Meillä oli mahtava viikonloppu Brysselissä. Kylässä legendaarinen urheilijaporukka, josta suurin osa innostui juoksemaan Brysselin perinteisen 20 km juoksun.
Koko idea lähti oikeastaan liikkeelle jo viime vuonna. Ehdotin reissua Juoksija-lehden päätoimittajalle, juoksijalegenda Ari Paunoselle. Hän innostui ja siitä se lähti.
Jossain vaiheessa oli tarkoitus saada Lasse Virén ja belgialainen Emil Puttemans samalle viivalle, mutta se kariutui valitettavasti.
Meidän jengi ennen lähtöä.
Ryhmän koostumus oli tämän kaltainen: Pekka Roto (jolle kiitokset järjestelyistä!), Raino Nieminen, Jukka Viljanen (ultramatkojen juoksija), Ari Wiskari, Rami Virlander (Vierumäen testiguru), Timo Vuorimaa (kestävyyslegenda), Samuli Vasala (ei esittelyjä kaivanne), Tommi Vasankari, Petri Pusa, Heikki Ruso (triathlonisti), Juha Nurminen, Ari Paunonen, Jussi Mikkola, Pauli Kiuru (kaikkien aikojen Suomalainen triatholinisti), Lasse Mikkelsson, Pertti Karppinen (ihan vaan kolme Olympiakultaa), Harri Hänninen (mm. Olympiamarathonin 11:s), Markku Haverinen, Tommy Ekblom (mm. Olympialaisten 9:s), Ari Alkio, Tuija Helander (juoksijalegenda), Heikki Kyröläinen, Tapio Pekola, Leo Pusa, Sari Essayah (kävelijä), Ville Ruso ja Ilkka Kalermo.
Henrik Ruso oli taas fiksannut reissun, Kiti Vihavaisen ja Tuomas Rautasen avustuksella. Yhtä kaikki meitä lähti yli 20 vääntämään Brysselin 20 km juoksua. Tulokset löytyvät tästä osoitteesta. Ei muuta kuin sukunimen mukaan.
Harri Hännisen, Tommy Ekblomin ja Pauli Kiurun vierellä on helppo hymyillä vaikka ambulanssi onkin tuossa taustalla.
Omalta osaltani juoksu meni erinomaisesti. Asetin tavoitteekseni 1.30 ja lopputulos oli 1.29,49. Se on 7 minuuttia parempi aika kuin viime vuonna. Ruhoakin taisi olla 7 kiloa vähemmän vietävänä.
Yhdessä vaiheessa meinasi usko loppua. Noin 7 kilometrin kohdalla iski se sama pistos, jonka sain kokea Brysselin maratonin 32 km kohdalla viime vuoden lokakuussa. Ajattelin, että ei kai taas.
Siinä vaiheessa sanoin moikka Viljasen Jukalle ja Virlanderin Ramille, joiden kanssa lähdimme tavoittelemaan tuota 1.30 aikaa. Hidastin vauhtia ja hieroin kylkeä. Ei se oikein tuntunut auttavan.
Näistä kavereista jäin vain 29 minuuttia. Eli kilpailun 1, 3 ja 5 sijat. Ilmoitin haastavan heidät ensi vuonna…
Sitten kävi niin kuin Brysselin maratonilla. Rautasen Tuomas tuli vierelle ja kysyi, että pistääkö taas. Hän muistutti Timo Vuorimaan ”Jeesus-asennosta”, jossa molemmat kädet heitetään sivulle ja hengitetään syvään. Juoksin tuolla kaavalla minuutin verran ja pistos katosi. Hallelujah!
Sen jälkeen jatkoimme Tuomaksen kanssa 4,30 kilometrivauhtia. Tuomas meni menojaan Avenue Tervuerin mäessä 18 km kohdalla. Siinä vaiheessa maratoonarilegenda Harri Hänninen tuli tsemppaamaan minua eteenpäin.
Maalissa oli aivan mahtava fiilis! Tammikuusta saakka olen treenannut noin 8 tuntia viikossa erilaisia kuntomuotoja (juoksua, pyöräilyä, uintia, punttista, cross-traineria ja muuta jumppaa). Hyvältä se tuntuu kun sitten testaa juoksuaan omaa kelloa vastaan ja pääsee tavoitteeseen.
Samalla täytyy kyllä myöntää, että harvoin on kalja ja pizza maistunut yhtä hyvälle kuin tänään. Voi hyvillä mielin osallistua huomiseen ministerineuvoston kokoukseen täällä Brysselissä.
PS. Suzanne veti taas loistavan ajan helteessä: 1.45 ja rapiat.
