José Manuel Barroson komissio täyttää tänään vuoden. Kansainvälisessä ja kansallisessa lehdistössä on analysoitu komission ensimmäistä vuotta. On tullut risuja ja ruusuja.
Itse olisin valmis antamaan Barroson komissiolle kouluarvosanaksi 8.
Yleensä se on niin, että puheenjohtaja ei tee asialistaa vaan asialista tekee puheenjohtajan. Näin Barrosonkin tapauksessa.
Hänen komissionsa peri muun muassa epävakaan vakaussopimuksen, keskustelun EU:n perustuslaista ja vaiheessa olevat budjettineuvottelut.
Poliittisesti alku ei ollut helppo. Italialaisen komissaariehdokkaan, Rocco Buttiglionen, homovastaiset lausunnot aiheuttivat kohun. Se johti siihen, että Buttiglione vetäytyi kisasta. Samoin kävi Latvialaiselle Ingrida Udrelle, jota ei pidetty pätevänä komissaarin tehtävään.
Barroson komissiolle voi antaa ruusuja vakaussopimuksen uudistamisesta, lainsäädännön yksinkertaistamisesta ja vähentämisestä, Turkin ja Kroatian jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta ja aloitteellisuudesta globaalisaatiokeskustelussa.
Valiokuntaäänestys palveludirektiivistä alkamassa, poikkeuksellisesti täysistuntosalissa.
Komissiolla on myös ollut selkeä linja sisämarkkinoiden vapauttamisessa. Sen toiminta esimerkiksi palveludirektiivin eteenpäinviemisessä on ollut kiitettävä.
Komissiolle voi antaa risuja tavasta, jolla se hoiti tekstiilineuvottelut Kiinan kanssa. Toki tässä suurimpana ongelmana olivat protektionistiset jäsenmaat. Tietyillä tahoilla komissiota on myös kritisoitu tavasta, jolla se yritti hallinnoida kemikaaliasetusta ja ohjelmistopatenttidirektiiviä. Jälkimmäinenhän kaatui jo parlamentin ensimmäisessä lukemisessa.
Risuja on myös annettu siitä, että vuosien 2007-2013 budjetista ei olla päästy yhteisymmärrykseen ja siitä, että Ranska ja Hollanti äänestivät perustuslakia vastaan. Näissäkin tapauksissa jäsenmaiden kannattaisi vain katsoa peiliin.
Yksittäisistä komissaareista antaisin ruusuja Barrosolle, Grybauskaitelle, Kallakselle, Kroesille, McCreevylle, Rehnille ja Verheugenille. Kaikki ovat hoitaneet hommansa hyvin, muutamat jopa yli odotusten.
On muutamia komissaareja, joilta odotettiin paljon, mutta jotka eivät ole ainakaan vielä loistaneet. Näihin voi laskea esimerkiksi Mandelsonin ja Wallströmin.
Iltapäiväillä sisämarkkinavaliokunnassa oli pitkä äänestys palveludirektiivistä. Äänestys kesti neljä ja puoli tuntia. Muutosesityksiä oli noin 1600, äänestykohtia yhteensä 304.
Äänestyksessä oli selkeä kahtiajako: konservatiivit, liberaalit ja muutamat pienryhmät vastaan sosialistit, vihreät ja vasemmisto.
Me voitimme kaikki keskeiset äänestykset, sadoittain siis. Alkuperämaaperiaate toteutuu tahtomallamme tavalla äänin 21-16. Kourallisessa äänestyksiä (terveyspalvelujen mukaanotto direktiiviin) kolme meidän jäsenistämme poikkesivat äänestyslistasta. Ne äänestykset me hävisimme.
Varajäsen ehti välillä seikkaillakin salissa…
Veikkaan, että sosialistien joukossa oli sellaisia, jotka halusivat äänestää palveluiden vapauttamisen puolesta, mutta ryhmäkuri voitti. Esimerkiksi uusien maiden sosialistit olisivat halunneet äänestää Euroopan puolesta, protektionismia vastaan.
Lopulta Gebhardtin mietintö hyväksyttiin äänin 25 puolesta, 10 vastaan ja 5 tyhjää. Tai ei sitä oikein voi Gebhardtin mietinnöksi enää kutsua, koska se muuttui niin radikaalisti. Onneksi muuttui. Gebhardtin alkuperäinen versio oli yhdistelmä protektionismia, sosialismia, ksenofobiaa ja nationalismia. Se oli mietintö Euroopan yhdentymistä vastaan.
Sosialistit hajaantuivat lopullisessa äänestyksessä, Gebhardt itse äänesti tyhjää. Lasse Lehtinen äänesti mietinnön puolesta.
PS. Aamulla oli meppien ja ulkoministeri Tuomiojan yhteispalaveri. Kävimme läpi Suomen puheenjohtajuuskauden haasteita. Henki oli hyvä ja rakentava, puolin ja toisin.
