Tänään oli Tony Blairin ja kansainvälisen median päivä. Jostain syystä BBC nappasi minut lähes jokaiseen haastatteluun: kolme suoraa radio- ja kaksi televisiohaastattelua. Sen lisäksi Newsweek soitti ja pyysi kommentteja. CNN:llekin piti tulla pätkä livenä. Viimeisin noista peruuntui Israelissa tapahtuneen itsemurhaiskun takia.
BBC world kyselee Blairin puheesta. Mukana liettulainen kollega Ona Jukneviciene ja ranskalainen Harlem Desir, molemmat kasvot kameraan päin.
Peruskysymyksiä oli kaksi: miten Iso-Britannian EU-puheenjohtajuus on sujunut, ja mitä pidin Tony Blairin tämänpäiväisestä puheesta Euroopan parlamentissa.
Britit perivät Luxemburgin puheenjohtajuuskaudelta kolme haastetta: Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä kompuroineen EU-perustuslain, Turkin jäsenyysneuvottelujen aloittamisen ja jumiutuneet budjettineuvottelut.
Britit ovat epäonnistuneet perustuslain elvyttämisessä ja onnistuneet Turkin jäsenyysneuvottelujen aloittamisessa. Budjettineuvottelujen osalta odotetaan vielä tuomiota. On liian aikaista puhua onnistuneesta tai epäonnistuneesta puheenjohtajuudesta. Monet tuntuvat jopa toivovan brittien epäonnistuvan. Minä en.
Edellisellä puheenjohtajuuskaudellaan 1998 alkupuoliskolla britit alkoivat hehkuttaa saavutettuja tuloksia jo puolivälin paikkeilla. Hehkutus kostautui, ja loppuarvosana oli ainoastaan tyydyttävä.
Tällä kertaa britit ovat varovaisempia. He ajavat talousuudistuksia, tukenaan komissio ja monet pienet jäsenmaat. Valitettavasti Saksalta ja Ranskalta ei ole tullut vetoapua, ainakaan vielä. Presidentti Jacques Chiracin tämänpäiväinen kirjoitus keskeisissä eurooppalaisissa lehdissä herättää kuitenkin toivoa.
BBC:n radio tenttaa myös Blairin puheesta.
Blairin puhe täysistunnossa oli taas mahtava. Vaikuttavinta oli, että hän ei puhunut suoraan papereista vaan tukeutui vain muutamaan ranskalaiseen viivaan muistiinpanovihkossaan.
Heinäkuun puhetta kommentoin sanoilla ”bloody brilliant”, tällä kertaa vain ”brilliant”. Viime kerralla sanoin, että se oli paras koskaan kuulemani puhe. Tämänpäiväinen oli toiseksi paras.
Viime kerralla Blair piti visionäärisen puheen, jossa hän valoi uskoa masentuneisiin europarlamentaarikoihin. Tällä kertaa mentiin visioista asioihin. Hän esitti kuusi konkreettista ehdotusta:
1. Panostusta tutkimukseen ja teknologiaan
2. Yhteistä EU:n energiapolitiikkaa
3. Yliopistojen kilpailukyvyn parantamista
4. Maahanmuuton lisäämistä
5. Erillistä ”globalisaatioonsopeutumisrahastoa”
6. Varautumista Euroopan väestön vanhenemiseen
Hän kehotti parlamenttia hyväksymään palveludirektiivin ja edistämään Euroopan kilpailukykyä. Kokonaisuudessaan hän vaati Euroopalta rohkeutta uudistua. Oli mielenkiintoista havaita, että salin keskusta ja oikea puoli osoittivat suosiota ja vasen puoli mökötti hiljaa.
Blairin puhe oli huomattavasti värikkäämpi kuin tämä digikameralla otettu kuva.
Värikkäimmän radiokeskustelun kävin EU-vastaisen Roger Helmerin kanssa. Hän haukkui brittien puheenjohtajuuskauden saavutukset maanrakoon – minä taas puolustin niitä.
Aamulla tapasin sattumalta komission puheenjohtajan Jose Manuel Barroson. Olimme vierekkäisissä radiostudioissa. Juttelimme kahdestaan tovin mm. komission globalisaatioraportista ja palveludirektiivistä. Globalisaatioraportti kannattaa käydä lukaisemassa (http://europa.eu.int/rapid/pressReleasesAction.do?reference=IP/05/1322&format=HTML&aged=0&language=EN&guiLanguage=en).
Juuri nyt istun autossa avustajani Lauri Tieralan kanssa matkalla Brysseliin. Jätän torstain täysistunnon väliin, koska huomenna on Emilien 4-vuotissynttärit. Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen.
