Junassa matkalla kotiin Bryggestä. Olen juuri pitänyt kuuden tunnin luennon. Olo väsynyt, mutta tyytyväinen.
Tänä vuonna en vedä kokonaista kolmenkymmenen tunnin kurssia. Aika ei kerta kaikkiaan riitä.
Bryggessä käynti on aina yhtä antoisaa. Se on eräänlainen henkireikä mepin arjesta. Nuoret opiskelijat puhkuvat intoa. Luennoiminen on haastavaa. Vaativampaa yleisöä tuskin löytyy.
Bryggen oppilaat pitävät luennoisijan valppaana.
Tänään kävin läpi EU:n sopimushistoriaa. Aloitin ”vasta” yhtenäisasiakirjasta, joka astui voimaan vuonna 1987. Sen jälkeen vuorossa olivat Maastrichtin, Amsterdamin ja Nizzan sopimukset. Lopuksi veivasin perustuslaillista sopimusta ja sen tulevaisuutta.
Oli mukava saada vaihtelua omalle luentorutiinille. Toisaalta huomaan myös etääntyväni akateemisesta maailmasta. Integraatioteoriat eivät enää sytytä samalla tavalla kuin ennen. Joku voisi ehkä väittää, että tämä on tervettä kehitystä…
