Britanniassa on viime viikkoina keskusteltu siitä, voisiko maahanmuuttajien määrää rajoittaa. Keskustelun sävy on ollut mälsä.
Britannialla on positiivinen ja merkittävä rooli Euroopan unionissa. Se on kuulunut sisämarkkinoiden rakentajiin ja edistänyt sekä vapaakauppaa että laajentumista. Ilman Britanniaa meillä tuskin olisi eurooppalaista sisämarkkinaa. Euroopan unioni voi aina paremmin silloin, kun Britannia on siinä täysillä mukana.
Suhtautuminen Euroopan unioniin on kuitenkin pitkään ollut brittipolitiikan vaikeita kysymyksiä. On paljon ymmärtämystä sille, että brittihallitus hakee sisäpoliittisesti tukevaa maata jalkojensa alle, mutta Britannian EU-suhteen arvioinnin tulee perustua tosiasioille. Ajatukset, että Britannia voisi esimerkiksi yksipuolisesti irtaantua EU-säädöksistä eivät sovi yhteen sen EU-jäsenyyden kanssa.
Britit ovat tunnettuja pragmaattisuudestaan, mutta Euroopan integraatio tuo pintaan vahvan ideologisen sävyn.
Neljä vapautta ? työvoiman, pääoman, tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus – on EU:n syvintä perustaa. Ilman näitä vapauksia ei ole yhtenäistä eurooppalaista taloutta ja markkinoita, joka on myös Britannialle merkittävä etu. Ei Lontoon City ? Euroopan johtava rahoitusmarkkinakeskus – palvele vain Britanniaa, vaan se elää rahoituspalveluiden myymisestä koko Euroopalle.
Ei ole ajateltavissa, että EU:n vapauksista ja velvollisuuksista ottaa vain haluamansa ? sitoutuminen vapaaseen liikkuvuuteen kuuluu näihin. On oma paradoksinsa, että Britannia on voimakkaasti ajanut laajentumista, mutta nyt poliittisessa keskustelussa on haluja työvoiman liikkumista koskeviin rajoituksiin.
Tällä hetkellä hiukan yli 14 miljoonaa EU:n kansalaista asuu vakinaisesti muussa EU-maassa kuin kotimaassaan. Vuosittainen EU-maiden välinen liikkuvuus on 0,29 %:n tasolla. Yhdysvalloissa vastaava luku on 2,4 %.
Vapaan liikkuvuuden taloudellinen merkitys Euroopassa on positiivinen. Euroopassa liikutaan nimenomaan työn perässä, ei etuuksien. Kyllä oikea eurooppalainen intressi on helpottaa liikkumista ? työskentelyä, opiskelua, asettumista. Eurooppalaisen integraation pitkä linja on raja-aitojen ja esteiden kaatamista, ei pystyttämistä.
Olen aina arvostanut Britanniaa nimenomaan vapauden ja avoimuuden edustajana. On tärkeää, että Britannia tekee selkeän myönteisen EU-valinnan edustamiensa arvojen pohjalta, joihin myös vapaa liikkuvuus kuuluu.
Kun katsotaan Euroopan isoja haasteita ? hyvinvointi, kilpailukyky, työllisyys, ilmastonmuutos, kansainvälinen asema, ikääntyminen ? niin looginen vastaus on, että Euroopassa näihin haasteisiin voidaan vastata vain toimimalla tiiviisti yhdessä. Siitä Euroopan unionissa on pohjimmiltaan kysymys. Tämä sama logiikka pätee myös Britanniaan.
