Englannissa. Moottoritiellä matkalla Suzannen enojen farmilta takaisin anoppilaan Birminghamin liepeille.
Kello jätättänyt tunnin verran. Iltapäivä muuttui nopeasti illaksi. Ulkona on pimeää. Oliver nukkuu. Emilie laulaa takapenkillä lastenlauluja. Appiukko ajaa, koska ratti on auton väärällä puolella… Anoppi istuu tila-auton ”takaluukussa”.
Vietimme päivän farmilla Essexissä. Sukulointihan voi tunnetusti olla pakkopullaa. Kuinka monta kertaa olet esimerkiksi tosissaan nauttinut jonkun kaukaisen sukulaisen rippijuhlista, jossa tarjoillaan jotain äklöttävää voileipäkakkua ja termoskahvia? Siinä sitten yrität vääntää väkinäistä juttua säästä tai edesmenneen isoäidin serkusta, jota et edes tuntenut.
No, onneksi Suzannen sukulaiset kuuluvat sarjaan ”nastaa porukkaa”. Heillä on aina kiva käydä. Syödään ja juodaan hyvin. Heitetään läppää. Sarkasmia ei säästellä.
Saan edelleen sikaa ensimmäisestä joulustani farmilla (siitä on yli kymmenen vuotta). Tuolloin kävimme enojen kanssa paikallisessa Prince of Wales-pubissa ”muutamalla” whiskeyllä. Pubikeikan seurauksena vointini seuraavana aamuna ei ollut parhaasta päästä… Aamuateria koristeli isoäidin ruusupuskaa ja joululounas jäi suomipojalta väliin. ”You never get a second chance to make a first impression”…
Eilen kävin appiukon ja Mikael Forssellin vanhempien kanssa katsomassa Birmingham Cityn ja Evertonin välistä futismatsia. Everton voitti, valitettavasti. Miklu pelasi hyvän ottelun, mutta ei tällä kertaa onnistunut viimeistelyssä.
Miklun kanssa Birminghamin keskustassa.
Minähän olen tietenkin todellinen futisasiantuntija (tai no jos nyt ei silti…), joten sallinet muiden analyysien plagioinnin. Birmingham pelaa liikaa Emil Heskeyn kautta. Puolustajat heittävät korkeita räkäpalloja, jotka Heskey yrittää pukata Forssellille. Taktiikka muistuttaa Norjan jalkapallomaajoukkueen peliä vuoden 1998 MM-kisoissa (tämä viimeinen havainto on ihan omasta päästäni).
Tämän lisäksi keskikenttä, varsinkin Nicky Butt, syöttelee vain sivuille ja taaksepäin. Kärjet kaipaavat suoraviivaisempaa peliä. Miklu liikkuu loistavasti ja onnistuu hakemaan juoksukuvioillaan vapaita paikkoja. Sinne pitää vain saada palloja. Yhtäkaikki oli kiva nähdä, että Miklu on hyvää vauhtia toipumassa polvileikkauksestaan. Kohta verkko heiluu kunnolla.
Illalla kävin Miklun kanssa Birminghamin keskustassa syömässä. Juttelimme kaikesta maan ja taivaan väliltä. Forssell on aivan mahtava tyyppi: lämmin, huomaavainen, fiksu ja hauska. Hänellä on loistava asenne, positiivisuuden perikuva. Loistava esikuva nuorille. Todellinen suurlähettiläs, josta voi olla ylpeä maailmalla.
Tsekkasimme kummalla on isommat hampaat. Minä voitin…
”Nasse” Kuqi, Miklun seuratoveri ja Shefki Kuqin nuorempi veli, liittyi seuraan illallisen jälkeen. Kaiken kaikkiaan loistoilta. Suosittelen muuten Aki Riihilahden kotisivuja (www.akiriihilahti.com). Hulvatonta tekstiä.
