Taas lentokoneessa (paikka 9F), tällä kertaa matkalla kotiin. Eilinen päivä Jyväskylässä oli hieno. Sain esimakua siitä, millaista on kampanjatyö: kolme yleisötilaisuutta ja kolme haastattelua, tiukka minuuttiaikataulu. Illalla olin ihan puhki. Ehdin kuitenkin piipahta Freda Narsin varpajaisissa. Freda ja Karin saivat alkuviikosta potran pojan, Axelin pikkuveljen.

Varpajaisissa oli kiva jutella kavereiden kanssa. Rinteen Pasikin oli ehtinyt paikalle. Meidän oli tietenkin pakko käydä vakituinen pieni Nato-väittely. Taas päädyttiin siihen, että Naton arvovalta on laskemassa ja EU-puolustus on ”in”. Onkohan meidän Nato-junamme jo mennyt?

Tänään Kalastajatorpalla oli Kokoomuksen puoluevaltuuston kokous, jossa nimettiin 12 ehdokasta. Ehdin jutella kaikkien kanssa lyhyesti, ja olen vakuuttunut siitä, että ehdokasasettelu on hyvä. Paljon hyviä tyyppejä elämän eri poluilta.

Ville Itälä piti EU-linjapuheen, jossa korostettiin, että Suomen pitää pysyä Euroopan ytimessä. Myös Sauli Niinistö oli samoilla linjoilla. Paneelin aikana lähetin Villelle lapun, jossa sanoin, että ”Kokoomus on ihan tosissaan Suomen Eurooppa myönteisin puolue”. Näin se vaan on.

Paneelikeskustelussa oli esillä paljon erilaisia vaaliteemoja. Puhuttiin Suomen EU-linjasta, pienistä maista, talouspolitiikasta, maataloudesta, alueiden asemasta, ympäristöstä, kehitysyhteistyöstä ja monesta muusta tärkeästä aiheesta.

Ari Vatanen järjesti päivän uutispommin ilmoittamalla, että hän asettuu ehdolle Ranskasta. Loistava juttu Arille ja Suomelle. Arin läpimeno on varma, koska hänet on rankattu listan kakkoseksi. Saamme silti 15 suomalaista MEP:piä Euroopan Parlamenttiin! Toivottavasti Arin tilalle löydetään yhtä vetovoimainen ehdokas. Ari heitti muuten puheenvuorossaan hyvän herjan. Hän sanoi, että jos haluaa päästä CNN:n ja BBC:n uutisiin niin yksi tapa on ajaa Saharassa puuhun.

Istuimme Piitun kanssa vierekkäin koko tilaisuuden ajan. Oli kiva rupatella vähän kaikesta, eikä suinkaan vähiten perheenlisäyksestä. Piitu on selvästi jo tottunut äidin rooliin. Piitua parhaimmillaan: sopeutuu heti uuteen tilanteeseen.

Juttelin myös Eija-Riitan kanssa. E-R ehdotti, että ottaisimme jossain vaiheessa yhteisen hymykuvan, meillä kun ei ole tämä hammaskalusto ihan pienimmästä päästä. Hauska idea. Niin, erään jutun mukaanhan minä olen ”hyvähampainen hirnuva ori” ja toisen mukaan ”ilahtunutta oravaa muistuttava nököhammas”. Lisää huumoria, ettei tämä muutu liian totiseksi. Ehkä siinä yhteiskuvassa pitäisi olla teksti: ”Hymyile, olet EU:ssa!”?

Sirpa Pietikäinen sattui vielä paluulennolla samaan koneeseen. Hän oli matkalla YK-kokoukseen Brysseliin. Juttelimme vähän ympäristöasioista ja kauppapolitiikasta. On hienoa, että Sirpa lähtee mukaan vaaleihin. Hän tuo listalle lisää vihreyttä ja sosiaalista ulottuvuutta. Todellinen ammattilainen.

Kaikkien käymieni keskustelujen pohjalta olen varma siitä, että EP-vaalien äänestysprosentti tulee nousemaan. On aistittavissa, että ihmiset ymmärtävät entistä enemmän parlamentin merkityksen tasavertaisena lainsäätäjänä ministerineuvoston kanssa. Myös puolueet ottavat EP-vaalit tosissaan. Uskallan veikata, että äänestysprosentti tulee olemaan yli 40 %. Jos se menee yli 50 prosentin niin kaikki ehdokkaat ja puolueet ovat voittajia.

Kirsi tuli illalla takaisin lomilta. Juttelimme pitkään kahdesta menneestä viikosta. Lupasin vielä lähettää hänelle ”nakkilistan”. Toivottavasti hän ei säikähdä kun avaa sähköpostinsa. Siellä on vähintään 100 uutta tehtävää odottamassa.

Onneksi Kirsi on tekijä. Vitsailin vielä Kirsille, että minähän hain sellaista rauhallista, kuuliaista ja tottelevaista kampanjapäällikköä, jolla ei ole omia mielipiteitä eikä tee töitä. Tätä taustaa vasten Kirsi oli tietenkin luonnollinen valinta… Täytyy myöntää, että kahden viikon kännykkähiljaisuuden aikana Kirsiä tuli ikävä.

No, nyt tehdään sitten vahdinvaihto. Kirsi tulee takaisin lomilta, ja minä lähden viikon lomalle. Sain hankittua lomalukemista. Katsotaan miltä Pirkko Saision ”Punainen Erokirja” ja Juice Leskisen ”Siinäpä tärkeimmät” maistuvat? Olen toistaiseksi pysynyt uudenvuoden lupauksessa: kirja per viikko. Saas nähdä antaako Emilie Papalle mahdollisuuden lueskella altaan äärellä? Pahoin pelkään, ettei anna. Olen luvannut Suzannelle, että hän saa viettää oikein kunnon loman. Tästä pidetään kiinni.

Comment

required