Category Archives: eurovaalit

148 101 kertaa kiitos

1 kommentti

Huh, mikä ilta. Tiimimme potiksi saatiin huikeat 148 101 ääntä. Niin monta kertaa numero 228 on vaalilippuun kirjoitettu. Tuntuu uskomattomalta. Päällimmäisenä on kiitollisuus.

 

Vaalityön vaiheet tunnetasolla ovat suunnilleen innostus, kauhistus, innostus ja jännitys. Ensin innostutaan projektista ja fiilistellään. Sitten tulee kauhistus kaikesta siitä, mitä se pitää sisällään organisoinnin, rahoituksen, markkinoinnin ja raa’an jalkatyön näkökulmista.

 

Kun kauhistuksesta on päästy yli ja kampanjakone on käynnistynyt, jokaiseen päivään herää innostuneena. On hauskaa kierrellä, tavata ihmisiä, jakaa mainoksia, puhua tilaisuuksissa, räpsytellä selfie-kuvia ja tehdä kaikkea sitä, mitä kampanjaan kuuluu. Lopussa sitten jännitetään.

 

Mikään tästä ei onnistu ilman ihmisiä. Joukossamme on ollut mukana yli 700 ihmistä. Suurin kiitos kuuluu kampanjapäällikkö Fadelle, tiimivastaava Titalle ja varainhankintavastaava Katrille sekä 22 aktiiviselle aluetiimilleni. Jokainen tiimi on järjestänyt kymmeniä tilaisuuksia: yli 260 tilaisuutta 30 paikkakunnalla. Kiitos Ted, Marju, Petri, Akusti, Henrikki, Jenni, Hanna, Janne, Salla, Elias, Antti, Tuomas, Outi, Eetu, Caius, Minna, Jaakko, Emilia, Sami, Anssi, Matti ja Sami.

 

Vaalikampanjat ovat talkootyön juhlaa. Ilman vapaaehtoisia, innostuneita ja kannattamaansa yhteiskunnalliseen näkemykseen uskovia ihmisiä tästä ei tulisi mitään. Rahaakin tarvitaan, mutta poliitikko ei olisi mitään ilman tiimiään. Puolue ei olisi mitään ilmaan talkootyötä. Aate ei olisi mitään ilman kannattajiaan. Uskallan väittää Kokoomuksen kentän olevan tällä hetkellä Suomen vahvin.

 

Sitä paitsi ilman porukkaa politiikka olisi tylsempää. Se nyt vaan on kivempaa jakaa vaaliläpysköjään jengissä. Yksin olisi mälsempää. Yksin minunkin hymy hyytyisi. Jälleen kerran kiitos.

 

Suomalaiset kävivät vaaliuurnilla suhteellisen hyvin, vaikka vilkkaampaakin olisi voinut olla. Povaamaani 50 prosenttiin ei ikävä kyllä päästy, mutta edellisen kerran 40,3 prosentista noustiin 40,9 prosentin äänestysvilkkauteen. Hyvä niin. EU-tasolla päästiin 43,11 prosenttiin.

 

Suomen 13 paikkaa jakautuivat seuraavasti: kok 3, kesk 3, sd 2, ps 2, vihr 1, vas 1 ja r 1. Sopiva sekoitus vanhaa ja uutta verta. Vahva sakki. Toivottavasti kaikki pyrkivät lakeja säätäviin valiokuntiin.

 

Kokoomuksen kannalta on hienoa, että olimme jälleen selvästi suurin puolue 22,6 prosentin kannatuksella. Olemme mukana EP:n suurimmassa ryhmässä EPP:ssä, joka alustavien tietojen mukaan saanee 211 paikkaa. Sosialistit saavat näillä näkymin 193 ja ALDE 74 paikkaa. Kärkiehdokkaamme Jean-Claude Juncker on näin paalupaikalla komission puheenjohtajaksi. Jäsenvaltioiden päämiehet keskustelevat nimitystilanteesta huomenna illallisellaan.

 

Seuraava vaihe on neuvotella kokoomus-tiimillemme mahdollisimman vaikutusvaltaiset tehtävät parlamentissa. Matkustan tämän tiimoilta Brysseliin 4. kesäkuuta ryhmämme järjestäytymiskokoukseen. Mutta se on vasta sitten.

 

Tämän päivän nautin ja lepään. Takki on tyhjä, mutta olo on täysi. Kiitos 148 101 äänen.

 

TJ2, loppukiri ja maalisuoran fiilikset

6 Comments

Ennakkoäänet on annettu ja varsinainen vaalipäivä on ylihuomenna. Vaalihuoneistot sulkeutuvat sunnuntaina klo 20. Tänään ja huomenna painetaan vielä Turussa ja Helsingissä. Vaalikuume tiivistyy. Jännittää.

 

Ylen teettämän ennusteen mukaan tilanne on kokoomuslaisittain lupaava. Sen mukaan saisimme 22,7 prosenttia äänistä ja neljä paikkaa. Keskusta saisi kolme paikkaa 17,6 prosentin kannatuksella, perussuomalaiset sekä SDP molemmat kaksi paikkaa, vihreät yhden paikan ja vasemmistoliitto tekisi paluun parlamenttiin yhdellä paikalla. RKP kärkkyy ja on tunnettu loppukiristään.

 

Tähän sopii klassikkokommentti: ”gallupit ovat gallupeja, äänet annetaan uurnilla.” Yhtään ei siis ole varaa höllätä.

 

Tuoreimmissa EU-tason projisoinneissa kolme suurinta olisivat Kokoomuksen ryhmä eli EPP vajaalla 220 paikalla, sosialistit noin 200 paikalla ja liberaalit eli meiltä keskustan ja RKP:n ryhmä noin 60 paikalla. Tämä antaisi meidän kärkiehdokkaallemme Jean-Claude Junckerille etulyöntiaseman komission puheenjohtajaksi suhteessa Martin Schulziin ja Guy Verhofstadtiin. Täytyy kuitenkin todeta, että nämä EU-tason ennusteet ovat epätarkempia kuin erilaiset kansalliset ennusteet. Myös jäsenmaiden tulee olla komission puheenjohtajan takana.

 

Kotimaisiksi ääniharaviksi uutisissa on povattu muun muassa Rehniä ja allekirjoittanutta. Toistan: gallupit tai uutiset eivät määrää ääniharavia, vaan äänestäjät. Varmoja läpimenijöitä ei ole. Jokainen ääni tarvitaan. Ja jokaisesta olen kiitollinen.

 

Euroopan parlamenttivaalien äänestysvilkkaus on EU-tasolla ollut laskeva vuoden 1979 vaalien 61,99 prosentista vuoden 2009 vaalien 43 prosenttiin. Tämä on paradoksaalista siinä mielessä, että samalla parlamentin valta on tasaisesti kasvanut. Nykyään se käyttää tasavertaista lainsäädäntö- ja budjettivaltaa jäsenmaista koostuvan neuvoston kanssa.

 

Suomessa äänestettiin tuoreina jäseninä vilkkaimmin vuonna 1996, jolloin 57,6 prosenttia äänioikeutetuista käytti oikeuttaan. Heikoin tulos saatiin 1999, kun 30,14 prosenttia äänesti. 2004-vaaleissa 39,43 prosenttia kävi uurnilla ja 2009 40,3 prosenttia.

 

Keväällä julkaistiin selvitys, jonka mukaan peräti 60 prosenttia aikoo äänestää joko varmasti tai todennäköisesti. Itse olen veikannut äänestysprosentin kipuavan yli 50 prosentin. Valitettavasti annettujen ennakkoäänten perusteella saatan olla väärässä. Niitä annettiin reippaat 720 000 eli 17,1 prosenttia äänioikeutetuista. Vuonna 2009 luku oli 17,57 prosenttia ja lopullinen äänestysprosentti oli siis tuo 40,3.

 

Tällä kertaa äänestysaktiivisuus ei jää ainakaan puolueista tai medioista kiinni. Puolueet ovat haalineet parhaimmistoaan listoille ja tiedotusvälineet ovat käsitelleet EU-teemoja ja -vaaleja erittäin kiitettävästi. Meininki vaalikentillä on ollut erinomainen, mikä heijastui myös eilisessä Ylen puheenjohtajatentissä. Kiitos sekä puolueille että medioille.

 

Onneksi vielä ehtii. Sunnuntaihin klo 20 asti voi äänestää. Toivottavasti mahdollisimman moni käyttää oikeuttaan!

 

Lopuksi megakiitos tiimille jo tässä vaiheessa. Joukossa on mukana yli 700 ihmistä. Suurin kiitos kuuluu 22 aktiiviselle aluetiimilleni. Kiitos Ted, Marju, Petri, Akusti, Henrikki, Jenni, Hanna, Janne, Salla, Elias, Antti, Tuomas, Outi, Eetu, Caius, Minna, Jaakko, Emilia, Sami, Anssi, Matti ja Sami, jotka vetivät kampanjat läpi alueillaan. Jokainen tiimi on järjestänyt kymmeniä ja kymmeniä eri tilaisuuksia.

 

Matka on ollut vauhdikas. 260 kampanjatilaisuutta 30 paikkakunnalla. On ollut metrokampanjaa, paneeleita, ravintolapäivän tempausta ja kiertämistä tapahtumissa. Neljä päivää kampanjoin pyörän selässä. Kilometrejä kertyi 484. Joka paikassa vastassa on ollut tiimiläisiä, kamppispaitoja, -ilmapalloja ja rekvisiittaa. Hymyjä, tekemisen meininkiä ja positiivista energiaa.

 

Talkootyötä. Pyyteetöntä. Vetää nöyräksi. TJ2.

 

Puheenjohtajakiertueen toinen päivä

7 Comments

Kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaat olivat eilen toista päivää kiertueella. Tällä kertaa oltiin Kangasalla ja Tampereella. Ensimmäinen kesäpäivä ja toreilla oli kivasti porukkaa.

 

Tampereen päivän teemana oli arvot. Keskustelimme Paula Risikon ja Jan Vapaavuoren kanssa siitä, mihin ajatuksemme ja toimintamme perustuvat. Jollet ollut paikalla niin tässä ajatuksia omista arvoistani ja siitä, minkälainen minun Kokoomukseni on.

 

Olen saanut kotoa suvaitsevat ja kansainväliset arvot. Yliopistoaikanani sain akateemisen herätyksen, joka siivitti ajattelemaan vapaudesta, vastuusta ja oikeudenmukaisuudesta.

 

Määrittelen itseni maltilliseksi liberaaliksi kaikissa suhteissa. Ihmisten on tehtävä omat valintansa elämästään. Kaikkia on kohdeltava tasavertaisesti. Minusta kukaan ei voi – vähiten valtio – kertoa ihmisille, mikä heidät tekee onnellisiksi. En halua tuputtaa myöskään omia arvojani muille. Kukin valitkoon itse.

 

Samaan aikaan olen omissa elämänvalinnoissani melkoinen poroporvari ja perinteisten arvojen valitsija: vaimo, kaksi lasta, talo Espoossa, auto ja niin edelleen.

 

Tärkein arvoistani on ensimmäiseksi mainitsemani vapaus. Minusta kaikilla pitää olla vapaus valita elämänsä suunta. Yhteiskunnan ja yksilön välisen suhteen pitää olla johdonmukainen: jokainen vapauden rajoitus verojen keräämiseksi ja jokainen lakimääritelmä hyvästä elämästä pitää olla erityisen hyvin perusteltu.

 

Niille, jotka voivat pitää huolta itsestään ja läheisistään, on siihen annettava vapaus, mahdollisuus ja kaikki kannustus. Sen sijaan niistä, jotka eivät vielä, enää tai väliaikaisesti pysty itsestään huolehtimaan, on pidettävä arvokkaasti huolta. Se on vastuuta, joka kulkee käsi kädessä vapauden kanssa. Vastuuta niin omista toimista kuin lähimmäisistään.

 

Myös yhteiskunnalla on vastuuta. Heikommista pitää huolehtia. Jokainen ihminen ansaitsee tasaveroiset mahdollisuudet pyrkiä omilla kyvyillään ja ahkeruudellaan parhaaseensa elämässään. Samat mahdollisuudet on turvattava kaikille riippumatta taustasta ja kyvyistä. Epäonnistuneelle on myös annettava uusi mahdollisuus.

 

Kansainvälisyys on minulle myös arvo. Olen asunut vuosia ulkomailla ja saanut vaikutteita eri kulttuureista. Kansainvälistyminen on tärkeää koko Suomelle, koska suurin osa tulevaisuuden haasteista ei kosketa vain meitä, Suomea tai Eurooppaa. Ne on ratkaistava yhteistyöllä Euroopan maiden kesken tai globaalisti. Suomalaisen ihmisen vapaus, vauraus ja turvallisuus ratkaistaan siis yhä enemmän muualla kuin Suomessa. Emme voi kääriytyä suojaan Suomen rajojen sisäpuolelle, vaan meidän on mentävä rohkeasti maailmalle. Ja vaikutettava niihin päätöksiin, jotka meihin vaikuttavat.

 

Useampi puolue oli pyytänyt minua ehdokkaaksi ennen kuin lähdin Kokoomuksen riveihin. Miksi sitten valitsin Kokoomuksen? Valinta oli helppo: vapaus, vastuu, suvaitsevaisuus, kannustavuus, sivistys ja välittäminen ovat arvoja, joihin uskon. Kokoomus on kotini. Kokoomus ei aja minkään tietyn ryhmän etua, vaan rakennamme parasta yhteiskuntaa arvojemme pohjalta.

 

Kokoomus on edennyt vaalivoitosta toiseen, mutta viime aikoina tuntuu, että aatteellinen tankki alkaa olla tyhjenemässä. Minusta tuntuu, että asia, jossa voisimme parantaa, olisi selkiyttää, mitä kokoomus tekisi, jossa saisimme yksin päättää. Tämä visio voi syntyä vain vahvan aatteellisen työn ja keskustelun tuloksena.

 

Itse haluaisin kokoomuksen puheenjohtajana käynnistää työn puolueen periaateohjelman uudistamiseksi: hyvä pohjatyö, laaja kenttäkierros ja entistäkin parempi lopputulos. Näin saamme koko puolueen ja jokaisen ajattelevan itsenäisen kokoomuslaisen osallistumaan työhön. Mitkä ovat sinun arvosi?

Vaaliveturimme Jean-Claude Juncker tänään Helsingissä

Ei kommentteja

Määräaika meppi-ehdokkaiden ilmoittamiselle päättyi eilen. Puolueet ovat siis toimittaneet ehdokaslistansa vaaliviranomaisille. Kokoomuksen ehdokkaat löydät täältä.

Olen itsekin innokkaana joukossa. Kaiken kaikkiaan kova lista, jolta on lupa odottaa hyvää tulosta.

Joissakin jäsenmaissa on ollut vaikeuksia saada äänestäjät innostumaan vaaleista, kovia ehdokkaita on ollut vaikea löytää ja äänestysprosentin odotetaan olevan matala. Ei meillä. Joitakin viikkoja sitten julkaistiin selvitys, jonka mukaan peräti 60% suomalaisäänestäjistä ilmoitti äänestävänsä joko varmasti tai todennäköisesti kevään vaaleissa.

Ehdokkaina on ministereitä, melkein kaikki istuvat mepit, komissaari, eduskunnan EU-valiokunnan puheenjohtaja, kansanedustajia jne. Lupaa hyvää äänestysvilkkauden kannalta. Otsikot mainostivat jopa kaikkien aikojen tiukinta kisaa meppipaikoista. Ainakin voimme unohtaa menneiden aikojen puheet siitä, että Euroopan parlamentti olisi dinosaurusten hautuumaa poliittisille jäähdyttelijöille.

Kotimaan kuvion lisäksi kiinnostuksen yhtenä tekijänä ovat EU-tason poliittisten puolueiden asettamat kärkiehdokkaat. Suurimpien ryhmien johtohahmot ovat siis: ALDE:n (kesk) Guy Verhofstadt, PES:n (sd) Martin Schulz ja meidän puolueemme EPP:n (kok) Jean-Claude Juncker. He kisaavat siis ennen kaikkea komission puheenjohtajan paikasta.

Verhofstadt on pitkän linjan poliitikko, joka toimi Belgian pääministerinä vuosina 1999-2008. Nykyisin hän on europarlamentaarikko. Innokas eurooppalainen.

Saksalainen Schulz on toiminut Euroopan parlamentissa jo vuodesta 1994. Oman ryhmänsä puheenjohtajana hän toimi vuodet 2004-2012. Viime vuodet hän on ollut parlamentin puhemies. Puolustanut vahvasti EP:n asemaa EU:n päätöksenteossa.

Juncker on pääministerisarjalainen toimittuaan Luxembourgin pääministerinä vuosina 1995-2013, jona aikana hän ehti hoitaa kaksi EU-puheenjohtajuutta. Johti euroryhmää vuosina 2005-2013 läpi talouskriisin vaikeimpien vuosien. Mr Euro.

Tilanne on kutkuttava. Mielipidemittausten mukaan EPP ja PES kulkevat käsi kädessä. Yhdessä he saanevat enemmistön parlamenttiin.

Tuleva komission puheenjohtaja tarvitsee enemmistön taakseen, sillä perussopimuksen mukaan Eurooppa-neuvosto, siis jäsenmaiden päämiehet, ehdottaa ehdokasta komission puheenjohtajaksi ottaen huomioon Euroopan parlamentin vaalit ja parlamentti puolestaan valitsee tämän ehdokkaan jäsentensä enemmistöllä. Jos ehdokas ei saa enemmistöä, Eurooppa-neuvosto ehdottaa kuukauden kuluessa uutta ehdokasta.

Eurooppa-neuvosto ei ole ehdotuksissaan muodollisesti sidottu puolueiden kärkiehdokkaisiin. Muuttujia riittää: vaalimenestys, jäsenmaiden mielipiteet, nimityspaketissa olevien muiden virkojen täyttö, maantiede jne. Komission puheenjohtajan nimi on loppujen lopuksi Eurooppa-neuvoston ja Euroopan parlamentin kompromissi – sekä niiden välillä että niiden sisällä.

Itse uskon tietenkin omaan vaaliveturiimme Junckeriin. Kovempaa nimeä on vaikea kuvitella. Hän on puhunut yksinkertaisemman ja tehokkaamman unionin puolesta. Rajat ylittävissä kysymyksissä tarvitaan yhteistä lähestymistapaa: Junckerin mukaan esimerkiksi puutteet pankkisektorin sääntelyssä vaikuttivat osaltaan talouskriisiin. Siksi tarvittiin pankkiunioni. Ilmastonmuutos on toinen iso haaste. Juncker peräänkuuluttaa myös digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämistä talouskasvun tekijänä, mikä on viime aikoina ollut Suomenkin kärkiteemoja.

Juncker on tavattavissa tänään Kolmen Sepän patsaalla puolen päivän jälkeen.

Tervetuloa!

Euroopan parlamentti 3.0?

Ei kommentteja

Tapasin tänään Euroopan parlamentin puhemiehen Martin Schulzin, joka on Suomessa eduskunnan puhemiehen kutsumana. Vaihdoimme ajatuksia EP-vaaleista ja vaalien jälkeisistä asetelmista sekä institutionaalisista kysymyksistä. Suomen kannalta on olennaista pitää hyvät yhteydet kaikkiin komission puheenjohtajaehdokkaisiin. Heistä kun joku saattaa vetää suuntaviivat tulevan komission toimintaohjelmaksi. Siihen meidänkin tulee vaikuttaa.

Tapaaminen ei vähentänyt innokkuuttani näissä vaaleissa. Päinvastoin. Kuten moni on huomannut, minun on ollut vaikea peittää innostustani. Toukokuun vaalien merkitys innostaa vanhaa EU-nörttiä. Uskon, että Euroopan parlamentti on ottamassa seuraavan kehitysaskeleen.

Euroopan parlamentin kehitystä voi kuvata sen eri vaiheiden kautta. Vaiheiden määrä riippuu tulkinnasta, mutta mielestäni parlamentin historia ja tulevaisuus näyttää suunnilleen tältä:

Versio 1.0: Euroopan parlamentin edeltäjiä ovat Euroopan hiili- ja teräsyhteisön vuodesta 1952 alkaen kokoontunut yleinen edustajakokous ja Rooman sopimuksen jälkeen vuodesta 1958 lähtien kokoontunut Euroopan yhteisöjen Euroopan parlamentaarinen yleiskokous. Molemmat koottiin jäsenmaiden kansanedustuslaitosten edustajista. Jälkimmäisessä istuttiin jo poliittisten ryhmien mukaisessa järjestyksessä. Rooli oli konsultatiivinen, eikä valtaa juurikaan ollut.

Versio 2.0: Vuodesta 1979 lähtien europarlamentaarikot on valittu suorilla vaaleilla. Nykyisistä mepeistä ainakin Hans-Gert Pöttering on istunut talossa noista ajoista lähtien. Valtaoikeudet ovat kasvaneet jokaisen perussopimusuudistuksen voimaan tulon myötä vuosina 1993 (Maastricht), 1999 (Amsterdam) ja 2003 (Nizza). Viimein vuonna 2009 voimaantulleessa Lissabonin sopimuksessa parlamentista tuli tasavertainen lainsäätäjä jäsenmaiden neuvoston kanssa. Äänestysaktiivisuus on valitettavasti ollut EU-tasolla laskusuuntainen; vuoden 1979 63 prosentista on päädytty vuoden 2009 43 prosenttiin. Kääntyisiköhän suunta näissä vaaleissa?

Versio 3.0?: Tähän asti EP:n painoarvo on kasvanut erityisesti sopimusten kautta. Seuraava askel on talon selkeämpi politisoituminen. Merkit ovat ilmassa. Media on käsitellyt kevään vaaleja jo syksystä lähtien. Syitä on monia: eurokriisi on yksi niistä, mutta myös vaalituloksen aiempaa vahvempi huomioiminen komission puheenjohtajan valinnassa.

Pöhinä on kova: käydään nimipörssiä, pohditaan Euroopan suuntaa, pähkäillään eri puolueiden menestystä, asetetaan kärkiehdokkaita debatteihin ja pohditaan huippuvirkoihin nimitettäviä. Parlamentti on tehnyt selväksi, ettei puolueryhmien kärkiehdokkaita voi sivuuttaa. Siinä missä jäsenmaiden päämiesten mielenliikkeet olivat ennen ratkaisevia, nyt vaalien ja EP:n järjestäytymisen logiikalla on aivan toisenlainen merkitys. Tämä vaikuttaa myös aiempaa vahvemmin tulevan komission ohjelmaan. Tuloksena lienee poliittisesti siinä määrin painavampi tekijä, että se voitaneen nähdä parlamentin versiona 3.0.

Ennustaminen on tietenkin vaikeaa. Lisättäköön, että demokratiassa sen kuuluukin olla sitä. Siksi voin olla väärässä. Eurooppalaisen demokratian kypsymisen näkökulmasta toivon kuitenkin olevani oikeassa.