Huh, mikä ilta. Tiimimme potiksi saatiin huikeat 148 101 ääntä. Niin monta kertaa numero 228 on vaalilippuun kirjoitettu. Tuntuu uskomattomalta. Päällimmäisenä on kiitollisuus.

 

Vaalityön vaiheet tunnetasolla ovat suunnilleen innostus, kauhistus, innostus ja jännitys. Ensin innostutaan projektista ja fiilistellään. Sitten tulee kauhistus kaikesta siitä, mitä se pitää sisällään organisoinnin, rahoituksen, markkinoinnin ja raa’an jalkatyön näkökulmista.

 

Kun kauhistuksesta on päästy yli ja kampanjakone on käynnistynyt, jokaiseen päivään herää innostuneena. On hauskaa kierrellä, tavata ihmisiä, jakaa mainoksia, puhua tilaisuuksissa, räpsytellä selfie-kuvia ja tehdä kaikkea sitä, mitä kampanjaan kuuluu. Lopussa sitten jännitetään.

 

Mikään tästä ei onnistu ilman ihmisiä. Joukossamme on ollut mukana yli 700 ihmistä. Suurin kiitos kuuluu kampanjapäällikkö Fadelle, tiimivastaava Titalle ja varainhankintavastaava Katrille sekä 22 aktiiviselle aluetiimilleni. Jokainen tiimi on järjestänyt kymmeniä tilaisuuksia: yli 260 tilaisuutta 30 paikkakunnalla. Kiitos Ted, Marju, Petri, Akusti, Henrikki, Jenni, Hanna, Janne, Salla, Elias, Antti, Tuomas, Outi, Eetu, Caius, Minna, Jaakko, Emilia, Sami, Anssi, Matti ja Sami.

 

Vaalikampanjat ovat talkootyön juhlaa. Ilman vapaaehtoisia, innostuneita ja kannattamaansa yhteiskunnalliseen näkemykseen uskovia ihmisiä tästä ei tulisi mitään. Rahaakin tarvitaan, mutta poliitikko ei olisi mitään ilman tiimiään. Puolue ei olisi mitään ilmaan talkootyötä. Aate ei olisi mitään ilman kannattajiaan. Uskallan väittää Kokoomuksen kentän olevan tällä hetkellä Suomen vahvin.

 

Sitä paitsi ilman porukkaa politiikka olisi tylsempää. Se nyt vaan on kivempaa jakaa vaaliläpysköjään jengissä. Yksin olisi mälsempää. Yksin minunkin hymy hyytyisi. Jälleen kerran kiitos.

 

Suomalaiset kävivät vaaliuurnilla suhteellisen hyvin, vaikka vilkkaampaakin olisi voinut olla. Povaamaani 50 prosenttiin ei ikävä kyllä päästy, mutta edellisen kerran 40,3 prosentista noustiin 40,9 prosentin äänestysvilkkauteen. Hyvä niin. EU-tasolla päästiin 43,11 prosenttiin.

 

Suomen 13 paikkaa jakautuivat seuraavasti: kok 3, kesk 3, sd 2, ps 2, vihr 1, vas 1 ja r 1. Sopiva sekoitus vanhaa ja uutta verta. Vahva sakki. Toivottavasti kaikki pyrkivät lakeja säätäviin valiokuntiin.

 

Kokoomuksen kannalta on hienoa, että olimme jälleen selvästi suurin puolue 22,6 prosentin kannatuksella. Olemme mukana EP:n suurimmassa ryhmässä EPP:ssä, joka alustavien tietojen mukaan saanee 211 paikkaa. Sosialistit saavat näillä näkymin 193 ja ALDE 74 paikkaa. Kärkiehdokkaamme Jean-Claude Juncker on näin paalupaikalla komission puheenjohtajaksi. Jäsenvaltioiden päämiehet keskustelevat nimitystilanteesta huomenna illallisellaan.

 

Seuraava vaihe on neuvotella kokoomus-tiimillemme mahdollisimman vaikutusvaltaiset tehtävät parlamentissa. Matkustan tämän tiimoilta Brysseliin 4. kesäkuuta ryhmämme järjestäytymiskokoukseen. Mutta se on vasta sitten.

 

Tämän päivän nautin ja lepään. Takki on tyhjä, mutta olo on täysi. Kiitos 148 101 äänen.

 

Määräaika meppi-ehdokkaiden ilmoittamiselle päättyi eilen. Puolueet ovat siis toimittaneet ehdokaslistansa vaaliviranomaisille. Kokoomuksen ehdokkaat löydät täältä.

Olen itsekin innokkaana joukossa. Kaiken kaikkiaan kova lista, jolta on lupa odottaa hyvää tulosta.

Joissakin jäsenmaissa on ollut vaikeuksia saada äänestäjät innostumaan vaaleista, kovia ehdokkaita on ollut vaikea löytää ja äänestysprosentin odotetaan olevan matala. Ei meillä. Joitakin viikkoja sitten julkaistiin selvitys, jonka mukaan peräti 60% suomalaisäänestäjistä ilmoitti äänestävänsä joko varmasti tai todennäköisesti kevään vaaleissa.

Ehdokkaina on ministereitä, melkein kaikki istuvat mepit, komissaari, eduskunnan EU-valiokunnan puheenjohtaja, kansanedustajia jne. Lupaa hyvää äänestysvilkkauden kannalta. Otsikot mainostivat jopa kaikkien aikojen tiukinta kisaa meppipaikoista. Ainakin voimme unohtaa menneiden aikojen puheet siitä, että Euroopan parlamentti olisi dinosaurusten hautuumaa poliittisille jäähdyttelijöille.

Kotimaan kuvion lisäksi kiinnostuksen yhtenä tekijänä ovat EU-tason poliittisten puolueiden asettamat kärkiehdokkaat. Suurimpien ryhmien johtohahmot ovat siis: ALDE:n (kesk) Guy Verhofstadt, PES:n (sd) Martin Schulz ja meidän puolueemme EPP:n (kok) Jean-Claude Juncker. He kisaavat siis ennen kaikkea komission puheenjohtajan paikasta.

Verhofstadt on pitkän linjan poliitikko, joka toimi Belgian pääministerinä vuosina 1999-2008. Nykyisin hän on europarlamentaarikko. Innokas eurooppalainen.

Saksalainen Schulz on toiminut Euroopan parlamentissa jo vuodesta 1994. Oman ryhmänsä puheenjohtajana hän toimi vuodet 2004-2012. Viime vuodet hän on ollut parlamentin puhemies. Puolustanut vahvasti EP:n asemaa EU:n päätöksenteossa.

Juncker on pääministerisarjalainen toimittuaan Luxembourgin pääministerinä vuosina 1995-2013, jona aikana hän ehti hoitaa kaksi EU-puheenjohtajuutta. Johti euroryhmää vuosina 2005-2013 läpi talouskriisin vaikeimpien vuosien. Mr Euro.

Tilanne on kutkuttava. Mielipidemittausten mukaan EPP ja PES kulkevat käsi kädessä. Yhdessä he saanevat enemmistön parlamenttiin.

Tuleva komission puheenjohtaja tarvitsee enemmistön taakseen, sillä perussopimuksen mukaan Eurooppa-neuvosto, siis jäsenmaiden päämiehet, ehdottaa ehdokasta komission puheenjohtajaksi ottaen huomioon Euroopan parlamentin vaalit ja parlamentti puolestaan valitsee tämän ehdokkaan jäsentensä enemmistöllä. Jos ehdokas ei saa enemmistöä, Eurooppa-neuvosto ehdottaa kuukauden kuluessa uutta ehdokasta.

Eurooppa-neuvosto ei ole ehdotuksissaan muodollisesti sidottu puolueiden kärkiehdokkaisiin. Muuttujia riittää: vaalimenestys, jäsenmaiden mielipiteet, nimityspaketissa olevien muiden virkojen täyttö, maantiede jne. Komission puheenjohtajan nimi on loppujen lopuksi Eurooppa-neuvoston ja Euroopan parlamentin kompromissi – sekä niiden välillä että niiden sisällä.

Itse uskon tietenkin omaan vaaliveturiimme Junckeriin. Kovempaa nimeä on vaikea kuvitella. Hän on puhunut yksinkertaisemman ja tehokkaamman unionin puolesta. Rajat ylittävissä kysymyksissä tarvitaan yhteistä lähestymistapaa: Junckerin mukaan esimerkiksi puutteet pankkisektorin sääntelyssä vaikuttivat osaltaan talouskriisiin. Siksi tarvittiin pankkiunioni. Ilmastonmuutos on toinen iso haaste. Juncker peräänkuuluttaa myös digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämistä talouskasvun tekijänä, mikä on viime aikoina ollut Suomenkin kärkiteemoja.

Juncker on tavattavissa tänään Kolmen Sepän patsaalla puolen päivän jälkeen.

Tervetuloa!