En ole vähään aikaan pohtinut Aasian asioita, joten tässä tulisi muutama ajatus, joista kuulisin mielelläni näkemyksiä arvon blogikommentaattoreilta.
Aasia merkitsee minulle henkilökohtaisesti uutta mannerta. Olen matkustanut alueella melko vähän, mutta tulevina kuukausina alue tulee useiden työvierailujen myötä tutummaksi. Hyvä niin, sillä Aasian globaali merkitys kasvaa koko ajan.
Perjantaina lounastin Kiinan suurlähettilään residenssissä. Ilmapiiri oli miellyttävä ja epävirallinen, ja kiinalainen ateria erinomainen. Tarkoituksenamme on alkaa tavata lähettilään kanssa säännöllisesti. Tänään sain talomme virkamiehiltä hyvän analyysin kehityssuunnista Itä-Aasiassa.
Aasia on Kiinan noususta huolimatta edelleen moninapainen. Kiina, Japani ja Intia ovat sen valtakeskiöitä. Talous toimii alueella suurena yhdentävänä tekijänä. Taloudelliset intressit ja sidonnaisuudet ajavat varsinkin Kiinaa, Japania, Koreaa ja Taiwania lähentymään myös poliittisesti.
Vahvin dynamiikka liittyy juuri Kiinan talouskasvuun ja siten maan valtaviin raaka-aine- ja energiatarpeisiin. Aasian ja Tyynenmeren maat Australiaa myöten myyvät sille raaka-aineita tai muita tuotteita. Siten Kiina vetää imussaan näiden maiden taloutta kasvuun, mutta myös sen oma alueellinen vaikutusvalta kasvaa.
Täytyy sanoa, että voimme antaa Kiinalle tunnustusta siitä, että se on kyennyt nostamaan valtavan väkimäärän köyhyydestä. Myös sen väestönkasvu on hallittu. Maan johto on onnistunut ratkaisemaan identifioimiaan ongelmia. EU ja muu kansainvälinen yhteisö pyrkii yhä edistämään myös Kiinan oikeusvaltiokehitystä ja kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia.
Viime aikoina on puhuttu paljon ns. G2-akselista, Yhdysvaltain ja Kiinan keskinäisriippuvuudesta. Kiina tarvitsee USA:ta vientikohteena ja USA puolestaan tarvitsee Kiinaa sijoittajana. Kiina on Yhdysvaltain alijäämätalouden takuuvaltio. Vaikka maailmassa on tämänkin akselin vuoksi taipumus nähdä Kiina talousmahtina, joka pelastaa muut talouskriisistä, maalla on muitakin rooleja. Sen kansainvälinen poliittinen painoarvo on kasvanut entisestään. Kansainvälinen yhteisö tarvitseekin Kiinaa toimimaan rakentavana ja vastuuta kantavana jäsenenään ja toimimaan yhteisten haasteiden ja ongelmien ratkaisijana.
Koskaan aiemmin eivät Kiina, Japani ja Etelä-Korea ole olleet vahvoja yhtä aikaa. ASEANia voidaan pitää alueen poliittisen integraation veturina. Etenemistä jarruttavat silti maiden väliset historialliset jännitteet toisen maailmansodan ajalta. Vahvistuva ja kasvava Kiina on sitä myös sotilaallisesti. Sen halu toimia yhteistyössä muiden maiden kanssa vaikuttaa Aasian ja koko Tyynenmeren alueen vakauteen.
Japanissa vaihtui valta ensimmäistä kertaa yli 50 vuoteen tämän syksyn parlamenttivaaleissa. Uuden hallituksen johtajuutta aletaan pian mitata, sillä vaikka Japani on edelleen maailman toiseksi suurin talous, sillä on käsissään valtavat rakenteelliset uudistuspaineet. Japani on Suomelle ensisijaisesti talouskumppani, mutta maillamme on poliittisia yhteistyökohteita erityisesti kriisialueilla, kuten Afganistanissa ja multiyhteyksissä.
Ja vielä Intia, tuo Aasian tulevaisuuden lupaus, jonka talouskasvu keskittyy lähinnä teknologiakehitykseen sekä innovaatioihin. Kuten Kiinassa on myös Intiassa valtaisa, kasvava keskiluokka, mikä tekee molemmista maista tärkeän vastuunkantajan myös ilmastopoliittisissa kysymyksissä. Intia on osa Etelä-Aasian vakauden yhtälöä. Sen ulkopolitiikka on yleisesti ottaen varovaista ? Intia on tarkkailija, joka usein tarttuu asioihin vain jos ne koskettavat aivan suoraan Intiaa.
EU:lla on vielä paljon tehtävää Aasiassa. Meitä ei juurikaan tunneta, tai jos tunnetaan, EU nähdään vain kauppablokkina. Nauttimamme arvostus ei ainakaan kasva, jos yritämme lähteä opastamaan näitä hyvän itsetunnon omaavia maita.
