Torstaina Suomi oli mukana YK:ssa esittämässä tärkeää päätöslauselmaa neuvotteluiden aloittamiseksi kansainvälisestä asekauppasopimuksesta. Olemme jo pitkään aktiivisesti ajaneet kansainvälistä asekauppasopimusta eli ATT:ta (Arms Trade Treaty), joka loisi oikeudellisesti sitovat kansainväliset säännöt aseviennille. Sopimusta tarvittaisiin täyttämään se haitallinen aukko, jonka yhteisten sääntöjen puuttuminen jättää aseviennin valvontaan. Sopimus estäisi osaltaan aseita päätymästä vääriin tai vastuuttomiin käsiin. Jos maailmanlaajuisesti noudatettaisiin samoja, yhdessä sovittuja asevientisääntöjä, estettäisiin laillisten tuotteiden päätymistä laittomille markkinoille. Vääriin käsiin päätyessään aseet aiheuttavat epävakautta, inhimillistä kärsimystä ja ihmisoikeuksien loukkauksia.
ATT-hanke nauttii erittäin laajaa kansainvälistä tukea, mutta vastustajia ja epäilijöitäkin löytyy. Eräät maat tuntuvat pelkäävän, että maansa puolustuskyky heikkenisi, jos aseostot tyrehtyisivät syrjiviksi katsottujen vientikriteerien perusteella. Eräät suuret asetuottajamaat EU:n ulkopuolella suhtautuvat varsin epäilevästi hankkeen toteuttavuuteen ja vaikutuksiin. Korostan kuitenkin, että sopimuksella ei puututa YK:n peruskirjan mukaiseen oikeuteen itsepuolustukseen eikä oikeuteen hankkia tai viedä aseita sopimuksen puitteissa. Sen sijaan sopimus asettaisi kaikki maat samalle viivalle viennin sääntöjen suhteen. Näin on jo esimerkiksi EU:ssa, jossa vientivalvonta on hyvin järjestettyä ja maat noudattavat EU:n sitovia pelisääntöjä vientiluvituksessa.
Suomen ja muiden esityksen takana olevien maiden (Australia, Costa Rica, Iso-Britannia, Japani, Kenia ja Meksiko) tarkoituksena on vihdoin saada aikaan maailmanlaajuiset pelisäännöt asekaupalle. On tärkeää pitää kaikki maat mukana jatkokeskusteluissa. Meidän tulee erityisesti pyrkiä siihen, ettei suuri joukko keskeisiä asetuottajia jättäytyisi neuvottelujen ulkopuolelle. Uskon, että YK:n yleiskokous tänä syksynä käynnistää neuvotteluprosessin asevalvontasopimuksesta. Se on tavoite, jota myös monet kansalaisjärjestöt, myös suomalaiset järjestöt, ovat pitkään ajaneet.
