Britanniassa on aina kiva käydä. Britit ovat leppoisaa porukkaa. Pohjolan poika samaistuu helposti.
Olen asunut Lontoossa parisen vuotta (1997-1998). Briteillä on paljon mukavia perinteitä kerrosbusseista krikettiin (jälkimmäisestä en sinänsä saa kicksejä, mutta perinne se on kuitenkin). On kuitenkin kolme asiaa, jotka saa ainakin meikäläisen pohtimaan millä vuosisadalla britit oikein elävät: maitomies Bob, keskuslämmitys ja suihkut.
Tänään aamulla sain kunnian herätä aikaerosta ja talviajasta kärsivän Oliverin kanssa jo kello viideltä. Kuulin jotain rapinaa oven takaa. Kävin kurkkaamassa. Siellähän oli tietenkin Suzannen vanhempien ”milkman”, eli maitomies. Hän tervehti iloisesti. Bob on jakanut tuoretta maitoa, kananmunia, leipää ja mehua samalle alueelle jo yli 30 vuotta. Mukava perinne. Hän ajelee ympäriinsä sähköautolla. Kaksi jättiläismäistä koiraa köröttelevät takaosassa. Maito on ainakin parempaa kun Belgiassa.
Brittien saarilla on tietenkin paljon vanhoja taloja. Useat rivi- ja paritalot ovat joko kuningatar Viktorian tai kuningas Edvardin ajoilta. Vuosikymmenten myötä niitä on kunnostettu ja modernisoitu, mutta on edelleen taloja, joissa ei ole keskuslämmitystä, saati kaksinkertaisia ikkunoita. Niiden talojen kylmyyteen ei pohjolan poika oikein halua tottua. Toisaalta meilläpäin pidetään välillä lämpötila turhankin korkealla. Iho meinaa kuivua päältä.
Brittien suihkut ovat myös legendaarisia. Painesuihkuja toki löytyy, mutta vanhoissa taloissa pisaroiden välin voi laskea sekunneissa. Onneksi minulla ei enää ole takatukkaa…Hiustenpesu ei olisi helppoa.
Brittivisiittien jälkeen sitä kuuntelee taas Tony Blairin puheita talouden modernisaatioista ihan eri korvalla. Hey Tony, fix your plumbing before you start preaching about economic reform…
