Barroson analyysi nykytilanteesta on pitkälti samankaltainen, minkä itse esitin suurlähettiläspäivillä pari viikkoa sitten. Vielä vuosi sitten spekuloitiin euron hajoamisella, ei spekuloida enää. Sen sijaan ensi vuonna saamme yhden euromaan lisää. 

Barroson mukaan pahimmin pulassa olleista maista Espanjan vienti on korkeammalla tasolla kuin koskaan eurojäsenyyden aikana, Irlanti on palannut rahoitusmarkkinoille ja sen talous on elpymässä, Portugalin talous samoin ja Kreikan kilpailukyky on kovan uudistusohjelman tuloksena paranemassa. Kaiken kaikkiaan valoa on tunnelin päässä nähtävissä. Ongelmia edelleen on, eikä vaara ole ohi, mutta tähänastiset toimet näyttäisivät tepsivän. Tuloksia ei pidä liioitella, mutta ei niitä saa vähätelläkään. Luottamus on yksi talouden tekijä, eikä pirujen maalaaminen seinille auta. 

Puheessa muistutetaan viime kädessä olevan kyse kasvusta. Tätä edistetään sekä kansallisella että EU-tasolla. Rakenneuudistukset ovat kansallisia tehtäviä, koskivat ne meidän tapauksessamme sitten työurien pidentämistä tai julkisen sektorin uudistamista. EU-tasolla työsarkaa riittää sisämarkkinoiden kehittämisessä. Barroso mainitsee esimerkkinä muun muassa Suomelle tärkeät digitaaliset sisämarkkinat: onhan nurinkurista, ettei meillä ole vieläkään yhteisiä sääntöjä digipuolella samaan aikaan, kun hyödykkeiden tulisi liikkua esteettä. 

Näiden lisäksi Barroso muistuttaa vapaakaupasta mainiten neuvottelut USA:n, Kanadan ja Japanin kanssa. EU:n ja Yhdysvaltain taloussuhde on maailman merkittävin. Mielestäni on ilman muuta etumme, että se syvenee ja maailman taloussuhde muovautuu sen ehdoilla. 

Barroso näyttää peräänkuuluttavan eurooppalaista itsetuntoa. Hän korostaa saavutuksia: euro on epäilyistä huolimatta pysynyt kasassa. Mikä olisi EU:n kansainvälisen uskottavuuden tila, mikäli yhteisvaluutalle kävisi huonosti? Ei kai kukaan sitä voi toivoa? Toinen esimerkki on laajentuminen: selvä menestystarina Eurooppaa repineen historian valossa. Nobelin rauhanpalkinto mainitaan myös. 

Samalla EU:ta saa ja pitää kritisoida, mutta mielellään rakentavin parannusehdotuksin. Barroso viittaa toimivaltajakoon: mitä tehdä EU-tasolla, mitä kansallisesti? Kyse ei mielestäni ole toimivallan palauttamisesta jäsenmaihin, vaan kuinka sitä käytetään. Jälleen keskustelun soisi olevan asiallista toisin kuin kotimainen ?saunaklapigate?. Kiitos Kauppalehdelle asian selventämisestä! Toivon mentävän asiallisessa ja rakentavassa hengessä myös EU-vaaleihin 2014, joihin viitaten Barroso sekä aloittaa että lopettaa puheensa. Oma veikkaukseni on, että vaalit saavat äänestäjät aiempaa innokkaammin liikkeelle. Eurooppalaisen demokratian kannalta hyvä niin!