Olen monessa yhteydessä viitannut Saksan liittokansleri Angela Merkelin lausumaan dilemmaan: EU edustaa 7 prosenttia maailman väestöstä, 25 prosenttia tuotannosta ja 50 prosenttia sosiaalimenoista. Tämän takia EU-maiden talouksien on oltava hyvässä iskussa. Minusta yhtälön ratkaisuun tarvitaan neljä tekijää: vapaakaupan edistäminen, sisämarkkinoiden kehittäminen, kilpailukyvyn edistäminen ja kestävä julkinen talous.

 

EU-komissio julkaisi muutama tunti sitten maakohtaiset suosituksensa, jotka koskevat sekä kilpailukykyä että julkista taloutta. Maakohtaiset suositukset julkaistaan vuosittain, nyt neljättä kertaa. Tarkoituksena on arvioida jäsenmaiden talouspolitiikkaa ja rakenneuudistuksia, antaa suosituksia toimenpiteiksi ja seurata toimeenpanoa. Viime kädessä kyse on jäsenmaiden talouspolitiikan kestävyydestä.

 

Maakohtaiset suositukset ovat osa niin kutsuttua eurooppalaista ohjausjaksoa. Kyse on koordinaatiosta, jota talouskriisi on osaltaan syventänyt. Viime aikojen suurena kysymyksenä on ollut, kuinka pitää yllä elpyvää taloutta. Tärkeimpinä osa-alueina ovat kasvua tukeva julkinen talous, rahoitusmarkkinoiden toimivuus, kasvun ja kilpailukyvyn edistäminen, työttömyyteen ja sosiaalisiin seurauksiin puuttuminen ja julkishallinnon nykyaikaistaminen.

 

Maakohtaiset suositukset peilaavat näitä. Suomea muun muassa kannustetaan kustannustehokkaisiin julkisiin palveluihin, suositellaan tehostamaan koko työvoimapotentiaalin hyödyntämistä, kehotetaan edistämään kilpailua erityisesti vähittäiskaupassa ja suositellaan lisäämään innovaatiovalmiuksia.

 

Emmekä me ole toimettomina istuneetkaan. Hallituskauden aikana on päätetty menoja vähentävistä ja tuloja lisäävistä toimista yhteensä 6,6 miljardin edestä. Tämän kevään kehysriihessä päätettiin toimista, jotka vähentävät valtion menoja ja lisäävät tuloja 2,3 miljardia. Myös komissio on noteerannut muun muassa kunta- ja sote-uudistuksemme.

 

Mielestäni talouspolitiikan koordinaatio ja maakohtaiset suositukset sen välineenä ovat hyödyllisiä. Koskaan ei ole haitaksi, kun saa ulkopuolisen näkökulman omaan toimintaansa. Tästähän on viime kädessä kyse.

 

Toisinaan ulkopuolisesta näkökulmasta saa uskonvahvistusta omille ajatuksilleen. Komissio kiinnittää huomionsa esimerkiksi työllisyysasteeseemme, jota pidän itse keskeisenä kysymyksenä. Ensimmäistä kertaa Suomen historiassa menossa on työikäisen väestön supistuminen noin 100 000 ihmisellä kuluvalla vuosikymmenellä. Se haastaa talouskasvun pohjan. Meillä on onneksi mahdollisuus aktivoida vähintään yhtä monta työikäistä, jotka ovat nyt sivussa työelämästä. Työllisyysaste on valinta. Hyvinvointiyhteiskunnan sopukoihin on takertunut esteitä, jotka hankaloittavat työpaikkojen syntyä.

 

Järjestelmäämme on korjattava siten, että työn tekeminen ja teettäminen on aina kannattavaa. Esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa on viimeisen kymmenen vuoden aikana tehty rohkea valinta työn tekemisen ja teettämisen puolesta. Ja tulokset näkyvät. Työllisten osuus työikäisistä on noussut molemmissa maissa reippaasti talouskriisistä huolimatta.

 

Palaan Merkelin dilemmaan. Talouden kestävyydessä, esimerkiksi työllisyysasteessa, on kyse eurooppalaisen elintason ylläpidosta, siis hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisesta. Sen hoitamisessa emme voi työntää päätämme pensaaseen.

 

EU-komission suositukset voit lukea kokonaisuudessaan täältä.

 

Energia on EU:n kuumia perunoita tällä hetkellä. Ilmastonmuutoksen vastaisen työn vuoksi näin on ollut jo pitkään, mutta Ukrainan tilanne on tehnyt aiheen vielä ajankohtaisemmaksi ja terävöittänyt katsetta myös energiaturvallisuuteen.

 

EU-komissio julkaisi eilen energiavarmuusstrategian. Sen kärkinä ovat ulkoisten energiatoimitusten monipuolistaminen, energiainfrastruktuurin parantaminen, EU:n energiasisämarkkinoiden toteuttaminen ja energiansäästö. Strategia peräänkuuluttaa myös jäsenmaiden keskinäistä koordinaatiota kansallisissa energiapäätöksissä ja yhteistä ääntä energiaulkosuhteissa. Stressitesti on tuttu termi pankkisektorilta, ja jatkossa sitä käytetään myös energiasektorilla. Komissio ehdottaa, että tulevaisuudessa simuloidaan tilanne, jossa kaasuntoimitus häiriintyy. Tämän lisäksi komissio on nimennyt 33 kriittistä infrastruktuurihanketta.

 

Moderni maailma on energiasyöppö. Vauhti vain kiihtyy. Energian kysynnän ennustetaan kasvavan 27 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Voimme turvata omat tarpeemme maalaisjärkisin keinoin: Tarvitaan mahdollisimman monipuolinen energiapaletti, jotta emme ole yhden energialähteen varassa. Tarvitaan riittävästi omaa tuotantoa, jotta emme ole muiden varassa. Tarvitaan mahdollisimman monta toimittajaa tuontienergialle, jotta emme ole vain parin toimittajan varassa. Tarvitaan toimivat ja kattavat energiamarkkinat tarkoituksenmukaisin infrastruktuurein, jotta järjestelmä on joustava ja kustannustehokas sekä vältetään energiasaarekkeet.

 

EU:n oma energiantuotanto on vähentynyt lähes viidenneksen vuosina 1995 – 2012. Samalla EU:n energiatarpeesta yli 50 prosenttia katetaan tuontienergialla. Öljystä 90 prosenttia, kaasusta 66 prosenttia ja kiinteistä polttoaineista 42 prosenttia tulee EU:n ulkopuolelta. EU:n käyttämä kaasu tulee 30 – 40 prosenttisesti Venäjältä, 33 prosenttisesti Norjasta ja 22 prosenttisesti Pohjois-Afrikasta. Suomen käyttämä maakaasu tulee yhtä putkea pitkin Venäjältä. Maakaasu tosin on vain 8 prosenttia monipuolisesta energiapaletistamme.

 

Suomeen tai Viroon suunnitteilla olevan LNG-terminaalin vuoksi riippuvuutemme Venäjän kaasusta häiriötilanteissa pienenee huomattavasti. Paras tapa vähentää riippuvuutta on kuitenkin toimivien sisämarkkinoiden luominen. Jos käperrymme kansallisiin keinoihin, se johtaa helposti ilmaston kannalta huonoihin vaihtoehtoihin. Esimerkiksi Puolassa kaasu korvattaisiin helposti kotimaisella kivihiilellä. Tällainen kehitys pitää estää.

 

Kaiken kaikkiaan energia on niitä teemoja, joissa tehdyillä päätöksillä isketään monta kärpästä yhdellä iskulla. Toimivat energiasisämarkkinat luovat kilpailukykyä alentaen energiakustannuksia, monipuolistavat kansallisia energiapaletteja ja luovat kysyntää ympäristöystävällisille energiamuodoille yhdessä päästövähennystavoitteiden kanssa. Kehittyneet biopolttoaineet puolestaan monipuolistavat energiapalettia, vähentävät öljyriippuvuutta, ovat kiinnostavia tulevaisuuden tuotteita ja samalla mahdollisuus ilmastonmuutoksen torjuntaan.

 

Poliittisin termein: energiapolitiikka on samalla sisämarkkinapolitiikkaa, ympäristöpolitiikkaa ja ulkosuhteita. Tehokas eurooppalainen energiamarkkina on mielestäni realistisin keino vähentää riippuvuutta Venäjästä. Samalla fossiilienergiaa korvaamaan tarvitsemme joka tapauksessa laajan paletin vähäpäästöistä eurooppalaista energiaa. Kotimaisesti oman energiantuotannon lisääminen on mielestäni tärkeä tavoite, siinä määrin kuin se on taloudellisesti tehokasta. Energia-alan investoinnit ovat massiivisia: politiikan on oltava ennakoitavaa poukkoilua välttäen.

 

Energiasta ei voi keskustella viittamatta ilmastotalkoisiin. Tässä on oltava mukana fiksuilla keinoilla siten, ettemme karkota teollisuutta ja samalla päästöjä löysemmän sääntelyn maihin. Euroopan merkittävin ilmastoteko on kehittää teknologiaa muun muassa Aasiassa hyödynnettäväksi. EU-tasolla tulee päättää päästövähennystavoite ja antaa markkinoiden löytää tehokkaimmat tavat niiden toteuttamiseen. Jos keinoista tulee itsetarkoitus, voi käydä kuten Saksassa, jossa ydinvoimaa on ajettu alas, tuettu vahvasti uusiutuvia energiamuotoja, mutta samalla tukeuduttu kasvavassa määrin myös fossiilisiin polttoaineisiin.

 

Energiaturvallisuus on nyt kesäkuun Eurooppa-neuvostossa jäsenmaiden päämiesten pöydällä. Komission strategia on tämän keskustelun pohjana.

 

Komission tiedote löytyy täältä.

 

 

 

Kevään vaalikuume tiivistyy. Tänään on jäljellä 13 päivää varsinaiseen vaalipäivään ja vain 2 päivää ennakkoäänestyksen alkamiseen.

Myönnän, että jännittää. Siitä huolimatta, että naamani on liikkuva ulkoilmamainos. Siitä huolimatta, että nimeni tunnistetaan kohtuullisen hyvin. Siitä huolimatta, että ensimmäiset EU-vaalini 10 vuotta sitten oli huikea menestys. Vaalit jännittävät aina, koska koskaan ei tiedä miten käy. Elämäni ensimmäisissä EU-vaaleissa sain 115 000 ääntä. Elämäni ensimmäisissä eduskuntavaaleissa sain 42 000 ääntä. Näissä vaaleissa ei ole vielä annettu yhtään ääntä. Jokainen ääni lasketaan ja otetaan kiitollisena vastaan.

***

Miksi ylipäänsä kannattaa äänestää? Ensin kolme perinteistä syytä. Ensinnäkin EU on maailman suurin talous, kaupankävijä ja kehitysavun antaja. Euroopan parlamentti on sen päätöksenteossa merkittävä vallankäyttäjä, tasavertainen jäsenmaista koostuvan neuvoston kanssa. Ei ole yhdentekevää, minkä suunnan EU ottaa. Ei ole yhdentekevää, minkälainen kokoonpano parlamentissa on.

Toiseksi, Suomen lainsäädännöstä merkittävä osa juontaa juurensa EU-päätöksenteosta. Arviot vaihtelevat 40-80%:n välillä. Lisäksi Suomen viennistä yli 50% suuntaa EU-markkinoille. EU-päätöksenteko vaikuttaa siis aivan suoraan meihin. Kolmanneksi, tulevalla vaalikaudella on edessä merkittäviä asioita, kuten esimerkiksi ilmasto- ja energiapaketista päättäminen.

Lopuksi vielä neljäs, tuoreempi syy äänestää näissä vaaleissa. Lissabonin sopimuksen myötä vaalitulos painaa aiempaa enemmän nimityksissä huippuvirkoihin. Parlamentti on omalta osaltaan tehnyt selväksi, ettei puolueiden kärkiehdokkaita voi nimityksissä sivuuttaa. Henkilöruletin kautta vaalituloksella on vaikutuksensa myös tulevan komission ohjelmaan.

***

EU on minun juttuni. Olen ollut EU-asioiden kanssa tekemisissä koko aikuisikäni eri rooleissa tutkijana, virkamiehenä ja poliitikkona. CV:ni löydät täältä. Tunnen parlamentin, sen ihmiset ja päätöksenteon. Pääsin talossa hyvään vauhtiin ennen yllättävää nimitystä ulkoministeriksi 2008 (MEP Profile). Tuosta olisi hyvä jatkaa. Mielestäni kansainvälinen ja avoin Suomi pärjää. Olemme olleet kokoamme suurempia vaikuttajia EU:ssa. Tähän on pyrittävä jatkossakin. 10 käskyäni Euroopalle:

1. Euroopan pitää puolustaa arvojaan, sisäisesti ja muun muassa naapurustossaan.

2. Euroopan pitää keskittyä talouskasvun ja työpaikkojen syntymiseen.

3. Euroopan pitää huolehtia sisämarkkinoistaan viemällä ne digitaalisen aikaan.

4. Euroopan pitää edistää parasta osaamista ja tutkimusta.

5. Euroopan pitää edesauttaa ihmisten vapaata liikkumista.

6. Euroopan pitää olla edelläkävijä puhtaassa teknologiassa.

7. Euroopan pitää tehdä kunnianhimoista ja fiksua ilmastopolitiikkaa.

8. Euroopan pitää kasvaa mittansa mukaiseksi ulkopoliittiseksi vaikuttajaksi.

9. Euroopan pitää edistää vapaakauppaa maailmassa.

10. Euroopan pitää olla avoin uusille jäsenille.

***

Olen myös ehdolla Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Meillä on käynnissä hyvä ja tasainen kisa Paula Risikon ja Jan Vapaavuoren kanssa. Puheenjohtajaehdokkaat kiertävät ympäri Suomea (Kokoomus 2015 -kiertue) yhdessä eurovaaliehdokkaiden kanssa. Kokoomus näkyy ja kuuluu.

Puheenjohtajan tehtävä avautui kesken eurovaalikampanjan. Viimeksi vastaava mahdollisuus oli kymmenen vuotta sitten. Kolmen viikon harkinnan jälkeen päätin pyrkiä tehtävään täysillä. Päätös lähti sydämestä.

Pyrin täysillä Euroopan parlamenttiin ja siellä mahdollisimman merkittäviin tehtäviin valiokunnissa ja EPP-ryhmässä. Mikäli minut valitaan Kokoomuksen puheenjohtajaksi, en kuitenkaan voi ottaa paikkaani parlamentissa vastaan. Palaan tämän kirjoituksen alkuun. Demokratiassa olisi ylimielistä olettaa tulevansa valituksi, kummassakaan vaalissa.

Joku eurovaalien äänestäjä ei ehkä pidä siitä, että olen samalla ehdokas Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Toista se ei haittaa. Kolmas ajattelee molemmilla olevan tärkeä EU-kytkös pääministerin johtaessa Suomen EU-politiikkaa. Neljäs äänestää ensisijaisesti puoluetta ja siis allekirjoittaneelle äänensä antaessaan Kokoomusta. Viides haluaa kannattaa ehdokkaan edustamia arvoja riippumatta, mihin tämä lopulta päätyy. Minusta olennaista on, että aikeeni ovat julkisesti tiedossa ennen ensimmäisenkään äänen antamista. Se on sitä äänestäjien kuluttajasuojaa.

Ai niin, pieni kuriositeetti: vaimoni Suzanne saa nyt ensimmäistä kertaa mahdollisuuden äänestää minua. EU-kansalaiset saavat nimittäin äänestää toisessa EU-maassa. Minulla on vielä kaksi viikkoa aikaa taivutella. Onnistuukohan?

EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP) keskusteltiin tänään EU:n kauppaministerineuvostossa. Komissaari de Gucht kertoi tapaamisestaan USA:n kauppaedustaja Fromanin kanssa. Seuraava neuvottelukierros alkaa 19.5. Washingtonissa.

Meille TTIP on tärkeä sopimus, jonka avulla turvataan talouskasvua ja saadaan työpaikkoja. Hallitus ja eduskunta ovat sitoutuneet neuvotteluihin moneen kertaan. Kauppaluvut puhuvat puolestaan. Yhdysvallat on yksi tärkeimmistä kauppakumppaneistamme, neljänneksi suurin vientimaa Ruotsin, Saksan ja Venäjän jälkeen. Vuonna 2013 vientimme oli 3,6 miljardia euroa (noin 6,4 % Suomen kokonaisviennistä). Suomen tuonti Yhdysvalloista ylsi vuonna 2013 kahteen miljardiin euroon (noin 3,4 % kokonaistuonnista). USA on Suomen kuudenneksi tärkein tuontimaa.

Sopimuksen pelätyistä haitoista on virinnyt eurovaalien lähestyessä uusi keskustelukierros eri EU-maissa. Suomessakin joukko tutkijoita julkaisi kirjeen asiasta.

Suomi on ajanut neuvotteluissa koko ajan mahdollisimman suurta avoimuutta. Avoimuus on parasta lääkettä epäluuloihin ja väärinkäsityksiin. Yhdessä muutaman muun jäsenmaan kanssa ehdotimme tänään EU:n neuvottelumandaatin julkistamista, ja ajatus sai vahvaa tukea eri puolilta. Lopullinen päätös saadaan toivottavasti tehtyä jo ensi viikolla.

Epäilyt eurooppalaisten normien ja standardien vaarantumisesta tai investointisuojan haitallisuudesta eivät neuvottelijoiden arvion mukaan ole perusteltuja. Huolet on kuitenkin otettava otettava vakavasti ja varmistettava, ettei sopimukseen jää porsaanreikiä.

EU:n ja Yhdysvaltojen yhteinen tavoite on säilyttää korkea sääntelyn taso, kumpikaan ei halua alentaa esimerkiksi ympäristöä koskevia normeja. Tämä kävi selväksi Washingtonissa huhtikuun alussa käymissäni keskusteluissa. Jatkossa TTIP asettaa standardin muiden maiden kanssa käytäville neuvotteluille. Haluamme, että myös esimerkiksi Aasian maissa noudatetaan korkeaa ympäristön- ja kuluttajansuojaa.

EU:n kaikissa kauppasopimuksissa taataan osapuolten oikeus terveys- turvallisuus-, työ-, kuluttaja ja ympäristölainsäädännön tason ylläpitämiseen tai nostamiseen. Myös TTIP- neuvotteluissa kiinnitetään tähän erikseen huomiota.

Julkiset palvelut, esimerkiksi terveydenhuolto ja peruskoulutus on EU:n aikaisemmissa kauppasopimuksissa rajattu ulkopuolelle. Näin toimitaan myös Yhdysvaltojen kanssa.

Suomen houkuttavuus sijoituskohteena kasvaisi TTIP:n avulla. Saamme nyt liian vähän ulkomaisia sijoituksia. Investointisuojaa koskevalla sopimuksella ei rajoiteta Suomen ja muiden sopimuspuolten oikeutta yleisen edun nimissä ja syrjimättömien lakien nojalla säädellä liiketoimintaa alueellaan. Ulkomaisten sijoittajien tulee aina noudattaa lakeja ja määräyksiä.

Riitojenratkaisumenettely ei ole tuomioistuin vaan osapuolten kannalta joustava tapa ratkaista yksittäisiä kiistoja. Menettely on mukana kaikissa Suomen 67 investointisuojasopimuksessa. Mikään ei myöskään estä ratkaisemasta riitaa kansallisessa tuomioistuimessa tai muuten sopimalla. Näin myös lähes aina tehdäänkin, mistä osoituksena välimiesmenettelyjen erittäin vähäinen määrä suhteessa kaikkiin ulkomaisiin sijoituksiin.

Komissio on avannut mm. investointien riitojenratkaisusta julkisen konsultaation, johon kaikki voivat osallistua. Toivottavasti mahdollisimman moni kertoo mielipiteensä.

Huomenna eduskunnan täysistunnossa keskustellaan ensi vuodenvaihteessa aloittavan komission ohjelmaan vaikuttamisesta. Hyvä, että keskustellaan.

Kolmen viikon kuluttua on nimittäin EU-vaalipäivä. Tuon jälkeen alkaa nimitysruletti, johon myös vaalitulos vaikuttaa. Tulevan komission puheenjohtajaehdokas on Euroopan parlamentin kuultavana todennäköisesti heinäkuussa. Näissä kuulemisissa esitetyt suuntaviivat ovat samalla tulevan komission ohjelman runko. Lisäksi syksyn aikana parlamentti järjestää kuulemisia eri salkkuihin ehdolla oleville komissaariehdokkaille.

Mitä enemmän Suomi pystyy syöttämään ajatuksia tuleviksi suuntaviivoiksi, sen parempi. Vaikuttamistyön lähtökohta on yksinkertainen: kaiken poliittisen työn takana häärää paitsi poliitikkoja, myös linjauksia valmistelevia virkamiehiä. Hyvät suhteet ovat tärkeät. Suomen EU-edustusto Brysselissä on jokapäiväisen vaikuttamistyön keihäänkärkemme. Lisäksi ministeriöillä on omat suorat kontaktinsa toimintansa kannalta relevantteihin EU-virkamiehiin.

Omina vaikuttamisen ohjenuorinani sekä aiemmin virkamiehenä että nyt poliitikkona ovat olleet:

1. Tarvitaan selkeä kanta perusteluineen. Epämääräisyys ei toimi.

2. Pysy asiassa. Tässä suomalaisilla on hyvä maine.

3. Muista ajoitus. On turha huudella perään, kun juna meni jo.

4. Pelkistä asia. Jos et osaa selittää asiaa itsellesi, et osaa sitä muillekaan.

5. Ota ja anna, tarjoa ratkaisuja ja pyri palvelemaan vastapuolta vain omien ongelmiesi sijaan.

6. Identifioi oikeat ihmiset. Kenellä on ”kynä”? Turha puhua sellaiselle, jota asia ei koske.

7. Arkinen yhteys. Oveen ei kannata koputtaa vasta sitten, kun on huolia. On oltava kamu.

8. EU-asioissa tarvitaan eurooppalainen näkökulma. Siltarumpuilijaa ei kuunnella.

9. Ole valmistautunut. Huono asiaosaaminen jättää huonon vaikutelman.

10. Tiivis paperi keskeisistä asioista voi vahvistaa viestiä.

Yleisesti ottaen rakentavilla ideoilla ja hyödyllisillä näkökulmilla saa omiakin intressejä ajetuksi. Vastakohtana rähjäämällä ja pelkästään kritisoimalla ei saavuta mitään. Pyrkimyksenä tulee aina olla, että olemme kokoamme merkittävämpiä vaikuttajia.

Mielestäni Suomi on EU-jäsenyytensä ajan tässä onnistunut, kiitos erinomaisen virkakunnan. Nyt vaihtuvaa komissiota silmällä pitäen kukin ministeriö on identifioinut oman sektorinsa Suomen kannalta keskeisimmät EU-hankkeet. Näissä pyritään vaikuttamaan siten, kuten asian kannalta tarkoituksenmukaisinta on. Joskus se tarkoittaa hyvinkin aktiivista lobbaamista, toisinaan asia etenee omalla painollaan. Kun uudet komissaarit tiedetään, lobbaamista jatketaan poliittisella tasolla.

Viime vuodet ovat olleet kriisin aikaa, jatkossa tulee keskittyä kasvuun ja työllisyyteen. Tästä näkökulmasta tärkeitä vaikuttamisen kohteita ovat mm EU-lainsäädännön järkeistäminen kilpailukyvyn ja työllisyyden kannalta, sisämarkkinoiden edelleen kehittäminen, aktiivinen elinkeino- ja innovaatiopolitiikka, talous- ja rahaliiton kehittäminen raskaita järjestelyitä välttäen, järkevät energia- ja ilmastotavoitteet vuodelle 2030 ja vapaan liikkuvuuden edistäminen.

Harmittavasti en itse pääse täysistuntokeskusteluun. Olen tänään Kokoomuksen PJ-vaalikiertueella Oulussa.

Määräaika meppi-ehdokkaiden ilmoittamiselle päättyi eilen. Puolueet ovat siis toimittaneet ehdokaslistansa vaaliviranomaisille. Kokoomuksen ehdokkaat löydät täältä.

Olen itsekin innokkaana joukossa. Kaiken kaikkiaan kova lista, jolta on lupa odottaa hyvää tulosta.

Joissakin jäsenmaissa on ollut vaikeuksia saada äänestäjät innostumaan vaaleista, kovia ehdokkaita on ollut vaikea löytää ja äänestysprosentin odotetaan olevan matala. Ei meillä. Joitakin viikkoja sitten julkaistiin selvitys, jonka mukaan peräti 60% suomalaisäänestäjistä ilmoitti äänestävänsä joko varmasti tai todennäköisesti kevään vaaleissa.

Ehdokkaina on ministereitä, melkein kaikki istuvat mepit, komissaari, eduskunnan EU-valiokunnan puheenjohtaja, kansanedustajia jne. Lupaa hyvää äänestysvilkkauden kannalta. Otsikot mainostivat jopa kaikkien aikojen tiukinta kisaa meppipaikoista. Ainakin voimme unohtaa menneiden aikojen puheet siitä, että Euroopan parlamentti olisi dinosaurusten hautuumaa poliittisille jäähdyttelijöille.

Kotimaan kuvion lisäksi kiinnostuksen yhtenä tekijänä ovat EU-tason poliittisten puolueiden asettamat kärkiehdokkaat. Suurimpien ryhmien johtohahmot ovat siis: ALDE:n (kesk) Guy Verhofstadt, PES:n (sd) Martin Schulz ja meidän puolueemme EPP:n (kok) Jean-Claude Juncker. He kisaavat siis ennen kaikkea komission puheenjohtajan paikasta.

Verhofstadt on pitkän linjan poliitikko, joka toimi Belgian pääministerinä vuosina 1999-2008. Nykyisin hän on europarlamentaarikko. Innokas eurooppalainen.

Saksalainen Schulz on toiminut Euroopan parlamentissa jo vuodesta 1994. Oman ryhmänsä puheenjohtajana hän toimi vuodet 2004-2012. Viime vuodet hän on ollut parlamentin puhemies. Puolustanut vahvasti EP:n asemaa EU:n päätöksenteossa.

Juncker on pääministerisarjalainen toimittuaan Luxembourgin pääministerinä vuosina 1995-2013, jona aikana hän ehti hoitaa kaksi EU-puheenjohtajuutta. Johti euroryhmää vuosina 2005-2013 läpi talouskriisin vaikeimpien vuosien. Mr Euro.

Tilanne on kutkuttava. Mielipidemittausten mukaan EPP ja PES kulkevat käsi kädessä. Yhdessä he saanevat enemmistön parlamenttiin.

Tuleva komission puheenjohtaja tarvitsee enemmistön taakseen, sillä perussopimuksen mukaan Eurooppa-neuvosto, siis jäsenmaiden päämiehet, ehdottaa ehdokasta komission puheenjohtajaksi ottaen huomioon Euroopan parlamentin vaalit ja parlamentti puolestaan valitsee tämän ehdokkaan jäsentensä enemmistöllä. Jos ehdokas ei saa enemmistöä, Eurooppa-neuvosto ehdottaa kuukauden kuluessa uutta ehdokasta.

Eurooppa-neuvosto ei ole ehdotuksissaan muodollisesti sidottu puolueiden kärkiehdokkaisiin. Muuttujia riittää: vaalimenestys, jäsenmaiden mielipiteet, nimityspaketissa olevien muiden virkojen täyttö, maantiede jne. Komission puheenjohtajan nimi on loppujen lopuksi Eurooppa-neuvoston ja Euroopan parlamentin kompromissi – sekä niiden välillä että niiden sisällä.

Itse uskon tietenkin omaan vaaliveturiimme Junckeriin. Kovempaa nimeä on vaikea kuvitella. Hän on puhunut yksinkertaisemman ja tehokkaamman unionin puolesta. Rajat ylittävissä kysymyksissä tarvitaan yhteistä lähestymistapaa: Junckerin mukaan esimerkiksi puutteet pankkisektorin sääntelyssä vaikuttivat osaltaan talouskriisiin. Siksi tarvittiin pankkiunioni. Ilmastonmuutos on toinen iso haaste. Juncker peräänkuuluttaa myös digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämistä talouskasvun tekijänä, mikä on viime aikoina ollut Suomenkin kärkiteemoja.

Juncker on tavattavissa tänään Kolmen Sepän patsaalla puolen päivän jälkeen.

Tervetuloa!

Alkuviikko on vierähtänyt Yhdysvalloissa. Teimme yhteisen matkan Washingtoniin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan Pertti Salolaisen ja Mari Kiviniemen, Elinkeinoelämän keskusliiton Jyri Häkämiehen, SAK:n Matti Tukiaisen ja Olli Kosken sekä MTK:n Juha Marttilan kanssa. Aiheena EU:n ja Yhdysvaltain meneillään olevat vapaakauppaneuvottelut.

Kertoo paljon Suomesta, että voimme tehdä tällaisen matkan kaikki yhdessä – hallitus, oppositio, työnantajat, työntekijät ja viljelijät. Tämä ei olisi monessa muussa maassa mahdollista. Suomessa on laaja yksimielisyys vapaakaupan ja erityisesti USA-kauppasopimuksen tarpeellisuudesta. Luonnollisesti jokaisella on omat erityiset tavoitteensa, mutta suuresta linjasta olemme liikuttavan samalla kannalla.

Tapasimme tiistain ja keskiviikon aikana Washingtonissa mm. USA:n suurimman ammattiliiton AFL-CIO:n puheenjohtajan, USA:n apulaiskauppaministerin ja kauppaministeriön väkeä, amerikkalaisia ja suomalaisia toimittajia, puolen tusinan think tankin kärkinimeä, useampia kongressin jäseniä (ml. kongressin Suomi-ryhmän puheenjohtaja Sean Duffy (R-WI) sekä kansainvälisen kauppakamarin ja keskuskauppakamarin edustajat. Suurlähetystössä järjestettiin lisäksi seminaari, joka keräsi mukavasti väkeä.

Tavoitteemme oli toisaalta kuulla amerikkalaisten ajatuksia kauppaneuvotteluista ja toisaalta kertoa Suomen tavoitteista. Varsinaiset neuvotteluthan käy EU:n komissio koko unionin puolesta. Suomen tavoitteena on kunnianhimoinen sopimus, jossa poistettaisiin tullit ja kiintiöt, avattaisiin julkiset hankinnat eurooppalaisillekin ja sovittaisiin yhteistyöstä päällekkäisen sääntelyn välttämiseksi. Suomessa on paljon yrityksiä, joilla on erinomaisia tuotteita, muttei välttämättä resursseja selvitä erilaisten kaupanesteiden aiheuttamasta byrokratiasta. Meillä onkin paljon voitettavaa sopimuksessa. Samalla on pidettävä huoli omista herkkyyksistämme, esim. julkisten palvelujen ja maatalouden suhteen.

Yhdysvalloissa kauppapolitiikka jakaa perinteisesti puoluekenttää niin, että demokraatit suhtautuvat republikaaneja varauksellisemmin vapaakauppaan. EU-neuvotteluissa jakolinja ei ole niin selvä, sillä molempien osapuolien standardit ovat korkealla tasolla. Ajankohtaisin kysymys on, saako presidentti Obama kauppaneuvotteluvaltuuden kongressilta ennen syksyn välivaaleja.

Neuvottelut USA:n ja EU:n välillä ovat edenneet konkretian tasolle, ja ensimmäiset tullitarjoukset on tehty. Edessä on kova vääntö, jossa maailman osaavimmat kauppaneuvottelijat istuvat vastakkain pöydän molemmin puolin. Valmista sopimusta voinemme toivoa aikaisintaan 2015.

Annoin tänään eduskunnassa pääministerin ilmoituksen EU-USA-vapaakauppasopimuksesta. Puheenvuoroni jälkeen kaikki eduskuntaryhmät käyttivät puheenvuoron, jossa he toivat esiin kantansa. Kahden tunnin keskustelu oli hyvää, kiitos siitä kaikille osapuolille. Yhteenvetona voisi sanoa, että enemmistö suhtautuu sopimukseen positiivisesti. Nyt on nimenomaan aika keskustella, antaa tietoa ja oikoa väärinkäsityksiä.

Tässä alla tänään Aamulehdessä ilmestynyt artikkelini sopimuksesta.

 

Tekeillä hyvä sopimus

Suomen talous matelee. Tilanne on sama muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hallitus tekee ensi viikon kehysriihessä kotimaata koskevia päätöksiä, jotka antavat taloudelle vauhtia. Lisätyöntöä saadaan EU-päätöksistä ja kauppapolitiikasta.

Tärkein kauppapoliittinen toimi ovat EU:n ja Yhdysvaltain vapaakauppaneuvottelut. Talouskasvun ja työllisyyden parantaminen vaatii kysyntää, johon Suomen ja EU:n sisämarkkinat eivät yksin riitä. Suomalaisyritysten pääsyä EU:n ulkopuolisille markkinoille on helpotettava.

Yhdysvallat on Suomen toiseksi suurin vientimaa EU:n ulkopuolella. Kauppataseen ylijäämämme Yhdysvaltojen kanssa on suurempi kuin minkään muun kauppakumppanin kanssa. Vuonna 2012 vientimme arvo oli 3,5 miljardia euroa ja tuonnin 1,9 miljardia. Luvut ovat hyviä, mutta Suomi – ja EU – pystyvät parempaan.

Pienet yritykset hyötyisivät vapaakauppasopimuksesta suuria yrityksiä enemmän.

Kun markkinoille pääsyyn liittyvää sääntelyä sovitetaan yhteen, yrityksen on helpompi hakea kasvua Yhdysvaltain markkinoilta. Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on harvoin mahdollisuuksia itse ratkoa markkinoille pääsyn mahdollisia ongelmia.

Sopimuksen myötä yritykset pääsisivät tarjoamaan tuotteitaan ja palvelujaan aiempaa helpommin Atlantin toiselle puolelle. Sopimus saattaisi myös mahdollistaa kaasun tuonnin USA:sta Eurooppaan, mikä monipuolistaisi energiapalettiamme ja vähentäisi riippuvuuttamme yhdestä toimittajasta.

EU-komission arvion mukaan EU:n bruttokansantuote kasvaisi sopimuksen myötä keskimäärin 0,48 prosenttia vuoteen 2027 asti, eli noin 86 miljardia euroa. EU:n vienti Yhdysvaltoihin lisääntyisi 28 prosenttia.

Yksittäiselle suomalaiselle sopimus tarkoittaisi todennäköisesti amerikkalaistuotteiden hintojen laskua. Lopulliset vaikutukset riippuvat siitä, kuinka kunnianhimoinen sopimus saadaan neuvoteltua.

Suomen tavoitteena on, että sopimus olisi mahdollisimman kunnianhimoinen palveluissa, julkisissa hankinnoissa sekä sääntelyssä ja tullimenettelyissä.

Vapaakauppasopimus on herättänyt myös huolia: ovatko julkiset palvelumme myytävänä, miten käy työelämän oikeuksien, huononeeko ympäristöä ja kuluttajia koskeva lainsäädäntö ja mitä merkitsee investointien suoja. Huolet ovat ymmärrettäviä, koska kyseessä ovat tärkeät asiat.

Suomi pitää tiukasti kiinni siitä, ettei neuvotteluissa vaaranneta elintarviketurvallisuutta, kuluttajansuojaa tai ympäristötavoitteita kaupallisen hyödyn saamiseksi. Euroopan markkinat eivät avaudu hormonikäsitellylle lihalle tai muille vastaaville tuotteille, joissa EU haluaa ylläpitää omia määräyksiä. Samoin EU:n määräykset geenimuunnelluista tuotteista pysyvät voimassa.

Palvelujen kaupan vapauttamisessa johtonuoranamme on syrjimättömyys. Eurooppalaisten yritysten on voitava toimia Yhdysvalloissa samoilla ehdoilla kuin amerikkalaisten. Vastaavasti Suomessa noudatetaan Suomen lakeja yritysten alkuperästä riippumatta.

Sopimus ei vaaranna Suomen julkisten palveluiden järjestämistä, kuten eivät aiemmatkaan EU:n solmimat vapaakauppasopimukset. EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä sopimuksessa on kyse yhteistyöstä, tietojenvaihdosta sekä tarpeettomien kaupan esteiden poistamisesta.

Huolta ja väärinkäsityksiä on herättänyt myös sopimukseen kuuluva investointisuoja. Sen tavoitteena on tehdä Suomesta ja Euroopasta houkuttelevampia investoinneille ja näin luoda työpaikkoja. Se suojaa vain lakien ja määräysten mukaan toimivia sijoittajia ja sijoituksia. Periaate on sama kuin Suomen aiemmissa kahdenvälisissä investointisuojasopimuksissa, joita on 66.

Neuvottelut käynnistyivät viime kesänä. Neljäs neuvottelukierros käytiin viime viikolla, ja kartoitusvaiheesta ollaan siirtymässä varsinaisiin neuvotteluihin. Kauppaneuvottelut ovat yksi keskeisistä aiheista myös 26. maaliskuuta pidettävässä EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa.

Suomen hallitus tekee kaikkensa neuvotteluprosessin avoimuuden eteen. Monet huolista ovat varsin samanlaisia Atlantin molemmin puolin. Yhdysvalloissa esimerkiksi emmitään rahoitusmarkkinoiden sisällyttämistä sopimukseen, sillä EU:n sääntelyä pidetään liian löysänä.

Euroopan unionia ja Yhdysvaltoja yhdistävistä ja erottavista piirteistä pitää puhua, koska tieto vähentää ennakkoluuloja tässäkin tapauksessa. EU ja Yhdysvallat ovat perinteisesti liittoutuneet kehittääkseen kansainvälistä taloutta avoimemmaksi. Maailmantalouden painopisteen siirtyessä kehittyviin maihin tämä yhteys on entistä tärkeämpi. Euroopan unionin ja Yhdysvaltain on otettava aloite omiin käsiinsä.