Loma on hiljalleen loppumassa. Ensi viikolla alkaa taas reissaaminen. Tällä viikolla väänsin yhden Blue Wings -kolumnin. Kirjoittaminen yski hiukkasen, mutta ei liian pahasti. Hyvältä se taas tuntui. Kolumnissa suosittelin Chiracille ja Berlusconille seitsemää ravintolaa Helsingissä.
Ensi viikolla vuorossa on Ilta-Sanomat ja Nykypäivä. Olen hiukan teroitellut Nato-kynsiä, joten taidan antaa palaa Ilta-Sanomissa oikein kunnolla. Kolumni julkaistaan ensi keskiviikkona, eli samana päivänä kun Suomen ulkopoliittinen eliitti kokoontuu Merikasarmille Ulkoasiainministeriön perinteisille kokkareille. Eiköhän sielläkin taas turista Natosta.
Huomaa, että Suomessa lomakausi on loppunut. Puheluja ja yhteydenottoja tulee enemmän ja enemmän. Oikeastaan ihan hyvä. Tässä on kai hiljalleen kytkettävä aivotkin takaisin päälle. Olen seuraillut uutisia vain toisella silmällä. Se on ollut oikeastaan aika vapauttavaa.
Toinen viikko Italiassa meni yhtä rennosti kuin ensimmäinen. Syötiin hyvin, kierreltiin pikkukyliä ja löhöiltiin rannalla. Kokemus oli niin hyvä, että menemme ehkä samaan paikkaan ensi vuonna. Se olisi ensimmäinen kerta, kun tekisimme paluukeikan. Apua! Onko tämä merkki konservatismista?
Paluumatkalla Roomaan poikkesimme historiallisessa Assissin kaupungissa. Paikka on Umbrian helmi. Suosittelen lämpimästi. Kannattaa käydä kaikissa katedraaleissa, vaikka ne eivät normaalisti kiehtoisikaan.
Tämä viikko on sitten mennyt pyykkäämiseen ja kaikenmaailman rästihommiin kotona. Suzanne aloitti työt tänään. Minä palasin yksihuoltajan hommiin. Kaikki on helpompaa, koska Oliver oppi taas kävelemään. Juhannuksen alla murtunut jalka on kunnossa ja vauhti on sen mukainen.
