Minitäysistuntoviikolla keskiviikko on aina vauhdikkain päivä. Aamulla juostaan oman poliittisen ryhmän työryhmissä. Niissä keskustellaan ryhmän linjasta ja pyydetään puheenvuoro täysistuntosalikeskusteluun.
Työryhmien jälkeen on ryhmäkokous. Siellä ryhmän puheenjohtaja toistaa peruslinjat. Tänään pääaiheena oli viime viikkoinen huippukokous.
Iltapäivällä alkaa täysistunto, joka jatkuu iltamyöhään. Keskustelu täysistunnossa oli tänään sähköinen. Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Juncker piti tunteikkaan ja painavan puheenvuoron. Parlamentti osoitti suosiota seisaaltaan.
Junckerin puheenvuorosta hohti pettymys ja toivo. Hän oli pettynyt siihen, että budjettiratkaisua ei syntynyt, ja perustuslaki pistettiin jäähylle. Hän oli kuitenkin toiveikas tulevaisuuden suhteen. Juncker on siinä mielessä poikkeuksellinen eurooppalainen johtaja, että hän on myös valmis puolustamaan Eurooppaa. Samaa ei voi sanoa monestakaan EU-maan pääministeristä.
Europarlamentaarikoiden puheenvuoroissa kaikui pettymys. Varsinkin ne maat, jotka kaatoivat budjettisovun – eli Britannia, Hollanti, Espanja, Ruotsi ja Suomi – saivat kuulla kunniansa. Eikä syyttä.
Omassa puheenvuorossani nostin esille kolme asiaa:
1. Luxemburgin kannattaa pitää pää pystyssä. He hoitivat puheenjohtajuutensa mallikkaasti.
2. Nyt tarvitaan visioita, ei syntipukkeja. Ei pidä ajautua nationalismin ja protektionismin kierteeseen.
3. EU:ssa on johtajuustyhjiö, joka odottaa ottajaansa. Saksa ja Ranska eivät enää ole EU:n moottori. Tony Blairilla on tuhannen euron paikka täyttää johtajuusvaje.
Britannia ja Ranska ovat jälleen kerran napit vastakkain. Ranska haluaa pitää kiinni maataloustuista ja välttää vapaata kilpailua. Britannia ei halua luopua maksualennuksestaan, jos maatalouspolitiikkaa ei uudisteta ja jos rahaa ei kohdenneta kilpailukykytavoitteiden saavuttamiseen. Ei mikään ihan helppo yhtälö ratkaistavaksi.
Olemme siinä mielessä paradoksaalisessa tilanteessa, että käytäväkeskusteluissa Britanniasta puhutaan jonkinlaisen taloudellisen eturyhmän vetäjänä. Kukaan ei ole aiemmin ehdottanut Britannialle johtoroolia EU:ssa. Kerta se on ensimmäinenkin.
