Valtioneuvosto hyväksyi viime perjantaina Suomen arktisen strategian. Se on hallitusohjelman mukainen kolme vuotta sitten hyväksytyn strategian päivitys ja laajennus. Strategian sisällön laajentuminen heijastaa sekä arktisen alueen että Suomen toiminnan huimaa muutosta. Vuoden 2010 strategiassa vilisivät kansainväliset ?foorumit? ja erilaiset ?turvallisuushaasteet?. Uudessa strategiassa vilisevät luonnonvarat, alkuperäiskansat ja pilvipalvelut. Vain jääkarhut puuttuvat.
Oma tavoitteeni strategian valmistelussa oli alusta alkaen selvä: halusin päästä eroon arktisista ?haasteista? ja kääntää ne mahdollisuuksiksi. En halua nähdä arktista aluetta erilaisten turvallisuuspyrkimysten temmellyskenttänä tai päälle kaatuvien ilmastohaasteiden laboratoriona. Se on Suomelle ennen kaikkea valtava liiketoimintamahdollisuus.
Olen lopputuotokseen erittäin tyytyväinen. Hallitusta on aiheellisestikin syytetty loputtomasta strategioiden, mietintöjen ja periaatepäätösten tuottamisesta. Tämä strategia antaa kuitenkin kenelle tahansa lukijalle hyvin kouriintuntuvan kuvan arktisen alueen loputtomista mahdollisuuksista. Se on oiva opas ennen kaikkea yritystoiminnan kehittämisessä. Yli toistakymmentä sivua käytetään hyvin konkreettiseen kuvaukseen arktisen liiketoiminnan mahdollisuuksista. Energian, merialan, luonnonvarojen, cleantechin, matkailun, liikenteen ja digitaalisten palvelujen yhteydessä lukijalle avautuu valtava mahdollisuuksien kirjo. Tämä on julkisen sektorin tarjoamaan sparrausta parhaimmillaan.
Kimpussani on ollut jo pitkään joukko arktisen alueen asiantuntijoita, joiden mielestä Suomessa koko arktinen vallankumous on jäänyt huomaamatta. Siinä voi olla perääkin. Se ehkä heijastaa aikamme tiedonvälitystä. Pohjoisen tiedotusvälineet ovat ansiokkaasti pitäneet esillä arktisen mahdollisuuksia mutta täällä etelässä on ehkä jo pidempään nukuttu mahdollisuuksien ohi.
Tähän liittyy yksi väärinkäsitys, jonka arktinen strategia ansiokkaasti korjaa: arktinen toiminta ei ole aluepolitiikkaa. Lähes kaikilla aloilla arktinen on globaalien pyrkimysten näyttämö. Esimerkiksi arktinen meriteknologia on maailmanlaajuisesti kilpailtu toimiala, jossa kilpailijamme ovat ihan muualla kuin pohjoisessa. Tästä huolimatta strategia korostaa, että pitkäaikaisia tuloksia pohjoisessa saavutetaan vain paikan päällä. Tämä koskee erityisesti investointi- ja palvelualan hankkeita. Kiinnostavasti arktisessa liiketoiminnassa pätee kehitysmaaliiketoiminnasta tuttu sääntö: kestäviä tuloksia saavuttaa vain sitoutumalla pitkäjänteisesti alueen kehittämiseen.
En myöskään halua kiistää Suomen maantieteellisen aseman tuomia kiistattomia etuja. Suomi on arktinen maa. Suomen kansa on kokonaisuudessaan arktinen kansa. Joka kolmas 60. leveyspiirin pohjoispuolella asuvista on suomalainen. Koko arktinen strategia perustuu ajatukseen, että kaikkialla Suomessa on arktista osaamista ja arktiset asiat ovat tärkeitä koko Suomen kannalta.
En halua ohittaa tätäkään aihetta ilman muutamaa esimerkinomaista lukua. Arktisella alueella on ainakin 13 prosenttia maailman löytämättömistä öljyvaroista ja 30 prosenttia maakaasusta. Pelkästään kaivosalalle arvioidaan syntyvän Suomessa jopa 5000 uutta työpaikkaa lähivuosina, ja yksi kaivostyöpaikka tuottaa yleensä välillisesti kahdesta kolmeen muuta työpaikkaa. Toisaalta arktisen ekosysteemin säilymisen varassa on noin 21000 kylmään sopeutunutta eliölajia, muun muassa yli puolet maailman kahlaajalinnuista. Arktinen alue on siis oiva testialusta alueen maiden kyvylle tuottaa viisasta toimintaa, jossa eri etunäkökohdat otetaan huomioon mutta samalla hyödynnetään täysimääräisesti tarjolla olevia mahdollisuuksia.
Aion itse tapani mukaan siirtyä heti sanoista tekoihin. Lähden kuukauden päästä mittavan yritysvaltuuskunnan kanssa hyödyntämään arktisia mahdollisuuksia Norjan Hammerfestiin. Pysykää kanavalla.
