Varsinaiseksi blogiksi tämä muuttui vasta vähän myöhemmin, jolloin avasin kirjoitukseni kommenteille. Mielestäni nettipäiväkirjaa ei voi kutsua blogiksi, jos siinä ei anneta mahdollisuutta kommentoida. Nettipäiväkirjahan on oikeastaan vain glorifioitu lehdistötiedote.

Blogikommentit ovat mielestäni tämän palstan ylivoimaisesti parasta antia, ja tämä ei ole mitään diplomaattista mielistelyä. Kommenttien moderaattorina tiedän, mistä puhun. Taso vain parani, kun kaikki rupesivat kirjoittamaan reilusti omalla nimellään.

Oma taso vaihtelee vähän päivän, aiheen ja fiiliksen mukaan. Se lienee normaalia. Välillä ollaan liekeissä ja välillä vaisuja. Sellaista se vaan on.

Huomaan myös, että käytän blogin lisäksi Twitteriä ja Facebookia entistä aktiivisemmin. Mielestäni nämä kolme sosiaalista mediaa täydentävät toisiaan, eikä vähiten siksi, että tweettaan englanniksi.

Yhtä kaikki haluan kiittää teitä kaikkia, jotka jaksatte kommentoida, analysoida, pohtia ja parantaa maailmaa. Te tämän blogin teette, ja minä komppaan innoissani.