Joulu ja uusi vuosi ovat pian täällä. Tahti hiljenee itse kullakin. Nyt on hetki aikaa ajatella, arvioida kulunutta vuotta ja pohtia tulevaa. Kuluneeseen vuoteen on omalla kohdallani mahtunut paljon. Monenlaisista kokemuksista ja kohtaamisista päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus. Ja erityisen vahvasti mieleen ovat painuneet ne ihmiset, jotka antavat aikaansa toisille.

Yhdelle joukolle haluaisinkin lausua erityiset kiitokset. Nimittäin kaikille niille tuhansille ja tuhansille suomalaisille, jotka tekevät äärimmäisen tärkeää työtä vapaaehtoisina toisten ihmisten kanssa.

Esimerkiksi Heinolassa sain tutustua Jyränkölän Setlementin toimintaan ja Tuttavantupaan. Loistava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun suomalaiset lähtevät liikkeelle, ryhtyvät tuumasta toimeen ja auttavat toinen toistaan. Laaja vapaaehtoisten joukko on läsnä mm. yksin tai palvelutalossa asuvien ikäihmisten arjessa vaikka lunta luoden, harrasteryhmiä vetäen tai ystävänä ja kuuntelijana.

Helsingin Mariankotiin pääsin osaltani mahdollistamaan ”Jätkäkerhon” toimintaa osana Vapaaehtoisten päivän tilaisuuksia. Kerhon tavoitteena on toteuttaa muistisairaiden, keski-iältään 86-vuotiaiden asukkaiden toiveita. Hoitajien ja vapaaehtoisten voimin on tehty mm. vierailuja eri puolille kaupunkia ja järjestetty monenlaista toimintaa hoivakodeissa lattiacurlingista voileipäpajoihin. Hyvä esimerkki siitä, ettei vapaaehtoistoimijolta vaadita tiettyä osaamista. Kuka tahansa voi auttaa, joka ainoa meistä on hyvä jossakin.

Erityyppisestä hienosta vapaaehtoistyön esimerkistä käy eri kaupungeissa leviävät Hätäkahvit-ryhmät, joissa tarjotaan levähdyspaikka vanhemmille arjen kiireiden ja jatkuvan väsymyksen keskellä. Tässä tartutaan vaikeaan asiaan hyvin käytännönläheisesti. Hieno esimerkki on myös Tanskassa asuvan Heidi Miettisen Facebookiin perustama Jouluapua-yhteisö, jossa välitettiin jouluksi lahjatoiveita ja apua.

Yhteistä vapaaehtoistyölle sen monissa muodoissa on se, että asioita tapahtuu alhaalta ylöspäin. Ihmisten vetäminä – ei vain politiikassa tai perinteisissä ”vallan linnakkeissa”. Näitä tekoja tekevät lukuisat suomalaiset, eivät vain päättäjät. Kiinnostusta hyvän tekemiseen on paljon. Tämä voimavara on päästettävä liikkeelle.

Tarinat välittämisestä ja arjen pienistä suurista teoista nousivat esiin myös Kesäranta-keskusteluissa pari viikkoa sitten. Koolla oli joukko eri elämäntilanteissa olevien ihmisten parissa työtään tekeviä ammattilaisia. Keskustelun teemana oli arjen turvallisuus, ja kuinka voisimme lisätä turvallisuuden tunnetta. Kolme teemaa nousi esiin useissa puheenvuoroissa.

Ensinnäkin ennaltaehkäisevien toimien merkitys on valtava. Oli kyse nuoresta, uupuneista vanhemmista tai yksinäisestä vanhuksesta, olisi arjen pulmiin tärkeää tarjota apua ennen kuin on liian myöhäistä. Monesti yhteiskunnan tukiverkot puuttuvat peliin viime tingassa. Tähän ongelmaan on tartuttu siirtämällä palveluiden painopistettä ennaltaehkäisyyn. Mutta siinäkin tapauksessa, että apu saavuttaa tarvitsijan, ei virkamies poista yksinäisyyttä – näin totesi viisaasti yksi keskusteluissa mukana olleista.

Yksinäisyys on asia, jota emme voi poistaa säätämällä uusia lakeja tai lisäämällä rahaa. Se on asia, johon jokainen meistä voi itse omassa lähipiirissään ja omilla toimillaan vaikuttaa. Luulenpa, että ”Tutustu naapuriin” –päivä lisäisi suomalaisten hyvinvointia enemmän kuin moni hanke tai työryhmän raportti.

Toiseksi teemaksi muodostui työ ja sen merkitys. Työ on monella tapaa olennainen osa arjen turvallisuutta. Esimerkiksi nuorilta tuli viestiä, että työnteon pitäisi olla aina kannattavaa. Olen samaa mieltä. Tuttu lause ”työ on parasta sosiaaliturvaa” sai keskustelussa uuden muodon. Arjen rytmi on parasta sosiaaliturvaa. Työ tuo arkeen rytmiä ja kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa. Kaikki työ on arvokasta. Tässä konkreettisena toimena pohdittiin osa-aikaisenkin työn vastaanottamisen helpottamista ja työkokeilujen lisäämistä.

Kolmanneksi: tarvitaan lisää tietoa ja koordinaatiota. Suomessa on laajat julkisen sektorin järjestämät hyvinvointipalvelut. Lisäksi meillä on aktiivinen ja suuri järjestökenttä. Tietoa tuesta ja palveluista voi kuitenkin olla hankala löytää. Yhteistyötä ja koordinaatiota on syytä parantaa. Tällaisesta toiminnasta hyvä esimerkki on poliisin Ankkuri-tiimit. Niiden toimintaan kuuluu nuorten ja perheiden kokonaisvaltaisen elämäntilanteen ja avun tarpeen selvittäminen sekä tarkoituksenmukaisen avun tai tuen piiriin ohjaaminen.

Yksi keskustelussa mukanaolleista tiivisti hienosti: ”Meidän työtä on välittää. Me välitämme niistä ihmisistä, joiden kanssa me teemme töitä.” Tämän ajatuksen soisi olevan läsnä laajemminkin, eikä pelkästään työssä vaan kaikessa yhdessä tekemisessä.

Hyvinvointia rakennetaan arjen pienillä teoilla. Sitä rakennetaan työllä. Hyvinvointia rakennetaan uusilla toimintatavoilla ja yhteistyöllä. Välittämisellä. Uudessa hyvinvointipolitiikassa kaikki lähtee ihmisestä. Erilaisten elämäntilanteiden tunnistamisesta, vahvasta tuesta vaikeissa tilanteissa ja avusta joka on ajoissa.

Joulu on antamisen aikaa. Arvokkainta on toiselle ihmiselle annettu aika.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

4 Comments
  1. Tarja Heiskanen
    24.12.2014 03.26

    Hyvää Joulua Englantiin perheellesi ja voimia tulevaan vuoteen 2015 Suomessa!

    Ja,kiitokset kuluneesta vuodesta Suomen hyväksi!

    Lepo!

    Reply
  2. Mika Kaakinen
    24.12.2014 19.05

    Hyvä!

    Reply
  3. pekka jugger
    07.01.2015 00.00

    Jos sitten rehellisyyttä välillä.

    Reply

Leave a reply to Markus Aro Peruuta vastaus

required