Vähemmän stressaava päivä, mutta joku jomottaa päässä vieläkin. En tiedä mikä, mutta eiköhän se kohta lakkaa jomottamasta; viimeistään huomenna Uutisvuodon nauhoituksissa.
Viktor Jushtsenkon piti vierailla parlamentissa tänä aamuna, mutta hän ei ilmestynyt paikalle huonojen sääolosuhteiden vuoksi. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla Jushtsenkon ajatuksia Ukrainan roolista Euroopassa. Ilmassa on euforiaa. Kannatan toki Ukrainan EU-jäsenyyttä pitkällä aikavälillä, mutta juuri nyt ei pidä tehdä mitään hätiköityjä päätöksiä.
Päivän koskettavin hetki oli hiljainen minuutti Auschwitzin keskitysleirin uhrien muistoksi. Tänään on tasan kuusikymmentä vuotta siitä, kun puna-armeijan joukot vapauttivat keskitysleirin.
Siinä muuttuu pienen europarlamentaarikon stressit aika suhteelliseksi. Ei sitä vainoa ja pahuutta voi edes ymmärtää. Idealistina on vaikea tajuta miljoonien juutalaisten, etnisten vähemmistöjen, homoseksuaalien ja poliitisten vankien joukkomurhaa. Siitä on VAIN kuusikymmentä vuotta!
Meidän ei pidä koskaan unohtaa mitä tuolloin tapahtui. Jos unohdamme, se voi tapahtua uudelleen. Taistelu antisemitismiä, rasismia ja syrjimistä vastaan jatkuu.
Parlamentti hyväksyi yhteisen Auschwitzin päätöslauselman äänin 617 puolesta ja 10 tyhjää. Kukaan ei äänestänyt vastaan.
Päivän parasta antia oli Euromittakilpailun voittajien tapaaminen. Kyseessä oli kolmen lukiolaisen (ja yhden opettajan) palkintomatka Brysseliin. Kainuulaiset nuoret voittivat Jyväskylässä järjestetyn EU-tietokilpailun. Juttelimme vähän parlamenttityöstä ja aamun äänestyksistä. Innokas porukka.
Ennen lentoa Suomeen lounastin vielä Luxemburgin EU-suurlähetystön kakkosmiehen Christian Braunin kanssa. Juttelimme mm. terveysväittämiä koskevasta raportistani ja palveludirektiivistä. Christian on vanha kaveri ja vastaa nykyään Coreper ykkösestä, eli sisämarkkinoista. Hänellä on tärkeä rooli varsinkin seuraavien kuukausien aikana, koska Luxemburg toimii ministerineuvoston puheenjohtajana.
Lentomatka Helsinkiin oli oikeastaan vähän pelottava. Kaksikymmentä minuuttia nousun jälkeen kapteeni ilmoitti, että koneen ilmanpaine ei ole hallinnassa ja joudumme kääntymään takaisin Brysseliin. Muutamaa minuuttia myöhemmin hän perui ilmoituksensa ja jatkoimme matkaa Helsinkiin. Perille saavuimme vajaan tunnin aikataulusta jäljessä.
Myöhästyin tovin komission järjestämästä seminaarista Haikon kartanossa. Olin siellä illallispuhujana. Myöhästyminen ei menoa haitannut. Annoin palaa lempiaiheestani, eli EU:n tulevaisuudesta.
Päivän aikana saimme valmiiksi palveludirektiiviä koskevan artikkelin, joka julkaistaan European Voicessa ensi viikolla. Yleensä väännän kolumnit itse, mutta tällä kertaa teimme oikein kunnon tiimityötä. Kai teki pohjat, minä muokkasin ja Lauri viimeisteli. Pistimme vielä varmuuden vuoksi kommenteille luotettaville asiantuntijoille.
Annoin palaa aika vapaasti, koska kaikki palveludirektiiviin liittyvä nationalistissävyinen protektionismi tulee jo hiljalleen korvista ulos. Ensimmäisen puolen vuoden aikana olen keskittänyt kolumnit pitkälti Suomen mediaan. Nyt on korkea aika panostaa myös kansainvälisen median puolelle. European Voice on hyvä lähtölaukaus.
