Viikonloppu meni rauhallisesti. Saatiin paljon pikkurästejä tehtyä kotona, juuri niitä joita ei mukamas viikon aikana ehdi tehdä. Emilie oli taas innoissaan vauvajumpasta ja niin olimme mekin. Ei tarvitse olla hirveän tarkkaavainen huomatakseen, että vanhemmat selvästi vertailevat oman lapsensa kehitystä seuraamalla muiden lasten tekosia. Kotimatkalla kaikki vanhemmat uskottelevat varmaan toisilleen, että nimenomaan oma lapsi on kyllä muita aika paljon edellä… Niin siis eihän me tietenkään, mutta kyllä ne muut… Just niin…

Maanantai meni pitkälti HVK-hommissa. Suunnittelimme kevään aikataulua ja mietimme kenen kanssa meidän kannattaa tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä. On vaikea hahmottaa millaiseen lopputulokseen päästään, koska kaikki neuvottelut käydään tällä hetkellä kahdenvälisesti suljettujen ovien takana. Ainoastaan puheenjohtajamaa Irlanti ja mahdollisesti neuvoston sihteeristön virkamiehet tietävät missä mennään. En tiedä pitäisikö olla huolestunut.

Illalla sain kunnian puhua 350 ranskalaiselle MBA-opiskelijalle. En tiedä miksi ne olivat pyytäneet meikäläisen örisemään EU:n tulevaisuudesta. Ennen minua alustivat komissaari Pascal Lamy, pääjohtaja Philip Lowe ja Prodin kabinetin varapäällikkö Anne Houtman. Yleisö eli hyvin mukana. En tiedä nauroivatko ne minun vitseille vai ranskan kielen korostukselleni. Ehkä molemmille. Sanoin, että pohjoismaalainen barbaari puhuu yleensä ranskaa kuin espanjalainen lehmä. No, ainakin he nauroivat oikeissa paikoissa.

Koska kuulijat olivat ranskalaisia, olin Cartesialainen. Esitin kolme kysymystä ja jokaiseen kohtaan annoin kolme vastausta.

1. Miksi EU on kriisissä? (a) Koska kaikki perustavoitteet (rauha, vakaus ja vauraus) on saavutettu ja unionilta puuttuu ”se” suuri projekti. (b) Koska unionista puuttuvat Mitterandin ja Kohlin kaltaiset ”suuret” Eurooppalaiset johtajat. (c) Koska jäsenmaat keskittyvät vain kapeiden kansallisten intressien ajamiseen ja unohtavat, että Euroopan todelliset kilpailijat tulevat Kiinasta, Venäjältä, Yhdysvalloista ja kohta myös Intiasta.

2. Miksi perustuslakineuvottelut ajoivat karille? (a) Ongelmien juuret löytyivät konventista, jossa kaikkia jäsenmaita ei kohdeltu tasavertaisesti. (b) Ei ollut pakko päästä lopputulokseen, koska aikaa on ennen laajentumista ja Euroopan parlamentin vaaleja. (c) Toisaalta Ranska ja Saksa, ja toisaalta Espanja ja Puola, eivät liikkuneet kannoissaan.

3. Miten tästä kriisistä selvitään? (a) Ensin pitää saada perustuslakineuvottelut pakettiin ja sitten vasta aloittaa riitely rahoitusraameista. (b) Nyt tarvitaan yleiseurooppalaista ajattelua ja johtajuutta. (c) Kun perustuslakineuvottelut on saatu pakettiin pitää ottaa viiden vuoden hengähdystauko ja katsoa miten uusi sopimus toimii.

En voinut myöskään vastustaa paria piikkiä keskustelun virittämiseksi. Sanoin, että ne maat, jotka yleensä ehdottavat ydin-Euroopan perustamista ovat nimenomaan niitä maita, jotka eivät noudata nykyisiä sääntöjä eivätkä pane toimeen jo sovittuja direktiivejä. Siinä mielessähän meillä on jo kahden nopeuden Eurooppa: hitaiden ja nopeiden. Viesti meni perille, ainakin alustuksen jälkeen käydyn keskustelun perusteella.