Nyt on aika kuitti olo. Juoksin tänään perinteisen Brysselin 20 km Suzannen kanssa.
Olimme molemmat erittäin tyytyväisiä lopputuloksiimme. Suzanne juoksi lenkin ajassa 1h 45min 42 sek. Lähes viisi minuuttia tavoitetta nopeammin. Ei pitäisi mainita, mutta hän oli toimistonsa ylivoimiasesti nopein…
Oma tavoitteeni oli juosta viiden minuutin kilometrejä, eli noin 1h 40min. Meni yli odotusten. Aika: 1h 36min 50 sek. Lopputulokset löytyvät tästä osoitteesta.
Taisin vetää ensimmäiset 10 km vähän liian lujaa (45min 35sek). Hengityksen kanssa ei ollut vaikeuksia, mutta jaloissa tuntui. Yli 87 kilon ruhon liikuttaminen ottaa yläreisille…
Massajuoksut ovat hienoja tapahtumia. Juoksun osallistujamäärä oli 28 000, eli suurin koskaan. Fiilis oli sen mukainen.
Kavereistani ainakin Kristian Hedberg, Hannes Huhtaniemi ja Joe Dunne osallistuivat juoksuun.
Reitti on Brysseliä parhaimillaan. Ensimmäisen kolmen kilometrin jälkeen mennään vain puiden lomassa.
Normaalisti aloitan hitaasti. Nyt päinvastoin. Jossain 6 kilometrin kohdalla tuli ensimmäistä kertaa tunne, että pitää vähän höllätä.
Vaikeimmat kilometrit olivat 13-17. Ei millään olisi jaksanut, mutta jostain sitä energiaa löytyi. Viimeiset 3 kilometriä ovat ylämäkeen.
Mitä lähemmäs loppua tultiin, sen enemmän väsytti. En pahemmin vilkuillut sivuille. Hymy muuttui irvistykseksi.
Välillä kuului mukavasti suomalaisia huutoja: ”juokse, juokse” tai ”paina Alex”. Ne antoivat aina lisäpontta.
Maalissa bongasin Valtteri Niirasen. Kovan juoksun jälkeen on aina kiva vaihtaa kuulumisia. Haimmme vimmatusti jotain syötävää. Löysimme appelsiinit. Hyvältä maistui.
Juoksun jälkeen kävimme koko perheen, appiukon ja anopin voimin ravintolassa. Kaksi olutta, lasillinen valkkaria ja grappa…lihaskivusta ei ole tietoakaan.
Onneksi huomenna on vapaapäivä.
PS. Pahoittelen, että kotisivuilla on ollut häikkää ainakin vuorokauden verran. Muistitila ylittyi. Nyt voi taas vapaasti kommentoida.
