Tänään oli aika klassinen meppipäivä: luento, radiohaastattelu, lobbareita, tutkija, ryhmäkokous, delegaatiokokous ja lisää lobbareita.
Päivän paras tapahtuma oli keskustelutuokio Espoonlahden lukion abien kanssa. Alustin ryhmälle lyhyesti unionin haasteista. Erinomaisen porukan kanssa syntyi erinomainen keskustelu. Niinkuin asiaan kuuluu porukka oli juhlinut läpi yön. Aloitin kertomalla omista abikokemuksistani.
Muistan erityisesti kaksi asiaa abimatkaltani Berliiniin vuonna 1987 (nämä vieraat olivat silloin vuoden ikäisiä!). Ensiksi rehtorimme Tor Lindblom kutsui luokan viisi vilkkainta poikaa (siis häiriköt) puhutteluun ennen matkaa. Rehtori totesi, ettei hän ole huolissaan meidän käyttäytymisestämme, koska olemme tottuneita bailareita, mutta pyysi meitä valvomaan muita. Loistava veto! Rinta rottingilla olimme matkan enkeleitä. No ainakin melkein.
Toinen muisto on reikä korvassa. Eräänä päivänä – taisi olla noin kolmen aikoihin aamuyöstä – rehtorin viisi ”suosikkia” kävelivät sisään johonkin baariin, jossa sai lähes ilmaiseksi korvalävistyksen. En muista kenen innoittamana päätimme ”bondata”. Niinhän siinä sitten kävi, että kävelimme ulos baarista korvakoru korvassa ja desinfiointiaine taskussa. Seuraavana aamuna minä en ainakaan olisi halunnut kuulla luentoa EU:sta…
Puoliltapäivin olin radio Vegan suorassa lähetyksessä Astrid Thorsin ja Jakob Södermanin kanssa. Keskustelimme komission valinnasta… ja Buttiglionesta… Korostin taas, että kahden viikon takainen draama ei välttämättä liittynyt Buttiglioneen. Siinä oli kyse vallasta parlamentin ja jäsenmaiden välillä – sekä sosialistien ja konservatiivien välillä.
Luulin, että koko komissiojupakka on nyt selvää pässinlihaa. Väärin. Alkuviikon käytäväkeskustelut osoittavat toista. Viimeksi tänään ryhmäkokouksessa, jossa vieraana oli Barroso, oli kostohenkisiä puheenvuoroja. Nyt pitäisi kaikkien vaan pistää jäitä hattuun ja panostaa uuden komission hyväksymiseen.
Välillä tuntuu siltä, että politiikassa lietsotaan massahysteriaa. Eilen kaiken piti olla selvää: uusi komissio hyväksytään. Sitten keskustelut Kovacsin kommunistisesta taustasta lähtivät liikkeelle ja nyt kaikki on taas auki. Kukaan ei enään tiedä ketkä ovat vastaan ja ketkä puolesta.
Huhuista otetaan kiinni ja välillä ne paisuvat paisumistaan. Loppujen lopuksi kukaan ei oikein tiedä mistä kaikki lähti liikkeelle. Buttiglionen tapaus on tästä oiva esimerkki. Kovacs on menossa samaan suuntaan.
Tällä kertaa paine tulee uusista EU-maista, varsinkin entisistä Neuvostoliiton satelliiteista. Ymmärrän heidän huolensa. Suurin osa uusista mepeistä on taistellut totalitääristä kommunismia vastaan ja nyt yksi häikäilemätön sellainen valitaan komissaariksi.
On mielenkiintoista havaita, että Buttiglionesta sain noin 50 sähköpostipalautetta. Kovacsista olen toistaiseksi saanut vain yhden. Ehkä hänen taustaansa ei ole vielä tutkittu tarpeeksi…Ehkä unohdamme menneisyytemme liian nopeasti…
