Category Archives: budjetti

Yllätyksettömän tiukka budjettiehdotus

6 Comments

Suomen talouden tilanne on vaikea. Työttömyys on lisääntynyt. Kokonaistuotanto on supistunut kolme vuotta peräkkäin. Vaihtotase on alijäämäinen ja julkinen talous on pysynyt selvästi alijäämäisenä jo kuusi vuotta. Myös julkinen velka on jatkanut kasvuaan rivakkaa tahtia. Aiemmin toteutetut sopeutustoimet ovat supistaneet alijäämän kasvua, mutta eivät ole riittäneet pysäyttämään sitä.

Budjetissa on tehty säästöjä, jotta tulot ja menot saadaan tasapainoon. Vaikka kasvun ja työllisyyden edistäminen on kestävin tapa varmistaa hyvinvointipalvelujen rahoitus, Suomella on niin iso rakenteellinen alijäämä ja kestävyysvaje julkistaloudessa, että myös suoria säästöjä on tehtävä.

Suunta voidaan kuitenkin pidemmällä aikavälillä kääntää vain tekemällä talouden kasvua ja työllisyyttä vahvistavia sekä kilpailukykyä parantavia toimia. Jollei siinä onnistuta, edessä on leikkauslistoja ja säästöbudjetteja toisensa perään. Tätä kukaan tuskin toivoo.

Hallitus on sopinut, että teemme kaiken mahdollisen, jotta Suomen suunta kääntyy kohti parempaa. Tähän olen vahvasti sitoutunut. Meidän on päämäärätietoisesti ja johdonmukaisesti toteutettava se, mitä hallitusohjelmassa on sovittu. Lisäksi hallituksen on säilytettävä valmius reagoida, jos tavoitteista ollaan jäämässä.

Minulla on valtiovarainministerinä kaksi pyrkimystä ylitse muiden:

Ensimmäinen on puolustaa Suomen julkisen talouden kestävyyttä ja vastuullista taloudenpitoa. Tämä siksi, että haluan säilyttää hyvinvointiyhteiskunnan, jossa lapset pääsevät hyvään kouluun, ikäihmisistä pidetään huolta ja julkisesti rahoitettu terveydenhuolto on jokaisen saatavilla. Haluan pitää myös huolta siitä, että suomalaisten verovaroja käytetään vastuullisesti.

Toinen on tehdä kaikkeni Suomen talouden kasvun ja työllisyyden vahvistamiseksi. Haluan viedä eteenpäin uudistuksia, jotka vahvistavat talouden kasvua, parantavat Suomen kilpailukykyä ja tuovat suomalaisille uutta työtä.

Tällaisin miettein olen valmistellut ensimmäistä budjettiehdotustani valtiovarainministerinä. Keskiviikkona julkistettiin ehdotuksen päälinjat: tiedote ja taustakalvot löytyvät täältä. Tallenne tiedotustilaisuudesta löytyy täältä. Koko budjettiehdotus löytyy huomenna täältä.

Työstä, sopeutuksista ja tulevaisuuden Suomesta

21 Comments

Kokoomus haluaa uudistaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Haluamme säilyttää tämän arvokkaan mallin, jossa lapsemme saavat julkisissa kouluissa maailman parasta opetusta, jokainen voi lähtökohdista riippumatta ponnistaa niin korkealle kuin suinkin, jokaiselle on tarjolla laadukkaat julkiset terveyspalvelut ja jokaisesta pidetään huolta, jos ei siihen itse pysty.

Hyvinvointiyhteiskunnan uudistaminen ja kehittäminen on meille Kokoomuksessa ykköstavoite – jotta Suomi olisi satavuotisjuhlissaan vuonna 2017 maailman paras maa syntyä, elää ja yrittää.

Suomea ei kuitenkaan saada liikkeelle syytämällä lisää veronmaksajien rahaa elvytykseen.

Suomi saadaan liikkeelle vain työn kautta. Sinun, minun, 59-vuotiaan poliisin, 21-vuotiaan oppisopimusopiskelijan, nyt rakennusalalta työttömänä olevan, äitiyslomalta toimistoon palaavan, sairaalassa vuorotyötä tekevän, taksia ajavan tai insinöörityötä tekevän maahanmuuttajan. Meidän jokaisen työllä.

Siksi on mentävä työn kautta. Se tarkoittaa luottamusta suomalaisiin. Luottamusta siihen, että olemme osaavia ja eteenpäin pyrkiviä ihmisiä.  Ihmisiä, jotka eivät kaipaa lisää rajoituksia, holhoamista ja sääntelyä. Vaan ihmisiä, jotka kaipaavat enemmän vapauksia, oppimisen mahdollisuuksia, työhön kannustamista ja yrittämisen edellytyksiä.

Mutta tosiasioita emme voi juosta karkuun. Se ei olisi reilua ketään kohtaan.

Me suomalaiset olemme nyt kovassa paikassa. On päätettävä välttämättömistä sopeutuksista.  Ne eivät ole mukavia päätöksiä. Miksi ihmeessä suomalaisten pitäisi sitten ryhtyä tähän?

Itse asiassa tuntuu, että suomalaiset ovat ymmärtäneet tilanteen paremmin kuin eduskunnassa on välillä ajateltu. Viimeisin arvotutkimus kertoo siitä, että suomalaiset hyväksyvät talouden sopeuttamisen. Vain sitä kautta pystymme näkemään polun, jolla pääsemme pois jatkuvasta kituuttamisesta ja kurjistamisesta. Paremmat ajat tulevat kyllä – mutta se vaatii tekoja, ei vain odottelua.

On hyvä mieltää, että tasapainotustoimet koskevat kaikkia suomalaisia. Ne on tehtävä reilusti. Kaikki joutuvat luopumaan jostakin, mutta kukaan ei joudu kantamaan kohtuutonta taakkaa. Kokoomus on aikaisemmin sanonut, että emme sulje mitään yksittäistä kohdetta pois, mutta säästöjä vältetään koulutusmenoista, työllisyyden ja kasvun kannalta kriittisistä menoista sekä yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista. Nyt on oikea aika tarkentaa tasapainotustoimia.

Leikkaamalla voimme parantaa julkisen talouden tasapainoa, mutta sillä ei kasvateta yhteistä kakkua. Elvyttäminen tarkoittaa uskoa siihen, että julkinen sektori voi luoda rahalla työtä. Molemmille voi olla aikansa ja suhdanteensa, mutta Suomen haasteet eivät ole suhdanneongelmia. Meillä on pysyviä rakenteellisia ongelmia. Kakku ei kasva, vaikka nälkä kasvaa.

On onnetonta, jos hyvinvointimenojen rahoituksen aukko yritetään kattaa vain julkisessa keskustelussa kiilusilmäisestikin väijytyillä säästölistoilla. Silloin finanssipolitiikka muodostuu tällä vuosikymmenellä joka vuosi niin kireäksi että kasvu tyrehtyy. Siksi järkevä lähtökohta on se, että tehdään rakenteellisia uudistuksia, joilla lisätään talouden suorituskykyä, tuotantoa ja työllisyyttä. Mitä enemmän tällaisia uudistuksia tehdään, sitä vähemmän tarvitsee leikata.

Välttämätön sopeutus onkin vain yksi asia Suomen saattamiseksi liikkeelle ja uuteen nousuun. Todellinen voima lähtee rakenteellisista uudistuksista. Ja etenkin siitä, että me uskomme työn linjaan ja siihen, että työn kautta saamme sekä sisältöä elämäämme että myös turvattua hyvinvointiyhteiskuntamme toimimisen.

————-

Hallitus sai tiistaina eteensä valtiovarainministeriön uusimman talousennusteen. Se näyttää paljon huonommalta kuin aikaisemmin on ajateltu. Suomen talous ei ole vieläkään toipunut vuoden 2009 romahduksen jälkeen. Olemme ylivelkaantumisen tiellä. Hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta puuttuu vuositasolla jopa 10 miljardia euroa. Siis joka vuosi. Talous kasvaa monia vuosia eteenpäin keskimäärin vain noin prosentin vuodessa. Hyvinvointivaltion palvelut ja etuudet tulee mitoittaa tämän mukaan.

VM:n uuden ennusteen mukaan julkisen talouden velan bkt-suhteen taittaminen laskuun edellyttäisi ensi vaalikaudella 6 miljardin euron sopeutustoimia. Tämän mittaluokan sopeutuksella valtiontalous ja kuntatalous palaisivat lähelle tasapainoa. Koko 10 miljardin euron kestävyysvajeen kattaminen edellyttäisi lisäksi pidemmällä aikavälillä vaikuttavia rakenteellisia uudistuksia.

Kaikkien suomalaisten on syytä ottaa valtiovarainministeriön viesti vakavasti. Meillä on oltava vain yksi tilannekuva, joka ohjaa ensi vaalikauden ratkaisuja. Muistissa on vuoden 2007 vaalien keskustelu, jolloin leikkaustarve muuttui poliitikkojen mielissä miljardien jakovaraksi. Neljä vuotta sitten osa puolueista kuvitteli, että valtaosa leikkaustarpeesta hoituu talouskasvulla. Tähän meillä ei enää ole varaa. Tosiasiat on syytä tunnustaa.

Samalla on kuitenkin todettava, ettei Suomi nouse leikkaamalla. Siksi järkevä lähtökohta on, että tehdään rakenteellisia uudistuksia, joilla lisätään talouden suorituskykyä, tuotantoa ja työllisyyttä. Mitä enemmän tällaisia uudistuksia tehdään, sitä vähemmän tarvitsee leikata. Nyrkkisääntö on, että yksi prosenttiyksikkö vähemmän työttömyyttä parantaa julkisen talouden tasapainoa karkeasti 600 miljoonalla eurolla vuodessa.

Hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseen ei ole muuta tietä kuin lisätä työnteon määrää Suomessa. Nykyinen työllisyysasteemme ei siihen riitä. Tämän vuoksi Kokoomus on esittänyt työlistan (http://vaalit.kokoomus.fi/kokoomuksen-tyolista), jonka ratkaisuilla työllisyyttä kyettäisiin jo tällä vuosikymmenellä nostamaan yli 100 000 hengellä.

Tällä vaalikaudella julkista taloutta on sopeutettu karkeasti seitsemällä miljardilla eurolla. Se on enemmän kuin yksikään hallitus aikaisemmin on sopeuttanut. Mutta työllisyyttä lisäävien rakenteellisten uudistusten tekeminen on yllättäen osoittautunut vaikeammaksi kuin leikkaaminen ja veronkorotukset. Tarpeelliset uudistukset ovat jääneet tekemättä.

Kokoomus on halunnut ohjata keskustelua siihen, miten Suomeen saadaan uutta työtä. Uskomme, että taloutta ei voi pelastaa ilman työnteon lisäämistä. Jokaisen työkykyisen on päästävä työelämään mukaan, kasvattamaan yhteistä kakkua. Työllisyysasteen nostaminen on seuraavan hallituksen tärkein tehtävä.

Tähän mennessä Kokoomus on ainoa puolue, joka on esittänyt uskottavan listan uudistuksia, jotka lisäävät sekä työn tarjontaa että työn kysyntää.

————–

Kokoomuksen strategisessa hallitusohjelmassa todetaan näin: ”Menoraami ja julkisen talouden suunnitelma asetetaan siten, että valtion ja kuntien rakenteellinen alijäämä katetaan vaalikauden loppuun mennessä. Sopeutustoimien mittakaava määritellään valtiovarainministeriön ja Suomen Pankin arvioiden mukaan siten, että se riittää saavuttamaan asetetut tavoitteet.”

Valtiovarainministeriön viime viikolla julkistettu arvio sopeutustarpeesta on kuusi miljardia, josta neljä miljardia olisi valtion, kaksi kuntien puolella. Tähän Kokoomus on valmis sitoutumaan.

VM:n virkamiehet toteavat myös, että sopeutustoimien tulee painottua selkeästi menoihin, koska työllisyyssyistä kokonaisverotusta ei voi kiristää. Myös tähän Kokoomus sitoutuu.

On hyvä tiedostaa, että lyhyellä aikavälillä sopeutustoimet iskevät kasvuun. Tutkimusten perusteella kuitenkin säästöillä velkaantumista saadaan hillittyä tehokkaammin. Säästöt myös leikkaavat kasvua vähemmän kuin veronkorotukset.

Sopeutustoimista on sovittava heti vaalikauden alussa. Ne voidaan kuitenkin ajoittaa järkevästi siten, etteivät leikkaukset tukahduta kasvua. Suhdannenäkymät elävät ja soveliaan finanssipolitiikan mitoitus ajassa on ammatti-ihmisten puuhaa. Kokoomus on valmis keskustelemaan siitä, mikä olisi talouden kasvun, työllisyyden ja julkisen talouden kestävyyden näkökulmasta perusteltu ura velkaantumisen taittamiseen.

Haluamme koota uudelleen heti eduskuntavaalien jälkeen valtiovarainministeriön ja tutkimuslaitosten johtajista koostuvan ekonomistiryhmän arvioimaan sopeutuksen aikataulutusta.

———–

Vaikeat päätökset hyväksytään parhaiten silloin, kun ne tehdään avoimesti. Siksi on tärkeää, että puolueet kertovat ennen vaaleja kokonaisnäkemyksensä sopeutustarpeesta. On hyvä, että ainakin osa puolueista on kertonut joitakin kohteita, joista ovat valmiita säästämään.

Kokoomus lähtee hakemaan kuuden miljardin euron sopeutusta seuraavista kohteista. Kohteet eivät ole meille kynnyskysymys, vaan olemme valmiita niistä avoimesti neuvottelemaan. Toimenpiteille on esitetty säästötavoite v. 2019 tasolla.

Valtiontalous

Pienennetään indeksiin sidottujen menojen korotuksia    -1000 milj. e

Etuuksien tasoa ei leikata. Korotetaan etuuksia siten, että etuudet eivät nouse vaalikauden aikana nopeammin kuin palkat. Kohdistetaan toimet mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Toimeentulotukea korotetaan normaalin mukaisesti. Työeläkkeisiin tehdään normaalin mukaiset korotukset eli ne jätetään tämän kohdan tarkastelun ulkopuolelle.

Kokoomuksen työlistan suorat säästövaikutukset                 -300 milj. e

Luodaan parempi, mutta enimmäiskestoltaan lyhyempi ansiosidonnainen työttömyysturva, joka kannustaa ottamaan työtä vastaan. Muutetaan opintotukea lainapainotteisemmaksi siten, että se palkitsee nopeammasta valmistumisesta. Tehdään vuorotteluvapaasta syyperusteinen siten, että jatkossa vuorotteluvapaalle olisi mahdollista jäädä vain perustellusta syystä, kuten esim. omaisen hoitamista tai opiskelua varten. Uudistetaan vanhempainvapaajärjestelmä siten, että se tukee tasa-arvoista vanhemmuutta ja lisää pienten lasten vanhempien työllisyyttä. Pidennetään ansiosidonnaista vanhempainvapaata ja kannustetaan isiä pitämään siitä merkittävämpi osuus. Lyhennetään kotihoidon tuen kestoa. Poistetaan työttömyysputki v. 1965 jälkeen syntyneiltä ja luodaan tilalle malli, joka vähentää ikäsyrjintää ja takaa pitkän työuran tehneille turvatun siirtymän eläkkeelle. Toteutetaan muut työlistassa esitetyt toimet.

Kokoomuksen työlistassa esitettyjen toimenpiteiden työttömyyttä vähentävä ja työllisyyttä lisäävä vaikutus julkiseen talouteen         -500 milj. e

Karkean arvion mukaan työttömyyden vähentyminen yhdellä prosenttiyksiköllä parantaa julkisen talouden tasapainoa 0,3 prosenttiyksiköllä suhteessa kokonaistuotantoon (n. 600 milj. euroa). Kokoomuksen työlistan ratkaisuilla työllisyyttä kyettäisiin jo tällä vuosikymmenellä nostamaan yli 100 000 hengellä. Nämä toimet voidaan huomioida sopeutustarvetta vähentävänä tekijänä vain valtiovarainministeriön hyväksymien laskelmien perusteella.

Käydään läpi kaikille annettavat tulonsiirrot ja vähennetään niitä hyvätuloisilta               -300 milj. e

Mikäli ansiotulojen verotusta kyetään keventämään 2 miljardilla eurolla vaalikauden aikana Kokoomuksen esittämällä tavalla, voidaan työssäkäyvälle väestölle kohdistettuja tulonsiirtoja maltillisesti vähentää. Pienennetään esimerkiksi lääkekorvauksia vähän sairastavilta.

Kehitysyhteistyömäärärahat -300 milj. e

Kehitysyhteistyön vaikuttavuutta parannetaan keskittämällä maa- ja aluekohtainen kehitysyhteistyö kaikkein köyhimpiin maihin ja vähentämällä kumppaneiden määrää. Hallintokulujen osuudelle määrärahojen käytössä asetetaan prosenttimääräinen katto. Projektien viivästymisistä aiheutuvaan siirtyvien erien runsaaseen kertymiseen puututaan.

Valtionhallinnon menot          -600 milj. e

Eläköitymisen myötä on mahdollista tehostaa valtionhallintoa siten, että jokaisen eläköityvän tilalle ei palkata uutta työntekijää. Tämä vaatii valtion tehtävien karsimista ja sähköisen asioinnin edistämistä. Keskitetään valtionhallinnon ICT-hankintoja ja vähennetään käyttökustannuksia. Edetään mahdollisuuksien mukaan yhteisiin, valtakunnallisiin järjestelmiin. Säästetään valtionhallinnon tilakustannuksissa siirtymällä vähitellen tehokkaampiin ja halvempiin tiloihin. Kohdennetaan säästöjä tasapuolisuuden vuoksi myös poliittiseen toimintaan, esimerkiksi eduskunnan ja ministeriöiden toimintamenoihin sekä vähennetään poliittisten toimijoiden määrää.

Viedään loppuun kuluvalla vaalikaudella sovittuja uudistuksia                      -300 milj. e

Toteutetaan toisen asteen koulutusta koskeva rakenneuudistus, joka kaatui eduskunnan viime metreillä. Tiivistetään toisen asteen koulutuksen järjestäjäverkkoa. Rajoitetaan subjektiivista päivähoito-oikeutta osa-aikaiseksi silloin kun vähintään toinen vanhemmista on kotona.

Toteutetaan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä koskeva uudistus                        -300 milj. e

Viedään loppuun sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä koskeva uudistus. Kytketään valmistelu yhteen rahoitusta koskevan uudistustyön kanssa. Otetaan käyttöön sote-budjettikehysjärjestelmä viipymättä. Sote-budjettikehysjärjestelmän on varmistettava palvelutuotannon tuottavuuden kasvu siten, että laadukkaat palvelut voidaan tuottaa pienemmin kustannuksin.

Julkiset työvoimapalvelut       -100 milj. e

Sähköistetään julkiset työvoimapalvelut ja siihen liittyvä asiointi. Otetaan käyttöön parempia asiakaslähtöisiä, sähköisiä työnvälitystyökaluja. Parannetaan työnvälitystä hyviksi havaittujen toimintamallien avulla, kuten jalkautumalla yrityksiin. Laajennetaan kokeilua yksityisistä työnvälityspalveluista, joissa korvaus maksetaan tuloksista eli työpaikan löytämisestä työttömälle. Vähennetään määrärahoja työvoimapalveluiden heikon vaikuttavuuden toimista, kuten julkisen sektorin palkkatuesta. Pitkäaikaistyöttömälle on tarjottava tehostetusti työtä, työharjoittelua tai koulutusta jo 300 työttömyyspäivän kohdalla

Sääntelyn purkaminen, luvituksen keventäminen ja digitalisaatio               -50 milj. e

Toteutetaan Tarastin työryhmän ehdotukset luvituksen jouduttamiseksi. Puretaan sääntelyä mm. Kokoomuksen eduskuntaryhmän Normitalkoot-esityksen sekä parlamentaarisen työryhmän esitysten pohjalta (esim. ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnan lopettaminen, alv-raportoinnin automatisointi, reaaliaikainen tulorekisteri jne.) Edistetään digitalisaatiota Kokoomuksen Suomi teknologian kärkimaaksi 2020 -esityksen pohjalta.

Yritystuet         -250 milj. e

Toteutetaan uusi arviointi suorien yritystukien vaikuttavuudesta budjettiriiheen mennessä. Vähennetään tehottomiksi arvioituja yritystukia. Pienennetään energiatukia, esim. tuulivoiman syöttötariffin kustannukset uusien hankkeiden osalta.

Uudelleenkohdennukset       0

Toteutetaan parlamentaarisesti sovitut lisäykset sotilaallisen maanpuolustuksen määrärahoihin, väyläverkon ylläpitämiseen ja kehittämiseen sekä sisäisen turvallisuuden vahvistamiseen uudelleenkohdennuksina kehyksen sisällä. Sovitaan uudelleenkohdennukset elokuun 2015 budjettiriihessä osana julkisen talouden suunnitelmaa. Jaetaan säästötaakka tasaisesti kaikkien ministeriöiden kesken hallitusohjelmaneuvotteluissa sovitut menosäästöt kuitenkin huomioiden.

Valtiontalous yhteensä           -4000 milj. e

Kuntatalous   

Kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentäminen                -1000 milj. e

Vähennetään kuntien tehtäviä ja velvoitteita miljardilla eurolla v. 2019 tasolla. Arvioidaan kriittisesti kaikkia 2000-luvulla kunnille lisättyjä uusia tehtäviä ja velvoitteita. Hyödynnetään eläköityminen ja luodaan kunnille työkaluja siten, että jokaisen eläköityvän kuntatyöntekijän tilalle ei tarvita uutta työntekijää.

Parannetaan julkisen palvelutuotannon tuottavuutta         -1000 milj. e

Kuntien palvelutuotannossa tehdään tilaa yksityisen sektorin ja järjestöjen palvelutuotannolle. Laajennetaan palveluseteleiden käyttöä. Hyödynnetään ICT:tä ja muuta teknologiaa laajasti, muun muassa toteutetaan kansallinen palveluväylä ja tehdään palvelutuotannossa digipalveluista ensisijainen malli. Viedään maaliin sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä koskeva uudistus siten, että se turvaa suomalaisille laadukkaat sote-palvelut. Otetaan käyttöön sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannusten hallinnan toteuttava budjettikehysjärjestelmä. Kehys mitoitetaan siten, että se varmistaa sote-palveluiden tuottavuuden kasvulle asetetun tavoitteen. Kuntien osuus tästä tehostuksesta olisi 700 milj. euroa. Toteutetaan terveydenhuollossa valinnanvapausmalli, jossa perusterveydenhuollon rahoitusosuus kulkee ihmisten valitsemalle palvelutuottajalle. Siirrytään aitoon monituottajamalliin, jossa soveltuvia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tuottavat kunnat, yritykset ja järjestöt toimivat kaikki samoilla säännöillä.

Kuntatalous yhteensä              -2000 milj. e

Julkinen talous yhteensä        -6000 milj. e

Edellä on lueteltu esimerkkejä siitä, mitä kohteita Kokoomus olisi valmis harkitsemaan julkisen talouden tasapainottamiseksi. Kaikkien puolueiden ensisijaisen tavoitteen pitäisi kuitenkin olla työ, koska talouskasvua syntyy vain työn ja yrittämisen kautta. Työpaikkojen lisääminen on kaikkien puolueiden asialistalla ja tavoitteet ovat puolueilla varsin yhteneviä. Mutta keinojen kanssa leijutaan vielä aika korkealla.

Siksi Kokoomus on julkistanut aiemmin työlistan. Olemme antaneet konkreettisia keinoja. Niihin kuuluvat esimerkiksi työntekijän koeajan pidentäminen, jotta yrittäjä uskaltautuisi palkkaamaan ja voisi vakuuttua siitä, että rekrytointi on osunut kohdalleen.  Olemme ehdottaneet, että riskiä nuoren, synnytysikäisen naisen palkkaamisesta pienennetään siten, että äidin työnantajalle korvataan vanhemmuudesta johtuvia epäsuoria kustannuksia kertakorvauksena, mikäli äiti palaa saman työnantajan palvelukseen raskauden ja perhevapaiden jälkeen. Olemme valmiita luopumaan ulkomaisen työvoiman byrokraattisesta ja hitaasta saatavuusharkinnasta. Haluamme maltillisesti lyhentää ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa ja samalla lisätä aktiivitoimia, jotta työllistyminen nopeutuisi. Nuorille on luotava uusi koulutussopimus, joka olisi yrittäjälle mielekäs tapa tarjota nuorelle mahdollisuus työssä oppimiseen.

Suomen viennin kilpailukyky on palautettava. Veronäpertelyn aika on ohi. Siksi haluamme vaikuttavan, työhön ja ahkeruuteen kannustavan verouudistuksen, joka sidotaan maltillisiin palkkaratkaisuihin.

Työmarkkinaosapuolten on sovittava palkkatasosta, joka parantaa suomalaisen työn kilpailukykyä suhteessa muuhun euroalueeseen. Olemme valmiit tukemaan työllisyyttä lisäävien, käytännössä lähes nollatasolla olevien tulosopimusten syntyä 2 miljardin euron ansiotuloveron kevennyksillä.

Yhdessä palkkaratkaisu ja veronkevennykset lisäisivät työllisyyttä VM:n arvion mukaan karkeasti 50 000 hengellä. Työllisyyden vahvistuminen kattaisi puolet veronkevennyksen aiheuttamasta rahoitusvajeesta. Toisen puolen olemme valmiit kattamaan kiristämällä välillisiä veroja ja haittaveroja sekä kuntien kiinteistöveroa yhteensä miljardilla eurolla.

Kuten tuostakin huomaamme, työn asettaminen etusijalle ei ole vain kauniita sanoja. Se on valintaa ja myös vaikeita ratkaisuja. Mutta me uskomme siihen, että parempi Suomi odottaa meitä vain rohkeiden linjavetojen kautta. Tässä vaaditaan sitkeyttä suomalaisilta. Johtajuutta päättäjiltä. Yhdessä tekemistä. Mutta mikä tärkeintä – meillä on kaikki avaimet omissa käsissämme saada Suomi uuteen nousuun!

——————-

Pohdin ennen joulua Snellman-säätiön tilaisuudessa sitä, kuinka Suomi saataisiin liikkeelle ja uuteen nousuun. Syvän historian tajun omaava ja paljon elämää nähnyt Snellman kiteytti seuraavasti:

“Pääasia on täyttää velvollisuutensa ja tehdä työtä, mikäli voimat riittävät. Paha päivä menee menojaan niin kuin hyväkin.”

Suomi on selättänyt monta pahaa päivää ja noussut valoisampaan tulevaisuuteen. Niin me selätämme tämänkin, ja näytämme jälleen itsellemme ja maailmalle. Tehdään avoimesti ja suoraselkäisesti vaikeat asiat. Laitetaan Suomi liikkeelle. Mennään työn kautta eteenpäin. Ja muistetaan pitää mielessä tavoitteemme vahvasta hyvinvointiyhteiskunnasta ja paremmasta Suomesta.

Se on ponnisteluiden arvoinen tavoite.

Huonoja uutisia, hyviä neuvoja

13 Comments

Olemme saaneet viime viikkoina taloudesta monia huonoja uutisia, mutta onneksi myös hyviä neuvoja.

Aiemmin tässä kuussa Tilastokeskus tarkensi viime vuoden tietojaan kasvusta. Suomen talous veti viime vuonna vielä heikommin kuin ennakoitiin ja Suomi rikkoi EU:n 3 prosentin alijäämäsääntöä jo viime vuonna. Valtion ja kuntien yhteenlaskettu alijäämä oli viime vuonna liki 10 miljardia euroa. Tänä vuonna rikotaan myös 60 prosentin velkasääntö.

Ruotsin entisen valtiovarainministerin Anders Borgin ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtajan Juhana Vartiaisen viime viikolla julkistettu raportti totesi, että Suomessa työn kustannukset ovat eri arvioiden mukaan 10 -25 prosenttia korkeammalla kuin keskeisissä kilpailijamaissamme Ruotsissa ja Saksassa. Suomen kilpailukyky on heikentynyt, vienti ei vedä, eikä tilanteen korjaamiseen ole nopeita keinoja.

Tänään julkistettu valtiovarainministeriön arvio toteaa, että kasvu ei ole lähdössä käyntiin, valtion velkaantuminen jatkuu entistä nopeampana ja kestävyysvajeeksi arvioidaan jopa 5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen taloudesta puuttuu 10 miljardin euron edestä tuloja – joka vuosi – jotta menot voitaisiin kattaa.

Valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuoro on jokaisen puolueen otettava vakavasti. Olen äärimmäisen huolissani Suomen julkisen talouden kestävyydestä. Olemme ylivelkaantumisen tiellä. Kyse on siitä, kykenemmekö jatkossakin tarjoamaan kaikille koulutuksen, hoivan ja avun.

En ole aivan varma, onko tämä viesti tavoittanut vieläkään kaikkia puolueita. Edelleen tuntuu olevan sellaista näkökantaa, ettei meillä olisi kiire minnekään, vaan tässä pikkuhiljaa nykyisiä rakenteita vähän rukkaamalla selviämme. Näin ei ole.

Nopeita toimia vaaditaan. Tarvitaan iso korjausliike. Velkaantumisen taittaminen edellyttäisi jopa kuuden miljardin euron sopeutusta julkiseen talouteen ensi vaalikaudella. Tämä siis tällä vaalikaudella jo tehdyn 5-6 mrd:n euron sopeutuksen lisäksi.

Pidemmällä aikavälillä tarvitaan rohkeita rakenteellisia uudistuksia, jotka lisäävät työn tekemistä ja saavat aikaan talouskasvua.

Rahaministeriön raportti tuo ikävää viestiä. Tilanteen korjaamiseksi poliittisesta ohjauksesta riippumaton virkamieskanta yhtyy monessa asiassa siihen, mitä Kokoomus on esittänyt vaaliohjelmissaan tehtäväksi. Tämä luo uskoa siihen, että olemme ymmärtäneet tilanteen vaatimat toimet edes suurin piirtein oikein.

Raportissa todetaan, että sopeutustoimien tulee painottua selkeästi menoihin, koska työllisyyssyistä kokonaisverotusta ei voi kiristää. Tähän periaatteeseen Kokoomus on sitoutunut jo aiemmin. Välttämätön tasapainotus on hoidettava ilman työllisyyttä haittaavia veronkiristyksiä.

Samoin raportti toteaa, että työnteon on oltava aina taloudellisesti kannattavaa ja työn tarjonnan lisääminen on välttämätöntä. Samaan kiinnittivät huomiota Borg ja Vartiainen. Kokoomus on julkistanut Työlistan, jossa ehdotetaan juuri näihin tavoitteisiin pyrkiviä toimia (linkki: Työlista)

Valtiovarainministeriön näkemyksen mukaan 10 mrd:n euron kestävyysvaje voitaisiin kuroa umpeen siten, että kuusi miljardia euroa voitaisiin kattaa VM:n esittämin välittömin sopeutustoimin ja neljä miljardia euroa pidemmällä aikavälillä vaikuttavin rakenneuudistuksin. Kokoomus on esittänyt lähes samaa omassa rakennepoliittisessa ohjelmassaan (linkki: Kokoomuksen eduskuntaryhmän rakennepaketti 2.0).

Kokoomus haluaa turvata suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Meille hyvinvointiyhteiskunnan ydin – maailman paras peruskoulu, julkisen terveyspalvelut, vanhusten hyvä hoiva – ovat tärkeitä. Suomi on niin isojen haasteiden edessä, että näitä ei kyetä säilyttämään, ellei hyvinvointiyhteiskuntaa uudisteta.

On oltava rehellinen. Ilman säästöjä emme selviä. Mutta pidemmällä aikavälillä työn laittaminen etusijalle on ainoa keino pelastaa hyvinvointiyhteiskunta.

Kokoomus on tällä hetkellä ainoa puolue, joka on esittänyt uskottavan ja asiantuntija-arvioihin perustuvan suunnitelman siitä, miten julkisen talouden kestävyysvaje kyettäisiin kattamaan.

Toistaiseksi Kokoomus on myös ollut ainoa puolue, joka on valmis uudistamaan työelämää. Löysät puheet 200 000 uudesta työpaikasta eivät riitä, vaan myös keinot on kerrottava rehellisesti.

Työ jatkuu. Isänmaa on pelastettava.

Kasvu on kaikkien kaveri

12 Comments

Työn ja työpaikkojen määrän lisääminen on tulevina vuosina kaikkein suurin poliittinen kysymys. Kaikki puolueet tavoittelevat ohjelmissaan ripeämpää kasvua ja uusia työpaikkoja. Näin sen kuuluukin olla – vain kannattavien yksityisen sektorin yritysten ja niiden luomien työpaikkojen kautta rahoitetaan koko hyvinvointimme. Puolueiden keinovalikoimassa taas on suuriakin eroja.

Talouskasvun tavoitteleminen on oikea pyrkimys, mutta olisi virhe olettaa, että kasvu korjaa kaikki ongelmamme. Kuten esimerkiksi rakenteellisten uudistusten tarpeen tai tulevien sukupolvien velkataakan vähentämiseksi tarvittavat säästöt. Näitä emme pääse pakoon kasvua taivaanrantaan maalailemalla.

Kokoomuksessa olemme päättäneet asettaa työn kaikessa päätöksenteossa etusijalle. Tämä edellyttää vaikeitakin arvovalintoja. Suomeen on saatava enemmän kannattavia ja työllistäviä yrityksiä. Työllistämisen kynnystä on alennettava. Työn on aina oltava joutenoloa kannattavampaa. Työuria on pidennettävä. On annettava rehellinen kuva – mitään hopealuotia ei ole olemassa. Tarvitaan valtava joukko päätöksiä, pieniä ja suuria, joissa työ asetetaan etusijalle.

Oleellisiin valintoihin keskittymisen vuoksi Kokoomus ilmoitti reilu viikko sitten, että me tuomme keskusteluun oman strategisen hallitusohjelmamme. Suomi täytyy saada liikkeelle ja suomalaiset ansaitsevat sen, että poliitikkomme tekevät sellaisia valintoja, vaikka joskus vaikeitakin, että Suomi menee parempaan suuntaan, ei huonompaan. Oma paperimme julkaistaan lähiaikoina.

On hienoa, että Keskusta tarttui myös samaan haasteeseen ja julkaisi tänään omia keskeisimpiä tavoitteitaan tulevalle vaalikaudelle. Kiitos siitä.

Lähes jokainen Keskustan ohjelman tavoite on helppo allekirjoittaa.

Esimerkiksi: Turhien normien purkaminen – hyvä! Lukuisat politiikkakokeilut – hyvä! Tavoite 200 000 uudesta työpaikasta – hyvä! Avoin Nato-linjaus – hyvä! Hallintojärjestelmän kehittäminen – hyvä!

Jotta Suomi saadaan liikkeelle, tällaisia ideoita tarvitaan.

Yksi keskeinen asia paperissa on, josta on syytä jatkaa keskustelua:

Keskustan ohjelma tuntuu olevan talousraamiltaan varsin ohut. Miten osa ehdotuksista rahoitetaan? Tässä pitää olla tarkkana. Emme voi luvata kaikkea hyvää kaikille. On tehtävä valintoja.

Kun hallitusta muodostettiin neljä vuotta sitten, suurin ongelma oli yhteisen tilannekuvan puute. Osa puolueista ei hahmottanut, kuinka suurien haasteiden edessä Suomi on. Että työllisyysaste ei nouse tai velkaantuminen ei taitu itsestään. Toivon todella, että puolueet eivät nyt syyllisty samaan.

Tosiasiat on tunnustettava jo vaalien alla. Esimerkiksi uusia kannustinjärjestelmiä luotaessa, verohelpotuksia kehitettäessä, massiivisia energiatukia suunniteltaessa on esittäjällä aina vastuu kertoa, mistä kaikki rahoitetaan ja miten päätökset johtavat työpaikkojen syntyyn. Kasvurahaston osalta ollaan jo liikuttu maltilliseen malliin. Tämä on hyvää esitysten jatkokehittämistä.

Kuten sanottu, toive talouskasvusta ei tee autuaaksi. Siksi liikkumavaramme on hyvin rajallinen. Kokoomus pyrkii valmistelemaan paperin, jossa strategisten linjausten lisäksi tunnustetaan tosiasiat ja haetaan konkretiaa sille kuinka tavoitteet toteutetaan.

Kun lähiviikkoina nähdään muidenkin puolueiden vaihtoehdot, niin saamme toivottavasti myös analyyttisen vaalikeskustelun käyntiin. Siinähän voi itsekin oppia uutta.

Minä ainakin pidän ajatukset valppaana uusille, hyville ehdotuksille. Niitä ei ole ikinä liikaa.

Talouskasvu ei synny velkapumppauksella

14 Comments

Vaikka Davosin Talousfoorumissa on väkeä kaikkialta maailmasta, iso osa keskusteluista pyörii Euroopan ongelmien ympärillä. Kaikki ovat huolissaan siitä, miten maailman suurin talousalue saadaan uuteen nousuun.

Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi vaihtui velkakriisiksi ja nyt ollaan kasvukriisissä: Talouskasvu matelee, deflaatio eli hintojen alenemiskierre väijyy taustalla, kilpailukyky kohentuu hitaasti, investointeja puuttuu.

Euroopan keskuspankki ilmoitti eilen massiivisesta ohjelmasta, jolla taistellaan deflaatiota vastaan. Ja yritetään saada kasvua viriämään. Keskuspankki tulee ostamaan valtioiden joukkolainoja ja muita arvopapereita 60 miljardin euron edestä kuukaudessa vuoden 2016 syksyyn asti.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Tarkoituksena on se, että euroalueen maissa rahaa tulee liikkeelle entistä enemmän, jolloin sen käyttö on halvempaa esimerkiksi investointeihin. Lisäksi euron arvon alentuessa sillä voi olla myönteistä vaikutusta vientiin. Näin toki Suomessakin.

EU-jäsenvaltion pääministerinä en suuresti kommentoi riippumattoman keskuspankin toimia. EKP tehtiin riippumattomaksi syystä: jotta se voi katsoa kokonaisuutta eri jäsenmaiden ristipaineessa. Mutta kuten totesin eräässä Davosin paneelikeskustelussa – kaikki, mitä EKP tekee, otetaan vastaan hymyn kera.

Mutta sitten se tärkein:

Tämä ei tarkoita sitä, että euroalueella voidaan jäädä odottelemaan kasvun alkamista. EKP tekee, mitä voi rahapolitiikan keinoin. Jäsenmaiden vastuulla on paljon isompi urakka kilpailukyvyn palauttamisessa ja velkaantumisen lopettamisessa.

Osa on edelleen sitä mieltä, että kasvu syntyy siitä, että valtiot ottavat lisää lainaa ja rakentavat teitä, kouluja tai vaikkapa yrityspuistoja. Julkisia investointejakin tarvitaan, mutta meillä on kyllä mahdollisuuksia tehdä valintaa myös budjetin sisällä velkataakkaa kasvattamatta.

Jos lisävelkaantuminen olisi avain kasvuun, Suomen pitäisi olla huippuvauhdissa.

Suomi on nyt kokeillut vuosikausia elvyttämistä. Vuodesta 2009 alkaen olemme tuplanneet valtionvelkamme n. 50 miljardista eurosta n. 100 miljardiin euroon. Silti keikumme nollakasvun tuntumassa seitsemättä vuotta peräkkäin.

Jatkuvassa rahan pumppaamisessa velalla on se ongelma, että jossain vaiheessa kaivo ehtyy. Luottamus Suomen selviämiseen velkataakkansa kanssa on säilytettävä. Tulevien sukupolvien kannalta olisi edesvastuutonta jatkaa nykyistä menoa.

Ainoa tapa saada kestävä talouskasvua on pitää huolta siitä, että Euroopassa ja Suomessa on yrityksiä, joiden tuotteet ja palvelut käyvät kaupaksi, jotka työllistävät ja investoivat. Tämä vaatii luottamusta.

Luottamusta luo se, että julkinen sektori toimii tehokkaasti, valtio ei ole velkakierteessä ja työnteko on arvossaan. Hallitsematon velkaantuminen täytyy lopettaa, työmarkkinoiden toimintaa on parannettava, jotta yhä useampi pääsee töihin. Investointeja on houkuteltava. Osaavaa työvoimaa on oltava tarjolla, t&k -panostusten on johdettava uusien menestystuotteiden syntymiseen.

Mikä tässä on valtion rooli?

1. Menokuri. Velaksi ei voi elää loputtomiin. On priorisoitava ne asiat, mitkä hoidetaan: koulutus, terveys, heikoimmassa asemassa olevista huolehtiminen.

2. Rakenteelliset uudistukset. Työmarkkinauudistus, joka lisää työn tekemistä ja työvoiman tarjontaa. Verouudistus, joka palkitsee työn tekemisestä ja kohentaa ostovoimaa. Sote-uudistus, joka hillitsee terveyspalveluiden menojen kasvamista.

3. Investoinnit osaamiseen. Suomen kaltainen maa ei voi koskaan kilpailla alhaisella työn hinnalla ja kustannuksilla. Siksi meillä on oltava tietoa ja taitoa, jota muilla ei ole. Tämä tarkoittaa panostuksia koulutukseen, yliopistoihin, tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Poliitikoilta vaaditaan aktiivisia toimia, mutta kasvua he eivät luo.

Kasvu syntyy yksityisellä sektorilla yritysten ja työntekijöiden onnistumisten kautta. Aina on hyvä pitää mielessä, että loppujen lopuksi yksityinen sektori rahoittaa koko hyvinvointiyhteiskuntamme pyörittämisen.

Miten tästä eteenpäin? Veropäivän talous- ja veropoliittinen katsaus 24.9.

4 Comments

Keskuskauppakamarin veropäivä 24.9.2014
Finlandia-talo, kongressisiiven A-sali
Klo 9.05 – 9.30

Talous- ja veropoliittinen katsaus

Jos sallitte, niin pitäisin pohtivamman, eteenpäin katsovamman puheenvuoron.

Ensimmäinen pointti pääministerin ominaisuudessa taaksepäin katsoen, seitsemän enemmän Kokoomuksen puheenjohtajan ominaisuudessa katsoen ensi kevään eduskuntavaalien jälkeistä aikaa.

Ensimmäinen huomio: Mitä ollaan tehty?

Tämä hallitus on aloittanut työnsä vaikeassa tilanteessa. Suomen talous on ollut kaksi vuotta taantumassa ja tänäkin vuonna ponnistamme hädin tuskin nollakasvuun. Heikko talouskehitys on johtanut siihen, että Suomi on viime vuosina velkaantunut huolestuttavaa vauhtia. Valtion velka nousee vuoden 2008 54 miljardista eurosta noin 102 miljardiin euroon ensi vuoden loppuun mennessä.

Tällä vaalikaudella on jouduttu tekemään ikäviä päätöksiä tämän kehityksen kääntämiseksi. Vaalikauden aikana on päätetty noin 6,5 miljardin euron menosäästöistä ja veronkorotuksista. Budjetin loppusumma pienenee ensi vuonna toista vuotta peräkkäin. Näin on edellisen kerran käynyt Lipposen 1. hallituksen aikaan. VM arvioi, että sopeutustoimet riittävät kääntämään valtion velan suhteen kokonaistuotantoon laskuun vuonna 2017.

Samalla kun finanssipolitiikkaa on jouduttu merkittävästi kiristämään, niin hallitus on tehnyt kohdennettuja investointeja kasvuun ja työllisyyteen. Esimerkiksi Pisara-radan ja Länsimetron jatkon rakentaminen yhdessä tonttitarjonnan lisäämisen kanssa tarkoittavat miljardiluokan investointeja infraan ja asumiseen. Viime keväänä hallitus päätti valtion omaisuuden myymisestä 1,9 miljardilla eurolla, mistä 600 miljoonaa euroa kohdennettiin esimerkiksi yritysten kasvuhankkeisiin ja yliopistoille.

Lyhyen aikavälin sopeutustoimien ja kohdennettujen kasvutoimien rinnalla vieläkin tärkeämpi kokonaisuus on viime syksynä käynnistetty rakennepoliittinen ohjelma. Valtiovarainministeriö arvioi, että jos ohjelma kyetään toimeenpanemaan tehokkaasti, niin se riittää kattamaan julkisen talouden kestävyysvajeen. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että tavoitteiden mukainen eläkeuudistus ja tavoitteiden mukainen sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus saadaan maaliin.

Hyvät kuulijat,

Tehtyjen päätösten kertaamisen ja kehumisen sijaan haluaisin esittää joitakin omia ajatuksiani siitä, mitä tästä eteenpäin. Eli siitä, miten saamme Suomen uuteen nousuun. Suomen on oltava paras maa syntyä, elää ja kuolla kun itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta.

Haluan puhua enemmän tulevaisuudesta kuin menneestä. Nyt laitan Kokoomuksen puheenjohtajan hatun päähän.

Kun Suomen tilanne on vaikea ja tulevaisuus näyttää epävarmalta, on luotettava perusarvoihin. Kokoomukselle nämä perusarvot ovat vapaus, vastuu ja demokratia, mahdollisuuksien tasa-arvo, sivistys, kannustavuus, suvaitsevaisuus ja välittäminen. Keskeistä on vapauden ja vastuun tasapainon tavoittelu sekä yksilöllisyyden ja yritteliäisyyden korostaminen.

Uskon vahvasti, että tekemällä näiden arvojen mukaista politiikkaa saamme Suomen uuteen nousuun.

Toinen huomio: Finanssipolitiikan linja

Tällä vaalikaudella on jouduttu merkittävästi leikkaamaan menoja ja korottamaan veroja. Tämä finanssipolitiikan linjan kiristys on myös heikentänyt talouskasvua. Linja on ollut oikea ja velkaantumisen taittamiseksi välttämätön. Linjan merkittävään keventämiseen ei myöskään tulevalla vaalikaudella ole mahdollisuuksia.

Ensinnäkin, Suomen talouden ongelmat liittyvät rakenteisiin ja kilpailukykyyn. Nämä ongelmat eivät ratkea velkaelvytyksellä.

Toiseksi, Suomen julkisen talouden rakenteellinen alijäämä on nousemassa yli kansallisessa ja EU-lainsäädännössä sallitun. Suomen rakenteellinen – eli suhdannekorjattu – alijäämä saisi olla enintään puoli prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon, siis noin miljardi euroa. Tämä raja on tänä ja tulevina vuosina ylittymässä. Alijäämän nopeaan vähentämiseen ei ole muuta keinoa kuin finanssipolitiikan linjan kiristäminen. Tämä sääntely on tervetullut velkaantumista hillitsevä pakkopaita, jonka myös seuraava hallitus joutuu päällensä pukemaan.

Huoli heikosta kokonaiskysynnästä on kuitenkin aivan aiheellinen. Tähän tavoitteeseen oikea tie ovat rakenteelliset uudistukset. Tarvitsemme uudistuksia, jotka lisäävät työllisyyttä ja työn tuottavuutta sekä tehostavat julkista sektoria. Nämä toimet itsessään parantavat ostovoimaa. Lisäksi ne luovat pidemmällä aikavälillä liikkumatilaa tehdä kohdennettuja menolisäyksiä ja veronkevennyksiä.

Velkaelvytykseen ei siis lähivuosina ole suuria mahdollisuuksia. Tämän vuoksi on lähdettävä siitä periaatteesta, että jos verotusta halutaan keventää, niin julkisia menoja on vastaavasti vähennettävä. Tämä on tuottavuuden ja ostovoiman näkökulmasta oikea linja.

Suomen vaihtotase on viime vuosina heikentynyt huolestuttavasti. Kun vuonna 2002 Suomen vaihtotase oli 12 miljardia euroa ylijäämäinen, viime vuonna se oli neljä miljardia euroa alijäämäinen. Vaihtotaseen alijäämä tarkoittaa, että Suomi velkaantuu suhteessa ulkomaailmaan. Vaihtotaseen korjaaminen edellyttää Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn palauttamista.

Kolmas huomio: Osaaminen, koulutus ja tutkimus

Suomen menestys voi perustua vain koulutukseen ja osaamiseen. Meidän on rakennettava mahdollisuuksien tasa-arvon ja sivistyksen arvojen varaan.

Koulutus ei ole kuluerä vaan investointi. Jotta voi tulevina vuosina niittää koulutuksen satoa, tänään on kylvettävä. Vaikka tiukka taloustilanne edellyttää tiukkaa menokuria, koulutuksen saralla se edellyttää tulevaisuudessa päinvastoin lisää investointeja.

Suomen menestyksellisestä koulutusjärjestelmästä on muodostunut ehkä tärkein osa kansallista identiteettiämme ja kansainvälistä brändiä. Suomalaista koulua on kehitetty vastavirtaan monien muiden maiden koululaitoksiin verrattuna, ja hyvin tuloksin. Oppivelvollisuuden pidentämiskeskustelun aikana kävi ilmi, miten sitoutuneita suomalaiset opettajat, rehtorit ja vanhemmat ovat lasten koulutukseen. Nähtiin, että kaavamaisilla ratkaisuilla ei koulupudokkaiden ongelmista selvitä, vaan tarvitaan luovempia ratkaisuja.

Kun kierrän maailmalla, niin ensimmäinen asia, joka nousee esiin, on koulutus. Se on yksi parhaimpia brändejä, mitä meillä voi olla.

Tässä ammatissa olen kiertänyt aktiivisesti kouluja, nyt jo noin 125 koulua. Koulujemme hyvästä hengestä voi ammentaa tulevaisuudenuskoa.

Otetaan tieto- ja viestintäteknologia hyötykäyttöön kouluissa, oppilaiden ehdoilla. Luodaan jokaiselle omanlainen koulutuspolku.

Korkea osaaminen edellyttää myös korkeakoulujemme uudistamista. Sekä ammattikorkeakoulujen että yliopistojen on keskityttävä omiin vahvuuksiinsa. Parhaiden yliopistojen ja huippuyksiköiden pärjääminen on tärkeää koko Suomelle. Koulutuksen ja tutkimuksen perusrahoitusta on vahvistettava ja samalla panostettava koulutusvientiin.

Neljäs huomio: ICT:n ja digitalisaation hyödyntäminen

Jos pitää sanoa yksi sana Suomen tulevaisuuden mahdollisuutena, se on digitalisaatio. Emme ole ICT:n tuottavuushyötyjen osalta päässeet vielä alkua pidemmälle. Mitä meidän sitten tulisi tehdä, jotta tuo tuottavuuspotentiaali myös realisoituisi?

Ensinnäkin, voimme ottaa oppia Yhdysvaltojen tuottavuuden kasvusta. Olennaista on kaikkialle ulottuva informaatio- ja kommunikaatioteknologian soveltaminen eri organisaatioiden toimintaan. Suurimmat muutoshaasteet kohdistuvat asiakkaan ja yrityksen väliseen vuorovaikutukseen eli liiketoimintamalleihin. Tämä koskee kaikkia toimialoja, julkista ja yksityistä sektoria yhtä lailla.

Tuottavuushyötyjen saavuttaminen edellyttää rohkeutta tarttua teollisen internetin, robotisaation, pilvipalvelujen, avoimen datan ja 3D-maailman mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin, unohtamatta vahvaa osaamistamme mobiilissa internetissä.

Olemme rakentamassa yhteistyössä Viron kanssa avoimilla rajapinnoilla ja avoimella ohjelmakoodilla kansallista palveluväylää, joka on iso perusinfrastruktuuri-investointi, kuten perinteiset tiet ja lentokentät ovat aikoinaan olleet. Jokainen ymmärtää niiden positiivisen kasvuvaikutuksen, ja samaa haetaan nyt palveluväylän rakentamisella. Sen avulla julkinen hallinto ja yritykset voivat kytkeytyä siihen liittyneisiin palveluihin ja tietovarantoihin.

Viides huomio: Tehokkaampi verotus

Maailman talousfoorumin tuoreen tutkimuksen mukaan korkea veroaste on Suomen suurin kilpailukykyhaitta. Suomen veroaste lähestyy maailman huippua, ensi vuonna veroasteen arvioidaan nousevan yli 44 prosenttiin. Pitkällä aikavälillä veroasteessa tulisi pyrkiä eurooppalaiseen keskitasoon.

Taloustieteellisessä tutkimuksessa arvioidaan, että verotuksen rakenne on kasvun kannalta vieläkin merkittävämpi kysymys kuin verotuksen taso. Tutkimusten mukaan talouskasvun kannalta haitallisimpia veroja ovat yritysverot, pääomaverot ja työn verottaminen. Kasvun kannalta vähiten haitallisia veroja ovat kulutus- ja kiinteistöverot.

Suomen kilpailukyvyn kannalta olennainen kysymys on myös verotuksen ennustettavuus. Myönnän, että tällä vaalikaudella veropolitiikka on ollut tempoilevaa, mikä on huono asia. Verotus on politiikan ala, jonka olisi oltava korostetun ennakoitavaa ja vakaata.

Tulevalla vaalikaudella verotuksen uudistamiselle olisi asetettava kaksi päämäärää ylitse muiden:

1) Verotuksen yksinkertaisuus ja selkeys: Verojärjestelmää on kyettävä yksinkertaistamaan.
2) Verotuksen painopistettä on siirrettävä veroihin, jotka vähiten vaikuttavat talouden toimijoiden aktiivisuuteen.

Mitä nämä kaksi tavoitetta tarkoittavat käytännössä?

Ensinnäkin, veropohjia on laajennettava esimerkiksi verotukia vähentämällä ja poistamalla. Tällä vaalikaudella aloitettua työtä on aihetta jatkaa. Kun veropohja on laaja ja yhtenäinen, se mahdollistaa myös verokantojen alentamisen.

Verotuksen painopistettä on siirrettävä työn ja yrittämisen verotuksesta kohti ympäristölle haitallisen kuluttamisen verotusta. Näin on toimittu edellisellä vaalikaudella, näin on toimittu tällä vaalikaudella ja tällä tiellä on aihetta jatkaa myös ensi vaalikaudella.

Ensi vaalikaudella työn verotusta on merkittävästi kevennettävä. Työn verotusta tulisi keventää kautta linjan – niin pienituloisten, keskituloisten kuin suurituloistenkin palkkaveroa on kevennettävä. Tämän rahoittamiseksi on vähennettävä julkisia menoja ja kiristettävä kulutusveroja.

Työn verokiilaa on kyettävä kaventamaan. Työn verotuksen keventämisen rinnalla työllistämisen sivukuluja on vähennettävä ja sekä työeläkemaksujen että kunnallisverotuksen korotuksia on kyettävä patoamaan.

Valtiosihteeri Hetemäen vetämä verotuksen kehittämistyöryhmä esitti vuonna 2010, että ansiotulojen verotusta pitäisi keventää kautta linjan kahdella miljardilla eurolla ja että ylintä rajaveroastetta alennettaisiin noin 50 prosenttiin. Tämä on oikea ohjenuora seuraavan hallitusohjelman pohjaksi.

Tulevalla vaalikaudella maltillisten palkkaratkaisujen ja tuloverojen kevennysten on paiskattava kättä. Suomen viennin kilpailukyvyn palauttaminen edellyttää tulevina vuosina maltillista palkkapolitiikkaa. Hallituksen olisi aihetta tukea maltillisten nimelliskorotusten palkkaratkaisuja – keskitettyjä tai hajautettuja – parantamalla palkansaajien ostovoimaa työn verotusta keventämällä.

Palkkaveron keventäminen tarkoittaa myös parempaa työllisyyttä, kannustinloukkujen purkamista ja korkeampaa ostovoimaa.

Tulevalla vaalikaudella myös yritys- ja pääomaverotusta on aihetta keventää. Meidän on kysyttävä itseltämme: tarvitseeko Suomi enemmän yrittäjyyttä, enemmän kotimaista omistusta ja enemmän investointeja? Jos vastaus on kyllä, niin tällöin meidän on kevennettävä niihin kohdistuvaa verotaakkaa.

Nykyinen yritys- ja pääomaverotus on sekava ja edellyttää rakenteellista uudistamista. Kilpailukykyisemmän ja selkeämmän järjestelmän laatiminen on tehtävä harkiten, ajan kanssa ja parhaan asiantuntemuksen varassa.

Kuudes huomio: Lisää työvoiman tarjontaa

Suomessa väestö ikääntyy. Kun työikäinen väestö vähenee, myös työpanoksen ja siten hyvinvoinnin määrä vähenee. Työllisyysasteen nostaminen edellyttää työvoiman tarjonnan lisäämistä. Eli sitä, että työmarkkinoille osallistuu nykyistä enemmän ihmisiä. Seuraavalla vaalikaudella ohjenuoraksi on otettava työlinja. Eli on käytettävä sekä keppiä että porkkanaa, jotta yhä useampi suomalainen tulisi mukaan työelämään.

Voimme ottaa esimerkkiä Ruotsista, jossa on viimeisen 10 vuoden aikana tehty rohkea valinta työn tekemisen ja teettämisen puolesta.

Ensinnäkin, nykyistä suurempi osa työikäisestä väestöstä tarvitaan mukaan työelämään.

Työuria on pidennettävä alusta, keskeltä ja lopusta. Nuoret tarvitaan nopeammin koulun penkiltä työelämään. Pienten lasten vanhempien poissaoloja työelämästä on lyhennettävä. Työmarkkinoiden vuotokohtia on tukittava. Vanhuuseläkeikää on nostettava. Työssä jaksamista on parannettava levittämällä yritysten parhaita käytäntöjä ja lisäämällä joustoja. Eläkkeellä työskentelemisestä on tehtävä joustavaa, helppoa ja kannustavaa.

Työmarkkinoiden ulkopuolella on suuri joukko suomalaisia, jotka haluaisivat tehdä töitä. Esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeellä on noin 200 000 suomalaista, joista moni olisi valmis tekemään töitä, jos sopivia mahdollisuuksia olisi tarjolla. Tarvitaan esimerkiksi mahdollisuuksia osa-aikaiseen työhön sekä palkan ja yhteiskunnan tukien yhteensovittamista. Tämä on tärkeä viesti: kaikkien suomalaisten panos on arvokas.

Toiseksi, tarvitaan kunnianhimoisia toimia, joilla alennetaan rakenteellista työttömyyttä.

Työttömien työnhakijoiden ja avoimien työpaikkojen parempi kohtaanto edellyttää ennen muuta parempaa työvoiman liikkuvuutta ja parempia uudelleenkoulutusmahdollisuuksia. Työvoiman liikkuvuuden parantaminen edellyttää asuntorakentamisen lisäämistä. Erityisesti pääkaupunkiseudulla asumisen korkea hinta tekee matalapalkkatöiden vastaanottamisen vaikeaksi.

Rakenteellisen työttömyyden vähentämisessä sosiaaliturvan uudistaminen on avainkysymys. Nykyinen järjestelmä on paitsi kallis, myös passivoiva. Turvan rakennetta on uudistettava siten, että lyhytaikaisenkin työn vastaanottaminen on aina kannattavaa. Olisi hyvä, jos työttömyysturva tarjoaisi paremman turvan lyhytaikaisten työttömyysjaksojen varalta, mutta toisaalta kannustaisi ottamaan nopeasti myös vähän pienempipalkkaisempaa työtä vastaan.

Samalla tarvitaan myös työhön patistamista. Työttömälle on tarjottava apua ja neuvontaa. Työtarjouksia on tehtävä nykyistä enemmän. Tarjotusta työstä kieltäytymisestä on seurattava myös taloudellinen sanktio.

Kolmanneksi, Suomi tarvitsee myös työperäistä maahanmuuttoa.

Suomen on oltava houkutteleva maa ulkomaisille huippuosaajille.

Yliopistoihimme tarvitaan merkittävästi lisää ulkomaisia opiskelijoita, joista osa toivottavasti jää Suomeen työskentelemään. Yliopistojen kansainvälistymisen kannalta mahdollisuus periä lukukausimaksuja EU/ETA-alueen ulkopuolisilta opiskelijoilta olisi tärkeä uudistus.

Työlupien tarveharkinnasta luopuminen tarkoittaisi sitä, että yritysten olisi nykyistä helpompi palkata työntekijöitä avoimiin työpaikkoihin myös ulkomailta.

Seitsemäs huomio: Joustavammat työmarkkinat

Hyvät kuulijat,

Työmarkkinoiden joustavoittamisen on kuljettava käsi kädessä työvoiman tarjonnan lisäämisen kanssa. Työmarkkinoiden joustavuus tarkoittaa monipuolisia mahdollisuuksia järjestää yritys- ja työpaikkatasolla etenkin työaikoja, palkkausta ja palkankorotuksia. Tavoitteena on ylläpitää yrityksen kilpailukykyä ja työllistämismahdollisuuksia.

Maailman talousfoorumi on arvioinut, että rajoittava työlainsäädäntö, työntekijöiden palkkaamiseen ja irtisanomiseen liittyvä kankeus, työn korkea verotus sekä palkan ja tuottavuuden heikko kytkös ovat Suomen suurimpia kilpailukykyhaittoja.

Paikalliseen sopimiseen liittyy monia aiheellisiakin huolia. Neuvotteluasetelman on oltava tasapainoinen yrityksen ja työntekijöiden välillä. Tässä voimme ottaa mallia muista maista.

Esimerkiksi Saksassa paikallinen sopiminen on yksi kilpailukyvyn tärkeä osatekijä. Kyse on joustoista, joiden vastapainona yritys voi esimerkiksi sitoutua välttämään irtisanomisia ja turvaamaan työntekijöiden työpaikkojen säilymisen tietyn ajanjakson.

Esimerkiksi Tanskassa on tehty määrätietoisesti uudistuksia, joilla on alennettu palkkaamisen kynnystä. Tämä tarkoittaa, että sekä palkkaaminen että irtisanominen on helppoa, joka puolestaan tarkoittaa korkeampaa työllisyyttä.

Tanskan mallin mukainen joustoturva perustuu kolmeen osatekijään:
– Heikkoon irtisanomissuojaan
– Korkeaan työttömyysturvaan
– Aktiiviseen työvoimapolitiikkaan.

Jäykkien työmarkkinoiden uudistaminen on ensi vaalikauden keskeisimpiä kysymyksiä. Olennaista on osata katsoa myös ympärilleen ja ottaa oppia sieltä, missä tässä on onnistuttu.

Kahdeksas huomio: Lisää yrittäjyyttä ja kilpailua, vähemmän sääntelyä

Talouskasvun vahvistaminen edellyttää paitsi suurempaa työpanosta, myös korkeampaa tuottavuutta. Tuottavuuden ajureita yhteiskunnassa ovat yritykset. Mitä enemmän poistamme esteitä yrittäjyydeltä ja reilulta kilpailulta, sitä korkeampi on työntekijöiden tuottavuus.

Olen kutsunut kaikkien puolueiden edustajat neuvonpitoon, jossa käydään läpi eri ehdotukset sääntelyn purkamiseksi vielä tämän vaalikauden aikana. Tätä työtä lähtee vetämään Kokoomuksen uusi ympäristöministeri.

Reilu kilpailu markkinoilla tarkoittaa sitä, että paremmat tuotteet ja ratkaisut voittavat. Toisaalta reilu kilpailu tarkoittaa enemmän valinnanmahdollisuuksia ja edullisempia hintoja.

Tällä vaalikaudella on toteutettu terveen kilpailun ohjelma. Tämä ohjelma on oikeansuuntainen, mutta tavoitteiltaan aivan liian vaatimaton. Tarvitaan uusi, kunnianhimoinen kilpailun edistämisen ohjelma, jonka tavoitteena on purkaa kilpailun esteitä ja siten parantaa tuottavuutta. Ohjelmalle on asetettava kunnianhimoiset tavoitteet, joiden vartijaksi on asetettava kilpailu- ja kuluttajavirasto.

Kilpailun edistäminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tarkastelemme kriittisesti kaikkia suojeltuja toimialoja. Esimerkiksi junaliikenteessä, lääkkeiden ja alkoholin myynnissä tai taksiliikenteessä kilpailun rajoittamisella on sinänsä hyviä perusteita. Jos kuitenkin haluamme lisätä tuottavuutta ja lisätä kuluttajien valinnanmahdollisuuksia, niin kaikista aiheista on kyettävä keskustelemaan.

Osana uutta reilun kilpailun ohjelmaa olisi myös purettava kilpailua estävää sääntelyä. Esimerkiksi Suomen vähittäiskauppasektori on edelleen EU:n säännellyimpiä. Onko esimerkiksi kauppojen aukioloaikojen rajoittaminen kaikkine poikkeuksineen enää tätä päivää? Onko nykyinen suurien kauppojen rakentamista kuristava sääntely kuluttajien etujen mukaista? Tästä on voitava keskustella.

Kilpailua on lisättävä myös julkisten palveluiden tuotannossa. Esimerkiksi OECD on toistuvasti kehottanut Suomea pitämään huolta siitä, että julkiset ja yksityiset palveluntuottajat ovat markkinoilla tasavertaisessa asemassa.

Ensimmäinen tärkeä askel on se, että kuntien on tiedettävä, mitä heidän palveluidensa tuottaminen maksaa. Kun palvelujen kustannukset on avattu nettiin ja tehty vertailukelpoiseksi, palveluiden kustannustehokkuutta on helppo vertailla eri kuntien välillä. Tämä mahdollistaa hyvien käytäntöjen ja ideoiden levittämisen.

Palveluiden parantamiseksi kuntien tulisi ottaa vastaan palvelualoitteita ja käsitellä ne määräajassa. Tämä tarkoittaa, että kuntalaisten, kunnan työntekijöiden, järjestöjen ja yritysten on voitava ehdottaa uusia tapoja tuottaa palvelut laadukkaammin ja edullisemmin.

Myös palveluseteleiden käytön laajentaminen tarkoittaa kilpailua ja valinnanvapautta. Se antaa kuluttajalle mahdollisuuden äänestää jaloillaan. Jos yksityinen palveluntuottaja tuottaa saman palvelun paremmin ja edullisemmin kuin kunnan oma tuotanto, niin miksi kuluttaja pitäisi pakottaa julkiselle?

Hyvät kuulijat,

Tässä oli ensimmäinen hahmotelma siitä, mistä teemoista mielestäni on syytä tulevissa vaaleissa keskustella. Kyse on siitä, millä tavalla saamme Suomen uuteen nousuun. Suomen on oltava vuonna 2017 maailman paras maa syntyä, elää ja kuolla.

Kiitos!

Suomen talous, Eurooppa ja maailma ympärillämme: Puhe edustustonpäällikköpäivillä 26.8.2014

8 Comments

Puhe

26.8.2014 11.19

 

Pääministeri Alexander Stubb edustustonpäällikköpäivillä 26.8.2014

 

(muutosvarauksin)

 

Arvoisat Suomen ulkomaanedustustojen päälliköt, Hyvät kollegat ja ystävät,

 

Tämä on jo seitsemäs peräkkäinen vuosi, kun olen puhumassa edustustonpäällikköpäivillä. On hienoa olla taas keskuudessanne ja nähdä teitä kaikkia. Kulunut vuosi on ollut meille kaikille työntäyteinen – kansainvälisessä politiikassa ei varsinaisesti eletä hiljaiseloa. Lämpimät kiitokset erinomaisesta yhteistyöstämme jälleen kerran. Omat suuret uutiseni ovat, että olen vaihtanut duunia, minkä tosin ehkä jo huomasittekin.

 

Aiempina seitsemänä vuotena olen käsitellyt tässä tilaisuudessa laajasti ulkopolitiikan teemoja:

 

– Ensimmäisessä puheessani ulkoministerinä vuonna 2008 käsittelin Georgian kriisin merkitystä kansainvälisessä politiikassa.

– Vuonna 2009 oli puolestaan talouskriisin arvioinnin aika. Talousmyllerrys kiihdytti kansainvälisen politiikan muutosprosesseja.

– Vuonna 2010 puhuin kuuntelemisesta ja keskinäisestä kunnioituksesta kansainvälisessä politiikassa, arvokkaasta ulkopolitiikasta.

– Vuonna 2011 roolini oli vaihtunut eurooppa- ja ulkomaankauppaministeriksi. Peräänkuulutin aktiivisempaa otetta Suomen taloudellisten ulkosuhteiden edistämiseen.

– Vuonna 2012 käsittelin Euroopan talouden tulevaisuudennäkymiä ja Suomen sitoutumista euroon.

– Ja viime vuonna, vuonna 2013, puhuin Eurooppa-politiikasta laajemmin – integraatioon kohdistuvista paineista, Euroopan taloushaasteista ja Eurooppa-politiikkamme priorisoinnin tarpeesta. Päätin tuon puheeni sanoihin: ”Yhdessä vaikutetaan, yksin ajaudutaan. Yhtenäisinä kukoistetaan, hajanaisina hävitään.”

 

Tässä uudessa tehtävässäni katson Suomea ja maailmaa – siis myös teidän toimikenttäänne – taas monesta uudesta näkökulmasta. Tänään haluaisin jakaa kanssanne ajatuksia seuraavista kolmesta:

 

I SUOMEN TALOUS – Kaikkein tärkein aihe minulle ja meille tällä hetkellä on Suomen talouden tilanne. Se on vakava, mutta tahto ratkaisujen löytymiseen on kova.

II EUROOPPA – Euroopan unioni on joutunut talouskriisin jälkeen ulkopoliittisen kriisin koittelemaksi. On aika arvioida tapahtunutta ja hahmotella johtopäätöksiä.

III MAAILMA YMPÄRILLÄMME – Meidän on tietysti katsottava myös kokonaisuutta. Millaisessa maailmassa me nyt toimimme? Ja mitä me täällä Suomessa teiltä odotamme?

 

I SUOMEN TALOUS

 

Ensin, Suomen taloustilanne, jota lähestyn kolmen kokonaisuuden kautta. Ensiksi kysymällä – miten Suomella nyt oikeastaan menee? Toiseksi, mitä hallitus on tehnyt budjetin tasapainottamiseksi. Ja kolmanneksi, millaisia rakenneuudistuksia Suomi tarvitsee.

 

1. Miten Suomella nyt menee?

 

On todettava avoimesti ja rehellisesti: Suomen talouden tilanne on vaikea. Tämä vuosi on kuudes laiha vuosi putkeen. Tarkoitan tällä sitä, että Suomen talouden tuotanto on edelleenkin pienempi kuin ennen finanssikriisiä vuonna 2008. Valtiovarainministeriö arvioi, että Suomen talouden tuotanto yltää vuoden 2008 tasolle vasta vuonna 2018. Heikko talouskasvu on johtanut myös Suomen ripeään velkaantumiseen. Valtion velan määrä kaksinkertaistuu vuodesta 2008 vuoteen 2018.

 

Elämme siis talouskasvun kannalta menetettyä vuosikymmentä.

 

Olemme kärsineet sekä sisäisistä että ulkoisista ongelmista. Monet ulkoisista ongelmista juontavat juurensa finanssi- ja velkakriiseihin. Ja nyt sylissämme on myös Ukrainan kriisi kerrannaisvaikutuksineen. Nämä ovat merkittäviä tekijöitä, mutta kaikkein merkittävimmät ongelmat löytyvät silti kotoa. Elinkeinorakenteen murros, väestön ikääntymisestä seuraava talouskasvun hidastuminen ja Suomen nopeasti heikentynyt hintakilpailukyky painavat harteillamme.

 

Mitä nyt sitten pitäisi tehdä? Laitetaan lappu Suomen luukulle? Vedetään ovet kiinni, odotetaan kaamosta sisällä ja pelätään entistä pahempaa? Ei, ei todellakaan. Tosiasiat pitää tunnistaa ja tunnustaa avoimesti. Väitän, että meillä on ollut näkö- ja luuloharha omasta tilanteestamme. Olemme jo jonkin aikaa olleet hitaan näivettymisen vaiheessa. On ollut vaikea mieltää ja hyväksyä isoa kuvaa, kun siihen ei ole – sinänsä onneksi – liittynyt yhtäkkistä rysähdystä.

 

Suomen vahvuuksia ei ole kukaan vienyt pois. Olemme toimiva, turvallinen ja tehokas yhteiskunta – monella mittarilla yksi maailman parhaista maista. Tämä onnellinen asiaintila ei kuitenkaan kestä, jos emme saa taloutta taas kuntoon.

 

Viimeistään tässä vaiheessa on syytä lopettaa haihattelu siitä, että muutama onnistunut budjetti tai kasvutoimia koskeva päätös ratkaisisi tilanteen. Kyse on paljon pitkäaikaisemmasta muutoksesta. Muutoksesta, jota vielä seuraava hallituskin joutuu tekemään. En lupaa ihan verta, hikeä ja kyyneleitä tuleville vuosille. Mutta en paljon parempaakaan.

 

Poliitikot ovat minusta töissä ennen muuta tuleville sukupolville. Siksi kipeätkin päätökset on uskallettava toteuttaa. Euroopan ohjelmamaissa palvelevat kollegat tietävät hyvin, kuinka vaikeaksi yhteiskunnan tilanne menee, jos ongelmiin ei reagoida ajoissa.

 

Tällä vaalikaudella on jo jouduttu tekemään merkittäviä päätöksiä, jotta julkisen talouden heikentynyttä kehityssuuntaa on saatu muutettua. Yksin politiikalla ei Suomen taloustilannetta avoimessa markkinataloudessa käännetä – mutta voimme kuitenkin tehdä paljon muutoksen edellytysten luomiseksi. Kaikki lähtee pienistä ja vähän suuremmista askeleista. Sitkeällä työllä hyvä tulee.

 

2. Budjettipäätökset

 

Mitä me sitten hallituksessa teemme Suomen suunnan muuttamiseksi? Käännämme valtiolaivan kurssia yhtäältä ajassa elävien budjettipäätösten, toisaalta hyvin pitkälle tulevaisuuteen katsovien rakennepoliittisten päätösten kautta.

 

Hallituksen budjettiriihi alkaa huomenna. Harjoitus ei tule olemaan helppo, mutta olen vakuuttunut siitä, että kaikilta hallituspuolueilta löytyy tahtoa kestävien ratkaisujen tekemiseen.

 

Ensimmäinen budjettiin liittyvä iso päätöskokonaisuus on valtion velkaantumisen taittaminen. Koska talouden kehitys on tämän vaalikauden aikana mennyt huonompaan suuntaan, olemme jo tähänkin mennessä joutuneet tekemään merkittäviä menosäästöjä ja veronkorotuksia.

 

Leikkauslistoja on tehty neljään otteeseen: hallitusohjelmassa, kevään 2012 kehysriihessä, kevään 2013 kehysriihessä ja vielä nyt viime keväänä. Hallitusneuvotteluissa saatiin aikaan 2,5 miljardin euron sopeutustoimet; sen jälkeen leikkauksia ja veronkorotuksia on tehty noin seitsemällä miljardilla eurolla. Ensi vuoden budjetissa laitamme toimeen uusia leikkauksia noin kahden miljardin euron arvosta ja uusia veronkorotuksia noin miljardin euron arvosta. Valtion velkakierteen katkaiseminen on välttämätöntä.

 

Tämä on ensi vuoden budjettiesityksen iso kuva. Finanssipolitiikan linja on siis merkittävästi kiristävä. Myös tulokset alkavat pikkuhiljaa näkyä. Valtion velkaantuminen vähenee kolmella miljardilla. Tänä vuonna otamme yli seitsemän miljardia euroa uutta velkaa, kun taas ensi vuonna velkaa joudutaan ottamaan enää neljä miljardia euroa. Se on silti liikaa.

 

Tiukkojen säästöjen seurauksena ensi vuoden budjetti tulee olemaan toisen kerran peräkkäin pienempi kuin edellisenä vuonna. Tällaista peräkkäistä useamman vuoden budjetin menojen laskua on tapahtunut viimeksi 90-luvun laman jälkihoidossa Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana. Silloin budjetti laski kolmena ensimmäisenä vuonna peräkkäin. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta budjetti on siitä lähtien tähän vuoteen saakka kasvanut joka kerta vuodesta toiseen. Nyt Suomessa tehdään siis itse asiassa varsin isoa linjanmuutosta.

 

Hallituksen on toki elettävä ajassa. Taloustilanteemme on sen verran epävakaa, että tilannetta on seurattava budjettiriihenkin jälkeen pitkin syksyä. Meillä tulee tarvittaessa olla valmiutta reagointiin.

 

3. Rakenneuudistukset

 

Teemme työtä myös rakenteellisella puolella. Rakennepaketin toimeenpano on edellä mainittujen finanssipolitiikan kiristystoimien ohella toinen osa ensi vuoden budjettiesityksen isoa kuvaa.

 

Rakennepoliittinen ohjelma käynnistettiin viime vuoden budjettiriihessä. Sen tavoitteena on kuroa umpeen julkisen talouden kestävyysvajetta monin kauaskantoisin keinoin: sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä tehdään suuri uudistus; kuntarakennetta remontoidaan kestävämmäksi; kuntien tehtäviä ja velvoitteita karsitaan; eläkeuudistuksella pidennetään työuria puolellatoista vuodella; rakenteellista työttömyyttä vähennetään ja opintoaikoja lyhennetään.

 

Minulta kysyttiin viime viikolla eräässä haastattelussa, joudummeko nyt koko ajan käymään puolustustaistelua velkaantumista vastaan. Vastasin siteeraamalla Jyrki Kataista. Hänen mukaansa meidän pitää puolustaa ja hyökätä samaan aikaan. Tiukan julkisen talouden puolustamisen lisäksi meidän pitää laittaa sopivasti joukkoon hyökkäysarsenaalia eli kohdennettuja kasvutoimia. Lisärahat kansainvälistymiseen, tärkeisiin liikenneinframme pullonkauloihin sekä esimerkiksi yliopistoille ovat myös tarpeellisia.

 

Kuten jo edellä sanoin: hallitus ei luo kasvua – sen tekevät yritykset, sen tekevät työtä tekevät suomalaiset – mutta voimme tukea kasvun edellytyksiä.

 

Meillä on edessämme vaativa poliittinen syksy. Ennen ensi kevään vaaleja pitää saada aikaan monia suuria ratkaisuja. Nyt ei ole aika puoluepolitikoinnille, vaan kaikki tarmo on pantava Suomen asioiden hoitamiseen.

 

Olen tilanteen vakavuudesta huolimatta vakuuttunut, että tästäkin me suomalaiset varmasti selviämme. Meillä on valtavia vahvuuksia, jotka täytyy nyt hyödyntää täysimääräisesti. Yrityskentästämme nousee uusia menestyssektoreita ja yrityksiä vanhojen rinnalle. Olemme tehneet Suomesta entistä paremman maan ulkomaisille investoinneille. Koulutuspääomamme on edelleen kansainvälisesti todella kovaa luokkaa. Mutta kaikista tärkein tekijä on asenne. Suomessa on tapahtumassa asennemuutos, joka on tehnyt meitä entistä rohkeampia yrittämään, onnistumaan – ja epäonnistumaan. Tarvitsemme itseluottamusta, vastuunottoa ja tulevaisuudenuskoa. Ja sitä meiltä varmasti löytyy.

 

II EUROOPPA

 

Toinen pääaiheeni tänään on Eurooppa. Tulen tekemään kolme huomiota Euroopan unionista kansainvälisenä toimijana: Yksi – viimeistään nyt Euroopan unionin tulee tiivistää yhteistä ulkoista toimintaansa ja katsoa enemmän ulospäin. Kaksi – kysyn, miten EU on hoitanut Ukrainan kriisiä. Ja kolme – kysyn, millaisia johtopäätöksiä Suomen tulee vetää Ukrainan kriisistä EU-politiikkaamme.

 

1. Euroopan unionin on tiivistettävä yhteistä ulkoista toimintaansa

 

Olemme keskustelleet tällä joukolla monta kertaa tarpeesta vahvistaa Euroopan unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Lissabonin sopimukseen sisältyvä lupaus yhtenäisemmästä toiminnasta on jäänyt valitettavasti lunastamatta, kun talouskriisi on vienyt päähuomiomme jo monen vuoden ajan.

 

Vuosi sitten sanoin suurlähettiläspäivillä: ”Jos kenraalit käyvät joskus edellistä sotaa, niin EU-politiikassa vastaava riski olisi keskittyä vain ja ainoastaan rahoituskriisin hoitamiseen.”

 

Vielä viime syksynä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan heikkouden harmittelu oli kuitenkin enemmän akateemista puuhastelua, joka ei herättänyt suuria intohimoja. Kevään ja kesän aikana yhteisen ulkoisen toimintamme tarve on tullut akuutiksi ja hyvin ilmeiseksi EU:n lähialueiden kriisien myötä.

 

Eurooppa on katsonut liian monta vuotta ensisijaisesti sisäänpäin. Tätä virhettä ei voi kuitenkaan ulkoistaa pelkästään Brysselin ja EU-toimielinten viaksi. Yhteinen toiminta vaatii jäsenmaiden yhteistä tahtoa, aloitteitakin.

 

2. Miten EU on hoitanut Ukrainan kriisin?

 

Unionin lähialueiden kriiseistä Ukraina on Suomelle läheisin. Tarkoitukseni on esittää ensin muutama huomio siitä, miten ja miksi olemme hoitaneet kriisiä EU-tasolla. Ensin lähtökohdista, toiseksi pakotteista ja kolmanneksi neuvotteluista. Tämän jälkeen hahmottelen ensimmäisiä alustavia johtopäätöksiä, joita kriisistä pitäisi EU-politiikassamme vetää.

 

Ensin lähtökohta. Venäjä on rikkonut kansainvälisen oikeuden periaatteita ja Ukrainan – toisen eurooppalaisen valtion – suvereniteettia tavalla, johon meidän on ollut pakko reagoida. Euroopassa ei kerta kaikkiaan voi tinkiä kansainvälisen oikeuden periaatteista ja valtioiden alueellisesta koskemattomuudesta. Vahvemman oikeutta on tässä maanosassa nähty tarpeeksi.

 

Toiseksi, pakotteet. EU:n voima perustuu talouteen ja kauppaan. On siis luonnollista, että käytämme taloudellisia instrumentteja ulkopoliittisen kriisin ratkaisuun painostamiseksi. On tärkeää huomata, että vaikka pakotteet eivät ole kenenkään – yhdenkään jäsenmaan tai koko unionin – kannalta helppoja, on EU kuitenkin kyennyt tässä tilanteessa tarttumaan päättäväisiin toimenpiteisiin. EU on pysynyt yhtenäisenä. Kansainvälinen yhteistyö on ollut tätäkin laajempaa – EU toimii pakoteasiassa yhdessä Yhdysvaltain, Kanadan, Norjan, Islannin, Sveitsin, Albanian, Japanin, Australian ja Uuden-Seelannin kanssa.

 

Haluan painottaa, että pakotteissa ei EU:lle ole kyse ”kauppasodasta”. EU on asettanut Venäjän-vastaisia pakotteita ulko- ja turvallisuuspoliittisista syistä. Myös mahdollisten tulevien pakotepäätösten – kiristävien tai löysentävien – tulee perustua vain siihen, miten Venäjä Ukrainan kriisin kontekstissa toimii.

 

Pakotevalmistelujen aloittamisesta päätettiin maaliskuun Eurooppa-neuvostossa. Olemme sen jälkeen osallistuneet tiiviisti pakotteiden valmistelutyöhön. Tavoitteenamme on ollut löytää sellaisia Venäjään tehokkaasti vaikuttavia toimia, joiden vaikutus Suomen talouteen olisi mahdollisimman vähäinen. Harjoitus on ollut haastava, niin monella tavalla Suomen talous on kytköksissä Venäjään. Niin monet pk-yritykset ja työpaikat ovat osa Venäjän-kauppaan liittyviä kaupan arvoketjuja. Ministeriöt ja Suomen pankki ovat tehneet pakotteisiin varautumisessa ja niiden vaikutusanalyysissä ensiluokkaista valmistelutyötä, mistä kuuluu antaa julkinen tunnustus.

 

Olen tyytyväinen siihen, miten vaikuttamistyömme EU:n sisällä on onnistunut. EU:n 1.8. käyttöönottamat, Venäjään kohdistetut toimet koskevat vain hyvin pientä osaa Suomen ja Venäjän välisestä kaupasta. Tämä ei tietysti lohduta niissä yrityksissä, joihin toimet iskevät. On kuitenkin helpottavaa huomata erilaisista kyselyistä, että toimilla on niin yritysten kuin suomalaisten ihmisten enemmistön tuki.

 

EU:n päätöksillä ja myös niitä seuranneilla Venäjän vastapakotteilla on seurausvaikutuksineen tietysti myös kansantaloudellista merkitystä. Tulemme esittämään huomenna keskiviikkona Suomen Pankin ja valtiovarainministeriön arvion siitä, kuinka paljon Venäjä-pakotteet vaikuttavat meidän talouteemme ylipäätään. Tämä otetaan myös budjettiriihen päätöksissä huomioon. Maatalouteen, erityisesti maitosektorille, koituvia haittoja pystytään osittain paikkaamaan kansallisen budjetin ja EU-budjetin kautta. On kuitenkin muistettava, että Venäjä-pakotteita suurempaa merkitystä meille on Venäjän talouskehityksen yleisellä hidastumisella.

 

Kolmanneksi diplomatia. Tältä osin on myönnettävä rehellisesti, että Euroopan unioni – siis me – emme ole toistaiseksi onnistuneet riittävän hyvin. Kriisin alkuvaiheissa emme täysin hahmottaneet, miten suhtautua Kiovan protesteihin. Itä-Ukrainan kriisin kärjistyttyä sotilaalliseksi on neuvotteluja puolestaan käyty hyvin erilaisissa kokoonpanoissa. EU-toimielimien ohessa ja sijaan neuvottelupöydässä on ollut välillä kaksi, välillä kolme suurta jäsenmaata. Tämänpäiväiseen Minskin kokoukseen osallistuu kuitenkin EU-komissio, mikä on positiivinen askel.

 

Erityisen tärkeä askel se on siksikin, että tämä kriisi voi ratketa vain neuvottelupöydässä. Tätä myös Suomi on vahvasti korostanut pitkin matkaa. Olemme pitäneet yhteyttä eurooppalaisiin kollegoihimme ja Venäjän johtoon tasavallan presidentin, pääministerin ja ulkoministerin voimin. Omien keskustelujeni ja teidän raporttienne perusteella tällainen yhteydenpito nähdään arvokkaana muissakin unionin jäsenmaissa.

 

Pidän tasavallan presidentin hiljakkoista matkaa Sotšiin ja Kiovaan merkittävänä. Se myötävaikutti neuvotteluyhteyksien avautumiseen. Sen lisäksi on muistettava, että tämäkin kriisi päättyy vielä joskus, vaikkei välttämättä kovin pian. Sen jälkeenkin Venäjä on Suomen naapurimaa ja meille tärkeä kumppani. Siksikin meidän on pidettävä yllä rakentavaa vuoropuhelua myös Venäjän kanssa myös nyt, kun on vaikea hetki.

 

Kotimaisessa keskustelussa on pyritty asettamaan pakotteet ja diplomatia vastakkain, vaihtoehdoiksi. Ajatus on erikoinen. Joskus kriisin ratkaisuun tarvitaan erilaisia keinoja, niin myös nyt.

 

On tärkeää, että ulkopolitiikan ratkaisuista pystytään puhumaan Suomessa avoimesti ja kriittisesti.

 

Teennäisen yksituumaisuuden aikaan ei ole paluuta. Jotta avoin keskustelu ei näyttäydy ulkopuolisten silmissä Suomen linjan horjumiselta, olisi keskustelun osallistujilta kuitenkin edellytettävä johdonmukaisuutta. Tämä on kesäkeskusteluissa tupannut välillä unohtumaan.

 

Kriisitilanteissa korostuu valtiojohdon yhtenäisen toiminnan merkitys. Uutena pääministerinä olen kiinnittänyt tähän erityistä huomiota. Linjaukset, kannanotot, matkalle lähdöt ja lähtemättä jättämiset on sovittu yhteistoiminnassa tasavallan presidentin ja valtioneuvoston kesken, kummankin toimivaltaa kunnioittaen. Olen erittäin tyytyväinen siihen, miten perustuslakimme käytännössä toimii ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamisessa. Ulkoministeriöllä on tässä luonnollisesti keskeinen rooli.

 

3. Mitä johtopäätöksiä EU:n pitäisi vetää Ukrainan kriisistä?

 

Sitten johtopäätökset. Mitä johtopäätöksiä Ukrainan kriisistä pitäisi EU:n toiminnan kehittämisen ja Suomen EU-politiikan kannalta vetää?

 

Ette varmasti ylläty, kun kerron, että minulla on kolme alustavaa havaintoa: Ensinnäkin, EU:n yhteisen toiminnan vahvistamisen on välttämätöntä. Toiseksi, Suomen rakentava linja EU-politiikassa mahdollistaa kansallisten intressiemme ajamisen vaikeina hetkinä. Kolmanneksi, EU-jäsenyys ei estä kahdenvälistä ulkopolitiikkaa, vaan vahvistaa sen edellytyksiä.

 

Ensin, EU:n yhteisen toiminnan vahvistamisesta. Unionin piirissä on käytävä itsekriittinen tarkastelu siitä, miksi suuret jäsenmaat ottivat – tai joutuivat ottamaan – johtajuuden omiin käsiinsä kriisin kärjistyessä. Viikonvaihteen Eurooppa-neuvostossa valittavilla Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalla sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealla edustajalla tulee olemaan tässä työssä avainrooli. Uudet henkilöt voivat tuoda mukanaan myös uusia toimintatapoja.

 

Toiseksi, Suomen linjasta. On ollut ilahduttavaa huomata, että eurokriisin vaikeista hetkistä huolimatta Suomen käytännönläheistä ja rakentavaa EU-politiikkaa arvostetaan muissa jäsenmaissa ja EU-toimielimissä. Tämä on ollut meille tärkeää ja hyödyllistä pakotteiden valmistelun yhteydessä. Esimerkiksi raja-yhteistyöohjelmien jatkamiseen tarvitsimme aktiivista tukea sellaisilta jäsenmailta, joilla ei ollut asiassa omaa intressiä.

 

Kolmanneksi, kahdenvälisen ulkopolitiikan mahdollisuuksista. Suomessa asetetaan turhan usein vastakkain oma ulkopolitiikkamme ja toimiminen EU:n kautta. Todellisuus on tietysti monitahoisempi – kumpaakin reittiä tarvitaan. Meillä on, totta kai, omaa kahdenvälistä ulkopolitiikkaa. Mutta sen tulee tukea EU-politiikkaamme, samalla tapaa kuin EU-politiikkamme tukee kahdenvälisen ulkopolitiikkamme edellytyksiä. EU:n yhteinen toiminta paitsi vaatii jäsenmaiden yhteistä tahtoa, myös tarvitsee jäsenmaiden aloitteita.

 

III MAAILMA YMPÄRILLÄMME

 

Hyvät ystävät, te edustatte maailmalla mahtavaa maata. Suomi tulee pärjäämään; me teemme sen kovalla työllä. Sitä me teemme täällä kotikentällä, ja sitä me odotamme myös teiltä. Työnne on erittäin tärkeää. Muistakaa se joka ikinen päivä. Edustakaa Suomea jokaisessa tapaamisessa niin kuin se olisi uranne tärkein.

 

Näillä suurlähettiläspäivillä on puhuttu paljon Ukrainasta ja Venäjästä sekä muusta Euroopasta. Emme kuitenkaan saa unohtaa koko muuta maailmaa. Katseemme täytyy olla myös Yhdysvalloissa, Kiinassa ja muualla Aasiassa; Afrikassa, Lähi-idässä ja Latinalaisessa Amerikassa.

 

Erityisesti tässä taloustilanteessa on tärkeää, että hyödynnämme täysimääräisesti Team Finlandin mahdollisuuksia. Moniin vertaismaihin nähden olemme lähteneet tehostamaan ja järkiperäistämään toimintatapojamme takamatkalta, mutta työ etenee suunnitellusti ja edistymme nyt kovaa. Kuluneen vuoden aikana olemme keskittyneet erityisesti eri organisaatioiden työnjakoa ja palveluita koskeviin uudistuksiin. Nyt tulemme vaiheeseen, jossa työn tulokset näkyvät entistä selvemmin ulospäin, eli asiakkaille. Te olette Team Finlandin kasvot maailmalla; jokainen teistä on Suomen paikallinen ”flagship”. Jalkautukaa, näkykää, viekää viestiä Suomesta maailmaan.

 

Siihen maailmaan, joka on muuttunut ympärillämme nopeammin kuin kukaan meistä osasi odottaa.

 

Näemme ympärillämme paitsi monia dynaamisia ja positiivisia trendejä, myös sisäänpäin kääntyviä vastareaktioita globalisaatiokehitykseen, paluuta vanhoihin perinteisen turvallisuuden kysymyksiin ja sovittujen pelisääntöjen rikkomista. Tämä pakottaa myös meidät ajattelemaan omaa paikkaamme ja rooliamme, toimintatapojamme ja tavoitteitamme.

 

Vuonna 2008, ensimmäisessä edustustonpäällikköpäivillä ulkoministerinä pitämässäni puheessa totesin: Varmaa on vain se, että Georgian kriisi antaa meille karulla kielellään kolme laajakantoista oppituntia: 080808 on 1) käännekohta kansainvälisessä politiikassa; 2) asettaa kansainväliselle järjestelmälle uuden haasteen ja 3) vaikuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan työlistaan.

 

Elämme muuttuneessa maailmassa, jossa kansainvälinen oikeus, liberaali demokratia ja vapaa markkinatalous on haastettu monilta suunnilta, myös omalla mantereellamme.

 

Meille tärkeiden demokraattisten, avoimien ja taloudellista hyvinvointia tuottavien arvojen rakentamiseksi ja puolustamiseksi on tehtävä hartiavoimin töitä. Ikuinen rauha ei ole koittanut, vaan sitä täytyy puolustaa joka päivä. Tätä työtä on tehtävä periaatteellisesti, mutta myös muita ääniä kuunnellen ja keskustellen.