Viime viikolla keskustelu blogeista sai jälleen lisävauhtia. Omalta osalta tuli taas opittua jotain uutta: en tiennyt mitä ”olmi” tarkoittaa. Nyt tiedän.

Nettipäiväkirjojen suosio kasvaa. Uusia blogeja perustetaan päivittäin. Niitä löytyy lähes kaikista medioista.

Monesta poliitikosta on tullut innokas bloggaaja. Yksityishenkilöiden blogeja löytyy myös tukuttain.

Tämä nettipäiväkirja näki päivänvalon tammikuun 12. vuonna 2004. Merkintöjä on nyt yhteensä 515. Kai tätä tavaksi voi kutsua.

Käyn aina välillä kurkkaamassa vanhoja merkintöjä. Huomaan, että alussa tuli kirjoitettua aikalailla ilman sordiinoa.

Narsissilla ja bloggaajalla on yhtäläisyyksiä…

Nykyään huomaan olevani ehkä astetta varovaisempi. Toivottavasti en kuitenkaan liian varovainen. Bloggaaminen on parhaimmillaan vapaata (tai päätöntä) ajatuksenjuoksua. Pitää antaa palaa.

Bloggaamiseen pätee mielestäni perussääntö, että kaikki mitä blogiin kirjoitetaan, on julkista informaatiota. Jos et halua jotain julkisuuteen, niin älä kirjoita siitä.

Aina välillä julkisuuteen pullahtaa yllättäviä juttuja. Sellaisia, jotka on kirjoitettu ilman minkäänlaista taka-ajatusta. Tämä nimimerkillä ”kokemusta löytyy”. Välillä voi käydä toisinpäin. Tulee ladattua täysillä ja kukaan ei edes noteeraa.

Ihminen kestää kehuja paremmin kuin kritiikkiä. Jos on aihetta kehuihin, niin kehu. Jos on aihetta kritiikkiin, niin kannattaa ehkä hoitaa asia privaatisti. Myös vastustajia saa halata. Kysykää vaikka Esko Seppäseltä…

Välillä kirjoittaminen sujuu helposti. Tekee mieli kirjoittaa. Aiheet syntyvät ikäänkuin luonnostaan. Välillä kirjoittaminen taas maistuu puulta. Sen huomaa myös lukija.

Yksi blogin tärkeimmistä piirteistä on säännöllisyys. Bloggaaminen on oikeastaan aika suppean porukan juttu. Säännöllinen lukija lähtee lätkimään, jos kirjoitustauot venyvät liian pitkiksi.

Blogimerkinnän ei tarvitse olla pitkä. Päinvastoin. Tämä merkintä on hyvä esimerkki aivan liian pitkästä jorinasta. Ideaalimerkintä ei skrollaamista tarvitse.

Sisällön pohdinnan osalta blogi on enemmän kuin kolumni, mutta vähemmän kuin sähköposti.

Moni bloggaaja sortuu siihen, että käyttää nettipäiväkirjaa kolumnina. Syvällisemmät viestit kannattaa jättää muille foorumeille. Hymiöt voi taasen jättää sähköpostiin.

Kenelle nettipäiväkirjaa sitten kirjoitetaan? Riippuu tietenkin kirjoittajasta. Minulle kirjoittaminen on tapa kertoa mepin arjesta. Se on eräänlaista tiedottamista ilman tiedotetta.

Kirjoittaminen auttaa myös kirkastamaan omia ajatuksia. Samalla se on terapeuttista. Kun ottaa päähän, niin voi purkaa energiaa blogiin.

Yhtäkaikki blogit kannattaa aina ottaa ripauksella suolaa. Narsismiahan niistä ei ikinä puutu…