Tänään oli vähän sellainen päivä, että vaikka aamulla pänni, niin päivästä tuli mainio. En tiedä miksi olin tuittu. Olen yleensä aamuihminen. Otti vain päähän. 

En myöskään tiedä mistä hyväntuulisuus sitten lähti liikkeelle. Ehkä siitä, että ryhmän palveludirektiivipalaveri meni nappiin. Tai siitä, että Aamulehti julkaisi Turkkimyönteisen gallupin. Jossain vaiheessa rupesi vain laulattamaan.

Päivä oli oikeastaan suoraan kuin mepin käsikirjasta: artiklakohtaista neuvottelua palveludirektiivistä, BBC:n radiohaastattelu, ”kansalaistapaaminen”, työlounas Carl Bildtin kanssa, kolumni ja OLAF-ehdokkaiden grillaaminen budjetinvalvontavaliokunnassa.

Ryhmän palveludirektiivipalaverissa oli sähköä. Asetelma tyypillinen: protektionistit vastaan palveluiden vapauttajat. Kuulun jälkimmäiseen, kuten myös ryhmämme koordinaattori Malcolm Harbour. Ryhmämme pahin protektionisti Jacques Toubon, Ranskan entinen oikeusministeri (ja hyvä kaveri), oli onneksi poissa.

Väänsimme kättä direktiivin soveltamisalasta, alkuperämaaperiaattesta (jota nykyään ”palvelujentarjoamisen vapaudeksi” kutsutaan), hallinnollisesta yhteistyöstä ja poikkeuksista. Linja säilyi. Yhteistyö liberaaliryhmän kanssa pelaa.

Tässäkin kysymyksessä uudet maat ovat progressiivisia. Osoitus siitä, että kaikesta pelottelusta huolimatta viimeisin laajentuminen kannatti.

 

Ingrid Korpelan verestä löytyi haitallisia kemikaaleja. Minulta varmaan vielä enemmän. Silti meitä hymyilytti.

Palveludirektiivipalaverin jälkeen kävin BBC:n radiohaastattelussa. Britannian itsenäisyyspuolueen Nigel Farage oli viikonloppuna väittänyt, että perustuslakia yritetään ujuttaa takaoven kautta. Tyrmäsin hänen teesinsä. Kysyin missä ujuttamista on näkynyt. Vastaus: ei missään. Nyt jos koskaan, ollaan varovaisia. Perustuslaki nähdään pakettina. Rusinoita ei poimita pullasta.

Ennen lounasta tapasin Ingrid Korpelan. Ingrid on sen suomalaisperheen äiti, jonka veren kemikaalipitoisuuksia testattiin. Tulokset julkaistiin lokakuun alussa.

Isoäiti, äiti ja tytär testattiin. Tulokset olivat karuja: verestä löyydettiin kemikaalicocktail, jonka seassa oli haitalliseksi todettuja ja epäiltyjä kemikaaleja. Tutkimuksella haluttiin herättää huomiota siihen, että päivittäisessä elämässä tulee ”imuroitua” aikamoinen määrä kemikaaleja.

Ongelmana on, että kukaan ei oikeastaan tiedä minkälaisia haittavaikutuksia näillä kemikaaleilla – joita siis saamme matoista, hiusharjoista, tuoleista, jne. – on. Yksikään kemikaaleista ei tiettävästi kuulu kroppaamme, ainakaan luonnostaan.

 

Päivän kohokohta. Lounas Carl Bildtin kanssa.

Päivän kohokohta oli lounas Carl Bildtin kanssa. Koolla suppea porukka. Olen aina tullut hyvin toimeen Carlin kanssa. Meillä vain synkkaa jostain syystä. Olemme monesta asiasta samaa mieltä, ja Bildt kuuluu siihen harvinaiseen politiikkoporukkaan, joka ei aina jaksa ottaa itseään tosissaan.

Vaihtelimme ajatuksia myös bloggaamisesta. Hän kehoitti kirjoittamaan englanniksi. Olen itsekin pyöritellyt ajatusta englanninkielisestä blogista. Kansainvälinen duuni, kansainvälinen blogi. Mene ja tiedä. Enköhän kuitenkin jatka suomeksi ainakin vuodenvaihteeseen saakka. 

Bildtin ajatuksia löytyy osoitteesta www.bildt.net ja hänen erinomainen bloginsa osoitteesta www.bildt.blogspot.com.

 

EPP ryhmämme palaveeraa OLAF ehdokkaista.

Iltapäivälläl tuli sitten tehtyä vähän politiikkaa. Kävin kuuntelemassa petostentorjunnasta vastaavan OLAF-järjestön pääjohtajaehdokkaita budjetinvalvontavaliokunnassa. Parlamenttia kuullaan, mutta päätösvalta tässä kysymyksessä on jäsenmailla.

Tällä kertaa ehdokkaita oli viisi: saksalainen Bruner, belgialainen Denolf, ruotsalainen Eriksson, italialainen Falletti ja ranskalainen Gilletti. Kaikki pärjäsivät kuulustelussa hyvin. Minun mielestäni Denolf ja Eriksson parhaiten. Saksalaiset ajavat Bruneria, joka on nykyinen pääjohtaja, kuin käärmettä pyssyyn. Hän ei ole mielestäni hoitanut hommiaan hyvin, ja sen lisäksi hänen kommunikaatiotaitonsa ovat heikonlaiset. En aio äänestää Bruneria.

Saamme äänestää kahta ehdokasta. Aion panostaa Denolfiin ja Erikssonin. Heillä on hyvät CV:t ja he osaavat kommunikoida. OLAFin pääjohtajan tehtävä ei ole helppo. Se on kiittämätön paikka. Denof ja Eriksson kestäisivät paineet.

Ryhmän nurkkapalaveri oli taas osoitus siitä, miten tärkeätä on osata kieliä. Ei näissä nurkissa tulkilla pärjää.