Category Archives: hallitus

Puheeni puoluehallituksen kokouksessa 24.9.2015

8 Comments

(Puhuttaessa muutosvarauksin)

Hyvät kokoomuslaiset, hyvät läsnäolijat

Hallitus on päässyt käyntiin Suomen uudistamisessa. Olemme tehneet esityksiä, joiden tavoitteena on kohentaa Suomen taloudellista tilannetta ja sitä kautta vahvistaa hyvinvointiyhteiskunnan perustaa. Ilma on sakeana keskustelua hallituksen esityksistä ja niiden vaikutuksista.

Puheen ensimmäisessä osassa hahmotan talouspolitiikkamme isoa kuvaa. Mikä on hallituksen ja myös Kokoomuksen strategia, jolla Suomi saadaan uuteen nousuun?

Aloitan kuvaamalla lyhyesti Suomen talouden tilannetta ja meitä kohtaavia haasteita. Sitten kerron, miksi hallitus tekee uudistuksia, joilla Suomen kilpailukykyä vahvistetaan sekä teen muutaman huomion työn tuottavuuden parantamisesta.

Puheeni toisessa osiossa käsittelen varsin ajankohtaista turvapaikkakriisiä sekä suomalaisia ja eurooppalaisia ratkaisuja siihen.

 

Suomen talouden tilanne

Suomen talouden kurja tila on jo varsin tuttua kertomaa. Kansantaloutemme on supistunut. Kasvun ennustetaan olevan tulevinakin vuosina varsin vaatimatonta, Euroopan alhaisinta. Kilpailukykymme maailmanmarkkinoilla on rapautunut, eikä missään muussa Euroopan maassa työttömyys kasva yhtä nopeasti kuin Suomessa. Suomi on jäämässä vaille maailman ja Euroopan talouskasvua, joka sekään ei ole vielä kovin varmalla pohjalla.

Ovatko Suomen ongelmat rakenteellisia vai onko ongelma heikossa suhdannetilanteessa?

Suomella toki on jonkinlainen suhdanneongelma. Ekonomistit arvioivat, että Suomen kokonaistuotanto on noin kolme prosenttia normaalin tasonsa alapuolella. Tämä ”tuotantokuilu”, kuten ekonomistikielellä sanotaan, kuvaa sitä, miten paljon Suomen talous tällä hetkellä alisuoriutuu suhteessa potentiaaliseen tasoon. Alisuoriudumme siis noin kolmen prosentin verran.

Suomen talous on karkeasti 20 prosenttia heikompi verrattuna ennen finanssikriisiä arvioituun kasvutrendiin. Tähän suhteutettuna tuo kolmen prosentin tuotantokuilu on siis pieni. On selvää, että pääosa Suomen ongelmista on rakenteellisia. Suomen talouden normaalitila suhdannevaihteluista puhdistettuna on paljon heikompi kuin ehkä haluaisimme edes uskoa.

Suhdannetoimet, kuten elvyttävä finanssipolitiikka, auttaisivat kyllä kotimarkkinoita, mutta samalla nostaisivat hintoja ja tätä kautta edelleen vaikeuttaisivat Suomen kilpailukyvyn korjaamista. Emme voi myöskään enää lähteä siitä, että talouskasvu kyllä hoitaa elvytysvelan kuin itsestään, kun kasvu lähtee käyntiin. Juuri siksi olemme kovin tukalassa tilanteessa. Joudumme hoitamaan talouden suurta rakenteellista ongelmaa eivätkä suhdanteetkaan tässä meitä auta.

 

Rakenneongelmat ja kilpailukyvyn vahvistaminen

Mitä sitten ovat Suomen suuret rakenteelliset ongelmat?

Niitä on ainakin kaksi. Ne tekevät Suomesta Euroopan talouden sairaan miehen.

Toinen on heikko kilpailukykymme. Olemme euroalueen sisällä liian kallis maa.

Toinen on liian alhainen työllisyysasteemme ja heikkenevä huoltosuhteemme – eli liian vähäinen käsiparien määrä. Käsiparit vähenevät, vaikka tarvitsemme lisää työtunteja, jotta voimme rahoittaa julkiset palvelut ja tulonsiirrot.

Kumpaakaan näistä ongelmista ei hoideta ripottelemalla lisää julkista rahaa. Ne vaativat talouden rakenteellisia muutoksia.

Vaikka arvioiden suuruus vaihtelee, vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että työvoimakustannuksemme ovat liian korkeat. Palkat ovat liian korkeita suhteutettuna siihen, miten tuottavia olemme ja millaisia hintoja suomalaista tavaroista ja palveluista voi maailmalla pyytää. Oikeastaan kaikki asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kilpailukykykaula on vähintään kaksinumeroinen prosenttiluku. Ihan sama asia voidaan sanoa toteamalla, että työllistäminen ei ole meillä riittävän kannattavaa. Syistä voi väitellä, mutta syyttely ei auta ja olivat syyt tai syylliset missä vain, emme yksinkertaisesti pääse mukaan talouskasvuun ellemme paranna kilpailukykyämme.

Suomeen ei investoida riittävästi, koska tänne ei kannata investoida. Suomalaisia yrityksiä moititaan huonosti johdetuiksi ja niiden tuotevalikoimaa puutteelliseksi – mutta monet suomalaiset yritykset ovat viime vuosinakin laajentaneet tuotantoaan ulkomailla, jossa se on kannattavampaa.

Tämän vuoksi hallitus yritti solmia yhteiskuntasopimusta ja on etenemässä nyt oman kilpailukykypakettinsa kanssa. Tavoitteena on alentaa työvoimakustannuksia viidellä prosentilla. Monet keinoista ovat ikäviä, mutta on jokaisen suomalaisen palkansaajan etu, että työvoimakustannuksia alennetaan. Pienellä tinkimisellä palkasta tai palkanlisistä saadaan työpaikkoja turvattua, työttömiä töihin ja sitä kautta vahvempi julkinen talous.

Julkisuudessa on kysytty, onko hallituksen nyt valitsemilla toimilla vaikutusta kilpailukykyyn ja sitä kautta vientiin ja työllisyyteen. On. Vaikka ajan mittaan toki kehitämme parempia tuotteita ja palveluita, karu tosiasia on, että jokainen suomalainen yritys toimii koko ajan globaalissa kilpailussa.

Jos kannattavuutta saadaan paremmaksi, moni yritys joka nyt miettii tuotannon siirtämistä tai rekrytointeja tai irtisanomisia huomaa työllistämisen olevan kannattavampaa ja tekeekin Suomen työllisyyden kannalta myönteisen päätöksen. Nämä talouden lainalaisuudet eivät ole muuttuneet mihinkään, vaikka uusia aloja syntyykin.

On kysytty myös, miten esimerkiksi kaupan ylityöt tai ravintoloiden sunnuntailisät tai kuntien ja valtion lomat liittyvät viennin kilpailukykyyn. Kyllä ne liittyvät. Vientiyritystemme kilpailukyky riippuu myös koko kansantaloutemme kustannuksista.

Kun en ole ekonomisti vaan politologi, olen vääntänyt tätä kokonaisuutta rautalangasta itsellenikin:

– Ilman kilpailukykyä ei synny vientiä.
– Ilman vientiä ei synny vahvaa kasvua.
– Ilman kasvua ei synny uusia työpaikkoja.
– Ilman työpaikkoja ei synny verotuloja.
– Ilman verotuloja ei ylläpidetä hyvinvointiyhteiskuntaa palveluineen ja etuuksineen.

Eli kääntäen: jotta paitsi säilytämme, myös pystymme kehittämään modernia hyvinvointiyhteiskuntaa, tarvitsemme kilpailukyvyn, viennin, kasvun, työpaikat ja näistä seuraavat verotulot.

Ja mitä tekemistä vaikkapa julkisen sektorin lomilla tai yleensä työajan pituudella on kilpailukyvyn kanssa?

Julkista sektoria, hyvinvointivaltiota, ei ole olemassa ilman yksityistä sektoria. Taloudellisen toimeliaisuuden ja yritysten kautta saamme ne verotulot, joilla julkista sektoria pyöritetään. Vahva julkinen sektori tarvitsee tekijäkseen, pohjakseen, rahoittajakseen vahvan yksityisen sektorin.

Yritysten tehtävä on kannattaa, sitä kautta ne voivat työllistää. Se edellyttää yhtäältä sitä, että on mitä myydä ja kilpailussa pärjää, toisaalta sitä, että työllistämisen kynnys on riittävän matala. Sitä kautta yksityinen sektori voi kannatella julkisen sektorin: sekä suorien verotulojen kautta että luomalla suomalaille työpaikkoja. Työn kautta julkiseen kassaan kertyy paitsi verotuloja työstä, myös hyötyä siten, että yhä harvempi joutuu elämään etuuksien varassa.

On tärkeää hahmottaa, että kun julkista sektoria paisutetaan, tullaan samalla asettaneeksi lisää painetta yritysten menestykselle. Julkisen sektorin menot on katettava, tämä on varsin selkeää matematiikkaa. Ja vastaavasti, kun julkista sektoria kevennetään, myös sen rahoittamisen taakka kevenee. Tähän on löydettävä kestävä tasapaino.

Nyt yritysten sotu-maksua lasketaan rahoituksella, joka saadaan vaikkapa julkisen sektorin lomia lyhentämällä. Näin sanottuna tämän saa kuulostamaan pahalta: viedään työntekijän selkänahasta jotta pääoma pärjää. Mutta tästä ei ole kyse.

Kyse on siitä, että yritysten on pärjättävä ja työllistettävä, jotta emme joudu jatkamaan julkisen sektorin leikkaamista. Tässä pallo on nyt yritysten päädyssä: olemme hallituksen toimin laskeneet yritysverotusta. Olemme sitoutuneet kilpailukykyloikkaan. Teemme parhaamme tukeaksemme tuottavuuden nostoa, kuten pian käyn läpi. Vahva viesti onkin: huomioikaa nämä toimet suunnitelmissanne: yrittäkää, työllistäkää, jatkakaa hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista!

Kilpailukykymme parantaminen on meille kiertämätön paikka, kansallinen välttämättömyys. Nyt sekä hallitusohjelmassa että yhteiskuntasopimusta korvattaessa päätetyt toimet antavat sekä kilpailukykyloikkaan että työllistämisen kynnyksen madaltamiseen hyvän alun, mutta työ jatkuu. Yhdessä.

 

Työn tuottavuus

Monissa puheenvuoroissa esitetään ”tuottavuuden parantaminen” vaihtoehtona Suomen hintakilpailukyvyn vahvistamiselle. On esimerkiksi väitetty, että hallitus tuijottaa vain kustannuksia, eikä näe uuden kehittämisen ja tuottavuuden mahdollisuuksia. Tätä tulkintaa en allekirjoita. Pikemminkin toivon, että tuottavuutta vaihtoehtona tarjoavat ovat valmiita myös esittelemään toimivia keinoja tuottavuuden nousun tukemiseen.

Yksikkötyökustannusten alentaminen ja työn tuottavuuden lisääminen eivät ole toisilleen vastakkaisia asioita. Molempia tarvitaan. Kilpailukykyloikka vaikuttaa nopeasti, tuottavuutta parantavat toimet pidemmällä aikajänteellä.

Työn tuottavuutta on vaikea nopeasti ja helposti talouspolitiikan keinoin parantaa. Mutta voimme tehdä paljonkin sen eteen, että tuottavuuskasvulle on hyvät edellytykset. Tärkeintä on pitää talous avoimena ja kilpailullisena.

Muita keinoja ovat esimerkiksi:
– koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen uudistaminen ja strateginen vahvistaminen
– vahva kaupunkipolitiikka, jotta osaamiset ja työtilaisuudet kohtaavat
– kilpailun lisääminen, jotta yritykset innovoivat ja niiden johtaminen kehittyy
– joustavammat työmarkkinat, joissa muutos on myös mahdollisuus ja ihmisiä tuetaan muutostilanteissa
– tehottomien yritystukien karsinta
– paikallisen sopimisen edistäminen, jotta yritykset voivat paremmin palkita tuottavuuden kasvusta
– työntekoon kannustava verotus, jotta oman osaamisen kehittäminen ja ahkeruus kannattavat
– kansainvälisesti kilpailukykyinen toimintaympäristö työlle ja investoinneille
– yritysten monikulttuurisuus, joka tukee toimintaa globaaleilla markkinoilla

Tuottavuutta voi nostaa myös kehittämällä työelämän laatua. Kokoomukselle on erittäin tärkeää, että myös työelämän laadullisissa kysymyksissä, kuten työhyvinvoinnin edistämisessä ja johtamisen kehittämisessä päästään eteenpäin. Tässä kohtaa lähetän terveiset erityisesti Etelärantaan. Työelämän laadulliset kysymykset eivät ole vain plus ja miinus -laskuharjoituksia, vaan niitä pitää pystyä tarkastelemaan yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta. Tässä työnantajapuolella on parannettavaa ja toivonkin EK:lta joustavampaa ajattelua.

Kuten jo tämä listaus osoittaa, tuottavuuden parantaminen edellyttää paljon oikeaan suuntaan vieviä keinoja, joista monet ovat vaikeita toteuttaa. Vielä muistutan, että nämä toimet eivät myöskään ole hallituksen kilpailukykypaketille vaihtoehtoisia, vaan molempia tarvitaan.

Tässä yhteydessä ei pidä vähätellä myöskään elinkeinopolitiikan merkitystä. Paitsi että luomme hyviä edellytyksiä investoida Suomeen, on meidän osattava hyödyntää niitä paremmin. Tulen vielä tänä syksynä osaltani linjaamaan sitä, millaista elinkeinopolitiikkaa Suomen tulisi harjoittaa uusien työpaikkojen, kasvun ja ulkomaisten investointien houkuttelemiseksi. Tarvitsemme uutta tapaa toimia, uutta elinkeinopolitiikkaa.

Haluan vielä kiteyttää miksi tämä kaikki tehdään, miksi talouden suunnan kääntäminen on tarpeen. Siksi, että voimme jatkossakin elää hyvinvointiyhteiskunnassa ilman jatkuvaa kurjistumisen kierrettä ja leikkaustarvetta. Ennemmin tai myöhemmin hyvinvoinnin pohja rapautuu, ellei taloutta saada kuntoon. Siksi talouspuhe on myös puhetta hyvinvoinnista. Siitä, miten neuvolat, lastentarhat, koulut ja hoivakodit ovat kaikkien saatavilla ja korkealaatuisia. Monesti epäillään, että talouden ja työn rakenteellisia uudistuksia ajavilla on jokin ketunhäntä kainalossa. Ainakin omalla kohdallani pohja talousajattelulle on ylpeys pohjoismaisesta hyvinvointivaltiomallista. Sitä puolustan ja siksi nostan esiin toimia, jolla hyvinvoinnille tehdään kestävä perusta.

 

Turvapaikkakriisi

Päätän puheeni tällä hetkellä hyvin laajasti koskettavaan aiheeseen, turvapaikkakriisiin ja maahanmuuttoon. Tämä on talous- ja työllisyystilanteen lisäksi toinen vaativa asiakokonaisuus, joka meidän on pystyttävä käsittelemään. Keskustelu turvapaikanhakijoista haastaa jokaisen suomalaisen miettimään arvojaan, suhtautumistaan toiseen ihmiseen, suvaitsevaisuuden ja vastuullisuuden ajatuksiin ja myös Euroopan ideaan.

Turvapaikkatilanne on Suomessa uusi. Suurin muuttoliike sitten toisen maailmansodan tuntuu meilläkin. Suomeen on tullut aiemmin turvapaikanhakijoita suhteellisen vähän moneen muuhun eurooppalaiseen maahan verrattuna. Edellinen suurempien hakijamäärien vuosi oli 2009, jolloin hakijoita oli vajaat 6000. Sen jälkeen hakijoiden määrä on tasaantunut alle 4000:een ulkomaalaislain uudistamisen myötä. Nyt olemme tilanteessa, jossa esimerkiksi toissapäivänä, siis pelkästään yhtenä päivänä, rekisteröitiin 645 turvapaikkahakemusta. Se on uusi ennätys.

Haluan korostaa, että vaikka tilanne on muuttunut nopeasti, olemme tilanteen tasalla ja luomme koko ajan ratkaisuja, joilla tilanne pysyy hallinnassa.

Kyseessä on Suomelle samaan aikaan iso haaste, mutta myös mahdollisuus. Mahdollisuus voi kääntyä uhaksi, ellemme onnistu kolmessa asiassa:

1) Yhteistyössä eurooppalaisella tasolla
2) Turvapaikanhakuprosesseissa, joiden on oltava nopeita, tehokkaita ja oikeudenmukaisia
3) Maahanmuuttajien kotouttamisessa suomalaiseen yhteiskuntaan.

Näistä kolmesta haluan tehdä muutaman huomion.

1) Yhteistyö eurooppalaisella tasolla

Kun sadattuhannet ihmiset kriisien ja näköalattomuuden keskellä ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että heidän on tultava turvallisempaan Eurooppaan, on Euroopan pystyttävä johtopäätöksiin yhdessä. On täysin selvää, että tarvitsemme vahvaa yhteistyötä.

Tilanne ei ratkea piikkilanka-aidoilla. Tilanne ei ratkea yksittäisten EU-maiden kansallisilla toimilla. Tilanne ei ratkea ylilyönneillä tai syyllistämisellä. Tilanne ratkeaa tekemällä yhteisiä, kestäviä eurooppalaisia ratkaisuja. Tässä työssä Suomen kannattaa olla mukana jo oman etunsa vuoksi.

Mitä konkreettisia toimia Euroopan tasolla voidaan esimerkiksi tehdä:

– Ihmissalakuljettajat on saatava kiinni. EU on jo vahvistanut valvontaoperaatioita Välimerellä. Nyt käydään neuvotteluita lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa yhteistyön tiivistämisestä.

– EU:n ulkorajojen valvontaa pitää tehostaa ja varmistaa, että kaikki turvapaikanhakijat rekisteröidään. Erityisen tärkeää on auttaa Kreikkaa, jotta se pystyisi noudattamaan Dublin-velvoitteitaan. Myös muut rajamaat tarvitsevat tukea. EU:n yhteiset hakemusten käsittelykeskukset käynnistävät toimintaansa. EU:n rajavalvontaviranomaisen Frontexin resursseja on vahvistettava.

– EU-maiden sisäministerit päättivät tiistaina helpottaa rajamaiden taakkaa. Muut jäsenmaat ottavat vastaan yhteensä 120 000 tuhatta suojelun tarpeessa olevaa turvapaikanhakijaa seuraavan kahden vuoden aikana. Tätä rahoitetaan EU:n budjetista.

– EU on jo päättänyt laajentaa turvalliseksi katsomiensa maiden listaa. Tällä ehkäistään perusteetonta turvapaikanhakua.

– Kovan paineen alla olevia maita pitää auttaa myös pitämään huolta turvapaikanhakijoista. Suomi lähettää Unkariin 200 armeijan telttaa hätämajoitukseksi. Euroopan komissio ohjaa maihin varoja EU-budjetista.

– Aivan yhtä tärkeää on tukea konfliktimaita ja niiden naapureita kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun keinoin. EU:n pitää tehdä kaikki voitavansa myös konfliktien ratkaisemiseksi ja elinolojen kohentamiseksi lähtömaissa.

Maahanmuutossa ja muuttoliikkeissä on kyse ihmiskunnan suurimmista muutosvoimista. Muutos koettelee koko Euroopan ideaa. Euroopan laajuinen yhteistyö on ollut Suomelle eduksi vuosien varrella ja on sitä myös tässä kysymyksessä. Siitä huolimatta on tärkeää muistaa, ettei turvapaikkakriisissä ole kyse kiintiöistä, instituutioista tai päätöksenteosta. On kysymys ihmisistä.

2) Turvapaikanhakuprosessien toimivuus

Sekä inhimillisesti että kokonaisuuden kannalta muutenkin on tärkeää, että turvapaikkahakemukset käsitellään asianmukaisesti ja mahdollisimman ripeästi ja jos päätös on myönteinen, kotouttamistoimet käynnistetään heti.

Hädänalaisten ihmisten auttaminen on tärkeintä. Mutta tärkeää on myös varmistaa perusteetta tulleiden ihmisten nopea palauttaminen. Mitä tehokkaampaa palauttaminen on, sitä vähemmän meille tulee perusteettomia turvapaikanhakijoita, ja sitä paremmin voimme auttaa heitä, jotka apua todella tarvitsevat.

Otan muutaman konkreettisen esimerkin siitä, millä tavoin tilannetta pidetään hallinnassa:

– Asiantuntijaryhmä ylläpitää tilannekuvaa maahanmuuton kokonaisuudesta joka päivä. Sisäministeri Orpon kokoamaan ryhmään kuuluvat edustajat sisäministeriöstä, Maahanmuuttovirastosta, Poliisihallituksesta, Rajavartiolaitoksesta, Suojelupoliisista sekä ulkoasiainministeriöstä.

– Maahanmuuttovirasto on perustanut tilannekeskuksen, jolla on ajantasainen tieto vastaanottokeskusten vapaista paikoista. Uusia vastaanottotiloja on onnistuttu lisäämään, mutta sopivia tiloja etsitään jatkuvasti.

– Maahanmuuttovirasto päivittää Irakin ja Somalian turvallisuusarviot ja uudistaa turvapaikkahakemusten ratkaisulinjauksia ajantasaisen tiedon mukaan.

Tavoite on, että turvapaikkahakemusten käsittely on turvallista, oikeudenmukaista ja tehokasta kaikille osapuolille. Turvapaikanhakijat on saatava hallittuun, lailliseen prosessiin heti rajalta.

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun ns. järjestelykeskukset alkavat toimia (kuten Torniossa), turvapaikanhakijat ohjataan ensin sinne. Siellä saapuvat ihmiset rekisteröidään turvapaikanhakijoiksi, ja heidät siirretään ohjatusti vastaanottokeskuksiin. Vastaanottokeskuksissa olon aikana turvapaikkahakemus käsitellään. Ellei oleskelulupaa myönnetä, edessä on kotiinpaluu. Oleskeluluvan saavien osalta alkaa sopeutuminen Suomeen.

Viranomaisten määrää ja resursseja lisätään tähän työhön tarpeen mukaan.

3) Maahanmuuttajien kotouttaminen

Jo pelkästään turvapaikanhakijoiden kasvanut määrä tarkoittaa sitä, että Suomeen tulee enemmän maahanmuuttajia, vaikka tiukennamme turvapaikan myöntämisperusteita muiden Pohjoismaiden mukana. Myönteisten päätösten määrä kasvaa siitä yksinkertaisesta syystä, että aiheellisesti suojelua ja turvaa tarvitsevien ihmisten määrä on kasvanut.

Tämäkin herättää kysymyksiä ja huolta suomalaisten keskuudessa. Ei ole ihme, että moni ihminen on huolissaan ja kaipaa sekä faktaa että turvallisuudentunnetta jatkuvan muutoksen keskellä. Pohdinnassa on esimerkiksi, miten Suomen rahat riittävät, vaikuttaako maahanmuutto työllisyystilanteeseen, onko maahanmuuton kasvulla vaikutusta maamme turvallisuuteen ja niin edelleen.

Ytimessä on se, että maahanmuuttajien sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on saatava käyntiin välittömästi, kun he saavat oleskeluluvan. Tässä on tekemistä koko yhteiskunnalla.

Kotoutuminen voi edellyttää esimerkiksi kielen oppimista sekä suomalaisen kulttuurin, tapojen ja lainsäädännön omaksumista. Tähän tarvitaan ohjausta, neuvontaa ja koulutusta alusta lähtien. Maahanmuuttajien työllistymistä voidaan edistää myös mahdollisuuksilla hyödyntää aiempaa koulutustaustaa sekä tarvittaessa suorittamalla täydennysopintoja. Työlupaprosessejakin on syytä sujuvoittaa. Toisen työpaikka ei ole toiselta pois. Kun saamme yhä useamman ihmisen – jo Suomessa asuvan tai Suomeen muuttavan tekemään työtä, se hyödyttää koko yhteiskuntaa.

Vaikka näin laaja maahanmuutto on yllättänyt meidät kaikki ja nostanut esiin lukuisia ongelmia, uskon silti että siitä seuraa myös hyviä asioita. Ihmisten kohtaamisia, mahdollisuuksia tehdä hyvää ja auttaa, myös merkityksellisyyden tunteita sekä auttajille että autettaville. Maahanmuuton on kuitenkin tapahduttava hallitusti, laillisesti ja niin, että järjestelyt voidaan yleisesti kokea oikeudenmukaisiksi.

 

Lopuksi

Asioista on voitava keskustella ja ratkaisuja ongelmiin on voitava etsiä yhdessä. Talouden kysymyksissä on paljon ideologisia ja näkemyksellisiä eroja. Maahanmuuton kysymyksissä on paljon sekä eettistä että käytännöllistä pohdittavaa. Nämä aiheet eivät ole helppoja, mutta silti keskusteluun on löydettävä tasapaino. Minä olen tätä mieltä, sinä ehkä toista, mutta kunnioitetaan toisiamme, keskustellaan rauhassa ja löydetään ratkaisut. Sellaisessa Suomessa toivon voivani elää.

Yllätyksettömän tiukka budjettiehdotus

6 Comments

Suomen talouden tilanne on vaikea. Työttömyys on lisääntynyt. Kokonaistuotanto on supistunut kolme vuotta peräkkäin. Vaihtotase on alijäämäinen ja julkinen talous on pysynyt selvästi alijäämäisenä jo kuusi vuotta. Myös julkinen velka on jatkanut kasvuaan rivakkaa tahtia. Aiemmin toteutetut sopeutustoimet ovat supistaneet alijäämän kasvua, mutta eivät ole riittäneet pysäyttämään sitä.

Budjetissa on tehty säästöjä, jotta tulot ja menot saadaan tasapainoon. Vaikka kasvun ja työllisyyden edistäminen on kestävin tapa varmistaa hyvinvointipalvelujen rahoitus, Suomella on niin iso rakenteellinen alijäämä ja kestävyysvaje julkistaloudessa, että myös suoria säästöjä on tehtävä.

Suunta voidaan kuitenkin pidemmällä aikavälillä kääntää vain tekemällä talouden kasvua ja työllisyyttä vahvistavia sekä kilpailukykyä parantavia toimia. Jollei siinä onnistuta, edessä on leikkauslistoja ja säästöbudjetteja toisensa perään. Tätä kukaan tuskin toivoo.

Hallitus on sopinut, että teemme kaiken mahdollisen, jotta Suomen suunta kääntyy kohti parempaa. Tähän olen vahvasti sitoutunut. Meidän on päämäärätietoisesti ja johdonmukaisesti toteutettava se, mitä hallitusohjelmassa on sovittu. Lisäksi hallituksen on säilytettävä valmius reagoida, jos tavoitteista ollaan jäämässä.

Minulla on valtiovarainministerinä kaksi pyrkimystä ylitse muiden:

Ensimmäinen on puolustaa Suomen julkisen talouden kestävyyttä ja vastuullista taloudenpitoa. Tämä siksi, että haluan säilyttää hyvinvointiyhteiskunnan, jossa lapset pääsevät hyvään kouluun, ikäihmisistä pidetään huolta ja julkisesti rahoitettu terveydenhuolto on jokaisen saatavilla. Haluan pitää myös huolta siitä, että suomalaisten verovaroja käytetään vastuullisesti.

Toinen on tehdä kaikkeni Suomen talouden kasvun ja työllisyyden vahvistamiseksi. Haluan viedä eteenpäin uudistuksia, jotka vahvistavat talouden kasvua, parantavat Suomen kilpailukykyä ja tuovat suomalaisille uutta työtä.

Tällaisin miettein olen valmistellut ensimmäistä budjettiehdotustani valtiovarainministerinä. Keskiviikkona julkistettiin ehdotuksen päälinjat: tiedote ja taustakalvot löytyvät täältä. Tallenne tiedotustilaisuudesta löytyy täältä. Koko budjettiehdotus löytyy huomenna täältä.

Valtiovarainministeriö kutsuu

24 Comments

Olen tänään ottanut vastaan valtiovarainministerin tehtävät. Kuten ehkä jo olette hallitusohjelmasta lukeneet, tämä kausi tulee olemaan vaikeiden päätösten toteuttamista. Suuri osa näistä asioista liittyy talouteen ja siten tavalla tai toisella valtiovarainministeriöön.

Suomi on vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Tehtävämme on julkisen talouden vakauttaminen, kestävän talouskasvun turvaaminen sekä julkisten palvelujen ja hallinnon vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden varmistaminen. Myös Ecofin, euroryhmä ja kv. rahoituslaitokset ovat tärkeä osa työtämme Suomen parhaaksi.

Valtiovarainministeriö on kansan kirstunvartija ja asiantuntijaorganisaatio, johon suomalaisilla on vahva luottamus. Haluan yhdessä kaikkien VM:n virkamiesten kanssa pitää huolta siitä, että olemme tämän luottamuksen arvoisia.

Taloustyötä tehdään koko hallituksen kanssa yhdessä. Strateginen hallitusohjelma pohjautuu valtiovarainministeriön tilannekuvaan. Koko hallitus työskentelee tiiviissä yhteistyössä VM:n kanssa kanssa talouden tasapainottamiseksi. Lähtökohta on, että kaikki ministerit ja ministeriöt sitoutuvat toimeenpanemaan yhdessä tehdyt linjaukset. Nyt ei tehdä sulle-mulle -politiikkaa, vaan kaikki tekevät työtä yhdessä, luottamuksen hengessä, ratkaisuja hakien.

Jo tulevana viikonloppuna alkaa omalta osaltani tiukka opiskelu VM:n asioista ja koko kesä jatketaan. Toivon, että ministeriön väki antaa tukensa ja osaamisensa käyttööni heti alusta lähtien. Minun tehtäväni on puolestani auttaa kaikkia valtiovarainministeriöläisiä onnistumaan omassa työssään.

Innostuneena ja myös kiitollisena aloitan työt VM-joukkueen kanssa. Toivon, että meillä tehdään työtä yhdessä avoimessa ja välittömässä hengessä. Suomen puolesta.

Kyllä me tästä yhdessä selviämme

19 Comments

Hallitusneuvottelut on saatu päätökseen ja Kokoomus on päättänyt osallistua hallitusvastuuseen yhdessä Keskustan ja Perussuomalaisten kanssa. Neuvottelut sujuivat hyvässä hengessä, välillä tiukemmin, mutta koko ajan yhteisiä ratkaisuja hakien. Tätä pidän tärkeänä tulevaa yhteistyötä ajatellen.

Tämä hallitus tulee toimimaan yhtenä joukkueena. Rakennamme luottamusta ilman sulle-mulle -politiikkaa tai sinun taikka minun edun hakemista. Päällimmäisenä on Suomen ja suomalaisten etu.

Nyt on katkaistava kurjistumisen kierre ja luotava uskoa tulevaisuuteen. Talouden sopeuttaminen ja leikkaukset tulevat sattumaan kaikkiin suomalaisiin, mutta yhdessä selviämme ja katse on tiukasti eteenpäin. Otamme yhdessä vastuuta, välitämme ja puolustamme hyvinvointivaltiota myös vaikeina aikoina.

Edessä oleva tie on pitkä, kipeätkin päätökset koskettavat jokaista. Tekemättä ei kuitenkaan voi jättää jos haluaa myös tulevaisuudessa hyvinvoivan Suomen.

Näen, että etenemme kolmea kautta:

1. Talous vakautetaan ja velkaantuminen pysäytetään, vaikka sitten vaikeillakin päätöksillä. Vahva talous on tukeva perusta hyvinvointiyhteiskunnalle.

Tätä toteutetaan yhteensä 10 miljardin euron kestävyysvajeen paikkaamisella. Neljän miljardin sopeutuksista ja lisäksi ehdollisesta 1,5 miljardin lisäsopeutuksesta sekä työllisyyttä edistävistä toimista on tehty päätökset hallitusohjelmassa. Näiden toimien vaikutukset näkyvät vuoteen 2021 mennessä. Lisäksi kuntien tehtävien vähentämisen ja rakenneuudistusten pitää vaikuttaa julkisen talouden vahvistamiseen neljän miljardin euron edestä viimeistään vuonna 2030.

2. Jäykkää järjestelmäämme jälleenrakennetaan uudistuksin ja kasvua luodaan monin toimin. Suomalaisten vahvuudet ja voimavarat vapautetaan käyttöön yksilöistä yrityksiin, julkiseen sektoriin ja kolmanteen sektoriin. Meillä on yli viisi miljoonaa erilaista elämäntapaa ja lukuisia tapoja tehdä työtä ja yrittää. Hyväksytään se ja järjestelmä joustakoon.

Näistä toimista esimerkkeinä kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen, valinnanvapauden lisääminen sote-palveluissa ja sääntelyn purkaminen sekä hallinnon prosessien keventäminen kautta linjan. Esimerkiksi lupa- ja valitusprosesseja yksinkertaistetaan ja viranomainen saa kysyä kansalaiselta ja yritykseltä yhtä asiaa vain kerran – samoja tietoja ei siis jatkossa kysytä monilla lomakkeilla.

3. Ratkaisuilla rakentuu Suomen uusi nousu, joka ei koske pelkästään taloutta. Raha ei ole ainoa mittari maamme menestykselle. Suomi ei nouse leikkaamalla, vaan yrittäjyydellä ja työllä, osaamisella ja luovuudella, yhdessä tekemällä.

Nyt muodostettavan hallituksen onnistuminen mitataan lopulta siinä, miten onnistumme tulevien neljän vuoden aikana luomaan suomalaisille työpaikkoja sekä vahvistamaan keskinäistä luottamusta, tulevaisuudenuskoa ja välittävää hyvinvointiyhteiskuntaa.

Pidetään pää kylmänä ja sydän lämpimänä, tehdään muutokset turvallisesti ja oikeudenmukaisesti. Siten, että kaikki suomalaiset pysyvät mukana.

Vain uusia ratkaisuja hakemalla ja näkemällä maailman muutokset mahdollisuutena Suomi voi olla kansainvälinen, avoin, suvaitsevainen, menestyvä maa myös tulevaisuudessa.

Työstä, sopeutuksista ja tulevaisuuden Suomesta

21 Comments

Kokoomus haluaa uudistaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Haluamme säilyttää tämän arvokkaan mallin, jossa lapsemme saavat julkisissa kouluissa maailman parasta opetusta, jokainen voi lähtökohdista riippumatta ponnistaa niin korkealle kuin suinkin, jokaiselle on tarjolla laadukkaat julkiset terveyspalvelut ja jokaisesta pidetään huolta, jos ei siihen itse pysty.

Hyvinvointiyhteiskunnan uudistaminen ja kehittäminen on meille Kokoomuksessa ykköstavoite – jotta Suomi olisi satavuotisjuhlissaan vuonna 2017 maailman paras maa syntyä, elää ja yrittää.

Suomea ei kuitenkaan saada liikkeelle syytämällä lisää veronmaksajien rahaa elvytykseen.

Suomi saadaan liikkeelle vain työn kautta. Sinun, minun, 59-vuotiaan poliisin, 21-vuotiaan oppisopimusopiskelijan, nyt rakennusalalta työttömänä olevan, äitiyslomalta toimistoon palaavan, sairaalassa vuorotyötä tekevän, taksia ajavan tai insinöörityötä tekevän maahanmuuttajan. Meidän jokaisen työllä.

Siksi on mentävä työn kautta. Se tarkoittaa luottamusta suomalaisiin. Luottamusta siihen, että olemme osaavia ja eteenpäin pyrkiviä ihmisiä.  Ihmisiä, jotka eivät kaipaa lisää rajoituksia, holhoamista ja sääntelyä. Vaan ihmisiä, jotka kaipaavat enemmän vapauksia, oppimisen mahdollisuuksia, työhön kannustamista ja yrittämisen edellytyksiä.

Mutta tosiasioita emme voi juosta karkuun. Se ei olisi reilua ketään kohtaan.

Me suomalaiset olemme nyt kovassa paikassa. On päätettävä välttämättömistä sopeutuksista.  Ne eivät ole mukavia päätöksiä. Miksi ihmeessä suomalaisten pitäisi sitten ryhtyä tähän?

Itse asiassa tuntuu, että suomalaiset ovat ymmärtäneet tilanteen paremmin kuin eduskunnassa on välillä ajateltu. Viimeisin arvotutkimus kertoo siitä, että suomalaiset hyväksyvät talouden sopeuttamisen. Vain sitä kautta pystymme näkemään polun, jolla pääsemme pois jatkuvasta kituuttamisesta ja kurjistamisesta. Paremmat ajat tulevat kyllä – mutta se vaatii tekoja, ei vain odottelua.

On hyvä mieltää, että tasapainotustoimet koskevat kaikkia suomalaisia. Ne on tehtävä reilusti. Kaikki joutuvat luopumaan jostakin, mutta kukaan ei joudu kantamaan kohtuutonta taakkaa. Kokoomus on aikaisemmin sanonut, että emme sulje mitään yksittäistä kohdetta pois, mutta säästöjä vältetään koulutusmenoista, työllisyyden ja kasvun kannalta kriittisistä menoista sekä yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista. Nyt on oikea aika tarkentaa tasapainotustoimia.

Leikkaamalla voimme parantaa julkisen talouden tasapainoa, mutta sillä ei kasvateta yhteistä kakkua. Elvyttäminen tarkoittaa uskoa siihen, että julkinen sektori voi luoda rahalla työtä. Molemmille voi olla aikansa ja suhdanteensa, mutta Suomen haasteet eivät ole suhdanneongelmia. Meillä on pysyviä rakenteellisia ongelmia. Kakku ei kasva, vaikka nälkä kasvaa.

On onnetonta, jos hyvinvointimenojen rahoituksen aukko yritetään kattaa vain julkisessa keskustelussa kiilusilmäisestikin väijytyillä säästölistoilla. Silloin finanssipolitiikka muodostuu tällä vuosikymmenellä joka vuosi niin kireäksi että kasvu tyrehtyy. Siksi järkevä lähtökohta on se, että tehdään rakenteellisia uudistuksia, joilla lisätään talouden suorituskykyä, tuotantoa ja työllisyyttä. Mitä enemmän tällaisia uudistuksia tehdään, sitä vähemmän tarvitsee leikata.

Välttämätön sopeutus onkin vain yksi asia Suomen saattamiseksi liikkeelle ja uuteen nousuun. Todellinen voima lähtee rakenteellisista uudistuksista. Ja etenkin siitä, että me uskomme työn linjaan ja siihen, että työn kautta saamme sekä sisältöä elämäämme että myös turvattua hyvinvointiyhteiskuntamme toimimisen.

————-

Hallitus sai tiistaina eteensä valtiovarainministeriön uusimman talousennusteen. Se näyttää paljon huonommalta kuin aikaisemmin on ajateltu. Suomen talous ei ole vieläkään toipunut vuoden 2009 romahduksen jälkeen. Olemme ylivelkaantumisen tiellä. Hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta puuttuu vuositasolla jopa 10 miljardia euroa. Siis joka vuosi. Talous kasvaa monia vuosia eteenpäin keskimäärin vain noin prosentin vuodessa. Hyvinvointivaltion palvelut ja etuudet tulee mitoittaa tämän mukaan.

VM:n uuden ennusteen mukaan julkisen talouden velan bkt-suhteen taittaminen laskuun edellyttäisi ensi vaalikaudella 6 miljardin euron sopeutustoimia. Tämän mittaluokan sopeutuksella valtiontalous ja kuntatalous palaisivat lähelle tasapainoa. Koko 10 miljardin euron kestävyysvajeen kattaminen edellyttäisi lisäksi pidemmällä aikavälillä vaikuttavia rakenteellisia uudistuksia.

Kaikkien suomalaisten on syytä ottaa valtiovarainministeriön viesti vakavasti. Meillä on oltava vain yksi tilannekuva, joka ohjaa ensi vaalikauden ratkaisuja. Muistissa on vuoden 2007 vaalien keskustelu, jolloin leikkaustarve muuttui poliitikkojen mielissä miljardien jakovaraksi. Neljä vuotta sitten osa puolueista kuvitteli, että valtaosa leikkaustarpeesta hoituu talouskasvulla. Tähän meillä ei enää ole varaa. Tosiasiat on syytä tunnustaa.

Samalla on kuitenkin todettava, ettei Suomi nouse leikkaamalla. Siksi järkevä lähtökohta on, että tehdään rakenteellisia uudistuksia, joilla lisätään talouden suorituskykyä, tuotantoa ja työllisyyttä. Mitä enemmän tällaisia uudistuksia tehdään, sitä vähemmän tarvitsee leikata. Nyrkkisääntö on, että yksi prosenttiyksikkö vähemmän työttömyyttä parantaa julkisen talouden tasapainoa karkeasti 600 miljoonalla eurolla vuodessa.

Hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseen ei ole muuta tietä kuin lisätä työnteon määrää Suomessa. Nykyinen työllisyysasteemme ei siihen riitä. Tämän vuoksi Kokoomus on esittänyt työlistan (http://vaalit.kokoomus.fi/kokoomuksen-tyolista), jonka ratkaisuilla työllisyyttä kyettäisiin jo tällä vuosikymmenellä nostamaan yli 100 000 hengellä.

Tällä vaalikaudella julkista taloutta on sopeutettu karkeasti seitsemällä miljardilla eurolla. Se on enemmän kuin yksikään hallitus aikaisemmin on sopeuttanut. Mutta työllisyyttä lisäävien rakenteellisten uudistusten tekeminen on yllättäen osoittautunut vaikeammaksi kuin leikkaaminen ja veronkorotukset. Tarpeelliset uudistukset ovat jääneet tekemättä.

Kokoomus on halunnut ohjata keskustelua siihen, miten Suomeen saadaan uutta työtä. Uskomme, että taloutta ei voi pelastaa ilman työnteon lisäämistä. Jokaisen työkykyisen on päästävä työelämään mukaan, kasvattamaan yhteistä kakkua. Työllisyysasteen nostaminen on seuraavan hallituksen tärkein tehtävä.

Tähän mennessä Kokoomus on ainoa puolue, joka on esittänyt uskottavan listan uudistuksia, jotka lisäävät sekä työn tarjontaa että työn kysyntää.

————–

Kokoomuksen strategisessa hallitusohjelmassa todetaan näin: ”Menoraami ja julkisen talouden suunnitelma asetetaan siten, että valtion ja kuntien rakenteellinen alijäämä katetaan vaalikauden loppuun mennessä. Sopeutustoimien mittakaava määritellään valtiovarainministeriön ja Suomen Pankin arvioiden mukaan siten, että se riittää saavuttamaan asetetut tavoitteet.”

Valtiovarainministeriön viime viikolla julkistettu arvio sopeutustarpeesta on kuusi miljardia, josta neljä miljardia olisi valtion, kaksi kuntien puolella. Tähän Kokoomus on valmis sitoutumaan.

VM:n virkamiehet toteavat myös, että sopeutustoimien tulee painottua selkeästi menoihin, koska työllisyyssyistä kokonaisverotusta ei voi kiristää. Myös tähän Kokoomus sitoutuu.

On hyvä tiedostaa, että lyhyellä aikavälillä sopeutustoimet iskevät kasvuun. Tutkimusten perusteella kuitenkin säästöillä velkaantumista saadaan hillittyä tehokkaammin. Säästöt myös leikkaavat kasvua vähemmän kuin veronkorotukset.

Sopeutustoimista on sovittava heti vaalikauden alussa. Ne voidaan kuitenkin ajoittaa järkevästi siten, etteivät leikkaukset tukahduta kasvua. Suhdannenäkymät elävät ja soveliaan finanssipolitiikan mitoitus ajassa on ammatti-ihmisten puuhaa. Kokoomus on valmis keskustelemaan siitä, mikä olisi talouden kasvun, työllisyyden ja julkisen talouden kestävyyden näkökulmasta perusteltu ura velkaantumisen taittamiseen.

Haluamme koota uudelleen heti eduskuntavaalien jälkeen valtiovarainministeriön ja tutkimuslaitosten johtajista koostuvan ekonomistiryhmän arvioimaan sopeutuksen aikataulutusta.

———–

Vaikeat päätökset hyväksytään parhaiten silloin, kun ne tehdään avoimesti. Siksi on tärkeää, että puolueet kertovat ennen vaaleja kokonaisnäkemyksensä sopeutustarpeesta. On hyvä, että ainakin osa puolueista on kertonut joitakin kohteita, joista ovat valmiita säästämään.

Kokoomus lähtee hakemaan kuuden miljardin euron sopeutusta seuraavista kohteista. Kohteet eivät ole meille kynnyskysymys, vaan olemme valmiita niistä avoimesti neuvottelemaan. Toimenpiteille on esitetty säästötavoite v. 2019 tasolla.

Valtiontalous

Pienennetään indeksiin sidottujen menojen korotuksia    -1000 milj. e

Etuuksien tasoa ei leikata. Korotetaan etuuksia siten, että etuudet eivät nouse vaalikauden aikana nopeammin kuin palkat. Kohdistetaan toimet mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Toimeentulotukea korotetaan normaalin mukaisesti. Työeläkkeisiin tehdään normaalin mukaiset korotukset eli ne jätetään tämän kohdan tarkastelun ulkopuolelle.

Kokoomuksen työlistan suorat säästövaikutukset                 -300 milj. e

Luodaan parempi, mutta enimmäiskestoltaan lyhyempi ansiosidonnainen työttömyysturva, joka kannustaa ottamaan työtä vastaan. Muutetaan opintotukea lainapainotteisemmaksi siten, että se palkitsee nopeammasta valmistumisesta. Tehdään vuorotteluvapaasta syyperusteinen siten, että jatkossa vuorotteluvapaalle olisi mahdollista jäädä vain perustellusta syystä, kuten esim. omaisen hoitamista tai opiskelua varten. Uudistetaan vanhempainvapaajärjestelmä siten, että se tukee tasa-arvoista vanhemmuutta ja lisää pienten lasten vanhempien työllisyyttä. Pidennetään ansiosidonnaista vanhempainvapaata ja kannustetaan isiä pitämään siitä merkittävämpi osuus. Lyhennetään kotihoidon tuen kestoa. Poistetaan työttömyysputki v. 1965 jälkeen syntyneiltä ja luodaan tilalle malli, joka vähentää ikäsyrjintää ja takaa pitkän työuran tehneille turvatun siirtymän eläkkeelle. Toteutetaan muut työlistassa esitetyt toimet.

Kokoomuksen työlistassa esitettyjen toimenpiteiden työttömyyttä vähentävä ja työllisyyttä lisäävä vaikutus julkiseen talouteen         -500 milj. e

Karkean arvion mukaan työttömyyden vähentyminen yhdellä prosenttiyksiköllä parantaa julkisen talouden tasapainoa 0,3 prosenttiyksiköllä suhteessa kokonaistuotantoon (n. 600 milj. euroa). Kokoomuksen työlistan ratkaisuilla työllisyyttä kyettäisiin jo tällä vuosikymmenellä nostamaan yli 100 000 hengellä. Nämä toimet voidaan huomioida sopeutustarvetta vähentävänä tekijänä vain valtiovarainministeriön hyväksymien laskelmien perusteella.

Käydään läpi kaikille annettavat tulonsiirrot ja vähennetään niitä hyvätuloisilta               -300 milj. e

Mikäli ansiotulojen verotusta kyetään keventämään 2 miljardilla eurolla vaalikauden aikana Kokoomuksen esittämällä tavalla, voidaan työssäkäyvälle väestölle kohdistettuja tulonsiirtoja maltillisesti vähentää. Pienennetään esimerkiksi lääkekorvauksia vähän sairastavilta.

Kehitysyhteistyömäärärahat -300 milj. e

Kehitysyhteistyön vaikuttavuutta parannetaan keskittämällä maa- ja aluekohtainen kehitysyhteistyö kaikkein köyhimpiin maihin ja vähentämällä kumppaneiden määrää. Hallintokulujen osuudelle määrärahojen käytössä asetetaan prosenttimääräinen katto. Projektien viivästymisistä aiheutuvaan siirtyvien erien runsaaseen kertymiseen puututaan.

Valtionhallinnon menot          -600 milj. e

Eläköitymisen myötä on mahdollista tehostaa valtionhallintoa siten, että jokaisen eläköityvän tilalle ei palkata uutta työntekijää. Tämä vaatii valtion tehtävien karsimista ja sähköisen asioinnin edistämistä. Keskitetään valtionhallinnon ICT-hankintoja ja vähennetään käyttökustannuksia. Edetään mahdollisuuksien mukaan yhteisiin, valtakunnallisiin järjestelmiin. Säästetään valtionhallinnon tilakustannuksissa siirtymällä vähitellen tehokkaampiin ja halvempiin tiloihin. Kohdennetaan säästöjä tasapuolisuuden vuoksi myös poliittiseen toimintaan, esimerkiksi eduskunnan ja ministeriöiden toimintamenoihin sekä vähennetään poliittisten toimijoiden määrää.

Viedään loppuun kuluvalla vaalikaudella sovittuja uudistuksia                      -300 milj. e

Toteutetaan toisen asteen koulutusta koskeva rakenneuudistus, joka kaatui eduskunnan viime metreillä. Tiivistetään toisen asteen koulutuksen järjestäjäverkkoa. Rajoitetaan subjektiivista päivähoito-oikeutta osa-aikaiseksi silloin kun vähintään toinen vanhemmista on kotona.

Toteutetaan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä koskeva uudistus                        -300 milj. e

Viedään loppuun sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä koskeva uudistus. Kytketään valmistelu yhteen rahoitusta koskevan uudistustyön kanssa. Otetaan käyttöön sote-budjettikehysjärjestelmä viipymättä. Sote-budjettikehysjärjestelmän on varmistettava palvelutuotannon tuottavuuden kasvu siten, että laadukkaat palvelut voidaan tuottaa pienemmin kustannuksin.

Julkiset työvoimapalvelut       -100 milj. e

Sähköistetään julkiset työvoimapalvelut ja siihen liittyvä asiointi. Otetaan käyttöön parempia asiakaslähtöisiä, sähköisiä työnvälitystyökaluja. Parannetaan työnvälitystä hyviksi havaittujen toimintamallien avulla, kuten jalkautumalla yrityksiin. Laajennetaan kokeilua yksityisistä työnvälityspalveluista, joissa korvaus maksetaan tuloksista eli työpaikan löytämisestä työttömälle. Vähennetään määrärahoja työvoimapalveluiden heikon vaikuttavuuden toimista, kuten julkisen sektorin palkkatuesta. Pitkäaikaistyöttömälle on tarjottava tehostetusti työtä, työharjoittelua tai koulutusta jo 300 työttömyyspäivän kohdalla

Sääntelyn purkaminen, luvituksen keventäminen ja digitalisaatio               -50 milj. e

Toteutetaan Tarastin työryhmän ehdotukset luvituksen jouduttamiseksi. Puretaan sääntelyä mm. Kokoomuksen eduskuntaryhmän Normitalkoot-esityksen sekä parlamentaarisen työryhmän esitysten pohjalta (esim. ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnan lopettaminen, alv-raportoinnin automatisointi, reaaliaikainen tulorekisteri jne.) Edistetään digitalisaatiota Kokoomuksen Suomi teknologian kärkimaaksi 2020 -esityksen pohjalta.

Yritystuet         -250 milj. e

Toteutetaan uusi arviointi suorien yritystukien vaikuttavuudesta budjettiriiheen mennessä. Vähennetään tehottomiksi arvioituja yritystukia. Pienennetään energiatukia, esim. tuulivoiman syöttötariffin kustannukset uusien hankkeiden osalta.

Uudelleenkohdennukset       0

Toteutetaan parlamentaarisesti sovitut lisäykset sotilaallisen maanpuolustuksen määrärahoihin, väyläverkon ylläpitämiseen ja kehittämiseen sekä sisäisen turvallisuuden vahvistamiseen uudelleenkohdennuksina kehyksen sisällä. Sovitaan uudelleenkohdennukset elokuun 2015 budjettiriihessä osana julkisen talouden suunnitelmaa. Jaetaan säästötaakka tasaisesti kaikkien ministeriöiden kesken hallitusohjelmaneuvotteluissa sovitut menosäästöt kuitenkin huomioiden.

Valtiontalous yhteensä           -4000 milj. e

Kuntatalous   

Kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentäminen                -1000 milj. e

Vähennetään kuntien tehtäviä ja velvoitteita miljardilla eurolla v. 2019 tasolla. Arvioidaan kriittisesti kaikkia 2000-luvulla kunnille lisättyjä uusia tehtäviä ja velvoitteita. Hyödynnetään eläköityminen ja luodaan kunnille työkaluja siten, että jokaisen eläköityvän kuntatyöntekijän tilalle ei tarvita uutta työntekijää.

Parannetaan julkisen palvelutuotannon tuottavuutta         -1000 milj. e

Kuntien palvelutuotannossa tehdään tilaa yksityisen sektorin ja järjestöjen palvelutuotannolle. Laajennetaan palveluseteleiden käyttöä. Hyödynnetään ICT:tä ja muuta teknologiaa laajasti, muun muassa toteutetaan kansallinen palveluväylä ja tehdään palvelutuotannossa digipalveluista ensisijainen malli. Viedään maaliin sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä koskeva uudistus siten, että se turvaa suomalaisille laadukkaat sote-palvelut. Otetaan käyttöön sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannusten hallinnan toteuttava budjettikehysjärjestelmä. Kehys mitoitetaan siten, että se varmistaa sote-palveluiden tuottavuuden kasvulle asetetun tavoitteen. Kuntien osuus tästä tehostuksesta olisi 700 milj. euroa. Toteutetaan terveydenhuollossa valinnanvapausmalli, jossa perusterveydenhuollon rahoitusosuus kulkee ihmisten valitsemalle palvelutuottajalle. Siirrytään aitoon monituottajamalliin, jossa soveltuvia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tuottavat kunnat, yritykset ja järjestöt toimivat kaikki samoilla säännöillä.

Kuntatalous yhteensä              -2000 milj. e

Julkinen talous yhteensä        -6000 milj. e

Edellä on lueteltu esimerkkejä siitä, mitä kohteita Kokoomus olisi valmis harkitsemaan julkisen talouden tasapainottamiseksi. Kaikkien puolueiden ensisijaisen tavoitteen pitäisi kuitenkin olla työ, koska talouskasvua syntyy vain työn ja yrittämisen kautta. Työpaikkojen lisääminen on kaikkien puolueiden asialistalla ja tavoitteet ovat puolueilla varsin yhteneviä. Mutta keinojen kanssa leijutaan vielä aika korkealla.

Siksi Kokoomus on julkistanut aiemmin työlistan. Olemme antaneet konkreettisia keinoja. Niihin kuuluvat esimerkiksi työntekijän koeajan pidentäminen, jotta yrittäjä uskaltautuisi palkkaamaan ja voisi vakuuttua siitä, että rekrytointi on osunut kohdalleen.  Olemme ehdottaneet, että riskiä nuoren, synnytysikäisen naisen palkkaamisesta pienennetään siten, että äidin työnantajalle korvataan vanhemmuudesta johtuvia epäsuoria kustannuksia kertakorvauksena, mikäli äiti palaa saman työnantajan palvelukseen raskauden ja perhevapaiden jälkeen. Olemme valmiita luopumaan ulkomaisen työvoiman byrokraattisesta ja hitaasta saatavuusharkinnasta. Haluamme maltillisesti lyhentää ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa ja samalla lisätä aktiivitoimia, jotta työllistyminen nopeutuisi. Nuorille on luotava uusi koulutussopimus, joka olisi yrittäjälle mielekäs tapa tarjota nuorelle mahdollisuus työssä oppimiseen.

Suomen viennin kilpailukyky on palautettava. Veronäpertelyn aika on ohi. Siksi haluamme vaikuttavan, työhön ja ahkeruuteen kannustavan verouudistuksen, joka sidotaan maltillisiin palkkaratkaisuihin.

Työmarkkinaosapuolten on sovittava palkkatasosta, joka parantaa suomalaisen työn kilpailukykyä suhteessa muuhun euroalueeseen. Olemme valmiit tukemaan työllisyyttä lisäävien, käytännössä lähes nollatasolla olevien tulosopimusten syntyä 2 miljardin euron ansiotuloveron kevennyksillä.

Yhdessä palkkaratkaisu ja veronkevennykset lisäisivät työllisyyttä VM:n arvion mukaan karkeasti 50 000 hengellä. Työllisyyden vahvistuminen kattaisi puolet veronkevennyksen aiheuttamasta rahoitusvajeesta. Toisen puolen olemme valmiit kattamaan kiristämällä välillisiä veroja ja haittaveroja sekä kuntien kiinteistöveroa yhteensä miljardilla eurolla.

Kuten tuostakin huomaamme, työn asettaminen etusijalle ei ole vain kauniita sanoja. Se on valintaa ja myös vaikeita ratkaisuja. Mutta me uskomme siihen, että parempi Suomi odottaa meitä vain rohkeiden linjavetojen kautta. Tässä vaaditaan sitkeyttä suomalaisilta. Johtajuutta päättäjiltä. Yhdessä tekemistä. Mutta mikä tärkeintä – meillä on kaikki avaimet omissa käsissämme saada Suomi uuteen nousuun!

——————-

Pohdin ennen joulua Snellman-säätiön tilaisuudessa sitä, kuinka Suomi saataisiin liikkeelle ja uuteen nousuun. Syvän historian tajun omaava ja paljon elämää nähnyt Snellman kiteytti seuraavasti:

“Pääasia on täyttää velvollisuutensa ja tehdä työtä, mikäli voimat riittävät. Paha päivä menee menojaan niin kuin hyväkin.”

Suomi on selättänyt monta pahaa päivää ja noussut valoisampaan tulevaisuuteen. Niin me selätämme tämänkin, ja näytämme jälleen itsellemme ja maailmalle. Tehdään avoimesti ja suoraselkäisesti vaikeat asiat. Laitetaan Suomi liikkeelle. Mennään työn kautta eteenpäin. Ja muistetaan pitää mielessä tavoitteemme vahvasta hyvinvointiyhteiskunnasta ja paremmasta Suomesta.

Se on ponnisteluiden arvoinen tavoite.

Päätöksiä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi

4 Comments

Hallitus päätti tänään vuoden 2015 ensimmäisestä lisätalousarviosta. Se sisältää toimia kasvun ja työllisyyden edistämiseksi. Näiden toimien lisäksi päätimme “yrittäjyyspaketista”. Päätöksiä tarvitaan. Leikkausten tie ei lopu, jollei taloutta saada kasvuun.

Lisätalousarvion kasvutoimet sisältävät lähes 30 miljoonan euron infrapaketin. Infrapaketti kohdistuu erityisesti elinkeinoelämälle tärkeisiin liikennehankkeisiin. Niitä ovat mm. Äänekosken biotuotetehtaan sekä Pyhäjoen ydinvoimalan liikenneyhteyksien parantaminen. Lisäksi vähennetään tiestön korjausvelkaa ja parannetaan turvallisuutta poistamalla tasoristeyksiä.

Laivanrakennuksen innovaatiotukea myönnetään 20 miljoona euroa lisää. Ministeri Vapaavuoren johdolla suomalaisten telakoiden tulevaisuus on luotsattu kestävälle pohjalle. Innovaatiotuella varmistetaan, että Suomessa tehdään jatkossakin maailman parhaita laivoja.

Suomen maataloussektori on kokenut kovia Venäjän vastapakotteiden takia. Olemme kuitenkin onnistuneet neuvottelemaan Euroopan unionilta tukea. Sekä ministeri Orpo että ministeri Toivakka ovat tehneet kovasti töitä avatakseen uusia markkinoita ruokaviennille Kiinassa. Nyt ruokavientiä vauhditetaan lisätalousarvion myötä 1,6 miljoonalla eurolla.

Kokoomukselle tärkein yksittäinen kokonaisuus oli tänään sovittu yrittäjyyspaketti.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on toteuttanut laajan yrittäjyyskiertueen. Osana kiertuetta Kokoomus on kysynyt yrittäjiltä, millä keinoilla yrittäjyyden edellytyksiä voitaisiin parantaa. Kokoomuksen kymmenen tavoitetta julkistettiin kesällä 2014. Tänään sovittu yrittäjyyspaketti toteuttaa osan niistä toiveista, joita yrittäjät itse näkivät kiireellisinä muutostarpeina.

Yritystoiminnan edellytyksiä parannetaan useilla lisätalousarvion päätöksillä sekä erillisellä yrittäjyyspaketilla:

1) Yritysten rahoitusta parannetaan mm. Teollisuussijoituksen pääomaa lisäyksellä 25 miljoonalla eurolla. Samoin huolehditaan Finnveran rahoituksen saatavuudesta.
2) Sukupolvenvaihdoksissa verojen maksuaikaa pidennetään viidestä seitsemään vuoteen. Tämä helpottaa edessä olevia yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdoksia, jottei yrityksen omaisuutta tarvitsisi myydä perintöveron maksua varten.
3) Pienten yritys alv-alarajaa nostetaan 8 500 eurosta 10 000 euroon. Samalla huojennusraja nousee 22 500 eurosta 30 000 euroon. Tämä auttaa aivan pieniä yrityksiä ja ehkäpä kannustaa ihmisiä kokeilemaan pienimuotoista yrittäjyyttä.

Lisäksi maksuperusteisen arvonlisäveron käyttöönoton valmistelu jatkuu siten, että seuraava hallitus voi halutessaan laittaa uudistuksen voimaan vuoden 2016 alusta. Maksuperusteinen alv on ollut monien pienten yritysten toive, koska tällä hetkellä ne joutuvat usein tilittämään arvonlisäveron valtiolle jo etukäteen, ennen kuin kaupasta tulleet rahat ovat yrityksen pankkitilillä.

Teollisuussijoituksen pääoman kasvattaminen on jatkoa viime vuonna tehdylle päätökselle laajentaa Finnveran rahoitusvaltuuksia. Tavoite on varmistaa, että yhdenkään kilpailukykyisen yrityksen kasvu ei pysähdy rahoituksen puutteeseen. Rahoituksen turvaamisen lisäksi kannustamme yrityksiä investoimaan kasvuun. Marraskuun täydentävässä talousarviossa jatkoimme tuotannollisten investointien tuplapoistojen mahdollisuutta kahdella vuodella.

Yrittäjyyspaketti tarttuu kahteen kestoteemaan: sukupolvenvaihdosten helpottamiseen ja pienten yritysten toiminnan ja kassatilanteen parantamiseen. Lisäksi eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä maksuehdon lyhennys 60:stä 30:een päivään. Tämäkin auttaa toteutuessaan alihankintayritysten tilannetta, kun kumppaniyritysten maksu saapuu tilille aiemmin. Esitys lähti alun perin liikkeelle Kokoomuksen kansanedustajien Arto Satosen ja Outi Mäkelän tekemästä aloitteesta.

Nyt tehdyt päätökset ovat seurausta yhteisen tilannekuvan vahvistumisesta. Kaikki kasvua ja työllisyyttä vahvistavat päätökset, olivat ne kuinka pieniä tai suuria tahansa, ovat askelia oikeaan suuntaan. Me poliitikot emme luo työpaikkoja. Voimme kuitenkin vaikuttaa yritysten toimintaympäristöön.

Kasvun käynnistämiseksi ei ole olemassa yksittäistä hopealuotia. Täytyy tehdä suuri joukko pieniä päätöksiä, jotka asettavat työn etusijalle. Lisää konkreettisia keinoja työn asettamiseksi etusijalle löytyy perjantaina julkistamastamme strategisesta hallitusohjelmasta (linkki). Kannattaa tutustua.

Ainoa tapa säilyttää hyvinvointiyhteiskunta on tehdä päätöksiä, jotka lisäävät työtä ja yrittäjyyttä Suomessa.

Kasvu on kaikkien kaveri

12 Comments

Työn ja työpaikkojen määrän lisääminen on tulevina vuosina kaikkein suurin poliittinen kysymys. Kaikki puolueet tavoittelevat ohjelmissaan ripeämpää kasvua ja uusia työpaikkoja. Näin sen kuuluukin olla – vain kannattavien yksityisen sektorin yritysten ja niiden luomien työpaikkojen kautta rahoitetaan koko hyvinvointimme. Puolueiden keinovalikoimassa taas on suuriakin eroja.

Talouskasvun tavoitteleminen on oikea pyrkimys, mutta olisi virhe olettaa, että kasvu korjaa kaikki ongelmamme. Kuten esimerkiksi rakenteellisten uudistusten tarpeen tai tulevien sukupolvien velkataakan vähentämiseksi tarvittavat säästöt. Näitä emme pääse pakoon kasvua taivaanrantaan maalailemalla.

Kokoomuksessa olemme päättäneet asettaa työn kaikessa päätöksenteossa etusijalle. Tämä edellyttää vaikeitakin arvovalintoja. Suomeen on saatava enemmän kannattavia ja työllistäviä yrityksiä. Työllistämisen kynnystä on alennettava. Työn on aina oltava joutenoloa kannattavampaa. Työuria on pidennettävä. On annettava rehellinen kuva – mitään hopealuotia ei ole olemassa. Tarvitaan valtava joukko päätöksiä, pieniä ja suuria, joissa työ asetetaan etusijalle.

Oleellisiin valintoihin keskittymisen vuoksi Kokoomus ilmoitti reilu viikko sitten, että me tuomme keskusteluun oman strategisen hallitusohjelmamme. Suomi täytyy saada liikkeelle ja suomalaiset ansaitsevat sen, että poliitikkomme tekevät sellaisia valintoja, vaikka joskus vaikeitakin, että Suomi menee parempaan suuntaan, ei huonompaan. Oma paperimme julkaistaan lähiaikoina.

On hienoa, että Keskusta tarttui myös samaan haasteeseen ja julkaisi tänään omia keskeisimpiä tavoitteitaan tulevalle vaalikaudelle. Kiitos siitä.

Lähes jokainen Keskustan ohjelman tavoite on helppo allekirjoittaa.

Esimerkiksi: Turhien normien purkaminen – hyvä! Lukuisat politiikkakokeilut – hyvä! Tavoite 200 000 uudesta työpaikasta – hyvä! Avoin Nato-linjaus – hyvä! Hallintojärjestelmän kehittäminen – hyvä!

Jotta Suomi saadaan liikkeelle, tällaisia ideoita tarvitaan.

Yksi keskeinen asia paperissa on, josta on syytä jatkaa keskustelua:

Keskustan ohjelma tuntuu olevan talousraamiltaan varsin ohut. Miten osa ehdotuksista rahoitetaan? Tässä pitää olla tarkkana. Emme voi luvata kaikkea hyvää kaikille. On tehtävä valintoja.

Kun hallitusta muodostettiin neljä vuotta sitten, suurin ongelma oli yhteisen tilannekuvan puute. Osa puolueista ei hahmottanut, kuinka suurien haasteiden edessä Suomi on. Että työllisyysaste ei nouse tai velkaantuminen ei taitu itsestään. Toivon todella, että puolueet eivät nyt syyllisty samaan.

Tosiasiat on tunnustettava jo vaalien alla. Esimerkiksi uusia kannustinjärjestelmiä luotaessa, verohelpotuksia kehitettäessä, massiivisia energiatukia suunniteltaessa on esittäjällä aina vastuu kertoa, mistä kaikki rahoitetaan ja miten päätökset johtavat työpaikkojen syntyyn. Kasvurahaston osalta ollaan jo liikuttu maltilliseen malliin. Tämä on hyvää esitysten jatkokehittämistä.

Kuten sanottu, toive talouskasvusta ei tee autuaaksi. Siksi liikkumavaramme on hyvin rajallinen. Kokoomus pyrkii valmistelemaan paperin, jossa strategisten linjausten lisäksi tunnustetaan tosiasiat ja haetaan konkretiaa sille kuinka tavoitteet toteutetaan.

Kun lähiviikkoina nähdään muidenkin puolueiden vaihtoehdot, niin saamme toivottavasti myös analyyttisen vaalikeskustelun käyntiin. Siinähän voi itsekin oppia uutta.

Minä ainakin pidän ajatukset valppaana uusille, hyville ehdotuksille. Niitä ei ole ikinä liikaa.

Puhe Kokoomuksen puoluevaltuustolle 17.1.2015

11 Comments

Kokoomuksen puheenjohtaja, pääministeri Alexander Stubbin puheenvuoro puoluevaltuuston kokouksessa 17.1.2015 Tampereella

(Puhuttu ja kirjallinen versio yhtä päteviä)

Hyvät puoluevaltuuston jäsenet,

Politiikka on tällä hetkellä rikki. Valitettavasti poliittisen päätöksenteon tilanne on Suomessa vuonna 2015 tämä. Tässä voimme katsoa myös itse peiliin. Ja kun tämän vilkaisun tehneet, alamme keskittyä siihen, miten menemme eteenpäin.

Miksi poliittinen päätöksenteko on meillä rikki?

Karkeasti voisi sanoa, että me toimimme vuonna 2015 edelleen mallilla, joka on luotu vuosikymmeniä aiemmin. Me johdamme tätä maata samalla tavalla.

En sano tätä siitä syystä, että vanhassa olisi mitään pahaa. Ei todellakaan. Vanhaa kunnioittaen ja siitä oppien rakentuvat myös uudistukset. Mutta ajatellaan toisinpäin. Jos kaikki oli paremmin 1980-luvulla, niin miksi tekisi sitten täysin samoja asioita kuin silloin? Jokainen ymmärtää, että se ei tietenkään olisi enää mahdollista.

Tänään puhun kolmesta kokonaisuudesta: 1) Poliittinen järjestelmä on Suomessa rikki, perusteet sille miksi pitää uudistua 2) Keskittyminen vain kaikkein oleellisimpaan – tärkeintä on tehdä valintoja 3) Kokoomuksen valinnat – strateginen vaaliohjelma.

——

1)

Suomi on monien suurten muutosvoimien edessä. Eurooppa on kasvukriisissä. Väestömme ikääntyy. Työvoiman määrä vähenee. Julkisten palveluiden tarve kasvaa. Kilpailukykymme on heikentynyt. Elinkeinorakenteemme on murroksessa.

Näihin muutosvoimiin vastaaminen edellyttää Suomelta jämäköitä rakenteellisia uudistuksia. Rakenteita on kyettävä uudistamaan, jotta saamme Suomeen uusia työpaikkoja, parempia palveluita ja lisää hyvinvointia.

Monet meitä kohtaavista haasteista eivät ole syntyneet yhdessä yössä. Olemme vuosikausia tienneet, että väestön ikääntymisestä seuraa julkisen talouden kestävyysvaje. Olemme tienneet, että työuria on pidennettävä, että julkisten palveluiden tuottavuutta on parannettava ja että työmarkkinoita on uudistettava. Silti useamman hallituskauden ajan tarvittavat uudistukset ovat edenneet liian verkkaisesti.

Me olemme luottaneet esimerkiksi siihen, että konsensus eli yleinen laaja ymmärrys on tuttu ja turvallinen ja aina toimiva tapamme viedä asioita eteenpäin. Valitettavasti konsensuksessa on ongelmansa.

Samaan hengenvetoon pitää todeta, että konsensuksen moittiminen ei ole riitelyä. Tarkoituksena on se, että konsensuksellakin tulee olla tulosvastuu. Jos laajan yhteisymmärryksen hakeminen ei toimi, niin tarvitsemme tarpeeksi yhtenäisen hallituksen asioiden viemiseksi eteenpäin.

Kokoomus keinoja ratkaista Suomen haasteet ja kun haasteet ovat mittavia, ne eivät välttämättä ratkea näteillä puheilla. Tulokset ratkaisevat, kansalaisilla on oikeus vaatia meiltä tuloksia ja me tarvitsemme järjestelmän joka kykenee niitä tuottamaan.

Tällä hallituskaudella olemme nähneet, miten kuuden puolueen konsensushallitus on toiminut. Tai kun olemme kuulleet, että onhan konsensuksella saatu eläkeratkaisu aikaan. Itse asiassa ei ole. Matti Vanhanen ehdotti ratkaisua jo vuonna 2009 ja sai täyden tyrmäyksen. Nyt kun viimeisellä rannalla saimme ratkaisun, niin Akava jäi sen ulkopuolelle. Ei voida puhua konsensuksen riemuvoitosta.

Tai kun hallitus esitti työsuhteen koeajan enimmäispituuden nostamista 4 kuukaudesta 6 kuukauteen. Tämäkin uudistus tyrmättiin heti. Tai kun Kokoomus esitti oppisopimuskoulutuksen muuttamista koulutussopimuksen suuntaan, jotta nuorille saataisiin töitä. Tämän ay-liike torppasi, koska TES-pohjaisen, mutta huonosti toimivan järjestelmän puolustaminen oli tärkeämpää kuin parempi, koulutussuhteeksi määriteltävä järjestelmä.

Emme halua jäädä pienimmän yhteisen nimittäjän vangiksi. Päätöksiä pitää tehdä. On keskityttävä oleelliseen. Ja Suomi on saatava liikkeelle.

Jos politiikka on rikki, niin sitten pitää toimia eikä jäädä seisomaan tumput suorina. Nyt jos koskaan tarvitsemme politiikassa korjausliikettä. Tarvitsemme vaihtoehdon.

—–

2)

Olen kuullut sanottavan, että poliitikot tekevät vaarallisimpia lupauksia isänmaan kannalta muutama kuukausi ennen vaaleja. Luvataan helposti rahaa sinne, tänne ja tuonne. Kultaa ja mirhamia eri puolille.

Tällä hetkellä elämme juuri tuota vaarallista aikaa. Toki erotuksena tilanteeseen on Suomen haastava taloudellinen tilanne. Vaalikeskustelua avatessa on kuitenkin syytä ihan ensimmäisenä panna asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Hallituskausi eli neljä vuotta on lyhyt aika. Siksi kannattaa keskittyä joihinkin asioihin, joilla oikeasti käännetään maan suunta. Kaikkea lupaamalla ja kaikkeen keskittymällä emme saa mitään aikaan.

Puolueet ovat olemassa maailmaan muuttamiseksi paremmaksi. Olemme lähestymässä demokratian juhlahetkeä, vaaleja. Se on valinnan paikka. Valinnan paikka suomalaisille, mille tavoitteille ja ihanteille antaa äänensä. Valinnan paikka myös puolueille, mitkä asiat halutaan valita seuraavan neljän vuoden osalta kaikkein tärkeimmiksi.

Olen puhunut Snellman-säätiön tilaisuudessa joulukuussa paljon uudesta ja vanhasta tavasta. Valinnasta uuden ja vanhan välillä.

Jokainen eduskunta ja hallitus kykenevät kyllä hallinnoimaan eteen tulevia haasteita. Sillä Suomea ei kuitenkaan pelasteta – se on hallinnointia ja reagointia. Suomi rakennetaan asettamalla tietyt asiat toisia tärkeämmiksi.

Meillä Suomessa on muodostunut kulttuuri, jossa vaalien jälkeen hallitusta muodostavat puolueet kokoontuvat yhteen ja kirjoittavat hallitusohjelmaan kaikkien mukanaolevien puolueiden kaikki tavoitteet ja keinot. Mitä enemmän puolueita, sitä pidemmät ohjelmat. Ja mitä pidemmät ohjelmat, sitä vähemmän on priorisoitu mitään.

Hallitusohjelmat ja puolueiden valmistautuminen niihin on aikaisemmin ollut enemmän tai vähemmän kokonaisvaltaisten maailmanselvityskoontien tekoa. Tässä muodossa on täytynyt sanoa jotain rahapelipolitiikasta, kestävän kehityksen mittaroinnista, tai vaikka ”PLM:n ja MMM:n valtuuksien budjetoinnin uudistamista selkeämmäksi ja läpinäkyvämmäksi”, kuten vuoden 2011 hallitusohjelmassa todetaan.

En väheksy edellisiä esimerkkejä itsessään, mutta eiköhän tämä voitaisi tehdä vähän toisinkin.

Vuoden 2011 hallitusohjelmassa oli 89 sivua ja 26 633 sanaa. Vuosien saatossa on myös kerääntynyt mitä erilaisimpia strategioita, periaatelinjauksia tai ohjelmia valtionhallinnon puolesta. Julkisista lähteistä kerätyn tiedon mukaan erilaisia strategioita ja ohjelmia on yhteensä 317 kappaletta.

Suomi on nyt sen verran hankalassa tilanteessa, että sanan aidossa merkityksessä meidän tulee keskittyä oleelliseen.

Meidän tulee tehdä strategisia valintoja. Meidän pitää linjata, mitkä ovat ne kaikkein keskeisimmät Suomea koskevat haasteet.

Se on valintaa priorisoida, tehdä tärkeimmät. Se on usein hankalaa. Se on itse asiassa niin vaikeaa, että siksi monet haluavat jättää strategisen valinnan tekemättä. On helpompaa puhua eri asioista, ja vaatia priorisointia juhlapuheissa.

Vanhalla tavalla voimme edetä jatkossakin, mutta lopputuloksena on tehotonta hallinnointia ilman todellista muutosten aikaansaamista. Sitä ei kestä poliittinen päätöksentekojärjestelmämme – ja silloin politiikka pysyy rikkonaisena.

Monet maat ovat kyenneet lisäämään strategisuutta päätöksenteossaan. Kun eri maat oikeasti kilpailevat tänä päivän verisesti investoinneista, työpaikoista, osaamisesta, arvon kotiuttamisesta jne. myöskään Suomi menestyvänä ja kehittyvänä yhteiskuntana ei kestä nykyistä jähnäystä.

Meidän on tehtävä valintoja. Meidän on keskityttävä oleelliseen.

———–

3)

Kokoomuksen vaihtoehto on uusi tapa. Kokoomuksen vaihtoehto on liike.

Puolueiden kaikkein tärkeimmiksi asettamissa tavoitteissa on kyse politiikan kuluttajasuojasta. Siitä että ennen vaaleja kerrotaan, että jos äänestäjät antavat valinnoillemme tukensa, tulemme keskittymään seuraavien tavoitteiden toteuttamiseen.

Meidän poliitikkojen tehtävä on näyttää suuntaan, tuonne haluan että kuljemme. Virkamiehet ja asiantuntijat eri aloilta löytävät kyllä keinoja, kunhan suunta on selvillä.

Viime viikon perjantaina valtiovarainministeriön ja valtioneuvoston kanslian yhteinen hanke (ns. OHRA-hanke) luovutti raporttinsa, jossa pohdittiin valtion johtamisjärjestelmää. Siinä ehdotetaan korjauksia Suomen poliittiseen järjestelmään.

Työryhmä ehdottaa uudenlaista toimintatapaa hallituspolitiikkaan. Hallitusohjelmaneuvotteluissa sovittaisiin strategisesta hallitusohjelmasta, jossa nimettäisiin selkeästi hallituksen keskeiset politiikkatavoitteet. Näitä olisi kolmesta viiteen. Lisäksi hallitus syventäisi keinoja vuosittain erillisellä toimenpideohjelmalla.

Kun on seurannut keskustelua Suomen politiikasta, niin raportin ehdottamille toimille on kysyntää. Strategiselle hallitusohjelmalle on kysyntää, koska se todella pakottaa priorisoimaan.

Kokoomus ottaa näistä huomioista opikseen. Me valmistelemme tulevia vaaleja varten strategisen vaaliohjelman. Valmistelemme ohjelman samassa muodossa kuin on puhuttu strategisesta hallitusohjelmasta. Se on oma valintamme. Me keskitymme oleelliseen.

Kukaan ei ole vielä näyttänyt, minkälainen strateginen hallitusohjelma olisi. Mutta Kokoomus tämän tekee tämän kevään aikana. Me haluamme näyttää äänestäjille, että jos laajasti Suomessa on oltu yksimielisiä strategisemman hallitusohjelman tarpeesta, niin sellainen pitää pystyä myös laatimaan.

Tällainen strategiaohjelma on muodoltaan noin 5-10 sivun pituinen paperi. Vain oleellisin otetaan mukaan.

Kokoomuksen vaihtoehdossa tärkein valinta on työ. Kokoomus asettaa työn kaikessa päätöksenteossa etusijalle. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Jan Vapaavuori tulee puheenvuoroni jälkeen kertomaan muutamia esimerkkejä.

Kokoomus tarjoaa näissä vaaleissa vaihtoehdon. Ja se vaihtoehto on keskittyminen vain kaikkein oleellisimpaan.

Valintoja tehdään myös siksi, että resurssit ovat rajalliset. Vielä neljä vuotta sitten kuvittelimme, että talouskasvu korjaa kaikki ongelmat. Toivottavasti nyt kaikille on rehellisyyden nimissä selvää, ettei korjaa. Tulevia strategisia valintojamme ohjaa muutama pääperiaate. Nämä eivät ole siis vielä valintojamme. Vaan kaikkia valintoja ohjaavia periaatteita:

    1. Hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus laitetaan kestävälle pohjalle. Julkisen talouden tasapainottamisesta on tehtävä selkeä ja jämäkkä suunnitelma. Lyhyellä aikavälillä tämä edellyttää kuntien tehtävien vähentämistä, toisaalta valtion menojen vähentämistä. Pidemmällä aikavälillä tämä edellyttää uutta rakennepoliittista ohjelmaa, jolla katetaan julkisen talouden kestävyysvaje.

    2. Kokoomus on tulevaisuuspuolue, joka haluaa käyttää tieteen, taiteen ja teknologian mahdollisuuksia maamme kehittämiseksi. Korkean teknologian kehittämisen ja hyödyntämisen on oltava koko tulevalla vaalikaudella keskeinen toimintatapa.

    3. Sääntelyn, normituksen ja kilpailun esteiden purkamisen on oltava keskeinen periaate kaikilla hallinnonaloilla tulevalla vaalikaudella.

    4. Ketterämpi hallinto, joka tarkoittaa esimerkiksi kokeilukulttuuria kaikilla hallinnonaloilla. Politiikkakokeilut ovat väline uudistaa Suomea.

Nyt kysymys kuuluu, olemmeko valmiita siihen, että menemme muutamalla teemalla ja vaikeillakin valinnoilla vaaleihin. Meillä on periaateohjelmamme ja muut ohjelmamme. Niissä olevat hyvät kannat pysyvät voimassa. Nyt on kyse siitä, mihin olemme valmiit keskittymään seuraavan neljän vuoden aikana. Vaaleissa on kyse suunnasta, ei yksityiskohdista. Niidenkin aika tulee, mutta ensin on hankittava tuki suunnalle.

Tätä kysymystä on nyt syytä miettiä tarkkaan, koska nyt emme puhu jostain sellaisesta, jonka osalta kuukauden kuluttua tai puolen vuoden kuluttua puhuisimme taas uusista painopisteistä. Nyt puhumme siitä, millä Suomen suunta käännetään.

Puhumme siitä, miten insinöörimme voisivat yrittää ja työllistyä. Puhumme siitä, kuinka Puolangalla terveydenhuolto toimisi mahdollisimman hyvin ja rahatkin vielä riittäisivät koko Suomen alueella. Puhumme siitä, kuinka lapsemme saisivat nykyaikaista opetusta kouluissa. Puhumme siitä, kuinka huolehdimme modernilla tavalla isänmaamme turvallisuudesta.

Valintoja varten on hyvä kuulla suomalaisia. Tulemme seuraavan parin viikon aikana käymään keskustelua suomalaisten kanssa siitä, mitkä ovat kaikkein tärkeimmät teemat tulevalle hallituskaudelle. Jälleen, ei meillä ole kaikkia ratkaisuja. Suomalaiset itse ovat oman elämänsä ja tulevaisuutensa parhaita asiantuntijoita.

Olemme valmiit haastamaan muut puolueet strategisilla valinnoilla. Olemme myös valmiit kuuntelemaan muilta puolueilta hyviä ideoita siitä, miten toivomamme suunta saavutetaan. Olennaista eivät ole keinot, vaan se että Suomi saadaan nousuun.

Me tuomme koko oman strategisen ohjelmamme lähiviikkoina julkiseen keskusteluun. Me haluamme antaa suomalaisille mahdollisuuden analysoida Kokoomuksen kaikkein oleellisimmat valinnat. Koska tässä nykytilanteessa emme yksinkertaisesti voi tehdä kaikkea, vaikka mieli tekisi. Mielikuvapolitiikan aika on ohi. Löysien lupausten aika on ohi.

Kokoomuksen vaihtoehto on se, että nyt on keskityttävä oleelliseen.

Puheenvuoro Puoluehallituksen kokouksessa 5.12.2014

Ei kommentteja

(Puhuttaessa muutosvarauksin)

Hyvä puoluehallitus,

”Muutoksen alkuun riittää yksi ihminen, mutta toteutukseen tarvitaan kokonainen joukkue” – edellistä lausetta kannattaa makustella hiukan pidempään.

Näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä on hyvä muistaa, että yksin meistä kukaan ei ole mitään. Suomi on aina pärjännyt pienenä kansana, yhtenä joukkueena. Vaikeina hetkinä kaveria ei ole jätetty, vaan kerätty voima ympäriltä ja hoidettu hommat kuntoon.

Harvoin meillä on yksittäistä pelastajaa, yhtä puoluetta tai yhtä ainoaa oikeaa ajatusta, miten menemme vaikeassa tilanteessa eteenpäin. Tarvitaan enemmän. Tarvitaan joukkue.

Itsenäisyyspäivänä on syytä muistaa, kuinka talvi- ja jatkosodassa joukkomme taistelivat jopa yli-inhimillisen urheasti.

Tosin talvisotaa käytetään osin virheellisestikin symbolina maana yksin pärjäämisestä. Talvisodan kokemukset puhuvat sen puolesta, että Suomen on tärkeää luoda ja ylläpitää kiinteitä suhteita siihen läntiseen arvoyhteisöön, jonka osaksi olemme halunneet kasvaa itsenäistymisestä lähtien.

Suomella on yksin joutumisesta huonoja kokemuksia. Kun isot sopivat asioista keskenään pienten päiden ylitse, pienet joutuvat aina kärsimään. Pienelle maalle sellainen tilanne, jossa muut sopivat meitä koskevat asiat meiltä kysymättä, on pahin mahdollinen. Sellaiseen asemaan ei pidä enää koskaan joutua.

Tänä päivänä tilanne Suomessa on kovin toisenlainen kuin talvisodan kynnyksellä eikä meihin kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa. Silti itsenäisen maan on hyvä muistaa, että ilman laajempaa joukkoa ympärillämme, tilanne voisi olla ajoittain tukalakin.

———–

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi pari viikkoa sitten lehtihaastattelussa, että viimeisimmät hallitukset ovat tehneet mielikuvapolitiikkaa. Meillä on viisas presidentti.

On syytä tunnustaa tosiasiat. Tätä ja muutamaa edellistä hallitusta voi ihan aiheesta syyttää siitä, että isot rakenneuudistukset ovat edelleen kesken.

Mutta toisaalta pitää olla toiseltakin puolelta rehellinen. Tämä hallitus on laittanut liikkeelle mittavat rakennepoliittiset hankkeet. Toimet, joita ei aloitettu edellisellä keskustavetoisen hallituksen kaudella. Toimet, joita ei aloitettu sitä edellisellä punamultakaudella.

On siis syytä myös puolustaa tehtyjä valintoja. Ne eivät ole toteutuneet kympin arvoisesti, tehtävää on vielä runsaasti. Mutta emme saa pelätä liikettä. Päinvastoin – pökköä pitää lyödä lisää pesään. Ja se mitä ei tällä hallituskaudella saada kaikkinensa valmiiksi, jatkuu myös tulevina vuosina.

Mustaa ei kannnata selittää valkoiseksi. Eikä kääntää kaikki kulmia poliittiselle jargonille ominaiseen myönteiseen sävyyn.

Totta ei kuitenkaan ole, että ihan toimettomia olisimme tällä vaalikaudella olleet. Lähdetään alusta liikkeelle, mitä hallituskauden aikana on tapahtunut:

On estetty euroalueen romahdus ja onnistuttu pitämään Suomi vaikutusvaltaisena EU:n ja eurojärjestelmän jäsenenä. On onnistuttu estämään työttömyyden nousu niin korkealle kuin huonojen talouslukujen perusteella olisi voinut kuvitella.

On tehty päätökset lähes 6,5 miljardin euron valtiontalouden sopeutuksesta. Valtion budjetin loppusumma laskee nyt toista vuotta peräkkäin. Näin on viimeksi käynyt Lipposen 1. hallituksen aikoihin.

On pystytty tekemään tuntuva yritysverouudistus, jossa yhteisöveroa on kevennetty 1,2 miljardilla eurolla. On tehty lukuisia muita yritysten rahoitusta parantavia toimia ja viety isoja infrahankkeita eteenpäin.

On saatu aikaan eläkeuudistus, josta kiitos työmarkkinajärjestöille.

Sote-uudistuksesta on saatu sopu. Monet rakenneuudistuksiin liittyvät lait ovat eduskunnan käsittelyssä, mutta osa pitää vielä viedä hallituksesta eduskunnalle.

Monista hyvistäkin teoista huolimatta lienee rehellistä kuitenkin todeta, ettei tämä hallitus ole ollut ihan niin jämäkkä muutoksentekijä kuin Suomi tässä tilanteessa olisi tarvinnut. On maalattu kuva isoista uudistuksista ja askeleista. Kuva ehkä hiukan epärehellisesti sellaisesta, mitä ei täydellisesti pystytä toteuttamaan. Odotukset ja toteutus eivät ole olleet tasapainossa nykyisellä hallituskoalitiolla. Tässä on jatkossa parannettavaa.

Vaikeina aikoina on lupa odottaa parempaa. Tämä on täysin ymmärrettävä ja kohtuullinen haaste meille kaikille politiikassa toimiville.

—————

Joukkuetta tarvitaan myös politiikassa. Tällä viikolla olemme tämän hallitusjoukkueen kanssa urakoineet oikein kunnolla.

Eilen oli pääasiassa viimeinen päivä tuoda eduskunnan käsittelyyn menevät lakihankkeet hallituksen istunnosta läpi. Olen puhunut 250 lakihankkeen tehtävästä. Nyt lakeja on annettu 227 kappaletta ja tarkemman laskun jälkeen noin 30 lakia on antamatta. Osa näistä annetaan vielä myöhemmin. Laki tai säädös ei ole itseisarvo sinänsä. Tämä hallituksen mittava puristus on kuitenkin viety varsin pitkälle maaliin.

Hallitustaival ei ole kuitenkaan vielä päätöksessään. Monta kuukautta on vielä jäljellä. Maailmalla tilanne on epävarma. Suomessa talouden mittareita pitää seurata jatkuvasti. On oltava hereillä loppuun asti.

Kokoomuksen ministerijoukkue on viime aikoina ollut varsin aloitteellinen. Mainitaan vaikka Jannen avaus siitä, että merkittävät talouden linjaukset ja sopeutuspäätökset olisi tehtävä kertarytinällä pidemmän kituuttamisen sijaan. Petterin työ maitosektorin EU-tuesta. Lenitan erinomaiset avaukset ja ennen kaikkea konkretiaan menevät avaukset työperäisen maahanmuuton osalta. Lauran kehitysideat siitä, kuinka pystyisimme puuttumaan paremmin yksinäisyyden mukanaan tuomiin haittoihin. Paulan ajatukset liikenneinfran kehittämisestä. Sannin ponnistelut tasapainoisen ja järkivihreän ympäristöpolitiikan eteen. Unohtamatta lukuisia eduskuntaryhmämme kannanottoja Satosen Arton johdolla.

Olen sitä mieltä, että aktiivisuudessa olemme syksyn mittaan ottaneet askeleita eteenpäin. Hyvä niin. Nykytasosta pystymme kuitenkin vielä parantamaan. Meidän on hyvä pitää kirkkaana mielessä, ettemme tee ehdotuksia median tai helppojen kannatuspisteiden vuoksi. Ne ovat ajatuksia Suomen parantamiseksi. Ja ne ovat nimenomaan asioita, joita Suomessa pitää tehdä, että pärjäisimme tulevaisuudessa.

Kokoomuksella on nyt kaksi tavoitetta yli muiden ennen vaaleja: 1) Suomi on paremmassa kunnossa ensi kesänä kuin viime kesänä aloittaessani pääministerinä. 2) Saamme rakennettua Suomelle strategiaa, joka pohjautuu tilannekuvan ymmärtämiseen.

Tämä on aika tiukka paikka. Seuraavat vuodet eivät ole helppoja. Aion muistuttaa vielä monta kertaa siitä, että eri puolueilla ja kaikilla olisi yhtenäinen tilannekuva maamme tilanteesta. Vain tätä kautta pystymme muodostamaan yhtenäisen ja entistä paremman hallitusjoukkueen.

Ruotsin tilanne on meille opettava esimerkki poliittisesta myllerryksestä. Vaalien jälkeen Ruotsissa alettiin tehdä politiikkaa, joka ei täysin vastannut vaalitulosta. Lopputuloksena on tämänhetkinen suuri myllerrys. Suomen kannalta tässä on opittavaa siinä, että demokratia osoittaa voimansa. Ennen vaaleja pitää pystyä entistä vahvemmin näyttämään, mitä oma politiikka tuottaa. Ei ole olemassa yhteistä konsensusta, vaan päätöksentekokyky on ratkaisevaa.

—————-

Muutoksen alkuun riittää yksi ihminen, mutta toteutukseen tarvitaan aina kokonainen joukkue.

Nyt puhun meistä, kokoomuslaisista. Syksy on ollut meillekin vaikeaa aikaa. Politiikan kuumemittarina toimivat kannatusluvut kertovat siitä, mistä lähdemme liikkeelle. Me olemme haastajia. Innokkaita ja nälkäisiä sellaisia.

Toivon, että keskitymme kuitenkin oleelliseen. Oma tapamme ei ole kertoa vaalitavoitteita vielä tässä vaiheessa. Meidän päähuomiomme on Suomen asioissa.

Jotta voimme puhua lääkkeistä, taudinkuvan täytyy olla selvillä. Tulen vielä ennen joulua avaamaan ajatuksiani siitä, mihin suuntaan Suomi on menossa. Miltä tulevaisuuden Suomi näyttää tai miten sinne ollaan menossa.

Jos aivan pienen vilkaisun sallitte tulevaan, niin kyllä tulevaisudessakin politiikan teemoissa on jakolinjoja. On näkemyksiä. Se ei tarkoita, etteikö yhteistyötä pystyttäisi tekemään. Tarvitaan aina muitakin pelaajia joukkueeseen. Mutta samalla pitää uskaltaa laittaa omat ajatukset keskustelun pohjaksi.

Tulevalla vaalikaudella keskeinen jakolinja ei ole oikeiston ja vasemmiston, liberaalin ja konservatiivisen tai keskitetyn ja hajautetun yhteiskunnan välillä. Sen sijaan uskon, että näemme jaon uudistamisen ja vanhan säilyttämisen välillä. Vastakkain on uusi ja vanha.

Muutamalla esimerkillä kuvattuna vaikka uuden ja vanhan jakoa näin:

Vastakkain on uusi ja vanha ulkopolitiikka.

Vanha ulkopolitiikka on suomettuneisuutta, Suomen ajamista harmaalle vyöhykkeelle ja irtautumista EU:n linjasta.
Uusi ulkopolitiikka tarkoittaa avoimempaa, kansainvälisempää ja Euroopan unioniin sitoutunutta Suomea.

Vastakkain on uusi ja vanha talouspolitiikka.

Vanha talouspolitiikka on valtiokapitalismia, velkavetoista kasvua, elinkeinorakenteen uusiutumista jarruttavia yritystukia, uusia valtionyhtiöitä ja saavutettujen etujen suojelemista.

Uusi talouspolitiikka tarkoittaa työn asettamista etusijalle. Se luottaa suomalaisiin työntekijöihin ja suomalaisiin yrityksiin ja riemuitsee suomalaisesta kasvuyrittäjyydestä. Se pohjautuu sosiaaliseen markkinatalouteen. Uusi talouspolitiikka uskoo, että kasvu syntyy osaamisesta, digitalisaation mahdollisuuksista, kannustavammasta verotuksesta, joustavammista työmarkkinoista, investointien lisäämisestä ja  kilpailun lisäämisestä.

Vastakkain on uusi ja vanha hyvinvointiyhteiskunta.

Vanha hyvinvointiyhteiskunta on holhoamista, sääntelyä, järjestelmäuskoa ja laatikkoleikkejä.
Uusi hyvinvointiyhteiskunta on palveluita ihmisten ehdoilla. Se on valinnanvapautta julkisissa palveluissa. Se sääntelyn purkamista ja ihmisten valinnanmahdollisuuksien lisäämistä.

—————-

Kokoomus on minulle se joukkue, jonka riveissä laitan kaiken peliin. Me tässä huoneessa olemme pieni osa kokoomusjoukkuettamme.

Minulle kaksi tärkeintä asiaa kokoomuksessa ovat rakkaus isänmaahan ja rakkaus lähimmäiseen.

Ei pidä ymmärtää väärin. En ole tekemässä Kokoomuksesta rakkauspuoluetta. Tarkoitukseni on sanoa, että kaksi asiaa, jotka kokoomuksessa puhuttelevat minua eniten ovat kiintymys isänmaahan ja usko siihen, että huolenpito läheisistä on hyvän yhteiskunnan avain.

Syy itse asiassa siihen, että lähdin mukaan politiikkaan, oli se, että uskoin Suomeen. Uskoin, että Suomen puolesta kannattaa tehdä työtä.

Kokoomus on alusta saakka ollut puolue, joka on tuonut yhteen Suomeen uskovia ihmisiä eri ammattiryhmistä. Me olemme olleet opettajien puolue. Me olemme olleet kauppiaiden puolue. Meitä kutsuttiin joskus myös pappien puolueeksi, mutta luulenpa, että pappien määrä kalpenee nykyään vertailussa opiskelijoiden, yrittäjien, sairaanhoitajien, palomiesten ja palkanlaskijoiden määrään. Luulenpa, että meillä on enemmän peliteollisuuden edustajia kuin vaikka kauppiaita.

En sano tätä siksi, että kauppiaissa olisi mitään pahaan. Vaan siksi, että kokoomuksen jäsenkunta elää ajassa. Se on poikkileikkaus kaikista suomalaisista.

Ja miksi ei olisi? Nimi kokoomus keksittiin aikoinaan siksi, että yhteen kokoontuivat hyvin erilaiset ihmiset. Hyvin erilaisista lähtökohdista. Joukossa oli vanhasuomalaisia ja nuorsuomalaisia. Monarkisteja ja joitakin tasavaltalaisia. Jotkut olivat kovasti kallellaan Saksaan. Toiset katsoivat Isoon Britanniaan. Viime aikoina ihmiset ovat sanoneet että uskovat kokoomuksen arvoihin, toiset taas kokoomuksen pragmaattiseen toimintatapaan. Yhdistävä tekijä oli kuitenkin rakkaus isänmaahan. Usko siihen, että työskentely Suomen puolesta on arvokkainta mitä ihminen voi tehdä.

Juha Rihtniemi on todennut oivallisesti Kokoomuksen 50-vuotisjuhlissa vuonna 1968 seuraavasti: ”Isänmaa ei ole tänään sama kuin puoli vuosisataa sitten. Kokoomus ei ole tänään sama kuin perustamisensa aikana. Vielä vähemmän voidaan toivoa, että Kokoomus olisi tänään sama kuin huomenna.”

Tämä on siis se Kokoomus, jossa teemme työtä Suomen puolesta. Toivon, että tämän päivän jälkeen lähdemme taas viemään intoa jokaiseen piiriin, jokaiselle alueelle, jokaiselle puoluetoimijalle ja sitä kautta suomalaisille.

Meidän tavoitteemme on se, että satavuotias Suomi vuonna 2017 on oikeilla raiteilla, matkalla parempaan.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.

Puhe EK:n syysseminaarissa 25.11.2014

1 kommentti

Uusi nousu: Hyvinvointiyhteiskunnan uudistaminen ja kilpailukykyisempi talous

Arvoisa yleisö,

Suomi on globaalissa kilpailutilanteessa, halusimme sitä tai emme. Globaali konteksti ja kansainvälinen talous ei ole asia, jonka voimme valita tai joka riippuisi arvoista tai ideologioista. Muuttuva toimintaympäristö on tosiasia. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pärjätä kilpailussa

Olemme edenneet vuonna 2008 alkaneesta globaalista finanssikriisistä Euroopan velkakriisiin ja siitä kasvukriisiin. Suomen omat rakenteelliset ongelmat ja kilpailukyvyn menetys tarkoittavat sitä, että julkinen talous pysyy jatkossakin alijäämäisenä, vaikka talous kasvaisi.

Valtion velka nousee vuoden 2008 tasosta, 54 miljardista eurosta, noin 101 miljardiin euroon ensi vuoden loppuun mennessä. Velka siis lähes kaksinkertaistuu seitsemän ”laihan” vuoden aikana. Näin ei voi jatkua.

Mitä sitä kiertelemään: Suomi on hoitanut hommansa huonosti. Kymmenen vuotta sitten olimme Euroopan edelläkävijä. Nyt olemme ongelmatapausten joukossa. Kysymys kuuluu: miten tähän tultiin? Ja vielä tärkeämpi kysymys: miten tästä eteenpäin?

Tähän tultiin siksi, että sekä julkinen että yksityinen sektori tekivät virheitä. Vientiteollisuus menetti markkinoita. Vientituotteiden arvo laski. Kustannukset karkasivat käsistä.

Poliittisella puolella suurin virhe oli suuret puheet ja pienet tulokset. Sen sijaan, että olisi tehty konkreettisia kilpailukykyä parantavia uudistuksia, lähdettiin tavoittelemaan liian montaa suurta reformia yhtä aikaa. Suomi ajautui muutosähkyyn. Mitään asiaa ei saatu nopeasti maaliin.

Tätä ja muutamaa edellistä hallitusta voi ihan aiheesta syyttää siitä, että isot rakenneuudistukset ovat edelleen kesken. Totta ei kuitenkaan ole, että ihan toimettomia olisimme tällä vaalikaudella olleet.

On estetty euroalueen romahdus ja onnistuttu pitämään Suomi vaikutusvaltaisena EU:n ja eurojärjestelmän jäsenenä. Painetta muuhunkin on ollut.

On onnistuttu estämään työttömyyden nousu niin korkealle kuin huonojen talouslukujen perusteella olisi voinut kuvitella.

On tehty päätökset lähes 6,5 miljardin euron valtiontalouden sopeutuksesta. Valtion budjetin loppusumma laskee nyt toista vuotta peräkkäin. Näin on viimeksi käynyt Lipposen 1. hallituksen aikoihin.

On pystytty tekemään tuntuva yritysverouudistus, jossa yhteisöveroa on kevennetty 1,2 miljardilla eurolla.

On tehty lukuisia muita yritysten rahoitusta parantavia toimia ja viety isoja infrahankkeita eteenpäin.

On saatu aikaan eläkeuudistus, josta kiitos työmarkkinajärjestöille.

Sote-uudistuksesta saatiin tänä aamuna sopu. Monet rakenneuudistuksiin liittyvät lait ovat eduskunnan käsittelyssä, mutta osa pitää vielä viedä hallituksesta eduskunnalle.

Monista hyvistäkin teoista huolimatta lienee rehellistä kuitenkin todeta, ettei tämä hallitus ole ollut ihan niin jämäkkä muutoksentekijä, kuin Suomi tässä tilanteessa olisi tarvinnut.

Vaikeina aikoina on lupa odottaa parempaa. Tämä koskee niin poliittisia päättäjiä kuin myös työmarkkinajärjestöjä.

Itselläni on nyt kaksi tavoitetta yli muiden: 1) Suomi on paremmassa kunnossa ensi kesänä kuin viime kesänä aloittaessani pääministerinä. 2) Saamme rakennettua Suomelle selviytymisstrategiaa, joka pohjautuu tilannekuvan ymmärtämiseen.

Hyvät kuulijat,

EK:n, Keskuskauppakamarin, Suomen Yrittäjien ja Perheyritysten liiton puheenjohtajat julkistivat viime viikolla historiallisen yhteisen kannanoton. Sen keskeinen sisältö oli, että Suomi on kuilun partaalla. Tarvitsemme rohkeita toimenpiteitä.

Olen analyysista samaa mieltä. Olen myös sitä mieltä, että puolueiden on otettava kantaa tähän listaan vaalikentillä.

Meillä kaikilla on edessämme valinta: Olemmeko moderni, kansainvälinen, rohkea, avoin, uudistuva ja dynaaminen kansakunta? Vai vetäydymmekö kiivaimmista taisteluista ja yritämme pitää yllä vähän vanhanaikaista, valtiovetoista, kakun jakamiseen keskittyvää yhteiskuntaa, joka yrittää parhaansa mukaan sinnitellä kansainvälisen talouden pyörteissä, ottamatta aloitetta oikeasti käsiinsä.

Talous ei tule kääntymään kasvuun muutamalla yksittäisellä toimella, kuten pk-yritysten rahoitusta parantamalla tai velkaelvytyksellä.

Ei ole olemassa yhtä pelastajaa, joka tulee ja kääntää sitä kahvaa, jolla talouskasvu taas alkaa ja hoitaa ongelmamme pois.

Haasteemme ovat niin monisyiset, että niiden ratkaisuun ei enää riitä yksi resepti. Siksi ideologisista pidäkkeistä on luovuttava sekä oikealla että vasemmalla.

Tilannekuvan on oltava selvä kaikille: Suomen heikkoa suoriutumista ei voi selittää suhdannetekijöillä, ei myöskään pelkästään hallituksen tekemättömyydellä. Tai ”vääränlaisella” politiikalla. Tarvitaan uudistumista. Vaikka se pelottaisi.

Kotikenttä on laitettava kuntoon: kilpailukyky on palautettava ja julkinen sektori on uudistettava. Tällöin meillä on mahdollisuus saada osamme maailmankaupan kasvusta ja säilyttää hyvinvointimme.

Lähdemmekö rakentamaan uutta, dynaamista Suomea, joka voi pitää huolta kaikista kansalaisistaan, vai lähdemmekö huutelemaan apua menneisyydestä? Uskallammeko purkaa vanhaa ja tehdä fiksummin, vai yritämmekö hoitaa kaikki yhteiskunnalliset velvoitteemme nykyisillä, osin tehottomilla rakenteilla ja toimintatavoilla? Rakennammeko taloutemme nousun tukiaisten vai kasvun dynamiikan varaan? Olemmeko avoin ja reilu yhteiskunta vai syrjimmekö eri vähemmistöjä sekä ulkomaalaisia? Vastakkain ovat uudistajat ja peruutuspeiliin katsojat.

En kannata sitä, että valtio toimisi taloudessa nykyistäkin enemmän valtionyhtiöiden kautta, keräisi veroilla enemmän varoja, ja jakaisi niitä sitten uudestaan yritystukina. Ajatusmaailmani mukaan työpaikat ja kasvu syntyvät yrityksissä. Yrittäjät, omistajat ja työntekijät luovat kasvun ja uudet työpaikat.

Olemme kansakuntana tilanteessa, jossa poliittiset päättäjät pystyvät luomaan turvallisuutta ainoastaan muutokseen sopeutumalla ja muutoksia tekemällä, ei paikallaan pysymällä. Suomen nousu kautta historian on perustunut edelläkävijyyteen. Miksi johtopäätös olisi nyt toisenlainen?

Hyvät kuulijat,

Olemme sen verran pieni kansa, että ihan kaikessa emme voi olla maailman parhaita. Myös tässä on tehtävä valinta: mihin panostamme?

Suomalaisen ihmisen kannalta on keskeistä, että Suomi on maailman paras maa tehdä työtä ja kouluttautua. Suomen menestyksen kannalta on tärkeää, että Suomi on maa, johon kannattaa investoida. Investoinnit tarkoittavat työpaikkoja ja verotuloja.

Suomi voi olla edelläkävijä muutamalla osa-alueella, joista digitalisaatio on tällä hetkellä maailmaa voimakkaasti muokkaava voima. Siinä meillä on paljon osaamista.

Suomi nousee, kun panostamme ainakin näihin neljään asiaan: työ, osaaminen, investoinnit sekä digitalisaation meille tuomat mahdollisuudet.

1) Työ

Suomi nousee vain työllä. Tarvitsemme lisää työtä, monenlaista työtä, palkitsevaa työtä, motivoivaa työtä. Työmarkkinoiden jäykkyyksiä on purettava yhdessä, jotta yhä useampi pääsee töihin.

Suomessa työllisyysaste on selvästi alhaisempi kuin vaikkapa Ruotsissa, Tanskassa tai Saksassa. Hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen myös jatkossa edellyttää korkeaa työllisyysastetta.

Globaali toimintaympäristömme muuttaa ammatteja ja työmarkkinoita: suuri osa nykyisistä ammateista poistuu. Työ muuttaa muotoaan. Enää ei tehdä yhtenäisiä uria, vaan tarvitaan monipuolista osaamista. Puolustustaistelu ei auta. Pitää mennä rohkeasti eteenpäin ja olla ensimmäisten joukossa, jos aikoo pärjätä.

Työllistämisen esteitä on ennakkoluulottomasti purettava. Työntekijöiden ja yritysten on paiskattava kättä ja hoidettava asiat yhdessä, sopien. Tämä edellyttää tietysti luottamusta.

Tällä hetkellä monilla puolueilla on haluja kiristää palkkaverotusta sekä myös osin yritysten verotusta. Kireä työn verotus tarkoittaa sitä, että Suomessa tehdään vähemmän työtä. Siksi mielestäni ratkaisu on keventää työn tekemisen ja työn antamisen verotusta. Kuluttamisen verotus on sekä talouskasvun että ympäristö- ja muiden haittavaikutusten vuoksi parempi vaihtoehto kuin työn verottaminen. Kokonaisveroastetta ei voi nostaa. Ostovoimasta on huolehdittava.

2) Osaaminen

Vaikka joudumme noudattamaan tiukkaa menokuria, on löydettävä riittävästi voimavaroja sinne, mistä uusi kasvu ja tulevaisuuden hyvinvointi syntyvät: perusopetukseen, lukioihin, ammatilliseen koulutukseen, korkeakoulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen. Suomen tulevaisuuden hyvinvointi tehdään luokkahuoneissa, luentosaleissa ja työpajoissa. Koulutusta parempaa investointia ei ole.

Suomen menestystarina on perustunut sivistyksen uskoon, vahvaan osaamiseen ja koulutuksen kehittämiseen. Osaamistason nosto on oleellista paitsi kansallisen kilpailukyvyn, myös eriarvoistumisen torjumisen näkökulmasta.

Jokaisella on oltava mahdollisuus opiskella kykyjensä ja motivaationsa perusteella taustoistaan riippumatta. Yritysten kannalta osaava ja motivoitunut työvoima on avainasemassa, kun pyritään edelläkävijäksi valloittamaan uusia markkinoita.

Kuka pärjää kovassa kansainvälisessä kilpailussa? Mitkä työpaikat säilyvät siinäkin vaiheessa, kun robotisaatio ja tuottavuuden kasvuvaateet siirtävät työtä muualle? Ne työt, jotka vaativat luovuutta ja erityisosaamista, asioiden yhdistelemistä ihan uudella tavalla, asiakkaiden tarpeiden ymmärtämistä ja ennakoimista.

Tähän pystyy ammattilainen, huippuosaaja. Eikä se huippuosaaja monestikaan löydy yritysten johtoportaista (anteeksi vain paikalla olevat yritysjohtajat), vaan käytännön työn tekijöistä.

3) Investoinnit

Jos haluamme, että Suomi pysyy hyvinvointiyhteiskuntana, meidän on huolehdittava siitä, että Suomi on maailman paras maa investoida.

Mitä investointien lisääminen edellyttää? Kilpailukykyisempää toimintaympäristöä. Yritysten investointipäätökset eivät ole kiinni yksittäisistä tekijöistä, kuten palkkakustannuksista, energiakustannuksista, logistiikasta, verotuksesta tai osaavasta työvoimasta, vaan näiden kaikkien yhdistelmästä.

Yksi kilpailukyvyn elementeistä on myös ennustettavuus. Poliittiset päätökset esimerkiksi verotuksen osalta eivät saisi poukkoilla, kuten tällä vaalikaudella on hieman päässyt käymään, se tunnustettakoon. Yksi Suomen vahvuuksista on ollut ennustettava toimintaympäristö. Siitä on syytä pitää kiinni.

Mikäli elinkeinoelämä ei usko Suomeen, on meidän aivan turha kuvitella, että velkaantuva valtio voisi yksin tätä maata rakentaa. Mikäli yrittäjyyttä suorastaan estetään, tai kovasta työstä saatava palkkio jää mitättömäksi, kuka jaksaa ponnistella ja puskea visiotaan eteenpäin? Siksi on edistettävä yksityisiä investointeja, jotka voivat olla joko aineellisia tai aineettomia.

Hallitus teki juuri viime viikolla pienen, mutta toivottavasti oikeaa signaalia viestivän päätöksen jatkaa tuotannollisten investointien korotettuja poistoja. Tämä helpottaa yritysten investointien rahoitusta.

Myös julkisia investointeja tarvitaan edellä mainitsemaani koulutukseen, osaamiseen ja tutkimukseen sekä työllisyyden ja kasvun kannalta kriittiseen infrastruktuuriin. Esimerkkinä tiet, meriväylät, raiteet, lentokentät, asuntorakentaminen sekä energiainfra. Julkiset investoinnit on kohdennettava oikein ja siten, että ne palvelevat myös yksityisiä investointeja.

4) Digitalisaatio

Suomella on valtavan paljon voitettavaa, jos tartumme digitalisaation mahdollisuuksiin. Esimerkkinä tästä on vaikkapa kansallinen palveluväylä, joka on etenemässä hallituksen suunnitelman mukaisesti. Digitalisaatiossa esimerkiksi Viro on joissain asioissa kirinyt edellemme, mutta ehdimme vielä mukaan, omia vahvuuksiamme hyödyntäen.

Meillä on valmista osaamista ICT-sektorilla. Meillä on myös julkilausuttu poliittinen tahtotila virtaviivaistaa sähköiset järjestelmät. Siihen on ladattu kovia odotuksia tuottavuuden parantamisessa ja julkisen sektorin tehostamisessa.

Rakennamme julkisia palveluita ihmisiä varten, emme hallintoa varten. Siksi on ensisijaisen tärkeää luoda helposti käytettäviä, ihmisten tarpeisiin vastaavia digitaalisia palveluita.

Digitalisaation on oltava ensisijainen malli: jos ei ole perusteltua syytä muuhun, uudet palvelut ja järjestelmät luodaan sähköisinä. Suomessa väestön koulutustaso sekä sähköisten välineiden käyttö ovat korkealla tasolla – täällä on aineksia testata liiketoimintaideoita sekä konseptoida niin yksityisiä kuin julkisia sähköisiä palveluita. Tavoitteena on tietysti synnyttää uusia tuotteita ja menestyviä yrityksiä, jotka tuovat työtä ja vientituloja korkeaan osaamiseen perustuen.

Arvoisat kuulijat,

Tuoreena pääministerinä olen halunnut tässä puheenvuorossani kertoa rehellisesti tilannekuvan niin kuin sen näen. Kesällä 2011 hallitus aloitti haastavassa tilanteessa, uudenlaisen vaalituloksen jälkeen. Kaksi hallituspuoluetta on jo lähtenyt, mikä kertoo siitä, että vaikeita päätöksiä on viety läpi. Eivät nämä puolueet siksi lähteneet, että olisivat turhautuneet tekemättömyyteen.

Paljon on silti vielä tehtävä.

Hallitukseni peri vaikean poliittisen ja taloudellisen tilanteen. Talouden tervehdyttämistyötä teemme niin pitkälle kuin suinkin ehdimme. Seuraavan hallituksen on jatkettava talouden tasapainottamista hallituksen väristä riippumatta.

Lopulta kyse on valinnoista. Yhtä pelastajaa ei ole. Maailma ympärillämme haastaa meidät, eikä pussillinen vanhoja konsteja auta uusiin ongelmiin. Tilanteelta ei voi sulkea silmiään, vaan silmät on pikemminkin avattava todellisuuteen, joka ei löydy vain maamme rajojen sisäpuolelta. Meidän on uskallettava ottaa loikka tulevaisuuteen. Tämä koskee niin politiikkaa kuin työmarkkinajärjestöjäkin. Myös EK:ta.

Meidän täytyy valita, mitä tavoittelemme ja miten siihen pääsemme.

Olen asettanut tavoitteeksi sen, että Suomi on maailman paras maa syntyä, elää ja kuolla täyttäessään sata vuotta. Siitä en anna periksi. Tavoitetta edistetään esimerkiksi työllä ja osaamisella, investointien lisäämisellä sekä digitalisaation mahdollisuuksiin tarttumalla.

Koskaan ei saa unohtaa, miksi tätä työtä tehdään. Tätä työtä tehdään ihmisten hyvinvoinnin puolesta.