Terveisiä aurinkoisesta ja lämpimästä (+25 C) Berliinistä. Juoksin äsken elämäni parhaan maratonajan: 3.20,36. Olen aivan täpinöissä.
Ennätys parani 11 minuuttia. Noin 40 minuuttia parempi aika kuin kaksi vuotta sitten Helsingissä.
”Valmentajani” Timo Vuorimaa oli jäniksenä tsemppaamassa puoleen väliin saakka (hän säästeli ensi viikon sunnuntain Varsovan maratoniin).
Tahti pysyi erinomaisen tasaisena aina 32 km saakka (noin 4’35/km). Siinä vaiheessa viime viikonloppuna tulehtunut akillesjänne rupesi vihlomaan. Viimeiset 10 km oli tuskaista linkuttamista, mutta periksi ei annettu. Maaliviiva palkitsi, vaikka jäin 5 min tavoiteajasta. Enkka on aina enkka.
Ennen juoksua juttelin pitkään Haile Gebreselassien kanssa. Että on mukava kaveri. Heitti siellä kaikkien kanssa läppää ja hymyili iloisesti, vaikka oli vain muutama minuutti lähtöön. Häneltä ei tänään irronnut maailmanennätystä, mutta eiköhän se sieltä tule.
Nyt saunaan ja kaljalle. Illalla kotiin ja huomenna New Yorkiin, jossa alkaa erittäin mielenkiintoinen YK-viikko. Siitä enemmän tuonnempana.
