskehitys on kuitenkin turhauttavan huonoa. Teollisuuden globaali rakennemuutos, talouskriisi ja oman kilpailukykymme suhteellinen heikkeneminen loivat yhdessä pirullisen ansan, josta emme ole vieläkään päässeet kokonaan irti. Erityisen vaikeaksi Suomen tilanteen tekee, että perinteiset vahvat alamme metsä- ja ict-teollisuus ovat olleet vaikeuksissa. Uuden hallituksen onkin keskityttävä talouskasvun ja työllisyyden vahvistamiseen.

Valtio tai julkinen sektori ylipäänsä ei luo suoraan talouskasvua, ainakaan kestävällä tavalla. Tärkeintä on rakentaa hyvä toimintaympäristö: Suomen on oltava kilpailukykyinen, julkisen talouden kestävässä kunnossa, talouspolitiikan ennustettavaa ja johdonmukaista. Osaamisen vahvistaminen, kilpailun vapauttaminen, lupakäytäntöjen helpottaminen, yritysten hallinnollisen taakan keventäminen, työn ja yrittämisen verotuksen keventäminen, maltillinen palkkakehitys ja työllistämisen kynnyksen madaltaminen ovat niitä elementtejä, joiden varaan voimme rakentaa Suomen uutta nousua.

Elvytyksestä puhuttaessa on syytä hahmottaa mittakaava. Suomen bruttokansantuote oli viime vuonna 193,4 miljardia euroa. Valtion budjetti tälle vuodelle on 54,6 miljardia euroa, mihin sisältyy 7,1 miljardia lainanottoa. Hallitus päätti kehysriihessä kahdelle vuodelle jakautuvasta 600 miljoonan euron kasvuohjelmasta, joka perustuu valtion omaisuuden myynnistä saataviin tuloihin. Niitä käytetään muun muassa Tekesin toimintaan. Hyvin rakennetulla paketilla voi vipuvaikutuksineen olla hetkellistä merkitystä talouskasvun tukemisessa. Ihmeitä sillä ei kuitenkaan saada aikaan tai muuteta talouden isoa kuvaa.

SDP:n suunnalta on viime viikkoina 1) esitetty kritiikkiä valtionyhtiöiden myyntiä kohtaan 2) ehdotettu puolen miljardin suuruista ylimääräistä työllisyyspakettia ja 3) toivottu lisärahaa muun muassa ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Tämä linja tarkoittaisi valtiontalouden kannalta siis vähemmän tuloja ja enemmän menoja.

Suomen julkisen talouden uskottavuuden puolustaminen on tavoite, johon toivottavasti kaikki hallituspuolueet sitoutuvat jatkossakin.

Olen itse valmis keskustelemaan avoimesti erilaisista vaihtoehdoista talouskasvun ja työllisyyden kohentamiseksi kestävästi, velkaantumista kiihdyttämättä. Perinteinen elvyttäminen itsensä vuoksi ei ole tässä taloustilanteessa mahdollista. Jos uudessa hallituksessa on valmiutta siirtää budjettikehyksen sisällä menoja tai muuttaa veroja aidosti ja kestävästi talouskasvua tukevaan suuntaan, se ei varmasti jää Kokoomuksesta kiinni.

Tänään oli jo aika startata uusi kampanja. Esittelin aamulla toimittajille vaaliohjelmani kokoomuksen puheenjohtajaksi, kampanjan aluevastaavat ja kiertuesuunnitelman. Ajatuksena on vierailla ennen puoluekokousta kaikissa niissä kokoomuspiireissä, joissa puheenjohtajakiertue ei käynyt.

Kampanjani teemana on uusi nousu. Se tarkoittaa uutta nousua niin kokoomukselle kuin Suomellekin. Vaaliohjelmani kiteytyy – kuinkas muuten – kolmeen pointtiin. Ne ovat uusi tapa johtaa, entistä kansainvälisempi Suomi sekä vapaus ja vastuu. Koko ohjelma löytyy täältä, mutta avaan tässä hieman ajatuksiani isoista teemoista.

Kokoomuksella on ollut Jyrki Kataisen johdolla kymmenen hienoa vuotta, mutta nyt on aika uudistua. Suomi ja kokoomus tarvitsevat uuden, modernin tavan johtaa. Minusta johtajan tehtävä on kuunnella, keskustella ja vetää strategiset linjat. Antaa visio, suunta ja osata innostaa ihmisiä. Johtajan pitää antaa vastuuta, tukea ja luottaa omaan joukkueeseensa. Näin joukkue pystyy parhaaseensa – puhutaan sitten kokoomuksesta, hallituksesta tai Suomesta joukkueena.

Monelle politiikka näyttäytyy pelaamisena ja junttaamisena. Se ei ole minun tapani. Väännän tarpeen vaatiessa kovasti, jos Suomen ja Euroopan etu sitä vaatii. Itseisarvoinen vänkääminen ei kuitenkaan tuota tuloksia tai lisää suomalaisten arvostusta politiikkaan. Myös hallituksen johtaminen vaatii uudistamista. Esimerkiksi vanhanaikaiset pitkät hallitusohjelmat ovat aikansa eläneet. Minun johdollani hallitusohjelmassa määriteltäisiin hallituksen tahtotila ja keskeiset tavoitteet. Konkreettinen työsuunnitelma taas päivitettäisiin vuosittain.

Toinen pääteemoista on entistä kansainvälisempi Suomi. Vain kansainvälinen ja avoin Suomi menestyy. Me emme voi käpertyä sisäänpäin vastustamaan uutta ja erilaista ja kuvitella siten turvaamamme saavutetut edut. Suomi ei ole yksinäinen saari. Maailmanlaajuiset ongelmat eivät poistu laittamalla silmät ja rajat kiinni. Suomalaisten omista asioista päätetään joka tapauksessa suuri osa rajojemme ulkopuolella, ja kysymys kuuluu, olemmeko mukana päättämässä meitä koskevia asioita.

Kokoomus on Suomen kansainvälisin puolue ja sellainen sen tulee olla jatkossakin. Olemme edistäneet ja käymme jatkossakin avointa keskustelua EU-, ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Uskallamme tarttua vaikeisiinkin asioihin ja johtaa keskustelua siitä, mitkä ovat Suomelle parhaita ratkaisuja.

Oma roolini kokoomuksessa on tähän asti ollut Suomen puolesta neuvotteleminen ja Suomen edustaminen ulkomailla. Olen valmis laajentamaan rooliani, mutta kokemukseni merkitys ei ainakaan vähene tulevaisuudessa. Kokoomuksen puheenjohtaja toimii myös pääministerinä, ja pääministeri johtaa Suomen EU-politiikkaa.

Kolmas pääteemoistani on vapaus ja vastuu. Miksi? Koska ne ovat minun kokoomukseni perusarvoja. Kaikilla pitää olla vapaus valita elämänsä suunta – kunhan suvaitsee toisten vastaavia vapauksia. Niille, jotka voivat pitää huolta itsestään ja läheisistään, on siihen annettava vapaus. Niistä, jotka eivät pysty itsestään huolehtimaan, pidetään arvokkaasti huolta. Se on vastuuta, joka kulkee käsi kädessä vapauden kanssa.

Yhteiskunnan tehtävä on tarjota tasavertaiset mahdollisuudet jokaiselle taustasta tai kyvystä riippumatta. Valtio ei kuitenkaan voi kieltää työttömyyttä eikä määrätä taloutta kasvamaan. Valtion tehtävä on on luoda edellytyksiä, määritellä pelisäännöt ja poistaa esteitä.

Tässä pääpointit lyhyesti. Mitä mieltä olet?

Huh, mikä ilta. Tiimimme potiksi saatiin huikeat 148 101 ääntä. Niin monta kertaa numero 228 on vaalilippuun kirjoitettu. Tuntuu uskomattomalta. Päällimmäisenä on kiitollisuus.

Vaalityön vaiheet tunnetasolla ovat suunnilleen innostus, kauhistus, innostus ja jännitys. Ensin innostutaan projektista ja fiilistellään. Sitten tulee kauhistus kaikesta siitä, mitä se pitää sisällään organisoinnin, rahoituksen, markkinoinnin ja raa’an jalkatyön näkökulmista.

Kun kauhistuksesta on päästy yli ja kampanjakone on käynnistynyt, jokaiseen päivään herää innostuneena. On hauskaa kierrellä, tavata ihmisiä, jakaa mainoksia, puhua tilaisuuksissa, räpsytellä selfie-kuvia ja tehdä kaikkea sitä, mitä kampanjaan kuuluu. Lopussa sitten jännitetään.

Mikään tästä ei onnistu ilman ihmisiä. Joukossamme on ollut mukana yli 700 ihmistä. Suurin kiitos kuuluu kampanjapäällikkö Fadelle, tiimivastaava Titalle ja varainhankintavastaava Katrille sekä 22 aktiiviselle aluetiimilleni. Jokainen tiimi on järjestänyt kymmeniä tilaisuuksia: yli 260 tilaisuutta 30 paikkakunnalla. Kiitos Ted, Marju, Petri, Akusti, Henrikki, Jenni, Hanna, Janne, Salla, Elias, Antti, Tuomas, Outi, Eetu, Caius, Minna, Jaakko, Emilia, Sami, Anssi, Matti ja Sami.

Vaalikampanjat ovat talkootyön juhlaa. Ilman vapaaehtoisia, innostuneita ja kannattamaansa yhteiskunnalliseen näkemykseen uskovia ihmisiä tästä ei tulisi mitään. Rahaakin tarvitaan, mutta poliitikko ei olisi mitään ilman tiimiään. Puolue ei olisi mitään ilmaan talkootyötä. Aate ei olisi mitään ilman kannattajiaan. Uskallan väittää Kokoomuksen kentän olevan tällä hetkellä Suomen vahvin.

Sitä paitsi ilman porukkaa politiikka olisi tylsempää. Se nyt vaan on kivempaa jakaa vaaliläpysköjään jengissä. Yksin olisi mälsempää. Yksin minunkin hymy hyytyisi. Jälleen kerran kiitos.

Suomalaiset kävivät vaaliuurnilla suhteellisen hyvin, vaikka vilkkaampaakin olisi voinut olla. Povaamaani 50 prosenttiin ei ikävä kyllä päästy, mutta edellisen kerran 40,3 prosentista noustiin 40,9 prosentin äänestysvilkkauteen. Hyvä niin. EU-tasolla päästiin 43,11 prosenttiin.

Suomen 13 paikkaa jakautuivat seuraavasti: kok 3, kesk 3, sd 2, ps 2, vihr 1, vas 1 ja r 1. Sopiva sekoitus vanhaa ja uutta verta. Vahva sakki. Toivottavasti kaikki pyrkivät lakeja säätäviin valiokuntiin.

Kokoomuksen kannalta on hienoa, että olimme jälleen selvästi suurin puolue 22,6 prosentin kannatuksella. Olemme mukana EP:n suurimmassa ryhmässä EPP:ssä, joka alustavien tietojen mukaan saanee 211 paikkaa. Sosialistit saavat näillä näkymin 193 ja ALDE 74 paikkaa. Kärkiehdokkaamme Jean-Claude Juncker on näin paalupaikalla komission puheenjohtajaksi. Jäsenvaltioiden päämiehet keskustelevat nimitystilanteesta huomenna illallisellaan.

Seuraava vaihe on neuvotella kokoomus-tiimillemme mahdollisimman vaikutusvaltaiset tehtävät parlamentissa. Matkustan tämän tiimoilta Brysseliin 4. kesäkuuta ryhmämme järjestäytymiskokoukseen. Mutta se on vasta sitten.

Tämän päivän nautin ja lepään. Takki on tyhjä, mutta olo on täysi. Kiitos 148 101 äänen.

Kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaat olivat eilen toista päivää kiertueella. Tällä kertaa oltiin Kangasalla ja Tampereella. Ensimmäinen kesäpäivä ja toreilla oli kivasti porukkaa.

Tampereen päivän teemana oli arvot. Keskustelimme Paula Risikon ja Jan Vapaavuoren kanssa siitä, mihin ajatuksemme ja toimintamme perustuvat. Jollet ollut paikalla niin tässä ajatuksia omista arvoistani ja siitä, minkälainen minun Kokoomukseni on.

Olen saanut kotoa suvaitsevat ja kansainväliset arvot. Yliopistoaikanani sain akateemisen herätyksen, joka siivitti ajattelemaan vapaudesta, vastuusta ja oikeudenmukaisuudesta.

Määrittelen itseni maltilliseksi liberaaliksi kaikissa suhteissa. Ihmisten on tehtävä omat valintansa elämästään. Kaikkia on kohdeltava tasavertaisesti. Minusta kukaan ei voi – vähiten valtio – kertoa ihmisille, mikä heidät tekee onnellisiksi. En halua tuputtaa myöskään omia arvojani muille. Kukin valitkoon itse.

Samaan aikaan olen omissa elämänvalinnoissani melkoinen poroporvari ja perinteisten arvojen valitsija: vaimo, kaksi lasta, talo Espoossa, auto ja niin edelleen.

Tärkein arvoistani on ensimmäiseksi mainitsemani vapaus. Minusta kaikilla pitää olla vapaus valita elämänsä suunta. Yhteiskunnan ja yksilön välisen suhteen pitää olla johdonmukainen: jokainen vapauden rajoitus verojen keräämiseksi ja jokainen lakimääritelmä hyvästä elämästä pitää olla erityisen hyvin perusteltu.

Niille, jotka voivat pitää huolta itsestään ja läheisistään, on siihen annettava vapaus, mahdollisuus ja kaikki kannustus. Sen sijaan niistä, jotka eivät vielä, enää tai väliaikaisesti pysty itsestään huolehtimaan, on pidettävä arvokkaasti huolta. Se on vastuuta, joka kulkee käsi kädessä vapauden kanssa. Vastuuta niin omista toimista kuin lähimmäisistään.

Myös yhteiskunnalla on vastuuta. Heikommista pitää huolehtia. Jokainen ihminen ansaitsee tasaveroiset mahdollisuudet pyrkiä omilla kyvyillään ja ahkeruudellaan parhaaseensa elämässään. Samat mahdollisuudet on turvattava kaikille riippumatta taustasta ja kyvyistä. Epäonnistuneelle on myös annettava uusi mahdollisuus.

Kansainvälisyys on minulle myös arvo. Olen asunut vuosia ulkomailla ja saanut vaikutteita eri kulttuureista. Kansainvälistyminen on tärkeää koko Suomelle, koska suurin osa tulevaisuuden haasteista ei kosketa vain meitä, Suomea tai Eurooppaa. Ne on ratkaistava yhteistyöllä Euroopan maiden kesken tai globaalisti. Suomalaisen ihmisen vapaus, vauraus ja turvallisuus ratkaistaan siis yhä enemmän muualla kuin Suomessa. Emme voi kääriytyä suojaan Suomen rajojen sisäpuolelle, vaan meidän on mentävä rohkeasti maailmalle. Ja vaikutettava niihin päätöksiin, jotka meihin vaikuttavat.

Useampi puolue oli pyytänyt minua ehdokkaaksi ennen kuin lähdin Kokoomuksen riveihin. Miksi sitten valitsin Kokoomuksen? Valinta oli helppo: vapaus, vastuu, suvaitsevaisuus, kannustavuus, sivistys ja välittäminen ovat arvoja, joihin uskon. Kokoomus on kotini. Kokoomus ei aja minkään tietyn ryhmän etua, vaan rakennamme parasta yhteiskuntaa arvojemme pohjalta.

Kokoomus on edennyt vaalivoitosta toiseen, mutta viime aikoina tuntuu, että aatteellinen tankki alkaa olla tyhjenemässä. Minusta tuntuu, että asia, jossa voisimme parantaa, olisi selkiyttää, mitä kokoomus tekisi, jossa saisimme yksin päättää. Tämä visio voi syntyä vain vahvan aatteellisen työn ja keskustelun tuloksena.

Itse haluaisin kokoomuksen puheenjohtajana käynnistää työn puolueen periaateohjelman uudistamiseksi: hyvä pohjatyö, laaja kenttäkierros ja entistäkin parempi lopputulos. Näin saamme koko puolueen ja jokaisen ajattelevan itsenäisen kokoomuslaisen osallistumaan työhön. Mitkä ovat sinun arvosi?

Lähetin eilen Kokoomuksen kaikkien paikallisyhdistysten puheenjohtajille alla olevan kirjeen sähköpostitse. Kerron siinä, miksi haluan Kokoomuksen puheenjohtajaksi ja pyydän palautetta. Laita sinäkin viestiä, jos kirje herättää ajatuksia tai haluat kysyä jotakin.

Hyvät Kokoomuksen paikallisyhdistysten puheenjohtajat, ystävät,

Kisa puolueemme seuraavaksi puheenjohtajaksi on lähtenyt hienosti liikkeelle. Kokoomus kiinnostaa nyt kaikkia.

Olen saanut olla kymmenen vuotta mukana valtakunnan politiikassa Kokoomuksen edustajana. Tänä aikana Kokoomus on kulkenut voitosta voittoon Jyrkin johdolla.

Minun roolini Jyrkin Kokoomuksessa on ollut edustaa Suomea maamme ulkopuolella ja neuvotella Suomen puolesta. Olen toiminut ensin Euroopan parlamentin jäsenenä, sitten ulkoministerinä ja nyt Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä. Olen saanut olla neuvottelemassa mm. neljää EU:n perussopimusta, tulitaukoa Georgian ja Venäjän sotaan sekä 1000 miljardin euron seitsenvuotista budjettikehystä Euroopan unionille.

Nyt alkaa uusi aikakausi. Vaikka olemme menestyneet vaaleissa erinomaisesti, emme ole pystyneet toteuttamaan niin kokoomuslaista politiikkaa kuin haluaisimme. Edessämme on kolme vaalia, jotka määrittävät suunnan Kokoomukselle ja Suomelle: eurovaalit toukokuussa, puheenjohtajan valinta kesäkuussa ja eduskuntavaalit ensi keväänä.

Suomea kohtaa parhaillaan ulkoinen ja sisäinen paine: Ukrainan kriisi horjuttaa turvallisuusympäristöämme ja vaikeuttaa Venäjä-suhteitamme.

Talouskriisi ei ole vieläkään ohi. Ei, vaikka euroalue onkin jo kääntynyt kasvuun, ja Suomenkin taloudessa näkyy ensimmäisiä positiivisia merkkejä pitkään aikaan. Teollisuuden globaali rakennemuutos on osunut viime vuosina Suomeen rajusti.

Suomeen kohdistuvat paineet ovat luonteeltaan rajat ylittäviä – Euroopan – tai maailmanlaajuisia. Emme voi kuvitella, että ratkaisisimme ne pelkästään rajojemme sisällä, omassa Impivaarassamme.

Kokoomus valitsee kesäkuussa paitsi puheenjohtajan, myös Suomelle pääministerin – ainakin vajaan vuoden pätkäksi. Pääministerin tärkein tehtävä on varmistaa Kataisen hallituksen rakennepoliittisen ohjelman ja kevään kehysriihen päätösten toimeenpano. Luvassa on toteutushallitus.

Se ei kuitenkaan riitä. Suomi tarvitsee enemmän kuin toimitusjohtajan, joka hoitaa juoksevia asioita. Tarvitsemme visiota, suuntaa ja innostusta.

Suomi ja Kokoomus tarvitsevat uuden tavan johtaa. Olen kevään aikana etsinyt ajatuksia, millainen se tapa olisi. Haluan kuunnella, antaa vastuuta ja osallistua. Puolue ei saa olla vain vaaliorganisaatio.

Puheenjohtajana kiertäisin kenttää säännöllisesti ja varaisin kuukauden ensimmäisen maanantain osallistuakseni jonkin paikallisyhdistyksen tapahtumaan. Teknologian ja sosiaalisen median kautta voimme rakentaa myös uudenlaisia tapoja osallistua ja käydä keskustelua. Kokoomuksen pitää olla tiimi – yksikään poliitikko ei tiedä yksin kaikkia vastauksia, ei edes kaikkia kysymyksiä.

SDP:n tapa käydä puheenjohtajavaalia on meille varoittava esimerkki. Kestää kauan ennen kuin demarit ovat yhtenäisinä uuden puheenjohtajansa takana. Sitoudun omassa kampanjassani reiluun peliin.

En myy, osta, junttaa, uhkaile tai pelaa. Sama koskee toimintaani puheenjohtajana. Hyvä ja reilu kampanja varmistaa, että Lahden puoluekokouksen suurin voittaja on Kokoomus.

Puheenjohtajakiertueemme seuraava pysähdys on lauantaina Tampereella, jossa keskustelemme arvoista. Teema ei voisi olla tärkeämpi. Kokoomus on arvopuolue. Emme aja minkään tietyn väestöryhmän etua, vaan rakennamme jokaiselle ihmiselle parasta yhteiskuntaa. Vapaus ja vastuu ovat minun Kokoomukseni perusarvot.

Itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta vuonna 2017. Seuraavana vuonna Kansallinen kokoomus juhlii omaa 100-vuotisjuhlaansa. Minä haluan, että silloin Kokoomus on Suomen suurin puolue, maassa tehdään kokoomuslaista politiikkaa ja Suomi on yksi maailman parhaista maista syntyä, elää ja kuolla.

Arvostaisin suuresti kaikkia kommenttejanne ja neuvojanne. Tapaan teistä varmasti monia eurovaalitapahtumissa ja puheenjohtajakiertueella, mutta myös suora palaute sähköpostiin alexander.stubb(at)formin.fi toimii aina.

Jos haluat liittyä tukijaksi puheenjohtajakampanjaan, se onnistuu täällä. Yli 350 kokoomuslaista on jo menossa mukana.

Tapaamisiin ja kuulumisiin,

Alexander Stubb

Kevään vaalikuume tiivistyy. Tänään on jäljellä 13 päivää varsinaiseen vaalipäivään ja vain 2 päivää ennakkoäänestyksen alkamiseen.

Myönnän, että jännittää. Siitä huolimatta, että naamani on liikkuva ulkoilmamainos. Siitä huolimatta, että nimeni tunnistetaan kohtuullisen hyvin. Siitä huolimatta, että ensimmäiset EU-vaalini 10 vuotta sitten oli huikea menestys. Vaalit jännittävät aina, koska koskaan ei tiedä miten käy. Elämäni ensimmäisissä EU-vaaleissa sain 115 000 ääntä. Elämäni ensimmäisissä eduskuntavaaleissa sain 42 000 ääntä. Näissä vaaleissa ei ole vielä annettu yhtään ääntä. Jokainen ääni lasketaan ja otetaan kiitollisena vastaan.

***

Miksi ylipäänsä kannattaa äänestää? Ensin kolme perinteistä syytä. Ensinnäkin EU on maailman suurin talous, kaupankävijä ja kehitysavun antaja. Euroopan parlamentti on sen päätöksenteossa merkittävä vallankäyttäjä, tasavertainen jäsenmaista koostuvan neuvoston kanssa. Ei ole yhdentekevää, minkä suunnan EU ottaa. Ei ole yhdentekevää, minkälainen kokoonpano parlamentissa on.

Toiseksi, Suomen lainsäädännöstä merkittävä osa juontaa juurensa EU-päätöksenteosta. Arviot vaihtelevat 40-80%:n välillä. Lisäksi Suomen viennistä yli 50% suuntaa EU-markkinoille. EU-päätöksenteko vaikuttaa siis aivan suoraan meihin. Kolmanneksi, tulevalla vaalikaudella on edessä merkittäviä asioita, kuten esimerkiksi ilmasto- ja energiapaketista päättäminen.

Lopuksi vielä neljäs, tuoreempi syy äänestää näissä vaaleissa. Lissabonin sopimuksen myötä vaalitulos painaa aiempaa enemmän nimityksissä huippuvirkoihin. Parlamentti on omalta osaltaan tehnyt selväksi, ettei puolueiden kärkiehdokkaita voi nimityksissä sivuuttaa. Henkilöruletin kautta vaalituloksella on vaikutuksensa myös tulevan komission ohjelmaan.

***

EU on minun juttuni. Olen ollut EU-asioiden kanssa tekemisissä koko aikuisikäni eri rooleissa tutkijana, virkamiehenä ja poliitikkona. CV:ni löydät täältä. Tunnen parlamentin, sen ihmiset ja päätöksenteon. Pääsin talossa hyvään vauhtiin ennen yllättävää nimitystä ulkoministeriksi 2008 (MEP Profile). Tuosta olisi hyvä jatkaa. Mielestäni kansainvälinen ja avoin Suomi pärjää. Olemme olleet kokoamme suurempia vaikuttajia EU:ssa. Tähän on pyrittävä jatkossakin. 10 käskyäni Euroopalle:

1. Euroopan pitää puolustaa arvojaan, sisäisesti ja muun muassa naapurustossaan.

2. Euroopan pitää keskittyä talouskasvun ja työpaikkojen syntymiseen.

3. Euroopan pitää huolehtia sisämarkkinoistaan viemällä ne digitaalisen aikaan.

4. Euroopan pitää edistää parasta osaamista ja tutkimusta.

5. Euroopan pitää edesauttaa ihmisten vapaata liikkumista.

6. Euroopan pitää olla edelläkävijä puhtaassa teknologiassa.

7. Euroopan pitää tehdä kunnianhimoista ja fiksua ilmastopolitiikkaa.

8. Euroopan pitää kasvaa mittansa mukaiseksi ulkopoliittiseksi vaikuttajaksi.

9. Euroopan pitää edistää vapaakauppaa maailmassa.

10. Euroopan pitää olla avoin uusille jäsenille.

***

Olen myös ehdolla Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Meillä on käynnissä hyvä ja tasainen kisa Paula Risikon ja Jan Vapaavuoren kanssa. Puheenjohtajaehdokkaat kiertävät ympäri Suomea (Kokoomus 2015 -kiertue) yhdessä eurovaaliehdokkaiden kanssa. Kokoomus näkyy ja kuuluu.

Puheenjohtajan tehtävä avautui kesken eurovaalikampanjan. Viimeksi vastaava mahdollisuus oli kymmenen vuotta sitten. Kolmen viikon harkinnan jälkeen päätin pyrkiä tehtävään täysillä. Päätös lähti sydämestä.

Pyrin täysillä Euroopan parlamenttiin ja siellä mahdollisimman merkittäviin tehtäviin valiokunnissa ja EPP-ryhmässä. Mikäli minut valitaan Kokoomuksen puheenjohtajaksi, en kuitenkaan voi ottaa paikkaani parlamentissa vastaan. Palaan tämän kirjoituksen alkuun. Demokratiassa olisi ylimielistä olettaa tulevansa valituksi, kummassakaan vaalissa.

Joku eurovaalien äänestäjä ei ehkä pidä siitä, että olen samalla ehdokas Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Toista se ei haittaa. Kolmas ajattelee molemmilla olevan tärkeä EU-kytkös pääministerin johtaessa Suomen EU-politiikkaa. Neljäs äänestää ensisijaisesti puoluetta ja siis allekirjoittaneelle äänensä antaessaan Kokoomusta. Viides haluaa kannattaa ehdokkaan edustamia arvoja riippumatta, mihin tämä lopulta päätyy. Minusta olennaista on, että aikeeni ovat julkisesti tiedossa ennen ensimmäisenkään äänen antamista. Se on sitä äänestäjien kuluttajasuojaa.

Ai niin, pieni kuriositeetti: vaimoni Suzanne saa nyt ensimmäistä kertaa mahdollisuuden äänestää minua. EU-kansalaiset saavat nimittäin äänestää toisessa EU-maassa. Minulla on vielä kaksi viikkoa aikaa taivutella. Onnistuukohan?

Terveisiä Pohjanmaalta. Tulin perjantai-iltana junalla Kokkolaan. Teen täällä lauantaina mm. eurovaalikampanjaa, ja sunnuntaina jatkan kampanjointia polkupyörän kanssa.

Pyöräilykiertue lähtee sunnuntaiaamuna seitsemän sillan yli kohti Vaasaa. Matkalla teen kampanjaa akselilla Pietarsaari-Uusikaarlepyy-Oravainen-Kuni-Vaasa. Lopuksi vielä autolla Laihian torille. On muuten mahtava tapa kampanjoida ja tavata ihmisiä! Tervetuloa mukaan – moikkaamaan tai polkemaan.

Ilmoitin tiistaina asettuvani ehdolle Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Viikko on ollut huikea. Tuen ja kannustuksen määrä vetää nöyräksi. Ensimmäiset kymmenen Kokoomuksen kansanedustajaakin tulivat jo julkisesti tueksi. Tästä kampanjan vauhti vain kiihtyy. Kännykkä ja moottoritiet tulevat entistäkin tutummiksi.

Paula Risikko ja Jan Vapaavuori kisaavat kanssani puheenjohtajuudesta. Erinomaisia ehdokkaita. Arvostan molempia ministerikollegoja. Janne on taitava ammattireiska politiikassa, Paula loistava työkaveri ja persoona. Kummallakin on asenne kohdallaan. Hienoa, jos tulisi vielä muitakin ehdokkaita.

Minä, Paula ja Janne olemme kaikki erilaisia persoonia, ja tuomme omat painotuksemme kisaan. Meitä ei voi kuitenkaan uskottavasti erotella mihinkään blokkeihin oikeisto-vasemmisto -akselilla. Kokoomus on nykyään yhtenäinen puolue, kuin suuri perhe, mistä kuuluu iso kiitos Jyrki Kataiselle. Me-henki on Kokoomuksen vahvuus ja nyt on kyse siitä, miten jatkamme joukkueena eteenpäin.

Oma tavoitteeni on, että Suomi olisi vuonna 2017 – satavuotista itsenäisyyttä juhliessamme – maailman paras maa syntyä, elää ja kuolla. Tähän tarvitaan mm. talouskasvua ja työpaikkoja. Olen jäsentänyt omia teemojani kolmen pointin kautta: 1. Uusi tapa johtaa. 2. Entistä kansainvälisempi Suomi 3. Vapaus ja vastuu. Blogin ahkerille lukijoille nämä pointit tulivat tutuiksi jo tiistaisessa kirjeessä kokoomuslaisille. Avaan jokaista teemaa tulevina viikkoina syvemmin. Helsingin Sanomien tämän aamun jutussa keskitytään henkilökuvan lisäksi talouspolitiikkaan.

Uskallan ennustaa, että meille tulee reilu ja avoin kisa. Tärkeintä on, että ehdokkaat pääsevät keskustelemaan kunnolla ja suoraan, henkilökohtaisesti puolueväen kanssa seuraavien viikkojen aikana. Niillä eväillä kesäkuun puoluekokouksesta lähtee yhtenäinen Kokoomus – valmiina tavoittelemaan seuraavien eduskuntavaalien voittoa.

Espoossa 29.4.2014

Hyvät kokoomuslaiset,

Kokoomuksen puheenjohtaja, pääministeri Jyrki Katainen ilmoitti muutama viikko sitten, ettei hän ole kesäkuun puoluekokouksessa käytettävissä enää Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Päätös oli yllättävä, mutta ymmärrettävä.

Jyrki on ollut minulle kollega, mentori ja ennen kaikkea ystävä. Minusta tuli europarlamentaarikko viikko sen jälkeen kun Jyrki valittiin puheenjohtajaksi. Kokoomukselle hän on ollut loistava puheenjohtaja, joka on vienyt meidät voitosta voittoon. Jyrkin johdolla olemme nouseet Suomen suurimmaksi puolueeksi.

Seuraavat eduskuntavaalit kolkuttavat jo ovella. Ukrainan kriisin myötä Venäjän ja läntisen maailman suhde on kiristynyt. Suomen ja Euroopan taloustilanne on edelleen vaikea. Yhteiskunnan muutosten nopeus on aiheuttanut vastareaktiona sisäänpäin käpertymistä; pyrkimystä vastustaa uutta ja erilaista.

Puheenjohtajaksi pyrkiminen on nyt siis tavallistakin merkittävämpi päätös. Olen viime viikot harkinnut asiaa itsekseni ja perheeni sekä lukuisien kokoomuslaisten kanssa. Kolmen viikon pohdinnan jälkeen olen päättänyt lähteä kisaan. Olen ehdolla kokoomuksen puheenjohtajaksi Lahden puoluekokouksessa.

Suomessa on tapahtumassa henkinen muutos, joka on johtanut perinteisten auktoriteettien kyseenalaistamiseen. Uuden puheenjohtajan onkin löydettävä uusi tapa johtaa. Kokoomusta ei puolueena johdeta käskyttämällä vaan keskustelemalla. Viisaus ei asu voimassa. Kokoomuksen johtajan tulee olla joukkojensa keskellä. Kuuntelemassa ja puhumassa, etsimässä ja näyttämässä Suomelle suuntaa. Kokoomuksen kenttä on Suomen vahvin. Osaamista ja energiaa riittää enemmän kuin muilla yhteensä. Se pitää hyödyntää, myös vaalien välillä. Sitä kautta saavutamme tuloksia. Ja sitä kautta voitamme ne vaalitkin.

Vain kansainvälinen ja avoin Suomi menestyy, houkuttelee investointeja ja luo työpaikkoja. Avoimesti ja aktiivisesti omalla vakaalla linjallaan toimiva Suomi on turvallinen koti maailman melskeissä. Meihin vaikuttavista päätöksistä yhä suurempi osa tehdään rajojemme ulkopuolella. Sillä on väliä, kuka Suomea edustaa niissä pöydissä. Kokoomuksen tuleva puheenjohtaja on myös Suomen tuleva pääministeri. Eurooppa- ja ulkopolitiikan pitää olla siinä tehtävässä hallussa, ensimmäisenä päivänä.

Kokoomus on arvopuolue. Emme aja minkään tietyn ryhmän etua. Teemme politiikkaa arvojen kautta. Vapaus ja vastuu ovat minun yhteiskunnallisen ajatteluni peruskivet. Ihmisillä pitää olla vapaus elää omana itsenään, tehdä töitä ja yrittää. Yritykset luovat työpaikkoja, eivät poliitikot. Yksilö tarvitsee yhteiskuntaa sääntöineen, mutta parempaa Suomea ei rakenneta pikkutarkoilla säädöksillä. Samalla meillä on vastuu omasta toiminnastamme, ympäristöstä ja niistä, jotka eivät itse pärjää. Vapaus tarkoittaa itsestään ja muista välittämistä. Paras lopputulos syntyy vastuullisella vapaudella. Ihmisyyden arvoja kunnioittaen, parempia edellytyksiä luoden.

Olen tehnyt sekä akateemisen uran että virkamiesuran ennen politiikkaan ryhtymistä. Olen asunut suuren osan elämästäni Suomen ulkopuolella. Meppinä ja ministerinä olen kokenut tehtäväkseni edustaa Suomea ja Kokoomusta maailmalla. Vaikka sukujuureni ovat vahvasti kokoomuslaiset, en ole Kokoomuksen järjestökoneiston kasvatti. Liityin aikuisiällä puolueeseen. Siksikin oman kotipiirini Uudenmaan kokoomuksen viimeviikkoinen pyyntö asettua ehdolle oli harkinnassani yksi ratkaiseva palanen.

Kierrän tulevina viikkoina Suomea sekä puheenjohtajaehdokkaana että eurovaaliehdokkaana. Otan tätä varten myös vapaata ministerin tehtävästäni. Kahden kiertueen yhdistäminen tarjoaa Kokoomukselle mahdollisuuden hallita kevään poliittista keskustelua Suomessa. Puheenjohtajaehdokkaille se tarjoaa tärkeän mahdollisuuden käydä keskustelua puolueen ja maan tulevaisuudesta mahdollisimman monen kokoomuslaisen kanssa.

Seuraavat viikot määrittävät Kokoomuksen uuden suunnan. Itse uskon, että voimme jatkaa viimeisen kymmenen vuoden voittokulkua. Seuraavan 12 kuukauden aikana voimme ensinnäkin voittaa EU-vaalit, toiseksi valita meidät eduskuntavaalivoittoon vievän puheenjohtajan ja kolmanneksi muodostaa hallituksen, joka tekee mahdollisimman kokoomuslaista politiikkaa. Vuonna 2017 itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta. Minä tahdon sen tapahtuvan Kokoomuksen johdolla.

Lähden ehdolle Kokoomuksen puheenjohtajaksi vakavana ja nöyränä mutta täynnä intoa. Toivon ansaitsevani tukesi.

Alexander Stubb

Category Archives: Kokoomus

Yrittämisestä maailman helpointa

Vain yhdessä voitamme

Minihallitus-
neuvotteluista

Uusi nousu

148 101 kertaa kiitos

Puheenjohtajakiertueen toinen päivä

Viestini paikallisyhdistyksille

Ennakkoäänestys alkaa ylihuomenna

Puheenjohtajakampanja

Kirje kokoomuslaisille

Not Found